Lunaran toinen todellisuus

Ei enää mikään neiti ;)

2009-08-13T14:55:00.003+03:00

Niin siinä vaan pääsi käymään, että Lunara vaihtoi siviilisäätyä ja samassa hötäkässä sukunimeä 25.7.2009. Häät olivat ihanat ja aika meidän oloiset. Ei mitään jäykistelyä, vaan mahdollisimman rentoa tunnelmaa, hyvää ruokaa ja juomaa ja musiikkia. Kyllä tuota päivää muistelee lämmöllä vielä kiikkustuolissakin... Pukukin miulla oli oikein onnistunut: tummanvihreä pitkä samettihame, jossa takana musta nyöritys, tummanvihreä pusero, jonka pitkät hihat levenivät aika reippaasti ja päällä musta silkkikorsetti.

Polttaritkin pidettiin 2 viikkoa ennen häitä ja se oli varmastikin tähänastisen elämäni yksi hauskimmista päivistä! Ja ilmeisesti muillakin oli hauskaa. Mie sain olla Egyptin kuningatar Nefertari ja tietysti asu ja meikitkin olivat senmukaiset.

Lisäjännityksen häätouhuihin toi se miun polvivamma. Se leikattiinkin 14.7. tähystyksessä ja oli kuulemma kierukka ollut ihan mutkalla ja se piti osittain rakentaa uusiksi. Että ei se todellakaan olisi itsestään parantunut. Onneksi kuntouduin häihin mennesä sen verran, etten enää keppejä tarvinnut, mutta ei se ihan parantunut ole vieläkään. Eikä se ihme ole, kun jalka oli koukkuasennossa n. 1,5 kk ajan, niin ei se ihan heti palaudukaan. Nyt oon huolissani toisesta polvesta... Se oli niin kovalla koetuksella, että on alkanut oireilemaan myös. Joutuukohan senkin vielä operoimaan.

Nyt alkaa elämä taas normalisoitua kaiken hässäkän jälkeen. Kun vielä saisin töitä! Alkaa jo tämä "lomailu" kyllästyttää. Tällä hetkellä kun ei ole mitään tiedossa... Myös uusi koti olisi kiva ja sitä tässä syksyn mittaan mietitäänkin. Kun pääsis ihan omaan kotiin!

Pikapäivitys Lunaran elämäntilanteesta siis. Ehkä nyt ehtii enemmän paneutua tähän blogiinkin..?

Home Sweet Home

2009-06-23T13:31:00.003+03:00

Kotona taas! Eilen illalla oltiin kotona, tulihan siinä melkein vuorokausi matkustettuakin! Nyt on ihan järjetön väsymys, voisi vaan nukkuu. Mutta pakko pysyä hereillä, että mahdollisimman nopeasti korjaantuisi tämä päivärytmi. Silmät meinaa kyllä mennä kiinni. Herättiin tänään klo 10 jälkeen, oli väkisin revittävä itsensä ylös sängystä. Atlantassahan kello siis oli silloin 3 aamuyöllä, joten aika vaikeaa.

Mutta onpa ihanaa kuulla taas suomea, juoda vettä suoraan hanasta, syödä karjalanpiirakoita jne. Täällä on ihan älyttömän hiljaista! Ei kuulu mitään taustahurinoita. Ihan häiritsee, kun on niin hiljaista! ;D Ja aika viileääkin on. Ja kaikki on niin pientä. Eilen jo Helsinkiin saapuessamme ja Joensuun lennollakin katseltiin, että täällä on niin vähän teitä ja autoja! Kauniit näkymät oli kyllä lentokoneesta, paljon vihreää ja vesistöjä. Suomen luonto! Kai tässä hetki menee, kun taas totuttelee. Eilen tuntui ihan oudolta Helsinki-Vantaalla, kun pystyi asioimaan suomeksi. Meinas väkisinkin ensin alkaa englanniksi puhumaan. :)

Nyt jännään huomista, siis menen sinne ortopedille. Toivottavasti nyt selviää, että mikä tätä polvea vaivaa ja kun sen vielä kuntoonkin saisi... Pelottaa ja jännittää.

Living in America

2009-06-19T16:20:00.003+03:00

Jos mie nyt ihan pikku tiivistelmän meidän reissusta tähän kirjuutan. Eli tänne Atlantaan, tai siis tarkemmin sanottuna Mariettaan, saavuttiin 30.3. Marietta on väkimäärältään semmoinen Joensuun kokoinen kaupunki, n. 20 minuutin ajomatkan päässä Atlantan keskustasta. Puolisko siis tuli töihin, mie vaan hengailemaan.

Nopeesti on aika kulunut, vaikka mie oonkin ollut yleensä päivät vaan täällä kotosalla, tästä kun ei pääse ilman autoa oikein mihinkään. Viikonloput on käytetty yleensä aika tehokkaasti sit nähtävyyksien katseluun, shoppailuun ja vähän on reissattukin. Kuumahan täällä on, tänäänkin lämpötilan pitäis nousta tuonne 36 asteeseen. Sitä ei kyllä täällä sisällä huomaa, kun on niin hyvä ilmastointi. Täällä on pakko olla, ei täällä muuten pystyis olemaan... Samoin kaikki mallit ja muut yleiset paikat on hyvin ilmastoituja, voi siis ihan hyvin vaateshoppailla kuumallakin. Eihän täällä näin kuuma ole tietenkään koko aikaa ollut, huhtikuussa oli välillä aika viileääkin, viileimmillään ehkä 10 astetta. Toukokuusta sitten lämpeni. Ukkosia on ollut vähintään kerran viikossa ja kyllä Suomen ukkosmyrskyt jäävät kakkoseksi, kun on slamoinnit ja jyrinät täällä kokenut. Tornadovaroituksiakin on tullut muutaman kerran, mutta ei oo onneks kohalle osunut. ;)

Vaatteita on tullut jonkin verran osteltua, myös vähän hääjuttuja. Piti yksi lisälaukku ostaa täältä, että saadaan kamat tuotua kotiin. :D Tuli se matkalaukku kyllä tarpeeseenkin, miulla on nimittäin vanhemmilta lainalaukku täällä mukana. Saattaa Suomen vaatehinnat tuntua taas aika kalliilta tämän reissun jälkeen... Ja vaihtoehdot vähiltä, varsinkin Joensuun tarjonnassa!

Toukokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi ajettiin Atlantin rannikolle Savannahin kaupunkiin. Sinne oli semmoinen 4-5 tunnin ajomatka ja viikonloppu oli ihana! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Savannah oli kyllä tosi ihana, idyllinen vanhan ajan kunnon Southern Town. Käytiin siellä sitten myös Atlantin rannalla ja siellä tulikin koti mieleen, että tuolla jossain kaukana ison meren takana on Eurooppa ja meidän Suomi! Tosin se Suomi aika paljon pohjoisempana. :D Atlantassa on tietysti käyty useammankin kerran ostoksilla ja muutenkin. Itse asiassa Atlantan downtown ja midtown ovat aika tylsiä paikkoja, ei siellä paljon muuta ole kuin pilvenpiirtäjiä. Sitten tietysti Olympic Park, täällähän pidettiin kesäolympialaiset 1996. Siellä se Suomen lippukin liehui salossa. Georgia Aquariumissakin on käyty, se on itse asiassa maailman suurin akvaario. Oli kyllä aivan upea paikka! Siellä oli merenelävää joka lähtöön, valashait olivat suurimpia, mutta miun lemppareita olivat valkoiset maitovalaat. Ne olivat tosi kauniita ja sulavaliikkeisiä, ihan kuin merenneitoja! Myös World Of Coca Colassa käytiin, kokishan on täältä Atlantasta kotoisin. Hieno oli sekin paikka, mutta siellä oli silloin niin paljon porukkaa, että vähän liikaa oli tungosta. Täällä on käyty myös High Museum of Artissa, siellä oli huhtikuussa vielä The First Emperor -näyttely menossa, ja haluttiin nähdä se. Kyse oli siis Kiinan ensimmäisestä keisarista ja terrakotta-armeijasta. Vaikuttava oli kyllä sekin! Toukokuussa oli muuten Nightwishillä keikka täällä Atlantassa, toki piti mennä katsomaan! Paikka oli nimeltään The Masquerade ja lämppärinä oli vielä Volbeat, oli kyllä huippu ilta sekin. Tuntui vaan tosi oudolta nähdä Nightwish täällä! Ja kun Marco vielä huudatti yleisöllä rumia suomenkielisiä sanoja, niin oli jotenkin ihan absurdi olo. ;) Yleisö oli tosi hyvin mukana keikalla, paljon intensiivisemmin ne täällä miusta ovat mukana kuin Suomessa. Samaa koskee elokuvateattereita. Leffassa yleisö eläytyy paljon enemmän kuin Suomessa.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna mentiin käymään Stone Mountain Parkissa. Se on sellainen teemapuisto tässä aika lähellä. Stone Mountain on "vuori", johon on kaiverrettu konfederaatin presidentti Jefferson Davisin, kenraali Robert E. Leen ja kenraali Stonewall Jacksonin kuvat. Upea näky! Viikonloppu ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kiivettiin vuorelle walking trailia pitkin ja kuumana ja aurinkoisena päivänä se noin mailinkin nousu oli aika hikinen homma. Hienot näkymät sieltä huipulta kyllä oli! Hienosti näkyi esimerkiksi Atlantan kolmeen osaan jakautunut profiili: downtown, midtown ja Buckhead (jossa sitä elämää on enemmän kuin kahdessa ensiksi mainitussa). Alaspäin tullessa sitten sattuikin tämä haaveri. Olin tulossa ydeltä kiveltä alas, kun jalka jotenkin osui maahan väärässä kulmassa ja polvesta kuului napsahdus enkä sitten pystynyt enää kävelemään. Puolisko soitti emergency-numeroon ja meidät haettiin alas. Sitten mentiin Puoliskon kanssa sairaalan ensiapuun. Siellä otettiin röntgen, onneksi ei siinä mitään poikkeavaan äkynyt. Mutta jokin tässä on vikana, kun vieläkin on kipeä. Sain sairaalassa morfiinipiikin (!), jalkatuen, kainalosauvat ja Vicodin-reseptin sekä kehotuksen mennä ortopedille sitten Suomessa. Nyt on aika varattu ja menen Joensuussa sinne ortopedille ensi keskiviikkona. Loppuaika menikin siinä mielessä sitten täällä vähän plörinäksi, kun en mie oo kauheesti voinut mihinkään liikkua.

Pahin tuossa oli, kun meillä oli kesäkuun ekaksi viikonlopuksi (tai siis la-ke) varattu lennot ja hotelli New Yorkiin. Mietittiin jo, että voidaanko lähteä ollenkaan, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Lentomatka oli aika ikävä tämän jalan kanssa. Hotelli meillä oli ihan Times Squaren vieressä, oltiin se valittu edullisen hinnan ja hyvän sijainnin mukaan. Siitä oli kävelymatkan päässä aika moni paikka, missä oli tarkoitus käydä. No, nyt siitä ei juuri hyötyä ollut, kun en mie päässyt kävelemään. Ajettiin sitten keltaisella taksilla, onneksi se ei ollut kamalan kallista. Vapaudenpatsaalla käytiin ja samalla reissulla myös Ellis Islandilla, joka oli maahanmuuttajien vastaanttopaikkana 1890-1950 -luvuilla. Olivat todellakin käymisen arvoisia paikkoja. Onneksi niissä oli pyörätuoleja, joita sai lainata, niin oli liikkuminen helpompaa. Käytiin myös American Museum of Natural Historyssä (tuttu museo The Night At The Museum -leffasta!) ja se oli myös upea paikka. Central Parkissakin piipahdettiin, mutta en mie siellä voinut kävellä, joten vähän aikaa vaan penkillä istahdettiin. Tyngäksi vähän jäi miun jalan takia tuo reissu, mutta eipä sille paljon mahtanut. Minuu kyllä harmitti ihan vietävästi, kun olin odottanut juuri sitä kävelyä ja katselua Nykin kaduilla... Tiistaipäivä miulla meni itse asiassa vaan hotellissa maaten, kun polvi oli sen verran kipeytynyt. Pääsipähän Puolisko sitten vähän kävelemään, oli käynyt Empire State Buildingillä ja Rockefeller Centerissä. Ja mie olin niin surkeena sen päivän. :( No miettikää nyt, New Yorkissa ja hotellihuoneessa vaan koko päivä! Puolisko järjestikin miulle sitten piristysyllärin seuraavaksi aamuksi. Oltiin lähdössä LaGuardian lentokentälle ja mie luulin, että ihan tavallinen auto on tilattu meidät viemään. Niin siellä odotikin limusiini! Olihan se ihan hieno kokemus pärryytellä limusiinin kyydissä keskellä New Yorkia.

Loppuajan mie oon täällä vaan oikeestaan odottanut kotiinpääsyä. Sohvaelämää oon lähinnä viettänyt, ei tällä jalalla paljon liikuta. Eilen illalla itse asiassa palattiin Stone Mountainille. Meillä jäi sattuneesta syystä silloin edellisellä kerralla näkemättä lasershow, joka siellä iltaisin esitetään ja me haluttiin se nähdä vielä. Ja kannatti käydä katsomassa. Samalla mie kiroilin sille vuorelle, että minkä meni miulle tekemään...

Nyt on siis juhannusaatto, ei kyllä siltä tunnu kun eihän täällä sellaista vietetä. Illalla olis tarkoitus mennä Puoliskon työkaverin perheen luo grillailemaan. Huominen kuluu siivoten ja pakaten ja sunnuntai-iltana suunnataan Atlantan lentokentälle. Lento lähtee paikallista aikaa 21.15 (aikaero tänne muuten on Suomesta -7 h) ja kestää 9 tuntia. Sitten Lontoossa on vaihto (toivottavasti lento on ajoissa, vaihtoaikaa aika minimaalisesti...) ja Helsingissä ollaan maanantaina joskus alkuillasta Suomen aikaa. Ja kotona Joensuussa pitäis olla sitten n. klo 21. Pelottaa kyllä, että miten nuo lennot tämän polven kanssa sujuvat... Säästin 3 kpl Vicodineja matkaa varten, jos kovin pahasti alkaa särkemään. Ja British Airwaysiin on oltu yhteydessä, kuulemma kentällä sitten katotaan meille mahdollisimman sopiva paikka koneesta.

Nyt vaan pelottaa tää polven kohtalo. Mie alan tosissaan pelätä sitä, että häätkin menee kepeillä könkäten... :(

Mutta tätä vastoinkäymistä lukuunottamatta on ollut kiva reissu, pitää jossain vaiheessa vähän kuviakin tänne laittaa.

Ja hauskaa juhannusta kaikille sinne Suomeen!!!

Greetings from Atlanta!

2009-06-18T19:11:00.003+03:00

Hiljaiseloa on pitänyt. Nyt taas herätellään pikkusen. Sain tämän ihanan uuden blogipohjan Itkupilliltä, jospa se nyt sitten antais miulle taas lisäpotkua kirjoittelemiseen!

Täällä Jenkeissä ollaan nyt oltu maaliskuun lopusta lähtien, kotimatkalle lähdetään sunnuntai-iltana. Mukava reissu ollut muuten, mutta kommelluksiltakaan ei olla vältytty. Nyt könkkäsen kainalosauvojen kanssa. Pikailmoitus oli tässä, mie kirjoittelen lisää joku toinen päivä. Hengissä siis, vaikkakin pikkusen kolhuilla. :D

Pohdintoja painosta ja hääjuttuja

2009-02-03T08:08:00.005+02:00

Nyt ei ahdista niin paljon enää, vaikka edelleen yöt menee aika huonosti. On se kumma, että vaikka töissä käy, liikkuu ja on väsynyt, niin sillon kun pitäisi nukkua, ei onnistu. Huokaus. Miulla on ollut nyt vähän omituisia mahakipuja ja pahaa oloa välillä. Tässä on joutunut muutamana päivänä ihan pakottaa itsensä syömään, kun ei ole ruoka maistunut. Siis miulle!!

No, on tällä ilmeisesti hyviäkin seurauksia. Lauantaina piti lähteä housuostoksille, kun miun lempparit, jotka ostin joskus alkusyksystä, alkavat valua vähän inhottavasti. Saa olla nostelemassa koko ajan. Piti kaupassa käydä rekillä vaihtamassa parikin kokoa, kun mie edelleen tuppaan sieltä ottamaan liian isoja kokoja. Älysin viikonloppuna myös sellaisen asian, että olen nyt 30 kg kevyempi kuin 2 vuotta sitten. Kyllähän se hienolta tuntuu, kun noin ajattelee. Kai sitä voisi olla jopa tyytyväinen itseensä, mutta en mie oikein osaa. Kun ei tämä vielä todellakaan riitä miulle. Voi siis kuvitella, minkä kokoinen mie olin, kun 30 kg on pois ja vieläkin saa lähteä :/ Mie vaan itse näen aika usein itseni sen 30 kilon kanssa. Tai no, en ehkä ihan niin monen, mutta kuitenkin. Kyllähän miulle ihmiset on huomautelleet laihtumisesta ja ihan kivahan se on että huomataan (vaikka vähän vaivautuneeksikin olo joskus tulee, kun ei tiedä miten pitäisi siihen vastata), mutta itsekseni mie en sitä näe. Kun katselen niitä pari ja muutamaa vuotta vanhoja valokuvia, niin niistä kyllä eron huomaa :o Mutta yleensä, kun mie peilin edessä seison, niin sieltä tuppaa näkymään se iiiiso ihminen. Vaikka ehkä mie todellisuudessa alan muistuttaa enemmän sitä, mitä olin joskus lukioikäisenä. Tosin vanhempana painoksena toki ;D Enkä mie varmaan niihin mittoihin pääsekään, jos realistisia ollaan. Vaikka en kyllä uskonut, että edes tähän tilanteeseen enää koskaan pääsisin...

Mie olenkin tämän viikon kotona ihan yksikseni, kun Puolisko lähti eilen työmatkalle Hollantiin ja tulee perjantaina. Enhän mie tietysti kovin paljoa kotona edes ole, kun on töitä ja salimenot. Tässä jännitän, että tuleeko sitä sähköpostia yhdestä nettikaupasta, josta ajateltiin tilata ihanat hääkutsukortit ja ohjelmalehtiset. Ne oli kyllä tosi kivat, semmoset vähän vanhanaikaistyypiset rullalle käärittävät kirjeet ja ohjelmalehtiset ovat vihreät kelttiteemaiset. Tuo sopisi teemaltaan meidän häihin ja värikin olisi just sopiva, kun kuitenkin vihreä tulee olemaan aika hallitseva väri puvustani johtuen. Pari viikkoa sitten kampaajalla käydessäni miulla oli mukana tiara, jonka ostin Turusta ja vähän sitä myös mallailtiin. Sovittiin samalla, että tehdään siellä miulle myös sitten meikki. Vähän sitä jännitän, kun en mie halua mitään perushäämeikkiä, vaan oman tyylini mukaisen. Eli siis tummaa ja paljon :D Eihän minnuu edes kukaan tunnistaisi, jos miulla ois joku hempeä häämeikki. No, koemeikki tehdään ja katsotaan, mitä tulee. Ois se niin kiva edes kerran elämässä päästä toisten laitettavaksi :) Milloinhan miun muuten pitäis se kimppu suunnitella ja varata? Ja riittääköhän, että me käydään se miun sormus ostamassa vasta sitten kesällä, kun ollaan palattu Jenkeistä vai pitäiskö ennen sitä..? Ja, ja, ja! Aargghh, alkaa taas stressikäyrä nousta!

Nollausta tarvitaan

2009-01-30T08:01:00.002+02:00

Puuh, nyt on niin, että tuntuu välillä, että miun pää hajoo. Tai siis melkein päivittäin. Miulla on ollut viime viikot jotenkin ihan hirvee stressitila päällä koko ajan enkä ole oikein siitä keksinyt ulospääsyä. Oon kuunnellut musiikkia täysillä, jutellut ystävien ja Puoliskon kanssa, rääkännyt kroppaani (salilla siis...), vetänyt perskännit. Mikään ei auta nyt.

Ja mikä minnuu stressaa? Sehän tässä hulluinta onkin, ja oon siitä itselleni tosi vihainen. Miulla on aika huippuvuosi tulossa. On se Amerikan reissu (todennäköisesti siis), häät, ja jos budjetti sallii, niin syksyllä vielä häämatkakin. Ja nämä ovat siis niitä miun stressinaiheita enimmäkseen. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia ja mie vedän pultit tämmösistä. Mie en oikeesti tajua itseäni. Ok, kyllähän suurin osa morsiamista aina stressaa tulevia häitä, mutta mie vaan osaan aina viedä nämä asiat ihan omiin sfääreihinsä ja kehittää niistä isompia ongelmia kuin ne ovatkaan.

Kyllä mie tästä laihduttamisestakin stressaan. Haluaisin laihtua nyt nopeammin, mutta kun on semmoiset työajat, ettei sinne salille ehdi niin usein kuin aikaisemmin. Onneksi on sentään kävelymatka töihin (vaikka manaankin sitä aina tuulista Suvantosiltaa joka ikinen päivä) . Itse asiassa eilen salilla käydessäni yllätyin vaa'alla positiivisesti. Paino oli pudonnut 3 kg melkein kuin itsestään tässä parissa viikossa. Liekö tästä stressistä johtuvaa? Sitten mie nukunkin tosi huonosti. Oonhan mie aina ollut aika huono nukkuja, mutta nyt se alkaa vaikuttaa jo ihan elämään. Töissä väsyttää ja silmät punottaa ja kotona oon kireä. Viime yönä nukuin kuin tukki 7 tuntia. Olin illalla niin väsynyt, etten jaksanut edes puhua. Puolisko sanoikin, ettei muista, milloin ois miut nähnyt viimeksi niin väsyneenä. Yön nukuin nyt siis hyvin, mutta klo 6 aamulla silmät aukesi ja taas kaatui maailma niskaan. Ja olo on sellainen, että voisin nukkua vaikka 24 tuntia putkeen. Kylmääkin koko ajan...

Noniin, tulipas avauduttua. On tämä vain niin outoa, että kun tämän pitäis olla suunnilleen miun tähänastisen elämäni onnellisin vuosi, niin mie oon tämmöinen. Oon mie miettinyt sitäkin, että ehkä mie vaan en osaa olla onnellinen? Aina pitää etsiä kaikista hyvistäkin asioista ne negatiiviset puolet vaikka väkisin. Onhan miussa tämä" sisäänrakennettu melankolia" ollut aina, mutta jotain rajaa nyt hei!

Heavy metal and American dream :D

2009-01-25T11:57:00.004+02:00

Olipa mahtava perjantai-ilta! Oltiin siis siellä Kellarissa ja oli aika hulppea meninki. Ensin esiintyi joensuulainen Serpenthia ja olipa muuten aika upea veto! Kyllä heitä olisi kuunnellut pidempäänkin. Oon mie levyltä aiemminkin kuunnellut ja toimi silloinkin, mutta livenä oli kyllä tosi huippu. No eihän se Northerkaan huono ollut, mutta ehkä jopa pikkuisen laimealta tuntui Serpenthian vedon jälkeen. Aika onnistunut musiikki-ilta siis :D

Joo, tuossa aiemmassa postauksessani pikkuisen väläytin sitä, että olisin lähdössä reissuun keväällä. Kyseessä onkin vähän pidempi reissu, noin 2,5 kuukautta. Puoliskolta kysyttiin töissä, että lähtiskö se niiden Atlantan toimistolle töihin kymmeneksi viikoksi ja sit ois siellä viikko vapaata. Vähän pohdittiin, muttei tarvinnut kauaa miettiä kun päätettiin, että lähdetään molemmat. Puolisko aloitti autokoulun, sillä siellä ei ilman autoa pärjää ja saadaankin auto käyttöön siksi ajaksi. Asunto siellä myös on valmiina ja Puoliskon firma maksaa vuokran. Toki joudutaan maksamaan tämä meidän oman kodin vuokra, kun tuskin tuoksi ajaksi sais ketään tähän vuokralle ja sitäpaitsi kuitenkin pitää kaikki tavarat ja huonekalut jättää.

Lähtö ois siis huhtikuun alussa ja paluu joskus juhannuksen tienoilla. Miehän en tuolta ajalta saa mistään rahaa, mutta yritetään selvitä. Vähän paha paikka siinä mielessä, että kun on ne häätkin tulossa ja niihinkin pitää säästää. Mutta toisaalta siellä Amerikassa elinkustannukset ovat edullisemmat. Ruoka, vaatteet yms. on halvempia. Kaupunki, jossa me asutaan/asuttaisiin on itse asiassa hieman Atlantan ulkopuolella (jotain vajaan 30 km päässä), mutta kuuluu Atlantan esikaupunkialueeseen. Se on suunnilleen Joensuun kokoinen kaupunki, joten ei mikään metropoli ;D Mutta lyhyt matka Atlantaan siis.

En mie tuota vielä itsekään usko. Uskon vasta sitten, kun/jos astun siellä Atlantassa ulos lentokoneesta. Periaatteessa tämä on nyt sovittu juttu, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Toivotaan siis kovasti, ettei mikään nyt tulisi estämään tätä meidän reissua. Parantumattomana pessimistinä mie aina varaudun kaikkein pahimpaan, että jotain kuitenkin sattuu ja tämä ei onnistukaan. Mutta on silti aika vaikeaa olla intoilematta ;D

Friday Night

2009-01-23T19:20:00.003+02:00

Jees, laiskana oon ollut taas tämän blogin suhteen, mutta eipä ole ollut juuri aikaakaan. Työvuorot on olleet vähän sellaiset, että koko päivä menee vähän siinä sitten. Ja kun olen nyt Niinivaaralla (yksi Joensuun kaupunginosa) töissä, niin työmatkoihinkin menee kävellen aikaa yli tunti päivässä. Kun taas täällä keskustassa työskennellessä miun työmatkaan menee kävellen noin 10-15 min yhteensä ;)

Tänään aiotaan suunnata Kellariin. Siellä soittaa Norther <3 Ollaan jo pitkään haluttukin nähdä bändi livenä ja kun nyt siihen tuli mahdollisuus, niin toki pitää tilaisuuteen tarttua. Tuo Kellari on kyllä ollut aivan loistava lisä Joensuun aiemmin niin köyhään livemusatilanteeseen. Vanha Kerubi oli tietysti ihan loistava, mutta sekin on ollut kuollut ja kuopattu jo vuosikaudet. Eilen vähän pelotti, että pitääkö tämän illan keikka jättää väliin, kun tuntui mahatautia pukkaavan. Se ilmeisesti on nyt onneksi mennyt ohi (tai sitten ei ole vielä kunnolla alkanutkaan...).

Hääsuunnitelmiahan tässä pitäisi tosissaan alkaa toteuttamaan, kun aikaa häihin on puoli vuotta. Tähän voisi sanoa, että onhan tuota aikaa vielä, mutta meillä on nyt sellainen tilanne, että todennäköisesti ei olla tällä mantereella huhti-kesäkuussa. Siitä lisää tuonnempana :) Nyt valmistautumaan iltaan!

Pärskis

2009-01-10T16:19:00.004+02:00

Flunssaa tässä on kärsitty jo pari päivää. Töissä on inhottavaa, kun nenä ja silmät vuotaa ja yritä siinä sitten hymyillä asiakkaille. Onpa heistäkin varmaan kiva olla tekemisissä tämmöisen pärskymuijan kanssa! Toivottavasti menee pian ohi...

Tää haluaisi niin jonnekin lämpimään! Pikkusisko ja avomiehensä ovat lähdössä parin viikon päästä Brasiliaan kahdeksi viikoksi, voisinkohan piiloutua heidän matkalaukkuunsa? Heh, taitaisi laukussa olla "hieman" liikaa ylipainoa.

Aasinsiltana tuosta ylipainosta; jouluna tuli miulle kaksi kiloa takapakkia. Siis painonlisäystä. Hitsit. Toisaalta, luulin että sitä olis tullut enemmänkin. Nyt sitten on pitänyt pysyä poissa salilta tämän lentsun takia. Menis nyt äkkiä pois niin pääsis taas normaaliin treenirytmiin takas! Tai mie näytän taas kohta siltä miltä joskus vuosi sitten. Sitähän mie pelkään.

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään lukemistani kirjoista. Tänä aamuna luin loppuun Paula Havasteen uusimman romaanin Maaren, samaanien sukua. Taattua tavaraa Havasteelta, jonka kerrontatyylistä pidän kovastikin. Romaani on päätösosa Lapinmaa-sarjaan, mutta on itsenäinen tarinansa. Yhtymäkohtia aienmmin julkaistuihin romaaneihin kyllä löytyy. Loppupuolella onkin eräs juonenkäänne, josta pidin erityisesti :) Sitä vaan ei hoksaa, jollei ole lukenut aiempia romaaneja. Mie rakastan näitä Suomen historiaan sijoittuvia (ja varsinkin kuvailevasti ihmisten elämästä kertovia) romaaneja. Tässä romaanissa keskitytään toki enemmänkin Lapin ja sitä kautta saamelaisten historiaan ja heidän vanhaan uskontoonsa. Nämä ovatkin hyvin mielenkiintoisia aiheita ja saavat aikaan sen, että haluaisin tietää enemmän! On se ollut järkytys aikanaan kun ihmisten oma maailmankäsitys on käännetty ihan päälaelleen, kun on uutta uskontoa tuotu ja omaa elämän- ja uskonpolkua on pitänyt peitellä ja halveksia... Eivät nämä ole pieniä asioita ihmismielelle.

Seuraavaksi aion lukea Anneli Kannon romaanin Veriruusut, joka sijoittuukin jo melko lähelle meidän aikaamme, Suomen kansalaissodan (tai sisällissodan, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua) tragediaan. Näkökulma on mielenkiintoinen: kokijana on tyttö, joka liittyy punaisten naiskaartiin. Kirjaan tartun lähinnä siksi, että pidin paljon Kannon esikoisromaanista Piru, kreivi, noita ja näyttelijä. Yleensä minua kiinnostaa historiassa paljon varhaisemmat ajat kuin 1900-luku, mutta toki tämäkin ajanjakso on surullisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen. Itse asiassa eniten minua tässä kiinnostaa se ilmiö, että miten niinkin kahtia jakautunut kansakunta pystyi vain 20 vuotta myöhemmin luomaan sellaisen yhteishengen, että Suomen itsenäisyys säilyi talvi- ja jatkosotien lopputuloksena. Tätähän tuskin tässä kirjassa käsitellään, mutta mielenkiintoinen näkökulma siinä tosiaan on.

Silirimpsis

2009-01-09T22:44:00.003+02:00

"... silirimpsis, sileä tie ...", vuoden ensimmäinen haaste Valokuvatorstailta.

Noissa maisemissa sitä lomailtiin melkein tasan vuosi sitten :)

Vuodenvaihteen kuulumisia

2009-01-05T09:03:00.003+02:00

Hyvää kuluvaa vuotta kaikille :) Ja myöhäiset jouluntoivotukset jne...

Joulukuu oli sen verran kiireistä aikaa, etten pahemmin ehtinyt kuulumisia päivittää, mutta väliäkös sillä. Hihih, ikäänkuin se ketään kiinnostaisikaan ;)

Anyway, olin ennen joulua Pikkuveljen kanssa muutaman päivän Turussa Pikkusiskon ja avomiehensä luona ja he sitten samalla kyydillä köröttelivät tänne Joensuuhun kotikonnuille joulunviettoon. Aika haipakkaa se reissu oli, juostiin pää kolmantena jalkana kaupoissa. Miulla oli vielä muutamat joululahjat hankkimatta, ja onneksi löytyivät loputkin. Itselleni sain myös joululahjoja. Pääsin vihdoin ja viimein jo kauan himoitsemaani Cybershopiin, jonka nettikaupasta olen aiemmin vaatteita tilaillut. Nyt tuolta Turun liikkeestä tarttui mukaan kaksi paitaa. Kiva aina käydä shoppailemassa sellaisessa kaupungissa, jossa on muitakin vaatekauppoja mitä kotikaupungista löytyy. Ostin muuten tiaran ja sukkanauhankin eräästä hääputiikista ensi kesää silmällä pitäen...

Joulu meni mukavasti sukulaisten parissa ja Tapsana meille tuli ystäväpariskunta (josta muuten miespuolisko toimii Puoliskon toisena bestmanina) Keravalta pariksi päiväksi. Pitkästä aikaa tuli käytyä Tapsan tansseissa. Kivaa oli ja aika paljon oli wanhoja tuttujakin liikkeellä. Monet sellaiset, jotka ovat muuttaneet täältä pois, mutta tulleet "kotiin" joulunviettoon, olivat lähteneet pistämään jalalla koreasti. Tai ihan vain istuskelemaan ;D Uusi vuosi otettiin Puoliskon kanssa vastaan kavereiden diskobileissä. Sinänsähän se musa ei oikein minuun kolahda, mut oli aika hauskaa pitkästä aikaa kuunnella vanhoja diskohittejä! Tuli ihan teinivuodet mieleen. Puolen yön aikaan lähdimme Puoliskon kanssa keskustaan päin ja oli ihan tajuttoman kylmä tuuli! Meinattiin Suvantosillalla jäätyä niille sijoillemme! Katsottiin kuitenkin ilotulitus ja mentiin sitten vielä Mikkoon parille uuden vuoden oluelle. Kotona oli vielä yönälkään ihan pakko testata uutta voileipägrilliä, joka saatiin Pikkuveljeltä joululahjaksi. Ja tosi hyviä tuli :P

Ja näin on taas vuosi potkaistu käyntiin!

Sanan mahti

2008-12-11T09:56:00.006+02:00

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Valokuvatorstain aiheena on katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Niin, sanat ovat ehdottomia ja kerran sanottuna niitä ei voi enää peruuttaa. Sanoilla voi saada paljon aikaan sekä pahaa että hyvää, niillä on aikamoinen mahti hallussaan. Sanat kuitenkin tekevät meistä juuri ihmisiä; meillä on ollut taito kommunikoida keskenämme puhutulla kielellä jo ammoisista ajoista lähtien ja kirjoitettu kielikin on ollut osa historiaamme jo vuosituhansien ajan. Kuvassa on esimerkki jälkimmäisestä. Sumerien nuolenpääkirjoitushan on tiettävästi ihmisen vanhin kirjoitusjärjestelmä Egyptin hieroglyfien rinnalla. Kuvan nappasin British Museumissa vuosi sitten syksyllä.

Pipareita, glögiä ja Raskaampaa Joulua

2008-11-30T14:03:00.002+02:00

Noniin. Sainhan mie ne piparit paistettua :) Ja nyt kotona leijuu aivan ihana jouluinen tuoksu. Taustalla soi Raskaampaa Joulua (joka ei nyt kuitenkaan mitään kovin raskasta menoa ole, mutta suht hyviä versioita joulubiiseistä kyllä) ja kohta on aikomus keittää glögiä ja maistella tuotoksia. Valmis taikinahan se kylläkin oli, tekisi mieli tehdä joskus taikina alusta asti itse niinkuin lapsena tehtiin. Se oli aina kamalan jännää ja salaa piti päästä maistamaan taikinaa ja sitten oli maha kipeä. (OK, maistelin mie vähän sitä taikinaa nytkin...)

Eilen en tylsistynyt koko iltaa yksin kotona. Tungin itseni erään ystäväni seuraan, joka oli menossa kavereineen Feveriin. Onneksi lähdin, olisin muuten tullut mökkihöperöksi kotona. Ihan kiva paikka tuo uusi Fever oli. Tapetti oli aivan ihana! Mutta häiritsi, kun se tila on sellainen iso avara yhtenäinen, niin siellä on sitten aikamoinen metakka eikä musiikkikaan aina niin hyvin kuulu. Ja silti joutuu huutamaan vieruskaverille, jos meinaa jotain saada sanotuksi. Joo, tottakai baarissa on ja pitääkin olla meteliä, mutta tuolla se oli jotenkin vähän häiritsevää. Vessatilat olisivat voineet tehdä isommiksi, mutta useinhan se on ongelma monessa paikassa. Mutta tykkäsin ihan joo, ja ilta oli mukava. Kun mentiin siinä 23 paikkeilla, oli baari ihan täynnä. Aika pian saatiin kuitenkin istumapaikat onneksi ja illan edetessä alkoi väljyyttäkin tulla. Lienevätkö ihmiset sitten suunnanneet jonnekin yöbaariin. Puoliskokin ilmaantui paikalle jossain vaiheessa, kun oli saunaillassa juomiset loppuneet ;)

Mutta nyt sitä glögiä keittämään, jospa sillä tuo Puoliskon yskäkin vähän asettuisi.

Väsynyt valittaja

2008-11-29T15:53:00.003+02:00

Tulin töistä. Tänään oli tarkoitus paistaa pipareita ja laittaa jouluvaloja. Ja kotona on kamala sotku ja pitäis siivota. Mutta miulla on nyt ihan semmoinen olo, että en jaksais. Siis miulla, joka yleensä intoa puhkuen olen joulun alla tekemässä kaikkia joulupuuhia heti kun vain tuntuu, ettei ole vielä liian aikaista. Tänä vuonna on ollut vähän matalapainetta havaittavissa tässä jouluintoilussa. Mie oon ollut koko syksyn ihan älyttömän väsynyt ja on ollut aika usein univaikeuksia. Saattaa olla ihan tuosta johtuvaa.

Eihän miun elämä edes mitään rankkaa ole, kun huushollissa elää miun lisäksi vain Puolisko ja ystävämme villakoirat pitkin lattioita. Niin, jotta ei miun kai pitäis valittaa väsymyksestä ja muusta, kun en varmaan perheellisten stressistä ja väsymyksestä mitään (vielä) tiedä. Mutta valitan silti! Aika täysiä miun päivät ovat olleet tässä syksyllä, ihan ihmettelen, että miten aika riittää sitten kun niitä lapsia on joskus (toivottavasti). Ja miten mie sitten kestän sen stressin ja väsymyksen? Pelottavaa. Kaipa niissä lapsissa on sitten niin paljon niitä hyviä puolia, että huonot puolet jäävät niiden varjoon.

Jos mie kuitenkin edes yrittäisin saada jotain aikaiseksi (?)

Olut tai pari taitaa maistua tänään ainakin. Pitäisköhän illalla lähteä johonkin? Puolisko on ainakin alkuillaksi menossa saunomaan työkavereidensa kanssa. En sitten tiedä, että suunnataanko yhdessä illalla johonkin vai ei. Tekisi kyllä mieli, mutta väsyttää. Mutta silti on tylsääääää. Huomenna ainakin taidan viettää ihan rennon (ja tylsän) päivän.

Lasi

2008-11-28T10:17:00.004+02:00

Otinpa pitkästä aikaa osaa myös Valokuvatorstain haasteeseen, aiheena lasi. Tässä kuvassa sitä on ihan tuplasti; juomalasi (sisältää gintonicin ;D) sekä lasinen parvekepöytä. Ovat ihan sävy sävyyn vielä!

Winterstorm

2008-11-23T22:07:00.004+02:00

Tarpeeks kun valittaa, niin johan alkaa tapahtua! Edellisessä postauksessa siis märisin lumenpuutteesta ja pimeydestä. Onpahan ainakin tuo lumenpuute nyt mennyttä ainakin toistaiseksi! Aikamoinen myrsky on riehunut maassamme tänään ja sähkötkin ovat poikki monesta torpasta. Onneksi ei meiltä (koputtaa päät... puuta).

Tänään oli Joensuun kaupunkikeskustayhdistyksen järjestämä perinteinen joulun avaus. Alun perin oli tarkoitus mennä sinne ihmettelemään, mutta tämä sää kyllä sai aikaan sen, että menin mieluummin jumppaan. Jouduin toki sinnekin tarpomaan läpi tuulen ja tuiskun. Hyvä puoli siinä oli, että kun miun sali sijaitsee aivan torin laidalla, niin ennen ja jälkeen jumpan sai ikkunasta aitiopaikalta katsella torin touhuja. Ennen jumppaa ei torilla paljon väkeä näkynyt, kävi sääliksi lumihiutale- ja tonttupukuiset lapset, jotka lavalla hyppivät. Ilmeisesti siinä oli kuitenkin vasta harjoituksesta kysymys (?), sillä jumpan päätyttyä tori olikin pelmahtanut ihan täyteen väkeä ja zembalot olivat täydessä vauhdissa. Kotimatkalla kävin ruokakaupassa ja siinä oli ilotulituskin alkanut ja vilauksen siitä näinkin. Ilmeisesti tosi alhaalta olivat ampuneet raketteja, koska ihan hyvin näkyi. Voi tietty olla, että ne isoimmat paukut ovat menneet tuiskun ja pilvien peittoon.

Toivottavasti nämä lumet nyt pysyvät eikä lämpene liikaa. Jos nyt nämä kinokset alkaisivat sulaa, niin johan tulisi loskaista!

Enää viikko marraskuuta, ja sitten koittaa joulukuu. Ensi viikonloppuna varmaan meilläkin laitellaan jouluvaloja.

Joulun tuoksua ja talven odotusta

2008-11-17T15:56:00.003+02:00

Mie olen nyt täällä keskellä huumaavan herkullista joulun tuoksua! Otin juuri uunista piparimuffinit, halusin kokeilla reseptiä, jonka löysin tämän vuoden Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Tai itse asiassa ohje oli lehdessä olevassa Oivariinin mainoksessa, mutta kuitenkin ;D

Jouluihmisenä mie jo odotan joulua, varsinkin nyt viikonlopun jälkeen odotus on alkanut. Miulla oli nimittäin perjantaina pikkujoulu ystävän kanssa. Juotiin glögiä ja syötiin torttuja ja pipareita ja jouluoluttakin miulla oli. Oli kynttilöitä ja kuunneltiin joulumusiikkia. Sitten karu totuus iski vasten kasvoja, kun lähdettiin Gloriaan. Kamala vesisade (joka muuttui yön mittaan rännäksi) ja kaiken valon nielevä pimeys... Vaikka mie mustasta tykkäänkin ja aika mustanpuhuva persoona olenkin, niin rajansa on tällä mustalla pimeydelläkin! Mie asun sentään Pohjois-Karjalassa ja täällä kuuluu olla jo nyt lunta ja pakkasta! Meillä kuuluu olla valkoinen joulu ja hanget korkeat nietokset! Meille kuuluu se kaunis, harmoninen sininen hetki, joka heijastuu myös valkeaan hankeen hieman ennenkuin illan pimeys saapuu. Mie niin kaipaan lapsuuden talvia, jolloin pakkanen varmasti paukkui ja lumikin oli ihan itsestäänselvyys. Mie haluan ne talvet takaisin! Saavatko miun (mahdollisesti tulevat) lapset koskaan kokea sellaisia talvia kuin mie lapsena sain?

Tänään sentään vähän lohdukkeeksi satoi lunta. Kyllä se heti toi hieman valoa tähän synkkyyteen, mutta eihän tämä nyt riitä. Hartaasti siis toivon, että saataisiin pian lunta ja tänä vuonna valkea joulu tänne, missä se on aina ennen ollut aika varma juttu. Vai pitääkö tässä alkaa harkita muuttoa Lappiin?

Töistä ja vähän muustakin

2008-11-14T10:21:00.004+02:00

Tällä viikolla on ollut kaksi päivää töitä. Ei oo onneksi ollut yhtään viikkoa kesän jälkeen, ettei ois ollu töitä ollenkaan. Ens viikolla oiskin sitten täydet tunnit. Jippiaijee! Toisaalta tämä on aika rasittavaakin, kun miulle nyt näitä työsopimuksia tulee koko ajan tosi pätkittäin. Esim. viime viikolla oli 4 päivää töitä ja joka päivälle omat työsopimukset! Siinä kertyy paperia enemmän kuin kylliksi... Ja sitten tällaisesta pätkittäisestä työstä kun ei lomia kerry. Se vähän kismittää. No, kattoo nyt miten pitkään jatkuu näin. Olihan miulla syyskuun loppuun asti pidemmät työsopimukset, mutta nyt on näin. Parempi tietysti näin kuin ei mitään... Kai. Vähän ikävää, kun ei tiedä ollenkaan tulevasta.

Tänään on vapaapäivä ja suuntaus on kaupungille Nanten ja Erilin kanssa. Eräässä kultasepänliikkeessä on tänään Kalevala Korun esittelijä paikalla ja ajattelin käydä katsomassa, josko hänellä olisi mukana näytillä sitä Uskelan Isokylän sormusta. Ois ihan kiva nähdä se ihan luonnossa ennen ostopäätöstä.

Mie sain tiistaina lääkäriltä luvan puolittaa miun verenpainelääkeannoksen! Pari viikkoa seuraan kotona mittaillen ja 3.12. on aika sairaanhoitajalle, jolle sitten näytän tulokset. Tämän aamun mittaus oli 115/76, eli hyvä. Ehkä se lääkeannoksen pieneneminen ei vielä vaikuta ja siksi oli noin hyvä (?) Tosin syke on ollut miulla nyt nämä pari päivää aika korkealla. Oon kyllä tällä viikolla joka päivä harrastanut aika korkeasykkeistä liikuntaakin, joten tuo tykytys voi siitäkin johtua. Who knows.

I'm sorry!

2008-11-10T08:25:00.004+02:00

Anteeksi kamalasti kaikille, joille olen hiljaisuudellani huolta aiheuttanut :( Se ei ole ollut tarkoitus vähemmissäkään määrin. Todella ihania olette kuitenkin te, jotka näköjään olette kyselleet, mitä kuuluu. Sitä en tiedä, miksi sähköposti ei olisi tullut. Ellei sitten ole ollut se miun vanha osoite käytössä, nythän miulla on jo aika pitkään ollut tuossa sivupalkissa tuo gmailin osoite, joka on siis nykyinen.

Olen siis hengissä ja kaikki ihan ookoo, blogimaailma on vaan jäänyt... Enkä tiedä aktivoituuko tämä nyt tästä, mutta ainakin nyt ajattelin vähän päivittää kuulumisia. Eli töitä teen silloin kun niitä on, pätkätyöläinen siis olen tällä hetkellä :/ Mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Laihdutusprojekti on edelleen käynnissä ja nyt on (kesästä '07) lähtenyt 23 kg. Tosi hidasta se on tällä hetkellä, mutta ihan hyvä tulos tuokin on jo. En silti missään nimessä ole vielä lähellekään tyytyväinen, vaan matkaa tavoitteeseen on vielä.

Isoja asioita tapahtuu, sillä Lunara menee naimisiin ensi kesänä! Heinäkuussa on "The Day" ja jo jännittää! On varattu jo juhlapaikka (pitopalveluineen), vihkijä maistraatista juhlapaikalle (tosin ei vielä tietoa, kuka niistä tulee), kuvausaika studioon ja miulle kampaaja. Pukukin on jo hyvällä mallilla, kun miun vanhasta tummanvihreästä samettipuvusta tuunataan hääpuku. Eikä siihen mitenkään kamalasti varmaan edes muutoksia tule. Sormuskin on jo aika vahvana mielessä, että millaisen haluan. Tällä hetkellä siis Kalevala Korun Uskelan Isokylän sormus on se ykkösvaihtoehto. Aah, tästä siheesta mie voisin kirjoittaa vaikka kuinka!

En nyt sano, että aktivoidunko mie nyt tässä vai en, mutta ainakin nyt teille tiedoksi, että elän ja hengitän. Ja anteeksipyyntö siitä, kun olen laiminlyönyt teidät blogiystävät... Olette kyllä mielessä olleet ja nyt on huono omatunto...

Yötön yö

2008-06-19T11:36:00.003+03:00

Valokuvatorstain haasteena yötön yö. Harmi vaan, kun tänä vuonna tuskin saamme nauttia yhtä kauniista juhannussäästä kuin viime vuonna, jolloin tämä kuva on otettu. Pitäisikö kokeilla jotain pre-juhannustaikaa, jos se saisi sadepilvet väistymään? ;)

Hyvää juhannusta kaikille!

Sattuma

2008-06-12T09:05:00.004+03:00

Viime juhannusaattona Linnunlahdella. Tarkkaan kun katsoo (tai klikkaa kuvaa suuremmaksi), voi huomata kuvassa purjeveneen, joka sattumalta osui kuvaan. Valokuvatorstain aiheena sattuma.

Sadepäivä

2008-06-09T10:14:00.003+03:00

Sataa, sataa ropisee. Harmaata ja pimeää. Onhan se niin, että ei ole viime aikoina joissain osissa tätä maata saatu vettä tarpeeksi, hyvä siis luonnolle, että sataa. Täällä oli muuten viikko sitten maanantaina ihan samanlaista kuin nyt. Lisäksi silloin oli vielä aamulla niin kova ukkonen, että ikkunat tärisivät. Pelotti ihan, tosin mie pelkään aina ukkosta. Ensin jo ehdin ajatella, että joku pommi tai maanjäristys on, niin kova tärinä kävi. Ei onneksi sentään. Eilenkin Ukko iski salamoitaan, enpä ihmettelisi, jos tänäänkin niin kävisi. Päätä jomottaa vähän siihen tahtiin. Ja mielikin on vähän harmaana, kai se on tämä sää.

Ystävä oli viime yön meillä, kun hänellä on nyt yliopistolla gradun kypsäri menossa. Toivottavasti menee hyvin. Ja meneehän se :) Ja Hildegum on tulossa tänään katsomaan miun kanssa yhtä dokumenttia digiboksilta anorektisista tytöistä. Se tuli silloin telkkarista, kun oli Euroviisut samaan aikaan, niin piti tallentaa. Onhan se sitä "taattua 4D-laatua", mutta ihan mielenkiintoinen aihe. Samalla Hildegum värjää miun hiukset, on sitten taas vähän punaisempi tukka :D Haluaisin mustia raitoja ottaa tähän punaisen päälle. Ajattelin, että jos vaikka sitten ennen Rokkia kävisi ihan kampaajalla. Jos on varaa. Ja jos nyt ylipäänsä miulle sellaiset mustat raidat kävisi. Musta ja punainen on kyllä ihan ok-yhdistelmä.

Kroppa on pikkuisen hellänä eilisestä RPV:stä (reisi-pylly-vatsa -alueiden muokkaustunti). Hyvähän se vaan on, tietää ainakin, että oli tehokasta. Kyllä siellä kunto- ja jumppasalilla alkaa jo hiki virrata ihan eri tavalla tähän aikaan vuodesta! Varsinkin kun jumppa on vielä aika täynnä, niin hiki lentää. Jos malttais tänään pitää lepopäivän.

Hei hei mitä kuuluu?

2008-06-07T19:16:00.006+03:00

Jahas, mistäs sitä aloittas... Anteeksi kaikille blogiystäville, etten ole vieraillut blogeissanne viime kuukausien aikana. Ei ole ollut oikein aikaa ja muutenkin ollut into hukassa bloggaamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa. Tekis mieli kirjoittaa ja paljon. Harmi toisaalta, etten voi tänne ihan kaikkia ajatuksiani laittaa... Pitää jonnekin muualle sitten.

Ja mitäpä kuuluu? No, miun painonpudotusprojekti on hengissä edelleen. Ja voi ihan hyvin. Käyn edelleen salilla ja jumpissa. Kun vielä otin 4 kk sitten mukaan Kalorilaskurin, on paino pudonnut nyt 12 kg sitten helmikuun alun. Ei viime kesän vaatteet oikein istu... Noin 18 kg on lähtenyt siis siitä, kun aloitin tämän touhun viime kesän lopulla. Jees! Mutta vielä saa lähteä reilusti lisää ja mielellään ihan hyvää vauhtia. Mutta ei saa liian tiukille kuitenkaan vetää, siitä ei hyvä seuraa. Aika tarkkaa kalorien kyttäämistähän tämä on, mutta miun täytyy pitää itselleni aika kova kuri, koska muuten tästä ei tulisi mitään. Toki pidän myös päiviä, jolloin en kaloreita laske tai annan mennä yli ihan reilusti. Vaikka noista päivistä tulee joskus vähän huono omatunto... Kiva on huomata, ettei tarvitse edes syödä enää samoja määriä kuin aiemmin. Mahaan ei vain mahdu! Ja jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Elämä on paljon aktiivisempaa. Tosin päivinä, jolloin energiavaje jää vähän liian suureksi, olo on aika nuutunut.

Työsuhteeni päättyi toukokuun lopussa. Olinhan mie yhtäjaksoisesti tietty yli 1,5 vuotta töissä ja oon siitä kiitollinen. Silti töiden loppuminen masentaa aika lailla. Mie kun niin tykkään tuosta työstä ja työkavereista. Tosin miut soitettiin töihin jo tällä viikolla torstaiksi ja perjantaiksi ;) Ja muutama viikko on tiedossa heinäkuun 14. päivä alkaen (just Ilosaarirockin jälkeinen maanantai, oh no!). Toivon tietysti, että näitä muitakin tuurauksia tulisi, vaikka sitten ihan ykköspäiviäkin.

Sitten vuodatusta... Miulla on varmaan joku hiton kolmenkympin kriisi. Jotenkin oon ihan solmussa itteni kanssa. Mie tiiän, että miun pitäisi olla ihan tyytyväinen elämääni, mutta kun en vain ole. Jotenkin on sellainen olo, että tekis mieli vaan mennä ja mesota. Puolisko-parka... Siis edelleen haluan olla Puoliskon kanssa ja kun järjellä ajattelen, siinä on just miun mies enkä vaihtais pois. Silti on vähän semmonen olo, että kun vois vielä viettää yhden sinkkukesän! Tyhmää, tiedän. Mutta en mie oikein tälle tunteelle mitään voi. Tekis mieli vaan mennä ja ajatella vain itseään. Sitten miulla on kauhean huono omatunto ja paha olo näistä tuntemuksista. Enkä ymmärrä, miksi tältä tuntuu. Onko se normaalia? Siis just joku ikäkriisi? Kun pitäis OIKEESTI olla aikuinen, mutta joku haraa vastaan. Ja siltikin vauvakuumettakin poden edelleen aina välillä. Tosin viime aikoina vähemmän. Oon mie Puoliskon kanssa puhunut tästä, pakostakin se on huomannut, että en ole ihan oma itseni. Ja nyt se pelkää, että miun masennus tulee takaisin. Ei oo helppoo silläkään miun kanssa. Kyllähän mie itsekin sitä vähän pelkään, mutta se riskihän aina on. Enkä mie anna tämän mennä siihen asti. Ei onnistu. Itseinho vaan on aika ikävä tunne. Mutta kyllä tämä tästä. Toivottavasti. Argh. Hitsi, kun en tosiaan voi tänne kirjoittaa kaikista ajatuksistani, pitää tyytyä "siistittyyn versioon".

Tässäpä sitä asiaa jo tulikin.

Alive

2008-01-31T11:29:00.000+02:00

Heheh, täällä ollaan hengissä edelleen. Ei ole ollut oikein aikaa ja intoa viime aikoina bloggaamiseen. Eikä sitä väkisin sitten viitsi vääntää...

Mutta arvatkaapa mitä! Mie tulin toissapäivänä Egyptistä! Joo, olen tiennyt matkasta jo syksystä lähtien, mutten siitä täällä aiemmin kertonut, koska kyseessä oli yllätysmatka äidin 50-vuotissynttäreille. Matkaan lähdettiin viime viikon maanantaina (tiistaina Egyptiin) ja siis nyt tiistaina palattiin kotiin. Sharm El Sheikh oli matkakohteemme ja siellä tarkemmin ottaen Coral Bay -lomakylä. Matkassa olivat mukana siis vanhempani, Puolisko, Pikkuveli, Pikkusisko ja Pikkusiskon avopuoliso. Me "nuoriso" vietettiin myös perjantaipäivä Kairossa ja voitte arvata, miten iso juttu miulle oli nähdä pyramidit ja sfinksi puhumattakaan Kairon Egyptiläisestä museosta. Mie voisin lähteä takaisin vaikka heti. Sharm El Sheikh sijaitsee Punaisenmeren rannalla ja Siinain aavikko ja vuoret ovat aika karu kontrasti merelle. Tuuli siellä kävi koko ajan, mutta kyllä siellä tarkeni bikineissä maata auringossa ja uida meressä. Flunssanhan mie tietysti sain, nyt on kamala räkätauti päällä. Hotellimme oli tosi huippu!

Kävin vaan tässä pikaisesti kertomassa, missä mennään. Nyt sohvalle lepäämään. Kerron myöhemmin matkasta tarkemmin ja joitain kuviakin tietty voisin laittaa.

Vanhan loppu, uuden alku

2007-12-31T17:46:00.000+02:00

Vuosi 2007 on muutaman tunnin kuluttua ihan historiaa, mutta tuskinpa vielä antiikkia ;)

Miun joulukuu on mennyt ihan hunningolle blogistanian suhteen, anteeksi kaikki blogiystävät. Toivottavasti ehdin ja jaksan paneutua tähänkin taas uudella innolla paremmin tulevana vuonna. Hyvähän se on, että on elämää ja tekemistä, mutta pitäisi sitä aikaa jäädä bloginkin päivittämiseen ja blogiystävien (ja muidenkin) blogien lukemiseen, että edes vähän kärryillä pysyisi ;)

Oli miten oli, mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja sujukoon tuleva vuosi 2008 onnellisten tähtien alla. Ja varokaa ilotulitteita!

Viuh!

2007-12-21T12:53:00.000+02:00

Onpas pari viikkoa kulunut vauhdilla. En ole ehtinyt ja jaksanut paljon koneella istua. Ja kun Puolisko on nyt taas kotona, niin en aina iltaisin pääsekään koneelle, jos Puolisko on tämän vallannut.

Ihanaa oli tietysti saada oma kulta takaisin, vaikka on tässä taas ollut vähän sopeutumistakin. Tietyllä tavalla sitä jo tottui siihen, että kaikesta voi päättää itse eikä toista tarvitse ottaa huomioon niinkuin nyt taas. Mutta kyllä tähänkin taas tottuu. Enkä mie toista kertaa Puoliskoa noin pitkäksi aikaa pois päästä ;)

Nightwishiäkin käytiin viime viikolla katsomassa ja kuuntelemassa ja olihan se taas hienoa. Kuitenkin joku juttu siitä jäi jotenkin puuttumaan. Vanhatkin biisit menivät Anettelta hyvin (ehkä Dark Chest of Wondersia lukuunottamatta) ja koko keikka oli taas aika kokemus, mutta silti vähän vaisu olo jäi. En sitten tiedä, että oliko syy yleisössä. Ihmetellä pitää, ettei 7000-päisestä yleisöstä irronnut enemmän menoa ja meininkiä, kun vielä ollaan bändin kotikonnuilla. Vai onko syy siinä, että yleisössä oli aika paljon muunlaistakin väkeä (varttuneempia ja lapsiperheitä) kuin mitä yleensä heavykonserteissa on totuttu näkemään. Mene ja tiedä. Lisäksi meidän olis pitänyt olla hieman sivummalla eikä niin keskellä, kun mie en tämmöisenä tappina nähnyt oikein mitään pitkien tyyppien takaa. Viimeksi Areenassa (2004) meillä oli parempi paikka ja hyvä näkyvyys jopa miulla. Olihan tuolla screenit, mutta en aina niitäkään kunnolla nähnyt. Äänentoistossa ois ollut toivomisen varaa, kun kyseessä on suuri ja korkea tila. Vähän jytinät puuroutui välillä. Mutta hyvä konsertti silti.

Kuntoilut jatkuvat edelleen ja tänä aamuna kävin viimeistä kertaa salilla ennen joulua. Nyt saa ehkä vähän paremmalla omallatunnolla nauttia joulun herkuista. Vaaka näytti tänään sellaista lukemaa, että 100 grammaa vajaa 6 kiloa on lähtenyt elokuun alusta. Oispa enemmän, mutta pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Oikeestaan vasta nyt parina kuukautena tuo paino on alkanut tippumaan. Vaateostoksilla eron jo huomaa, vaikka mie en sitä itse oikein osaa uskoakaan. Nantte varmaan voi todistaa, että miun on ihan kauheen vaikea uskoa, että vois ehkä pienemmätkin vaatteet mennä kuin aiemmin ;) Eilen Nantte-parka kantoi miulle sovituskoppiin jos jonkinlaista yläosaviritelmää yhteen joulunpunaiseen toppiin, jonka oisin halunnut ostaa, mutta kun ei ollut siihen päälle oikein mitään. No, en sitten ostanut toppia enkä yläosaa, kun ei oikein hyvää löytynyt. Pikkusen nyt harmittaa, kun se toppi ois ollu niin kiva, mutta sai jäädä nyt vielä kauppaan.

Miun joulumieli on vielä vähän hukassa. Aiemmin oli kovempi joulunodotus, mutta nyt on jotenkin plääh. Varmasti oma osansa tähän on lumen puutteella. Se on vaan niin karmeaa, että meillekin tänne on nyt sitten tulossa hyvin todennäköisesti musta joulu. Kamalaa, Pohjois-Karjalassa musta joulu... Ei oo maailmankirjat ihan kohillaan nyt.

Tänään pitäisi vielä mennä iltavuoroon ja huomenna meillä on joulusiivous ja joulun ruokaostoksetkin pitää tehdä. Illalla menen huomenna Erilin synttäreille. Jospa se joulumieli miutkin viimeistään silloin saavuttaisi, kun on tyttärien kanssa perinteinen Erilin synttäri-joulunalustapaaminen ja vaihdetaan joululahjat. Tämä on meillä jo aika pitkä perinne. Ja se on niin ihanaa, kun mukana on myös yksi pieni seuraavan sukupolvenkin edustaja, jolla on elämänsä ensimmäinen joulu edessään. Kauheeta muuten, kun tuli vanha olo, kun kirjoitin noin! Seuraava sukupolvi...

Sunnuntaina vielä töihin muutamaksi tunniksi. Vähän kyllä ottaa päähän mennä sinne, kuka enää tulee sunnuntaina aatonaattona kirjastoon? Luulis ihmisillä olevan parempaakin tekemistä. Oishan sitä miullakin, jos pitää tyhjänpanttina istua. Mutta ei pitäisi kai valittaa, tulee ainakin se kaksinkertainen palkka ja onneksi ei ole kyse kuin 4,5 tunnista. Sitten mennään Puoliskon vanhempien luo illaksi, kun Puoliskon sisko avomiehensä kanssa Kuopiosta ovat myös siellä. He lähtevät jo aattona takaisin sinne Savvoon, joten päätettiin mennä jo aatonaattona sitten sinne anoppilaan. Aattona mennään saunomaan ja jouluaterialle miun vanhempien luo, jonne tulee myös Pikkuveli, Pikkusisko, mummo, pappa ja sedän perhe. Pikkusiskoa en ole nähnytkään sitten syyskuun alun. Tänään ne tulevat Turusta Pikkuveljen kyydissä, mutta voi olla, että vasta aattona ehditään nähdä.

En ehkä tässä ennen joulua paljon koneella enää ehdi istuskelemaan, joten hyvää joulua kaikille blogiystäville ja kaikille muillekin, jotka sattuvat täällä piipahtamaan :)

Muutama tunti

2007-12-05T17:38:00.000+02:00

Ja sitten Puolisko on täällä! Wheee! Nyt se on jo Suomessa, odottelee Helsingissä jatkolentoa tänne susirajalle. Kuulemma aika väsynyt, mutta niin oon miekin. Ehkäpä mennään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Minnuu jännittää. Vaikka en edes tiedä, että miksi ihmeessä. Miusta on vaan niin ihanaa, kun Puolisko tulee vihdoinkin kotiin. Oon ihan tarpeeks jo elelly itekseni. Ei tää tämmönen miulle sovi.

Mie sain äsken siivouksen loppuun ja (toivon mukaan) jouduin tappelemaan imurin kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan ;) Ei ole ehkä niin masentavaa tulla, kun ei oo heti villakoirat ovella vastassa. Mie vähän jännään just sitä, että tuleeko Puoliskolle kauhee alakulo, kun joutui tulemaan pois sieltä Lontoosta. Onhan se nyt tottavie aika eri kaliiberia kuin meidän Joensuumme, tai ylipäänsä yksikään kaupunki Suomessa. Ja vielä vuoden pimeimpään aikaan!Pitää yrittää pitää se kiireisenä, niin jospa ei sitten ehdi miettiä koko Lontoota ;) Mutta kyllähän sillä jäi uusia kavereitakin sinne, on se varmaan aika haikeeta tulla pois. No, oonhan täällä mie, toivottavasti edes se vähän helpottaa (?) ;D

Mie jouduin antibioottikuurille. Toissa päivänä piti lähteä töistä kesken päivän päivystävälle hammaslääkärille, kun oli niin kauhee kipu oikeanpuoleisissa alahampaissa. En osannut itse paikantaa edes, että missä hampaassa se kipu tuntuu. Syy selvisikin sitten hampilääkärillä. Alapuolen viisaudenhammas ei kunnolla mahdu tulemaan ja se on tosi reikiintynyt. Samalla puolella miulla on vielä muistona lapsuudesta yksi maitohammaskin (!) ja myös se on reikiintynyt. Pitää syödä antibioottia, koska siellä suussa vallitsee tulehdustila. Ja purskutella kahdesti päivässä Corsodyliä. Miun kieli on mennyt siitä ihan kipeeks. Ensi viikolla pitää käydä hammashuollon röntgenissä ja helmikuun lopussa olis se viisaudenhampaan poistoleikkaus ja maaliskuussa toisen hampaa paikkaus. Siis ihan hirveen pitkään pitää odottaa! Toivottavasti nuo säryt pysyvät poissa antibioottikuurin jälkeenkin, koska muuten en aio odottaa montaa kuukautta hammaskipuisena, vaan pitää mennä yksityiselle. Älytöntä, millaiset jonot! Pelkään kyllä kauheesti tuota viisaudenhampaan poistoa. Ylhäältä on poistettu molemmat ja muistan, ettei se ollut mitenkään mukavaa. Ja alapuoleltahan se poisto on vaikeampi juttu.

Huomenna onkin itsenäisyyspäivä ja ikinuori Suomineitomme täyttää pyöreät 90 vuotta. Sytytän sinivalkoiset kynttilät ja katson Tuntemattoman sotilaan.

Lötköpäivä

2007-12-02T18:21:00.000+02:00

Joulukuukin pääsi eilen alkuun pikkujoulujen merkeissä. Oli oikein kivaa ihanien ystävien kanssa. Istuttiin iltaa meillä kynttilöiden valossa herkkuja syöden ja glögiä ja muitakin juomia juoden. Eipä meillä sen kummempaa ohjelmaa ollut, juteltiin vaan ja parannettiin maailmaa. On miulla maailman parhaat ystävät. Rakkaita ovat :)

Nanten ja Hildegumin kanssa lähdettiin vielä baariin. Ensin mentiin Gloriaan, mutta siellä soi tällä kertaa ihan ihme musiikki. Kun me kesällä Puoliskon kanssa siellä pariin kertaan istuttiin iltaa, niin musa oli sellaista sopivaa rokkia ja heavyä, mutta nyt ei oikein napannut. Meillä ei kyllä ollut tarkoitusta mennä mihinkään yöbaariin, mutta kuitenkin mentiin Giggling Marliniin. Mie olen käynyt siellä viimeksi joskus kevättalvella 2005, mutta eipä tuo ollut juuri miksikään muuttunut. Vähän nihkeetä jotenkin oli, vaikka seura oli kyllä mahtavaa ja meillä oli kiva ilta. Mutta siis, onko nykyisin muka yökerhoissa tapana, että musiikki loppuu valomerkkiin ja samalla kaikki valot pärähtää päälle siksi viimeiseksi puoleksi tunniksi? Meistä tuo oli aika kauheeta. Miksei sitä musaa voi soittaa vielä senkin jälkeen, kun tarjoilu on loppunut, jos baari on kuitenkin vielä auki sen puoli tuntia? Ja ne valot... Mikä idea siinä on, kauhee järkytys vaan nähdä ihmisten känniset naamat ja suttaantuneet meikit. Hih, mietittiin, että ainakin moni orastava romanssi voi tuossa vaiheessa loppua alkuunsa, kun se "karmea totuus" paljastuukin jo ennenkuin on ehditty baarista ulos eikä vasta aamulla.

Vitsi, että välilllä siellä tuli vanha olo. Kun katsoi sitä muuta asiakaskuntaa, niin aika nuorta porukkaa. Ehkä siellä savuisella Suomirock-puolella oli vanhempaa porukkaa, mutta musiikki siellä oli jotain karmeaa ja tupakansavu niin kauheeta, että teki pahaa hengittää. Huvitti vähän, kun DJ repäisi ja soitti Prodigyn takavuosien tanssihitin "Smack my bitch up", niin tanssilattialle tuli yllättäen hyvin tilaa. Ja me oltiin ihan innoissamme, tuon biisin tahdissa on monet kerrat jorattu silloin aikanaan. Kivaa siis oli, mutta tuonne gigglingiin ei kyllä tarvii ihan heti uudelleen lähteä... Kotona olin vasta neljän jälkeen. menipä myöhään, en edes muista, milloin oisin viimeksi ollut noin myöhään bilettämässä.

Tänään on ollut ihan rehellinen lötköpäivä. Oon lojunut koko päivän vaan yöpaidassa ja katsonut DVD:ltä Elizabeth I:n ja Ilosen talon. Ensinmainittu oli upea ja värikäs kokonaisuus, jälkimmäinen aika ahdistava. Olen kyllä Kreetta Onkelin Ilosen talon lukenut aiemmin kirjanakin, joten osasin odottaakin karua tarinaa. Nyt odottelen BB-finaalin alkua. En ole jaksanut siitä kirjoitella oikein, viime aikoina innostus seuraamiseenkin on lopahtanut. Yhden viikon olin jopa kokonaan katsomatta koosteita :O No, nyt se siis loppuu, ja toivon ehdottomasti Saulin voittavan. Petyn kyllä, jos kuka tahansa muu noista neljästä voittaa. Mielestäni voittajan pitää olla henkilö, joka on ollut talossa alusta saakka eikä Kadi ansaitse voittoa itsekkyytensä takia. Alussa pidin Kadista, mutta loppua kohden se on alkanut ärsyttää koko ajan enemmän. Nikoa taas en voinut sietää hänen talossaolonsa alkuaikoina, mutta nykyään pidän. Riitta on ihan hassu. Sauli on edelleen suosikkini, joten hänelle voiton soisin ilomielin :)

Kolme yötä joul... eikun Puoliskon tuloon on! Ei oo enää pitkä aika. Silti nyt keskiviikko tuntuu niiiin kaukaiselta! Yksin miun ei tarvii täällä olla enää kuin ensi yö, sillä huomenna ystävät M&V tulevat pk-seudulta tänne ja lähtevät keskiviikkona. Harmi, kun miulla on huomenna ja tiistaina iltavuorot. Eiköhän sitä silti ehditä kuulumiset vaihtaa :)

Tänään on marraskuu, mutta

2007-11-30T21:55:00.000+02:00

... huomenna on jo joulukuu :) Saa vihdoin avata ensimmäisen luukun kalenterista ja ryhtyä joulunodotukseen ihan kunnolla. Vaikka mie alan aina odottaa joulua jo lokakuussa...

Ihanaa, kun on kokonainen vapaa viikonloppu. Nyt onkin aika rättipoikki olo, kun takana on 8 päivän työrupeama. Pitää silti olla tyytyväinen, koska ensi viikon jälkeiselle viikolle ei ainakaan tällä hetkellä ole tiedossa kuin se 19 tuntia töitä koko viikolle, eli sen miun normaalin puolikkaan verran. Nyt syksyllä onkin aika paljon ollut ihan kokonaisia viikkoja, mutta ilmeisesti tämä tulee nyt muuttumaan... Ikävää, mutta ei voi mitään. Tosin tilanteet voivat meillä aina muuttua hyvin pienelläkin varoitusajalla.

Huomenna on meillä tyttöjen kanssa pikkujoulut :) Tein tänään jo valmiiksi luumutortun, jota tein myös viime vuonna ensin kokeeksi ja sitten ihan jouluksikin. Täksi jouluksi pitää kai sitten keksiä jostain joku uusi resepti. Tuo torttu on kyllä ihan tosi hyvää :P Tai oli ainakin viime jouluna, toivottavasti maistuu nytkin.

Tänään kuulin ikäviäkin uutisia. Meidän Minttu-kissalla on ollut sellaisia outoja patteja parin nisän kohdalla jo jonkin aikaa ja niitä on sitten ihmetelty. Äiti ja isä olivat sitä tänään lääkärillä käyttäneet ja patit varmistuivat syöväksi. Onhan meidän Minttu-rouvalla jo ikääkin, joulupäivänä tulee 14,5 vuotta täyteen. Minttu on tuon edellisen postaukseni kuvasarja Taran sekä meidän kolmannen Donna-kissamme äiti. Lääkäri oli ottanut Mintulta kaikki mahdolliset verikokeetkin ja kuulemma kaikki veriarvot olivat olleet huippuluokkaa. Myös sydän on hyvässä kunnossa ja kissa on terhakka ikäisekseen. Heh, vaikka miusta se kyllä aika paljon viettääkin aikaa nukkuen nojatuolissa. Mutta äly sillä kyllä pelaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että Mintulta kannattaa leikata ne kasvaimet pois, koska se on muuten niin hyväkuntoinen vielä. Jos syöpä leikkauksen jälkeen palaa, niin sitten on jo ikävämpi tilanne. Lähtökohtanahan meillä on se, että Mintun ei tarvitsisi kärsiä kivuista. Tällä hetkellä ainakaan kipuja ei ole, joten tottakai leikkaus tehdään, kunhan löytyy sopiva ajankohta. Voi meidän Minttu-pientä... Onneksi Mintulla on ollut onnellinen kissanelämä muutamasta kolhusta huolimatta ja sen voi sanoa eläneen tosiaankin täyttä kissanelämää. Toivottavasti saa vielä lisäaikaa tuon leikkauksen avulla. Ikävä tulee olemaan valtava sitten, kun sen on aika nukkua pois... Niinkuin on vielä ikävä meidän Bella-koiraamme, jonka kuolemasta on nyt 5 vuotta.

Minttu <3

Tenkkapoo

2007-11-29T20:30:00.000+02:00

Ongelma: miten ottaa jatkuvassa liikkeessä olevasta kissasta kohtuullinen kuva ilman tärähdyksiä ja vieläpä niin, että katse olisi suoraan kameraan päin? Ei katsota siihen kameraan, ei sitten kiusallaankaan! Siinäpä sitten varsinainen tenkkapoo, että mitäs nyt? Tällä kertaa osallistun Valokuvatorstaihin neljän kuvan sarjalla.

Taran väistelemistaktiikkaa:

Enpäs katso siihen typerään kameraan, en varmana!

No, usko jo. Ehkäpä hyppään pois koko tilanteesta. Lisäksi vielä se tärähtänyt kuva...

No jo on kumma, kun ei se nyt tunnu jättävän rauhaan ollenkaan...

Huoh, ehkä pääsen helpommalla, jos kuitenkin nyt annan sen kuvan napata. Noniin, katsonko nyt tarpeeksi suoraan siihen masiinaan? Okei, myönnetään, että olen oikein kuvauksellinen kaikessa söpöydessäni. Mutta nyt riittää.

Valitettavasti kuvat ovat aika kellertäviä, mie en oikein hallitse kuvanmuokkaussysteemejä.

Auh ja voih!

2007-11-26T09:44:00.000+02:00

Että voi olla ihminen kipee! Siis en mie millään muotoa sairas ole, mutta lihakset ovat ihan järkyttävän kipeet. Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa pumpissa ja nyt sen kyllä tietää! Reidet, takamus, hauikset ja ojentajat ihan jumissa, vaikka vielä illalla kotonakin venyttelin. Huh, mitenhän mahtaa työpäivä mennä..? Tunti oli kyllä oikein kiva ja ihan yllättävän hyvin jaksoin mennäkin. Pienillä painoillahan mie aloitin (tangon päissä 2,5 kg kummassakin), mutta oli kyllä tehokasta! Hauiksissa ja ojentajissa olis ehkä vielä pienempikin paino riittänyt... Silti oli mukava huomata, miten kuntosalitreeni on vahvistanut lihaksia. Alkutilanteessa en olisi varmasti pysynyt ollenkaan mukana! Aion varmasti mennä uudelleenkin, toivottavasti ei vaan joka kerta näin mene lihakset kipeiksi. Mukavaa vaihtelua kyllä kuntosalitreeniin. Kykenenköhän vielä huomenaamulla pilatekseen...

Mie olen ollut edelleenkin viime aikoina tosi hidas lukija. Ei ole ollut kai aikaa tarpeeksi. Äskettäin sain päätökseen Juha-Pekka Koskisen jo kauan odottamani Seitsemäs temppeliherra -kirjauutuuden. Romaani on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Ristin ja raudan tielle, joka oli Koskisen esikoisromaani. Tapahtumat sijoittuvat ristiretkien aikaan, lähinnä 1100-luvun alkuvuosikymmenille. Miusta romaanissa on aika pitkälti kaikki, mitä hyvältä tarinalta vaaditaan. Henkilöt ovat uskottavia, monet heistä ovat toki tuttuja historiallisina henkilöinäkin, kuten Bohemond, Hugues de Payens, Balduin II, Tancred... Mutta myös kuvitteelliset henkilöt ovat kuin luuta ja verta lukijan mielessä. Jännitystäkään tarinasta ei puutu ja romantiikkaakin on tarjolla. Koskinen osaa kuvata henkilöitä hyvin inhimilliseen tapaan. Vaikka kyse on aivan erilaisesta maailmasta kuin missä me nyt elämme, ihmiset olivat pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin mekin kaikkine tunteineen pelosta rakkauteen. Aikakausi vaan luo puitteet ihmisen elämälle, ja sen mukaan on elettävä. Kirjan yhtenä pääteemana nähdään Temppeliherrain ritarikunnan syntytarina. Sekös vasta mielenkiintoista, kun olen aiheesta muutenkin kiinnostunut. Taistelukohtaukset ovat tietysti raakaa luettavaa, mutta niinhän niiden pitää mielestäni ollakin. On turhaa kaunistella sitä julmuutta, mitä sodissa tapahtui (ja tapahtuu toki yhä). Ritarin elämä oli raakaa ja vaarallista, vaikka jälkipolvet ovatkin onnistuneet romantisoimaan kyseistä "ammattikuntaa" ja varsinkin aikakautta. Ristiretket sinänsä ovat miusta yksi kristinuskon historian kammottavimmista tapahtumista. Rakkaus on kuitenkin valtava voima, ja se nähdään tässäkin tarinassa. Malttamattomana jään odottamaan trilogian päätösosaa!

Ihmetys

2007-11-24T20:22:00.000+02:00

Tasan kuukausi jouluaattoon. Tasan kuukausi siitä, kun mie lähdin Lontooseen. Että on mennyt aika nopeesti!

Silti nyt nämä viimeiset päivät ennen Puoliskon tuloa tuntuvat menevän niin hitaasti. Vielä 11 päivää jäljellä! Odotusta nopeuttaa onneksi se, että on ollut nyt hyvin töitä. Eilisestä alkoi suora työputki ensi perjantaihin. 8 päivää siis. Ja ensi lauantaina meillä on Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa tyttöjen oma pikkujoulu! Sunnuntai varmaan menee sitten k-i-d-u-t-t-a-v-a-n hitaasti ensi viikolla. Sitten kääntyykin jo Puoliskon tuloviikko, maanantaina ja tiistaina töissä ja keskiviikkona vapaata. Sille päivälle sitten pitääkin olla ohjelmaa, kun Puolisko tulee vasta illalla. No, ei miulla kyllä pitäis tekemisen puutetta olla. Niin ikävä! Se vaan tuntuu kasvavan mitä lähemmäs Puoliskon paluu tulee.

Viikon päästä alkaa joulukuu! Mie laitoin eilen jo kalenterin seinälle. Sen, jonka ostin Harrodsilta Lontoosta. Mie oon kuin pikkutyttö aina kun joulukuu ja joulu alkavat lähestyä... Nytkin tekisi niin mieli avata jo 1. luukku ;) Lupaan silti, että en avaa ennen ensi lauantaita. Kävin tänään varastokopista hakemassa joulukoristeita. Ajattelin niitä pikkuhiljaa vähän laittaa ensi viikon aikana. En muuten vielä varmaan laittaisi, mutta pitäähän pikkujoulussa olla vähän joulutunnelmaa :)

Olen kuunnellut tällä viikolla Tarja Turusen Henkäys ikuisuudesta -levyä sekä hevijoululevyä Raskasta joulua, jotka hommasin vuosi sitten. Tosi hyviä molemmat. Lisää joulutunnelmaa: Subtv näyttää tänä vuonna uusintana 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetyn The Joulukalenterin! Tämä oli miulle tosi mahtava uutinen, tätä on jo odotettukin! Olli, Kerttu ja Pentti-Näsä!

Seikka on saletti ;)

Ajankuvia

2007-11-22T18:05:00.000+02:00

Valokuvatorstaissa inspiksenä on tällä viikolla seuraava katkelma:

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Minulla tuli heti mieleen tämä viime kesänä ottamani kuva Turun linnan kirjurintuvan seinästä. Kuvassa näkyy "Anno 1584", ja tästä tiedämme minä vuonna kyseiset herrat ovat nimensä ja vaakunansa seinään raapustaneet. Tästä syystä olenkin hieman eri mieltä Vonnegutin kanssa. On hienoa, että joku on joskus raapustanut vuosiluvun linnan seinään, niin ihmiset vielä satojen vuosienkin päästä voivat suoraan nähdä, kuka tässä huoneessa on silloin ollut. Minuu kiinnostaa historiassa just tuollaiset jutut. Kuka, mitä, missä, milloin ja miten? Jos ei olisi minkäänlaisia ajanmääreitä, olisi historiantutkiminenkin aika paljon hankalampaa. Ja itse asiassa olen sitä mieltä, että aika on muuttumaton. Se, mikä on tässä ja nyt on tässä ja nyt eikä se koskaan enää palaa. Mennyt on mennyttä, nykyisyys nykyisyyttä ja tuleva tulevaa. Se vain on niin eikä sitä voi muuttaa. Heh, menipäs nyt filosofiseksi tämä, innostuin ;)

Laitan tähän vielä hieman laajemman kuvan siitä seinästä. Kuva on kyllä aika huono (sorry!), vinossa ja niin edelleen. Klikkaamalla kuvia niitä voi katsella isompina.

Joulunodotusta ja turhautumista

2007-11-18T19:51:00.000+02:00

Jees, nyt voi sitten ihan virallisesti ja luvan kanssa alkaa odottaa joulua ja tehdä jo vaikka pikku valmistelujakin. Tänään oli kaupungissamme kaupunkikeskustan joulunavaus ja olihan tuolla ihan kiitettävästi yleisöäkin. Torille oli pystytetty lava, jossa esiintyi jos jonkinmoisia mörriäisiä, tonttuja ja oli tietysti joulupukkikin paikalla. Lapset lauloivat joululauluja, ihanaa tunnelmaa :) Minuu vaan ärsytti, kun siellä esiteltiin metsäneläimet, niin mitä ihmettä se jääkarhu siellä joukossa teki? Eihän niitä edes ole Suomessa (heh, vaikka jotkut ulkomaalaiset lähteet niin edelleen väittävät) eivätkä ne myöskään kuulu metsäneläimiin. No, oli kuitenkin mukavaa jouluohjelmaa. Avajaiset kruunasi tietysti ilotulitus, ja se olikin tänä vuonna tosi hieno. Jouluvalotkin syttyivät tuomaan valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Pikkupakkasta oli ja luntakin jopa tänä vuonna vähän. Varpaat olivat kyllä ihan jäässä. Tekikin ihan hyvää käydä juomassa minttukaakaot hytisemisen päätteeksi. Ystävien kanssa siis olin liikkeellä.

Vaikka mie olen todellinen jouluihminen, joulunalusaika on miusta ehdottomasti vuoden parasta aikaa, niin olisi ehkä tämä joulunavauksen paikka miusta mieluummin ehkä viikon tai kahden päästä. Tästä alkaa se kaupallinen joulu. Ostakaa, ostakaa! Mie tykkään tehdä jouluostoksia, mutta liiallinen kaupallisuus on inhottavaa. Se, kun joka paikassa on kamala tungos ja mainoksia tulee joka tuutista ja niistä saa sen kuvan, ettei joulusi ole täydellinen ilman kaikenmaailman uutuuksia ja hilavitkuttimia. Mie rakastan joulukoristeita, joululauluja ja ylipäänsäkin joulutunnelmaa, mutta kyllä se noissa marketeissa ja kauppakeskuksissa menee joka vuosi yhä älyttömämpään suuntaan. Parasta joulutunnelmaa olisi olla kotona kynttilänvalossa omien joulukoristeiden ympäröimänä oman kullan kainalossa :) Jooh, ei liene yllätys, että tänä vuonna odotan tuota aivan erityisen paljon!

Mie alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että olisi syytä vaihtaa pankkia. Perjantaina sain tietää (kun soitin jo toista kertaa rahojeni perään), että miun tapaus on käsittelyssä vasta nyt tulevalla viikolla. Siis miusta aivan uskomatonta! Allekirjoitin sen ilmoituksen 6.11. ja silloin miulle sanottiin, että saan rahat muutaman päivän päästä. Ylihuomenna tuosta on jo kaksi viikkoa, mikä ei kyllä mene enää muutaman päivän haarukkaan. Miusta tässä tilanteessa tällainen odotusaika on aivan kohtuuton. Onneksi miulla on ymmärtäväiset vanhemmat, joilta olen saanut rahaa ja Puolisko on maksanut miun laskuja. Miten ne voivat olettaa, että voisi näin pitkään olla ilman rahaa? Onneksi miun ei ole tarvinnut olla, mutta kaikilla ei ole ymmärtäväistä perhettä, joka auttaa hätätilanteessa. Pankinvaihto olisi toisaalta ihan paikallaan siksikin, että olis hyvä olla tili samassa pankissa Puoliskon kanssa ihan just tämänkinkaltaisten tilanteiden takia. Kun muutenkin siirrellään rahaa toistemme tileille, niin siinä rahojen siirtymisessä menee aina vähintään päivä.

Ja nyt varotaan sitten sairastumasta lähiaikoina! Tosin nyt näyttää hiukan valoisammalta näköjään -> linkki. Kun tapahtuisikin ihme ja päättäjät olisivat tulleet järkiinsä ja antaisivat sairaanhoitajille sen, mikä heille kuuluu. Huomenna se nähdään.

Keskeneräinen

2007-11-15T13:50:00.001+02:00

Yksityiskohta yhä keskeneräisestä Sagrada Familiasta. Barcelona, lokakuu 2003.

Valokuvatorstaissa siis haasteena tällä viikolla sana keskeneräinen.

Loppuloman tunnelmia

2007-11-10T15:09:00.000+02:00

Viimeisiä viedään tämän loman osalta. Maanantaina työt taas odottavat. Heheh, miulla onkin "pehmeä" lasku loman jälkeen, näköjään heti työvuoro 8-16.45. No, eipähän lepsuilla sitten lomanjälkeisissä tunnelmissa ;) Mie oon mennyt viime viikkoina aina ihan liian myöhään nukkumaan, nyt pitäis yrittää vähän aiemmin.

Kolmen viikon loma on kyllä mennyt tosi nopeesti. Tietysti päivät Lontoossa sujahtivat ihan huomaamatta, mutta tämä loppuloma on vähän hitaamin kulunut. Tietysti kun olin flunssassa, ei paljon tullut käytyä missään. Tämä viikko on jo nopeammin mennyt. Vielä on hiukan nuhaa, mutta ei paha. Kävin tänään salilla ja sen jälkeen puoli tuntia crosstrainerilla. Tuli hiki. Tällä viikolla en oo treenannut kuin kolmena päivänä, se vähän sapettaa. Toisaalta ei kai se hyvä ole liikaa heti flunssan jälkeen. Mie pelkäsin kauheesti, että painoo on tullut takaisin kahden viikon tauon (Lontoon matka + flunssa) aikana, mutta kun keskiviikkona uskaltauduin vaa'alle, niin yllätyksekseni paino oli edelleen laskusuunnassa. Nyt vaan tästä lisää potkua ja treeni-intoa! Vielä kun saisi tuon ruokavalion kunnolliseksi. Mie oon syönyt varmaan aika huonosti nyt syksyn, kun Puolisko ei ole täällä. Mie oon huono ruuanlaittaja enkä pahemmin edes pidä siitä. Aika paljon on mennyt vaan helppoa ja nopeaa. Siitä olen ylpeä, etten pakastepizzaan ole kuitenkaan sortunut kuin kaksi kertaa. Kröhöm, toinen niistä oli eilen. Siksi miulla olikin ylimäärästä vimmaa tänään repiä salilla kaikki mehut, mitä otettavissa oli ;)

Eilen olin mummolassa setvimässä vähän papereita. Samalla siinä vähän siivoilin siellä keittiötä. Mummo oli aika väsynyt, kun joutuu nyt olemaan rankalla lääkityksellä syöpäsolujen takia... Huomenna mennään siellä käymään myös, kun on isänpäivä. Pappaa onnittelemaan siis. Soittelin eilen myös Puoliskon äidille, jos olisi ollut kotona, niin olisin käväissyt sielläkin. Töissähän tuo oli, mutta soitti illalla takaisin. Siitä tulikin oikea maratonpuhelu. Hihii, niinkuin aina kun jutellaan Puoliskon äidin kanssa puhelimessa. Molemmat aika suupaltteja :) Eilen sain myös uuden pankkikortin sen kopioidun tilalle. Kun vielä ne rahat tulisivat tilille...

Tänään mennään Pikkuveljen kanssa vanhempiemme luo. Ihanaa päästä saunaan monen viikon tauon jälkeen! Ajattelin jäädä sinne yöksi, kun huomenna olisin kuitenkin taas menossa sinne isänpäivän viettoon. Ja sitten maanantaina töihin. Toisaalta miusta on ihan kiva mennä, vähän jo ikäväkin sinne. Mitenhän mie sitten pärjään, kun ne työt loppuu? Keskiviikkona kävin työpaikalla katsomassa työvuorot ja en meinannut päästä lähtemään, kun työkaverit tenttasivat miun reissusta niin. Varmaan alkuviikon saa suu vaahdossa selittää.

(Vitsit, kun tämä Nightwishin uusin kuulostaa vieläkin niiiiiin hyvältä, vaikka oon kuunnellut jo varmaan sata kertaa!!)

Puolisko tulee vajaan neljän viikon päästä! Niin vähän enää toisaalta siihen, kun miettii, että on jo reilusti yli 2 kuukautta takana. Mutta nyt tuntuu kuitenkin niin kiduttavan pitkältä tuo aika... Onneksi työt alkavat, niin varmasti nopeutuu ajankulu. Seuraavat kaksi viikonloppuakin olen kokonaan töissä. On ollut oikeesti paljon ikävämpi sen jälkeen, kun tulin Lontoosta. Hirveesti tekis vaan mieli kainaloon ja halaukseen. Ja mie oon kyllästynyt siihen, että aina kun tulen kotiin, täällä ei ole ketään odottamassa ja sanomassa "moi" ja jakamassa päivän kuulumisia. Mie en varmaan enää edes osaisi olla sinkku.

Järkytys

2007-11-07T20:22:00.000+02:00

Se, mitä tänään tapahtui, on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Mieli on aika myllerryksessä, vaikkei tapahtuma sinällään minua henkilökohtaisesti kosketakaan. Mutta kyllä se vaan tuntuu niin erilaiselta, kun tällaista tapahtuu omassa rakkaassa kotimaassa eikä meren takana Amerikassa (toki olen ollut niistäkin tapauksista järkyttynyt). Enää ei ole väliä, missä maassa asuu, missä käy koulua. Ennen se on aina ollut "siellä jossain", mutta nyt se on täällä. Se on joku suunnaton pahuus, jota ei voi ymmärtää. Viimeistään nyt on selvää, ettemme elä missään lintukodossa, tuntuu koko ajatus niin naiivilta. Henk.koht. en ole aikoihin kyllä noin ajatellutkaan, jos koskaan.

En voi käsittää, mitä sen ampujan päässä on liikkunut. Enkä haluakaan käsittää tuollaista vihaa ja täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. En voi ymmärtää, että miksi siihen pitää sotkea viattomia ihmisiä, joilla on koko elämä vielä edessään, jos itsestä tuntuu niin pahalta, että kuolema on ainoa pakotie. Miten ihmisellä voi olla noin paha olo niin, ettei sitä kukaan huomaa?

Ei tässä oikein voi muuta kuin toivoa voimia ja jaksamista kaikille, joihin tämä tapahtuma jättää jäljet loppuelämäksi. Sekä toivoa, ettei tällaisia uutisia tarvitse toiste kuulla.

Heja Sverige?

2007-11-06T14:23:00.000+02:00

Ehdin jo ihmetellä, että mikähän liputuspäivä se nyt tänään olikaan. Bu Jormanen sen armollisesti blogissaan paljasti, eli ruotsalaisuuden päivähän se.

Ihan pakko tässä yhteydessä kertoa unestani, jonka näin viime yönä. Tosi omitunen yhteensattuma ;) Näin unta, että olin jostain syystä Ahvenanmaalla. Siellä liehui Ruotsin lippu lipputangossa jossain keskeisellä paikalla (joku tori tms.), jossa oli paljon ihmisiä. Mie kimpaannuin, että Suomessahan nyt ollaan eikä Ruotsissa, ja onhan Ahvenanmaalla omakin lippunsa. Hilasin jotenkin sen lipun alas, mutta väkijoukko ei pitänyt siitä, vaan sain kauheet vihat niskoihini. Ja kaikki pälpättivät ruotsia, Ahvenanmaalla kun oltiin. No, mie sitten nöyränä tyttönä aloin hilata sitä lippua takaisin salkoon, mutta jotenkin ihmeellisesti se lippu tuhoutui ja siitä oli vain tuhkat jäljellä. Muistan elävästi siitä unesta, että maassa vaan lojui lipun ristikuvion muotoinen tuhkakasa. Siitäkös nousi iso äläkkä ja minua syytettiin Ruotsin lipun häpäisemisestä. Olo oli kuin jossain keskiaikaisilla käräjillä siellä torilla. Aika ahdistava tunnelma. Aamulla kun heräsin, piti ihan huokaista helpotuksesta :) Niin, aika outo yhteensattuma, että tuollaisen unen näin juuri viime yönä!

Kävin tänään siellä pankissa taas ja sain kuulla, ettei miun sittenkään tarvitse tehdä sitä rikosilmoitusta. Hyvä niin! Olivat tulleet siihen tulokseen, että koska rikos tapahtui ulkomailla, ei täältäkäsin ole paljon tehtävissä. Tuotahan miekin mietin, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään henkilövahingoista vaan vain rahasta. Muutaman päivän päästä miun pitäisi saada menettämäni rahat tililleni.

Miun päkiöihin sattuu! Oli nimittäin uudet kengät testikäytössä ja hyvin itse kävely sujui, mutta kauheesti kyllä päkiät kärsii. Tottuukohan siihen? Kävin ostamassa isänpäivälahjat ja -kortit isälle ja papalle.

Ei miulla varmaan muuta tällä kertaa.

Päivän saldo

2007-11-05T21:03:00.000+02:00

Oli onni onnettomuudessa, että Puoliskon osuus vuokrasta tuli vasta tänään miun tilille, niin on nyt siellä jonkin verran käteistä. Mistään seinästähän mie en sitä nyt ulos saa, vaan pitää aina pankista käydä nostamassa niin kauan, kunnes saan uuden kortin. Eli ensi viikon puolelle varmaan menee. Visaa ei kuulemma kannata miun tuloilla lähtee hakemaan. Hassua sinänsä, että muutama vuosi sitten opiskelijana olisin sen saanut, vaikka silloin tuloni olivat aika paljon pienemmät kuin nyt tällä hetkellä.

Ilmeisesti mie nyt saan ne rahat takaisin. Pitää huomenna mennä uudestaan pankkiin ja kuulemma lentolippu pitää olla mukana. Pankissa tehdään joku korvaushakemus ja sitten miun pitää itse mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus ja siitä paperista vielä toimittaa kopio pankille. Meneepä monimutkaiseksi. Jos miulla olis ollut Visa, niin Luottokuntahan kaiken hoitaisi. Tyhmää tehdä edes rikosilmoitusta, koska eihän niitä tyyppejä ole mitään mahdollisuuksia saada kiinni, mutta se nyt vain on käytäntö. Sitä vaan mietin, että miksei se pankki voi itse sitä rikosilmoitusta tehdä, kun en mie sitä omasta puolestani edes tekisi? No, toivottavasti sitten todellakin saan takaisin joka ikisen sentin, mikä miulta vietiin. Pankkivirkailija kyllä sanoi, että pitäisi miun saada, koska kyseessä ei ole oma huolimattomuus tai muu vastaava eikä tuota tapahtumaa voinut mitenkään etukäteen arvata (ja samalla kehui miun Lontoosta ostamaani hattua...).

Pankista suuntasin salille, oli jo pakko päästä, vaikka nuhainen vähän vielä olen. Ei se varmaan enää haittaa. Iltapäivällä nähtiin Hildegumin kanssa kaupungilla ja käytiin uudessa ostoskeskus Isossa Myyssä. Ostin muuten kengät Mekasta! Ei ehkä maailman varmin tilanne tehdä ostoksia, mutta kun kerrankin löytyi sellaiset kivat ja vielä sellaiset, jotka tarvitsen. Tummanruskeat kops-kops -nilkkurit :) Nyt pidän vähän jalassa, että jalat tottuvat näihin. Näissä on kuitenkin jonkin verran korkoa enkä mie ole kovin tottunut tällaisilla kävelemään. Toivottavasti pysyn pystyssä. Käytiin myös tuopillisilla Gloriassa (hei, mie oon edelleen lomalla!).

Miulla on Puoliskoo ikävä.

Ahdistus

2007-11-04T13:54:00.000+02:00

Ei makeaa mahan täydeltä, näköjään pitää sitten mennä jotain kunnolla mönkäänkin.

Pankkikortti ja/tai tunnusluku ilmeisesti kopioitu Lontoossa automaatilla ja tili vedetty lähes tyhjäksi perjantaina Puolassa. Jättivät sentään 20 euroa loppukuuksi. Nyt kyllä täytyy sanoa, että ottaa päähän niin paljon! Onneksi ehdin maksaa jo keskiviikkoiltana vuokran, sähkölaskun ja puhelinlaskun. Ei silti paljon naurata. Nyt on kortti suljettu ja huomenna pankkiin.

Kysymys kuuluu: saanko edes menettämiäni rahoja takaisin, kun kyseessä on Visa Electron -kortti? Eihän tässä hätää ois, jos ois ihan Visa-luottokortti. Sellaisen haluainkin just nyt, jos myöntäävät. Jos en saa rahoja takaisin, niin onpa tyly tilanne.

Ja kaikki tämä vain yhden automaattinoston takia. Tosiaan, nostin Lontoossa automaatista rahaa vain kerran.

No, tapahtunut mikä tapahtunut, ei sille enää mitään voi. Onpahan ainakin tiedossa, että millä automaatilla siellä on joku kopiointilaite tms., kun vain kerran nostin rahaa. Jos tästä nyt haluaa jotain positiivista etsiä.

This is a long story

2007-11-02T15:12:00.000+02:00

Atshiiih! Jep, tänään oli tarkoitus keskeyttää loma päiväksi ja osallistua työpaikan koulutuspäivään, mutta flunssan takia en sitten sinne mennyt, vaan hain saikkua. Ei tässä tukkoisessa olotilassa jaksa missään koulutuksessa istua. Ja lisäksi tämä on aika tarttuvaa. Työterveyshoitaja sanoi, että oireet viittaavat virusperäiseen flunssaan, jota on nyt paljon liikkeellä. Ensin alkaa kurkkukipu, sitten menee nenä tukkoon eikä välttämättä nouse kuumetta, mutta on voimaton olo. Ihan kauheen tylsää on vaan nyt, kun kuulemma pitäis levätä. Kun viime viikko oli täynnä actionia ja uusia ihmisiä, niin kyllä nyt tuntuu yksinäiseltä täällä neljän seinän sisällä. Ja tekisi NIIN mieli päästä salille, mutta ei pidä riskeerata, en halua saada mitään sydänlihastulehdusta.

Jooh, pitäisköhän miun jatkaa siitä, mihin jäin sunnuntaiaamuna, kun postasin "pikaraportin" Lontoosta. Elieli, sunnuntai osoittautuikin säätilaltaan kaikista karuimmaksi päiväksi koko reissuni ajalta. Tietysti just se päivä, kun oltiin suunniteltu Southbankin kävelyreissua, olisi käyty nähtävyyksiä katsomassa. Täytynee jättää ensi kertaan sitten se reissu. No, lähdettiin sitten (taas) shoppaamaan. J:n (Puoliskon työ- ja asuinkaveri) suosituksesta mentiin Liberty-tavarataloon. Wohou! Aika upee paikka! Ja kallis. Siellä oli myös jouluosasto, josta me ostettiin lisää joulukoristeita. Kuuseen palloja ja sitten sellainen tähtilumihiutalejuttu, jonka voi ripustaa johonkin. Ostettiin myös lisää pakettikortteja ja paketointinaruja. Ihania lahjapapereita sieltä olisi myös saanut, mutta niitä olis ollut niin vaikea kuljettaa Suomeen, että jäivät ostamatta. Puolisko olis halunnut yhden ensi vuoden seinäkalenterin, mutta miusta se oli niin kauhee, että en suostunut. Olihan se ihan hauska, mutta ei miusta ois sopinut meidän seinälle. Muuten me kyllä (kai) ollaan aika demokraattisia ostopäätöksissä (???) ;D

Libertyltä suunnattiin Lillywhites-sporttikauppaan. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt noin suuressa liikeessä, jossa myytäisiin lähinnä vain urheiluasuja. Ja edullinenkin se oli! Lontoossa oli muutenkin juuri nyt alennusmyynnit päällä ja tuolla oli kyllä tosi hyviä alennuksia. Sain LA Gearin housut (salille ja jumppaan) 5 punnalla ja Reebokin T-paidan 7 punnalla sekä vielä viiden sporttisukkaparin pakkauksen 2,5 punnalla. Ei paha. Mitähän me syötiin sunnuntaina? Ainiin, joo, suunnattiin sitten takaisin "kotiin" ja mentiin pastalle läheiseen pub-ruokapaikkaan. Ihan hyvää pastaa oli, mutta ulkona alkoi sellainen rankkasade, että "unohduttiin" parit pintit siinä juomaan. Kun sitten mentiin takaisin asunnolle, niin J ja L (=Puoliskon toinen kämppis) olivat poissa. Soitettiin heille ja päätettiin vielä yhdessä mennä lähipubiin pintille. Ja herranjestas, oli sunnuntai-ilta ja siellä oli meno kuin perjantaina! Ilmeisesti joku futisjoukkue oli voittanut jonkun pelin. Tuntuu, että tuossa maassa on joka ilta joku jalkapallo-ottelu, jota pitää pubiin mennä katsomaan. Tosin yleensä he eivät kuulemma niinkään siellä ryyppää, mutta nyt oli aika meininki päällä. Muutamat mekin taidettiin ottaa, tosin J lähti aiemmin kotiin. Oli kyllä mukava ilta ja siistiä nähdä aitoa englantilaista pubimenoa ;D Hirveesti meillä juttuakin riitti, vaikka mie vähän ujostelenkin englanninkieleni kanssa. J kyllä sanoi, että sen mielestä mie puhun ihan hyvin englantia. Jospa se oli vain kohteliaisuus. Se, mikä miusta oli tosi outoa ainakin aluksi, että miehet siellä pussaa naisia poskelle tavatessaan. Siis tiedänhän mie, että se on ihan normaali eurooppalainen tapa, mutta näin suomalaisena se vaan aluksi ainakin tuntui vähän kiusalliseltakin, kun en ole tottunut moiseen. Sitten yrittää siinä olla kavahtamatta, ettei toinen loukkaannu. Mutta joo, pubista lähdettiin Puoliskon ja L:n kanssa vasta valomerkin jälkeen eli puolen yön maissa.

Maanantaina meidän lähtömme aamulla viivästyi, mutta päästiin kuin päästiinkin lähtemään Camden Towniin. Tätä olinkin jo odottanut kovasti! Huhhuh sitä paikkaa! En sellaista torien ja kauppojen määrää ollut osannut kuvitellakaan, vaikka tiesinkin niiden olemassaolosta. Ja ne ihmiset ja tavarat ja vaatteet! Jos mie asuisin Lontoossa, ostaisin varmaan suurimman osan vaatteistani ja sisustustavarasta Camdenista. Niin ihania ja erilaisia. Ei sellaista tyylisuuntaa varmaan olekaan, ettei sille löytyisi kauppaa Camdenista. Eniten siellä oli kuitenkin esillä gootti-, hippi- ja punkkarityylit miun mielestä. Ja itämaiset jutut. Ne kaikki värit ja tuoksut ja musiikki niillä kujilla, sanoinkuvaamatonta. Miun lempipaikka ehdottomasti! Siellä voisi kierrellä monta päivää ostamatta yhtikäs mitään vain katsomassa ja ihailemassa. Mie ihailin todella kauniita goottimekkoja, ne olivat miun lemppareita (vaikken itse sellaisia käytäkään). Toki Camden Townilla on hieman kyseenalainenkin maine levottomana kaupunginosana, mutta käsittääkseni meno on siellä kuitenkin rauhoittunut viime aikoina (?)

Illalla meillä oli edessä ehkä se kaikkein eniten odottamani juttu. Maanantaina oli meidän 8-vuotispäivä ja Puolisko oli varannut meille siksi illaksi liput The Phantom of the Opera -musikaaliin Her Majesty's Theatreen, jossa musikaalin ensi-iltakin oli 21 vuotta sitten. Meillä oli hyvät paikat kuudennessa rivissä ja show oli jotain aivan upeaa. En varmasti koskaan unohda sitä, ei sitä voi oikein selittää ja kuvailla edes, se pitää itse nähdä ja kokea. Jo itse teatteri oli niin upea vanhoine miljöineen, pää vaan pyöri ympäriinsä. Ja itse show, niin taitavia esiintyjiä, upeita lauluääniä, mahtavaa musiikkia, fantastinen lavastus, upea ja värikäs puvustus ja pisteenä i:n päälle koskettava tarina, että musikaalin seuraamisesta tuli todellinen elämys. Ei riitä, että kertoisin näkeneeni ja kuulleeni sen, vaan siihen kyllä eläytyi joka solullaan. Kaikista musikaaleista olen aina eniten halunnut nähdä juuri Phantomin, ja kun se vielä tapahtui alkuperäisessä esityspaikassa niin hyvillä paikoilla, niin voinko enää enempää toivoa? Ennen teatteria käytiin vielä syömässä pihviravintolassa. Unohtumaton ilta ja mie oon niin kiitollinen Puoliskolle, kun se meille sen järkkäsi. Miulla on kyllä ihan paras Puolisko, en vaihtaisi mistään hinnasta. (Ja nyt tuli tippa silmään kun iski ikävä) I <3 U

Tiistaina me lähdettiin vielä uudelleen Camdeniin, kun maanantaina aika siellä kävi niin vähiin, että halusin päästä sinne uudelleen. Tulihan sieltä osteltuakin, miulle. Mukaan lähti poncho, hattu, paksu ja lämmin panta, kaulakoru ja käsintehty "helmi"kirjailtu pusero. Miulla alkoi kurkku kipeytymään päivällä ja jo silloin tiesin, että kipeeks taidan tulla. Mentiin kuitenkin vielä illalla Puoliskon, J:n, L:n, T:n (= Puoliskon työkaveri) ja A&A:n (= saksalainen työkaveri ja suomalainen poikaystävänsä) kanssa intialaiseen ravintolaan syömään. Mie olin kyllä tosi nolona, kun olin aika vaisu enkä kunnolla pystynyt syömäänkään kurkkukivun takia. En ollut kauheen sosiaalisella tuulella, kun oli kipeä olo ja tietoisuus seuraavan päivän lähtemisestäkin vähän masensi. Kiva ilta oli silti.

Keskiviikkona sitten koitti heti aamusta kotiinlähtö. J ja Puolisko veivät miut lentokentälle ja eroaminen ei ollut mitenkään herkkua. Piti vielä Heathrowlla pari tuntia odotella ja kipeenä se ei ollut kauheen kivaa. Lento meni kuitenkin aika nopeesti, miun korvat vaan kipeilivät aika paljon nenän tukkoisuuden takia. Helsingissä ei ollutkaan kuin hetken vaihtoaikaa Joensuun koneeseen, johon mie onneksi ehdin, mutta matkalaukkuni siis ei. Kuten tuosta keskiviikkoillan postauksesta voi lukea, eivät fiilikseni olleet kovinkaan korkealla silloin. Matkalaukku tuli onneksi jo eilen aamulla 8 jälkeen. Ja se retkottaa vieläkin tuossa lattialla osittain purettuna. En oo jaksanu vielä kaikkea purkaa :/ Puolisko jo sanoikin, että se on varmaan siinä vielä joulukuussa kun hän kotiutuu. No ei, kyllä mie sen meinaan tänään purkaa loppuun.

Turha varmaan edes sanoa, että kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava. Ainoa miinuspuoli varmaan oli englantilaiset vessat! Se Puoliskon "kodin" vessa meni pariin otteeseen niin tukkoon, että sitä ei voinut käyttää. Ei mitenkään mukavaa siis. Ja maanantainakohan se oli, kun J huomasi suihkun yhteydessä vuodon laattojen alle (tjsp), joten se meni remppaan. Loppuajasta siis suihkua ei voinut käyttää. Huono säkä, että nuo molemmat sattuivat just ku mie olin siellä ;) Mut ei siis miun vika ollu kuitenkaan, vessavikakin kuulemma on nyt löytynyt putkistosta ja pönttö uusittu. Ihmiset siellä olivat tosi ihania. J ja L olivat todella huomaavaisia, kohteliaita ja mukavia. Olivat jopa välillä öitä poissa, että me saatiin olla kahdestaan. Vaikka eihän me siellä asunnolla kovin paljon aikaa vietettykään. Tosi ihania, toivottavasti saadaan heidät joskus meille tännekin. Ilosaarirockiinhan me niitä houkuteltiin ja ainakin L vaikutti ihan kiinnostuneeltakin ajatuksesta. Saa nähdä. Miusta oli kiva tutustua ihmisiin, joiden kanssa Puolisko siellä on ja asuu. Heh, tämän taudin mie sieltä varmaan sain, kun Puolisko ja L on olleet flunssassa jo jonkin aikaa.

Tästä tuli kyllä nyt niin pitkä juttu, että kukaan ei varmaan jaksa tätä lukea kokonaan, mutta onpahan ainakin miulle itselle ja Puoliskolle vähän niinkuin matkamuistona täällä. Vieläkin miulla on aika haikee fiilis ja oisin valmis hyppäämään heti seuraavaan Lontooseen menevään koneeseen. Ja nyt on varmaan kovempi ikävä Puoliskoa kuin ennen reissua, kun oli niin ihanaa olla yhdessä. Jos olisin terve, niin olis varmaan helpompaa kun vois lähtee salille ja kaupungille ja tavata ystäviä. Mutta kun pitää yksin kököttää kotona. Huomenna kyllä ajattelin käydä vanhempieni luona, jos vaan uskallan mennä, en kuitenkaan halua tartuttaa tätä tautia. Ne kuitenkin haluaisivat miut sinne syömään. Ei miulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, kun huomenna on pyhäinpäivä ja kaupat kiinni. Katsotaan tilanne sitten huomenna.

Kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä

2007-11-01T11:36:00.001+02:00

Valokuvatorstaissa siis tällainen aihe. Siinä kuva, joka on otettu Kööpenhaminan Tivolissa keväällä 2005. Just ja just miut erottaa siitä kuvasta. Eipä sillä, mie oon muutenkin nyt aika eri näköinen kuin tuon kuvan ottamisen aikoihin.

Matkanjälkeinen masennus

2007-10-31T23:05:00.000+02:00

Mie olen kotona, mutta matkalaukkuni ei :( Kamala tunne yksin olla, vain eilen alkanut flunssa seuranani. British cold?

Mie tarviin miun laukun. NYT! Luulin, että se tulisi perille klo 21 jälkeen, mutta ei oo näkynyt eikä kuulunut. Miun kurkussa on hiekkapaperia ja pää täynnä räkää ja korvat lukossa. Miten pitkään miun pitää valvoa ja odottaa? En jaksa enää, pitäisi päästä lepäämään. Saisinko edes huomenna sen... Mikseivät ne sieltä voi soittaa, että onko se milloin tulossa? Olisi kiva edes tietää, että missä se on. Or am I asking too much?

Itku. Mie oon niin väsynyt ja on niin kurja olo. Ja ikävä Puoliskoa. Vielä 5 viikkoa. And I miss London, too!

Mie kirjoitan matkakuulumiset sitten kun oon vähän pirteempi ja paremmalla mielellä. Nyt en jaksa kuin valittaa. I'm sorry!

Here I am!

2007-10-28T11:33:00.000+02:00

Ajattelin tässä pikaraporttia välillä kirjoittaa, Puolisko on suihkussa ja odottelen, että taas uusi päivä pääsee käyntiin. Ihan huippua on ollut! Matka meni ihan kommelluksitta ja suht nopeasti ne lennotkin sujuivat. Puoliskon näkeminen ja halaaminen oli tietysti aivan mahtavaa ja selittämistä riitti.

Huh, on tää vaan iso kaupunki, vaikka murto-osahan tästä on nähty edes. Torstaina käytiin British Museumissa ja voitte arvata, että se oli mahtava paikka! Egypti oli jotain upeaa ja roomalaisen Britannian ja Euroopan osastot kiehtovia myös. Ja siellä oli maailman paras kirjakauppa! Uskomatonta, oisin voinut ostaa sieltä vaikka kuinka monta kirjaa, mutta piti tyytyä kahteen. Kerron mitä ne ovat sitten matkan jälkeen, nyt en muista tarkkaan niitä enkä jaksa lähteä pusseja kaivelemaan.

Perjantai oli pyhitetty puhtaasti shoppailulle. Just, ostokset tehtiin Regent Streetiltä ja Oxford Streetiltä, eli ei mitään maailman halvinta lystiä... Mutta mukaan lähti kuitenkin miulle neule ja farkut Ann Harveyltä, hanskat ja Burberryn tuoksu ja vartalovoide John Lewisiltä. Puoliskollekin ostettiin vaatteita Fcukin kaupasta ja hajustetta. Myös kylppärikamaa löytyi Zara Homesta. Toisaalta kun miettii, niin ei sitä pääse Lontoossa niin usein shoppaamaan, että jos nyt sitten vähän tuhlataankin, niin kai se on sitten ihan ok...

Eilen käytiin Natural History Museumissa ja siellä oli aika ruuhka. Dinosaurus-puoli ja nisäkäspuoli käytiin katsomassa sekä myös ihmisen evoluutio. Mielenkiintoista, mutta oli sen verran ruuhkaa, että piti aika nopeesti vaan mennä eteenpäin. Sieltäpä sitten mentiin Harrodsille. Huh, mikä tavaratalo! Saatiin kulumaan siellä yli kaksi tuntia eikä siinä ajassa edes lähellekään kaikkia osastoja kierretty. Jaloissakin alkoi jo tuntua monen päivän käveleminen. Mutta se Harrodsin jouluosasto! Mie olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka monta tuntia! Niin paljon kaikkea jouluista. Kallistahan siellä tietysti on, mutta ostettiin me adventtikalenteri, muutama kuusenkoriste, pakettikorttaja ja sellainen mistelihärpäke. Siellä tuli kyllä ihan jouluolo. Kyllä tuossa tavaratalossa on oikeesti niin kallista, että ei sieltä voi ostaa kuin jotain pikkujuttuja. Ihania vaatteita ja kenkiähän siellä oli... Mie niin ihastuin yhteen juhlahameeseen, mutta kun katsoin hintalappua, niin huh! 669 £ hameesta, ei kiitos! Eikä se ollut edes sieltä kalleimmasta päästä. Mutta tuo Harrods on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikkei siltä edes ostaisi mitään.

Varjopuolia täällä on tietysti ainakinen ruuhka ja ihmispaljous. Kun eilen lähdettiin metrolla tulemaan takaisin "kotiin", niin se ruuhka oli jotain uskomatonta, kun vielä kaksi keskustan linjaa oli suljettu. Meinasi jo ahdistus iskeä siellä vaunussa, kun piti seisoa kuin sillit purkissa. Junanvaihtojakin piti eilen tehdä useampi. Normaalisti täältä pääsee suoraan esim. Leicester Squarelle, tosin matka kestää about 40 minuuttia. Eilisistä ruuhka- ja huolto-ongelmista kertoo jotain se, että meillä meni paluumatkassa jotain 1,5 tuntia.

Illalla katsottiin vaan telkkaria ja säikyttiin, kun talon kissa toi elävän hiiren sisään!

No ei tästä nyt niin lyhyt katsaus tullutkaan, mutta ei kai se mitään :) Nyt juodaan teetä ja lähdetään taas liikkeelle. Aika harmaata ja tuulista on, mutta tarkoitus olisi mennä kävelemään ja katsomaan Big Beniä ja muuta. Ellei nyt tuo sää ihan mahdottomaksi äidy.

See ya!

Loma!

2007-10-22T15:29:00.000+03:00

Tänään siis alkoi miulla loma. Jipii! Ja ylihuomenna on jo lähtö Englantiin. Tähän aikaan ylihuomenna istun just koneessa välillä Helsinki-Lontoo. Jännittää ihan hulluna! Huijui, toivottavasti mie löydän itseni oikeasta koneesta. Onhan Hki-Vantaa miulle silleen tuttu paikka, että oon useammankin kerran sieltä lähtenyt, mutta ekaa kertaa oon ihan yksin lähdössä reissuun lentäen. Ja kun mie nyt oon sellainen ihminen, joka stressaa ihan joka pikkujutustakin, niin tämä jännittää aika lailla. Varmasti maha on ihan ruikulilla ylihuomenna. Ihan kaikkein parasta on se, että näen Puoliskon ylihuomenna. Ihan oudolta tuntuu, että JO ylihuomenna! Ja samalla ihanaa. Pääsee halimaan :)

Hildegum kävi just värjäämässä miun hiukset ja nyt oon todellinen punapää. Aika punaiset tuli, mutta hyvähän se vaan on, kun punainen väri haalistuukin aika nopeesti. Toivottavasti Puolisko ei säikähdä, kun näkee miut... ;) Mitenhän mie saisin tämän päivän kulumaan. Huominen menee varmasti nopeesti, kun menen pilateksen ja punttitreenin jälkeen aamupäivästä äidin ja miun tädin kanssa leipomaan karjalanpiirakoita. Pitäähän nyt Karjalan pojalle olla oikeita karjalanpiirakoita viemisinä :) Kuulemma ruisleipää pitää myös viedä. Muutenkin on vietävää jo sen verran, että mietin, miten miun omat kamat mahtuu kohta mukaan. No, kyllä ne mahtuu. Mie vaan oon tosi huono pakkaamaan! Yleensä kun lähdetään reissuun, Puolisko pakkaa matkalaukun, kun se on siinä niin hyvä. Se saa yhteen laukkuun mahtumaan varmaan kaksi kertaa enemmän tavaraa kuin mie.

Luin joku aika sitten Kaari Utrion uusimman romaanin Ilkeät sisarpuolet. Tykkäsin kyllä, vaikka enemmän pidänkin kirjailijan keskiaikaan sijoittuvista romaaneista. Tämä oli miusta parempi kuin edellinen Saippuaprinsessa. Teemoja oli useampikin. Paljon käsiteltiin niitä tunnelmia, kun Helsingistä oli tullut maan uusi pääkaupunki ja kun Turun suuri palo vielä sattui vuonna 1827, siirrettiin yliopistokin uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli vielä aika piskuinen, mutta kasvoi koko ajan. Muita teemoja olivat selvästi tyttöjen koulutus ja kirjallisuus. Onhan se tämän päivän ihmisestä aika karmean kuuloista, että tuohon aikaan (ja toki vielä myöhemminkin) tosissaan mietittiin, että onko tyttöjä tarpeen kouluttaa muutenkin kuin vain niihin toimiin, mitä perheenemännän tulee osata. Tai millä tavalla nuoren aatelisneidon tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tuttuun utriomaiseen tapaan pukuja, taloja ja huoneita oli kuvailtu tarkasti, ja miusta se on yksi parhaimmista piirteistä kirjailijan romaaneissa. Tarinan ohella saa hyvin tietoa sen ajan muotisuuntauksista. Juonellisesti pidin myös, vaikka alusta astihan oli päivänselvää, ketkä päätyvät yhteen. Mutta se ei ole miusta puute tämänsuuntaiselle romaanille. Vieläköhän kirjailijalta olisi tulossa uutta keskiaikaista?!? :)

Odottavissa tunnelmissa

2007-10-18T20:39:00.000+03:00

Oho, onpas edellisestä postauksesta päässyt hurahtamaan pitkä aika! En ole viime aikoina paljon blogimaailmassa pyörinyt, näköjään aika menee ihan kauheen nopeesti. Mitään erityistä en ole tehnyt, mutta aika vaan menee... Töissä tietysti aika kuluu ja salilla menee myös vieläkin ihan mukavasti aikaa. Sitten en jotenkin kotona ole jaksanut keskittyä blogin päivittämiseen.

Nyt on 6 päivän työputki takana ja kaksi päivää vapaata edessä. Maanantaina sitten alkaa 3 viikon loma! Tosin yhden päivän lomasta siirrän myöhemmäksi, kun meillä on koulutuspäivä marraskuun alussa, niin osallistun siihen.

Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Lontoossa. Ihan uskomatonta. Oikeesti, vasta mie laskin, että siihen on vielä viisi viikkoa ja nyt enää alle viikko. Ihanaa, kun Puolisko saa pitää lomaa ainakin melkein koko sen ajan, kun mie olen siellä. Ilmeisesti korkeintaan yhden päivän on sinä aikana töissä, jos sitäkään. Kyllä mie jo odotan kovasti, mutta samalla jännittää tosi paljon. Eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen Puoliskon halaukseen. Sitä osaan arvostaa nyt ihan kympillä. Tietysti odotan myös itse Lontoon näkemistä. Meidän pitää tehdä suunnitelmat valmiiksi jokaiselle päivälle, kun siellä on niin paljon nähtävää. Eihän sitä kaikkea tietenkään ehdi nähdä, mitä haluaisi, mutta hyvä jos edes jotain. Toivottavasti mie saan jotain selvää niiden puheesta siellä. Ja toivottavasti saan itse väännettyä suht ymmärrettävää englantia. On vähän taidot ruosteessa... Onneksi töissä välillä joutuu palvelemaan asiakkaita englanniksi, muuten olisi tosi korkea kynnys mennä avaamaan suuta siellä Englannissa. Vaikka on se kynnys nytkin aika korkea...

Huomenna pitää mennä ottamaan matkatavaravakuutus ja käydä apteekista tarvittavat lääkkeet mukaan. Siellä Puoliskon "luona" on kissa, joten allergialääkkeet tulevat tarpeeseen. Myös Imodiumia pitää olla matkassa. Tämän syksyn aikana miun vatsa on voinut tosi huonosti, jatkuvasti on jotain vialla. Olen syönyt maitohappobakteeria jokusen viikon ajan, ja onneksi se on edes vähän auttanut. Reissussa vaan ottaa päähän jos (tai miun tapauksessa varmaan kun) joutuu koko ajan miettimään, että missä on lähin vessa... Samalla voisi käydä katsastamassa muutaman uuden liikkeen, jotka avasivat ovensa tänään uudessa kauppakeskuksessa. Kenkäkauppa Mekka kiinnostaa oikein erityisesti. Harmi vaan, kun ei ole varaa ostaa nyt mitään, vaikka siellä olisi avajaistarjouksia.

Viikonlopun kuulumisia

2007-10-08T20:05:00.000+03:00

Olipa mukava lauantai-ilta :) Ensin mentiin katsomaan ystävän pientä tyttöä, joka on jo 8 kuukauden ikäinen. Hurjan nopeasti on aika siitä kulunut, kun pikkuinen syntyi. Oli paljon kehitystäkin tapahtunut sitten heinäkuun: tyttö osaa jo seisoakin tukea vasten. Ihana pikkuinen aurinko. Meni ihan posket kipeäksi, kun hymyilytti niin. Pikkutytön touhuja olisi voinut seurata vaikka tuntitolkulla eikä olisi vieläkään kyllästyttänyt. Se on muuten ihmeellistä, kuinka pienen lapsen maailma on täynnä ihmeitä! Miten paljon hupia ja ihmettelemistä voikaan olla yhdessä muovikulhossa! Ja kaikki ilmeet ja tunteet ovat niin aitoja ja vilpittömiä. Kaikki me ollaan joskus oltu yhtä aitoja, mutta iän myötä se katoaa. Surullista oikeastaan.

Siirryttiin sitten juhlimaan Hildegumin tupareita. Oli koko meidän vanha jengi koolla pitkästä aikaa, ja se oli jotain aivan mahtavaa! On välillä niin ikävä lukioaikoja, jolloin me mentiin melkein joka paikkaan yhdessä. Tietysti elämä on muuttunut, mutta onneksi meidän ystävyys on säilynyt vuosien jälkeenkin. Päädyttiin lopulta Nightiin tanssimaan. Ja oli ihanaa olla tanssimassa pitkästä aikaa! Tuotakin tuli tehtyä takavuosina enemmänkin, nyt viime vuosina on ollut todella harvinaista. En mie oikeestaan enää niin viihdykään yökerhoissa; niissä soi musiikki (ja yleensä sellainen, josta en niin välitä) liian kovalla ja kaikki on jotenkin niin pinnallista. Pidän enemmän pubeista, joissa voi istua iltaa ja jutella. Yökerho on sopiva vaihtoehto silloin, kun todella haluaa tanssia. Ei sinne kannata mennä vaan istumaan iltaa, kun ei kunnolla edes kuule, mitä toisella on sanottavana. Mutta nyt siis oli oikein hauskaa.

Eilen oli aika väsynyt olo ja vietin melkein koko päivän sohvan pohjalla. Katsoin elokuvat Brokeback Mountain ja Breakfast Club. Tykkäsin molemmista, vaikka aika eri genrejähän nuo edustivat. No, oonhan mie toki jälkimmäisen aiemminkin nähnyt, mutta siitä on jo tosi monta vuotta aikaa. Puoliskokin soitti ja oli niin ihanaa kuulla sen ääntä. Olivat juomassa lämmintä alea ja kävelleet West Endissä ja käyneet Oxford Streetillä ja kipaisseet myös Sohon alueella ja China Townissa. Voi vitsit, että mie melkein vihersin täällä kateudesta! Siitä lämpimästä alesta oisin varmaan eilen kieltäynynyt, mutta muuten ois kelvannut mullekin. Alkaa matkakuume nousta, ja aika kohinalla. Jes, enää kaksi viikkoa ja kaksi päivää, sitten miekin oon tuolla!

Valitusvirsi

2007-10-05T17:19:00.000+03:00

Nyt seuraa rivikaupalla pelkkää valitusta ja ruikutusta. Kurjaakurjaakurjaa. Kaikki johtuu vaan taas väsymyksestä. Viime yö meni taas aika pitkälle sängyssä pyöriessä ja unta odotellessa. Edellisen kerran näin kävi tiistain vastaisena yönä, eli ilmeisesti nyt vähintään pari yötä viikossa pitää nukkua huonosti jostain syystä. Ei ollut herkkua mennä kahdeksaksi töihin, ei. Meillä on töissäkin aika rankka vaihe menossa; syksy on muutenkin vilkasta aikaa ja lisäksi on kortinvaihtokampanja käynnissä. Montakohan korttia tänäänkin tuli yhteensä vaihdettua... Siinä samalla tarkistellaan yhteystietoja ja korjataan rekisteriä, jos on tarvetta. Ei paljon hengähdysaikaa jää, ja joutuu työskentelemään tosi epäergonomisessa asennossa ja pitkään näyttöpäätteellä. Vaihdellaan me paikkoja välillä, mutta silti paikat kipeytyy. Miulla on taas vasen puoli yläkropasta ihan jumissa. Lapaluun alle ja rintalihakseen pistää ja hartia jumittaa. Kyljessäkin on pistävä paikka. Eilisestä keppijumpastakaan ei nyt ollut apua. Varmaan siksikin valvoin viime yönä, kun yläkroppa vihoittelee. Yöllä, kun kaikki muutenkin tuntuu sata kertaa pahemmalta kuin päivällä, ei rintapisto tunnu kovin pikkujutulta. Vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se pistävä kipu on rintalihaksessa eikä sydämessä, niin silti yöllä panikoin, että nytkö se sydän pettää, ja panikoinnista johtuen pulssi kiihtyy ja kauhee jumputus käy. Ihana noidankehä.

Ensi yönä olisi pakko saada kunnon yöunet, kun on taas kasiksi meno töihin ja illalla pitäisi jaksaa bailata. Huh, mitähän siitä tulee. Muuten on kyllä tosi ihanaa lähteä tuulettumaan maailman parhaassa seurassa, mutta ei oo kiva, jos on liian väsynyt. Ei muuten varmaan pahaa tekisi enää nyt kotona olla istumatta tässä koneella ;)

Nyt miusta tuntuu, että oon tosi loman tarpeessa! Vielä kun kaksi viikkoa jaksaa painaa, niin sitten on edessä kolmen viikon loma! Mie oon kyllä tosi kiitollinen jok'ikisestä lisätunnista, mitä nyt syksyn aikana oon töissä saanut, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, ettei pikku breikki pahaa tee. Parasta tietysti on, että se breikki on vielä palkallistakin :) Ja se Lontooseen lähtö tulee nyt tosi hyvään paikkaan, kaipaan kunnollista irtiottoa tästä tavallisesta arjesta. Ihanaa, kun pääsee viikoksi pois kokonaan näistä ympyröistä.

Eilen miut yllätti kyllä yksi ilonaihe. Kävin vaateostoksilla, ja todellakin kummastuksekseni sovituskopissa huomasin, että miun pitää ostaa 2 numeroa pienemmät housut kuin viimeksi! Jee! Ostin myös sellaisen takin, josta olen haaveillut jo vuosia. Kyseessä on musta puolipitkä villakangastakki talveksi. Pitihän siitä pulittaa aika paljon rahaa (tosin tuollaisista joutuu yleensä maksamaan enemmänkin!) , ja fiksumpaa olisi ollut ostaa vasta ensi kuussa. Mutta kun kerrankin sattui kohdalle just sellainen, minkä halusin, niin en uskaltanut jättää sitä hankintaa ensi kuulle. Jos vaikka loppuuvat kesken.

Tulevaisuus

2007-10-04T09:17:00.001+03:00

Juhannusyö. Monikohan näistäkin ihmisistä miettii tulevaisuutta juhannuskokkoa tuijotellessaan lämpimässä keskikesän yössä? Tuli vangitsee katseen ja saa ainakin minut aina miettimään syntyjä syviä ja pohtimaan tulevaisuutta. Vesi ja kaunis maisema saavat aikaan saman, ja tässä kuvassa yhdistyvät ne kaikki. Viime juhannus kuuluu jo menneisyyteen, ja vaikka nyt syksyn harmaudessa ensi kesään ja juhannukseen tuntuu olevan ikuisuus, niin silti se on tulevaisuutta.

Valokuvatorstain aiheena siis tulevaisuus.

Lokakuun alkutunnelmia

2007-10-02T20:36:00.000+03:00

Netti ei toiminut viikonloppua. Vasta sunnuntai-iltana sain toimimaan, kun Puolisko opasti, mistä toimimattomuus johtuu. Senkin kun ois aiemmin tiennyt, niin ei ois ollu mitään ongelmaa! Toisaalta, on se ihan hyvä välillä olla ilman nettiäkin.

Käytiin perjantaina katsomassa Nanten ja Hildegumin kanssa Lieksa!-elokuva. Mie tykkäsin! Olihan se vähän erilainen elokuva, mutta miusta hyvä. Tunnelma tiivistyi loppua kohti ja miusta se elokuva oli oikein tunteita herättävä. Siinä vaiheessa, kun alkoi soida While your lips are still red, meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin oikein kunnolla. Aika kaksijakoisen vastaanoton tuo leffa on saanut, osa tykkää ja osa taas ei.

Lauantaina meillä oli tyttöjen ilta Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa. Oli niin huippua olla pitkästä aikaa koolla. Syötiin vaan niin paljon, että miulla oli seuraavana aamuna maha kipee. Sunnuntaina olinkin töissä. Illalla katselin digiboksilta rästiin jääneitä sarjoja. Oli ihanaa viettää ilta sohvalla löhöten ja telkkaria katsoen, vaikka vähän oli huono omatuntokin. Saa sitä joskus...

Me päätettiin tyttöjen kanssa lähteä lauantaina baariin! Hui, jännittää ihan, kun edellisestä baarikäynnistä on jo aikaa. Ainakin sellaisesta, että ihan tyttöporukalla ollaan liikenteessä. Miun on ihan pakko lähteä ylihuomenna vaateostoksille, kun on vapaapäivä. Ei miulla oo mitään kunnollista päällepantavaa.

Kolme viikkoa vielä, ja sitten näen Puoliskon! Odotan sitä jo ihan kamalasti! En oikein tiedä, että odotanko enemmän Puoliskon vai Lontoon näkemistä ;) Varmaan molempia yhtä paljon. Vaikka nyt tuntuu, että olisin valmis matkustamaan vaikka Timbuktuun, että saan Puoliskolta pusun ja halauksen. Toivon hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän pitää olla näin pitkään erossa. Puheista päätellen Puolisko on aika samoilla linjoilla :) Matka jännittä jo aika kovasti. Mie en ole ennen ikinä matkustanut yksin lentokoneella. Onhan siellä tietysti muitakin matkustajia, mutta kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Kun on tämmöinen jännittäjätyyppi kuin mie, niin vähemmästäkin on jo maha kuralla... Pitää muistaa ostaa iso paketti Imodiumia matkaan! Maitohappobakteerikuuri on jo menossa, kun on taas ollu viime aikoina ongelmia vatsan kanssa.

Eilen tuli muuten mieleen, että kohta on joulu! Sehän on jo "ei ensi, vaan seuraavassa kuussa"! :D Ihanaa! Joko saa alkaa odottaa?

Kursiivinen melankolia

2007-09-27T08:55:00.000+03:00

"On olemassa kursiivinen melankolia."

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa ylläoleva toteamus Eero Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja". Syksyn pimeys saa usein monissa meistä aikaan jatkuvampaakin alakuloa. Tällä hetkellä oma mielialakin lähentelee tuota, mutta se johtuu vaan väsymyksestä.

******************************************************

Ja joo, onneksi viime yönä nukuin jo vähän paremmin kuin edellisinä öinä. Mutta kun nyt tänä aamuna olisi ollut tilaisuus nukkua oikein pitkään tätä väsymystä pois, niin jossain naapurissa joku älypää alkoi 8 maissa porata ja paukuttaa vasaralla >:( Ja se jatkuu... Onhan ihmisillä oikeus tietysti kotonaan rakentaa, mutta miksi juuri tänä aamuna???

The Levy

2007-09-26T12:44:00.000+03:00

Ilmestynyt. Ostettu. Tällä hetkellä kuuntelussa. WAU! Kyse siis mistäpä muustakaan kuin Nightwishin Dark Passion Play -levystä, joka julkaistiin tänään. Nettisivujen mukaan levy on jo nyt myynyt platinaa, yli 42 000 kpl (platinan raja Suomessa 30 000). Aika huikea saavutus! Ja kyllä, nannaa tämä levy on Nightwish-fanille. Ja Anette lunastaa paikkansa, vaikka totuttelemistakin vähän on. Levy kyllä kuulostaa ihan Nightwishiltä niinkuin pitääkin. Tosi laaja-alainen se kyllä on, paljon on käytetty rahaa ja se kuuluu. Kyllä se Tuomas on aika nero musiikin alalla. Tää levy on kuin sikermä sinfoniaa, elokuvaa, heviä, kansanmusiikkia ja vähän poppiakin.

Eilen illalla tuli vihdoin se itku. Nukkumaanmennessä tuli niin sellainen olo, että haluaisin Puoliskon kainaloon, että iski ensimmäinen iso ikävä. Ja itku. Ihan hyvää se varmaan kyllä teki. Mutta siitä seurasi, etten saanut unta. Vielä neljän maissa katsoin kelloa. Siis en mie koko yötä itkeny todellakaan, ehkä jotain 10 minuuttia illalla. Mutta sitten ei tullut uni. Tätä pahentaa se, kun toissa yönäkin nukuin ehkä noin 4 tuntia. Silloin särki jalkoja maanantaisen circuitin jälkeen niin, ettei oikein saanut unta. Ja fiksu jos olisin ollut, olisin nukkunut tänä aamuna pitkään, mutta eikun oli kello soimassa 7.30 ja menin salille. Tyhmä mie. Vaikka toisaalta oon ylpee, että jaksoin mennä, mutta tulevan iltavuoron kannalta se ei oo kovinkaan hyvä. Väsyttää ja oon ihan poikki. Toivottavasti selviin hengissä tästä illasta. No joo. Onneks huomenna on vapaapäivä, nukun kyllä aamulla niin pitkään kuin vaan nukuttaa! (Ja sitten herään tietysti jo jotain seiskalta) Ja jumppakin on huomenna vasta illalla, niin voi vaikka levätä päivällä ennen sitä.

Saldo kahden kuukauden kuntoilun jälkeen: paino ei ole juurikaan vielä pudonnut, ehkä pari kiloa yhteensä. Se harmittaa. Mutta senttejä on lähtenyt. Luotan nyt siis enemmän mittanauhaan ja peiliin. Muutama vaatekin tuntuu vähän isontuneen, esimerkiksi miun lempifarkut. Naama on ehkä hiukan kaventunut ja jotkut sanoo, että yläkropasta näkee myös. Onhan miulle sitä tolkutettu, että alussa paino ei välttämättä edes putoa, kun lihasmassa kasvaa ja se on painavampaa kuin läski. Muuten oon kyllä kunnon kohentumisen huomannut. Lihaskunto on kasvanut, esimerkiksi salilla on voinut lisätä painoja joihinkin laitteisiin. Olo on energisempi (paitsi nyt 2 huonosti nukutun yön jälkeen!) ja pirteämpi. Ryhtikin on parantunut. Ois vaan kiva, kun tää kuntoilu alkais näkyä siinä vaa'assakin...

Home Alone

2007-09-21T21:09:00.000+03:00

Mie en oo tänään nähnyt ketään. Oon ollu kotona ja sisällä ihan koko päivän. Nukuin pitkään ja siivosin. Nyt alkaa jo tosissaan tympiä, kun mie en oo tottunut olemaan kokonaista päivää ilman yhtäkään ihmiskontaktia. Tai no, oon mie puhelimessa puhunut.

Ensin soitti ystävällisesti lehtimyyjä. Nuori mukavanoloinen kloppi, jonka kanssa oli ihan mukava rupatella. Yleensä miun vastaus lehtimyyjille on suoraan "EI KIITOS" enkä mie tykkää niistä. Tuo oli jotenkin piristävä poikkeus. Jos totta puhutaan, niin ihan hyvät tarjoukset heitti ja jatkoin Imagen tilaamista. Irtisanoin sen, kun miulle tulee myös Historia ja ajattelin, että jompikumpi pitää lopettaa taloudellisista syistä. Imagestakin tykkään tosi paljon, mutta silti mieluummin jatkan Historian tilaamista. No, arvatahan saattaa, että kun irtisanoo lehden tilauksen, sieltä ollaan kohta soittelemassa ja kyselemässä syitä ja anelemassa, että "etkö nyt millään haluaisi kuitenkin jatkaa tätä maailman parhaan lehden tilausta?". Yleensä miun vastaus siis on tiukka EI, mutta kun Imagesta tykkään paljon ja vuoden tilauksen hinnaksi ei nyt sitten jäänyt miusta kauheen paljon, niin ajattelin jatkaa kuitenkin. Hei, kannattaa siis aina lopettaa lehden tilaus kun kaikki maksetut lehdet ovat tulleet, jos kerran siitä saa palkinnoksi huiman alennuksen seuraavan vuoden lehdistä ;) Ilman lopettamistahan (jos olisin jatkanut tilausta siis) olisin maksanut lehdestä paljon enemmän. Lisäksi miulle tulee kaupan päälle kaksi numeroa Kauneus & Terveys -lehteä ja (kuulemma) 20 €:n arvoinen Pariisi-matkaopas. Jaa, jotta pitää varmaan sitten Pariisin matkakin jossain vaiheessa tilata. Tää puhelinmyyjä muuten osasi käyttää hyväkseen käänteistä psykologiaa kun sanoi, että "niin onhan se Image todella kallis lehti normaalilla hinnalla ja irtonumerotkin kaupassa ovat tosi kalliita". Damn, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin alkoi vähän kismittää ;) No, kyllä mie aika hyvin sille rahalle vastinetta tulen saamaan. Ja miks mie tästä höpötän? Yritän tietty vaan vakuuttaa itteeni siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä. Mie kun oon aina sanonut, että en koskaan ole tilannut enkä tule tilaamaan puhelinmyyjiltä yhtään mitään. No, tää oli poikkeustapaus ja poikkeushan vahvistaa säännön. Puuh, mie tosiaan tarviisin jonkun keskustelukumppanin näköjään.

Toinen puhelu tuli äidiltä. Ollaan sovittu, että menen huomenna niille saunomaan ja jään yöksikin. Kissit <3 Ainiin, pitää muistaa allergialääkkeet. Jos aamupäivästä menis salille ja sitten sinne. Kolmas puhelu tuli ystävältäni, jonka kanssa oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa. Ihanan kuuloista oli myös pikkuisen 7,5-kuisen tyttösen kiljahtelut ja muut ääntelyt siinä taustalla. On tyttö varmasti taas kasvanut, kun oon viimeksi hänet nähnyt heinäkuussa. Ehkäpä tässä syksyn aikana kuitenkin taas nähdään, toivottavasti!

Tylsä perjantai-ilta jatkuu. Onneks on netti ja telkkari. Niin, ja Kaari Utrion uusin romaani.

Ropina

2007-09-19T12:03:00.000+03:00

Kyllä osaa tulla vettä! Koko eilisillan ja yön satoi ja nyt aamun on tullut taas kaatamalla. Salilta tullessa oli jo paikoin vaikeuksia ylittää teitä, kun tienreunoilla oli vettä nilkkoja myöten. Tätä vauhtia täällä kohta tulvii. Nyt tulee tarpeeseen miun punaiset nilkkurikumpparit :) Mutta onpahan ainakin syksyinen sää. Inhottavan pimeetäkin keskellä päivää, kun taivas on tasaisen harmaa.

Kirjatori avasi toissapäivänä Joensuussa. Jes, on jo odotettukin. Eilen käytiin siellä Nanten kanssa, aika pienihän se oli. Ihan hyviä kirjoja kyllä eikä hinnalla pilattu. En vielä sortunut ostamaan mitään, siellä oli aika ruuhkaa. Pitää mennä joskus myöhemmin, kun mahtuu paremmin rauhassa kiertelemään.

Puoliskolla on mennyt ihan mukavasti siellä Lontoossa, aika on kuulemma kulunut tosi nopeesti. Helpottaahan se miunkin oloa täällä kun tiedän, että Puoliskolla on siellä kaikki hyvin. Tasan 5 viikkoa on nyt siihen, kun mie menen sinne. Eli kaksi kertaa yhtä pitkä aika kuin on siitä, kun Puolisko lähti. Eli pitkä. Toisaalta miullakin on täällä mennyt aika siinä mielessä ihan vauhdikkaasti, kun on ollut paljon tekemistä ja menemistä, mutta silti tuntuu, että Puolisko ois ollu jo jotain kuukauden poissa. Ei oo oltu viimeisen 8 vuoden aikana vielä näin pitkään erossa. Mutta ihan hyvin menee :)

BB:ssa on meneillään miun mielestä ihan huippu viikkotehtävä, lastenviikko! Osa porukasta on lapsia ja osa vanhempia. Eilisessä koosteessa ainakin melkein kaikilla näytti olevan hauskaa, mitä nyt Sauli 8 vee koetteli Jarkko-isänsä ja Piia-äitinsä (ja muidenkin) hermoja. Mutta Sauli on kyllä niin huippu tuossa raivostuttavan rasavillin roolissaan! Samoin Aki on hauska 2-vuotiaana "pikku" vaippapöksynä. Heka on ollut vähän taustalla, mutta hänen roolinsa onkin hiljainen ja taiteellinen 5-vuotias. Ihan kiva vaan, kun ei ole koko ajan neuvomassa muita ;D Kadillakin on todella osuva rooli 7-vuotiaana pikkuprinsessana. Vanhemmista Jarkko on ollut ihan loistoisä! Ihme vaan, että sillä on hermo kestänyt Saulin kanssa. Myös Piia on hyvä äidin roolissaan. Yh-Maxine voisi olla vielä vähän äidillisempi "pikkuiselleen" (siis Akille), mutta menettelee. Heli on kyllä aika pökkelö. Ei oikein innostu mistään ja osallistumisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jos ei Heli kohta ala reipastumaan, niin miun puolesta joutaa pois koko talosta. Tänä aamunahan BB on ilmoittanut roolien vaihtumisesta, saa nähdä miten vaihto sujuu!

Huippu viikonloppu!

2007-09-16T19:46:00.000+03:00

Takana on aivan ihana viikonloppu ja siitä on kiittäminen miun mahtavaa ystävää :) Miun pitkäaikaisinta sellaista; ystävyyttä on takana jo 24 vuotta. Olin eilen töissä, mutta sen jälkeen lähdettiin yhdessä kauppaan ja ostettiin mässyä ja juotavaa. Dipattavaksi porkkanaa ja kurkkua (ettei ihan niiiin huono omatunto tullut muusta mässäilystä), karkkia, suklaata, sipsejä, olutta ja siideriä. Illansuussa vaan pyjamat päälle ja viettämään iltaa. Hirveesti kyllä tuli juteltua kaikenlaista ihan pohjamutia myöten. Teki meille molemmille tosi hyvää. Katsottiin myös elokuva Bobby, joka oli kyllä pettymys. Mutta muuten oli huippua, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Ja nukuttiin aamulla toooosi pitkään. Puolenpäivän aikaan vasta noustiin ja katsottiin taas leffaa, tällä kertaa Magdalena-sisaret, ja se oli tosi hyvä. Aika ahdistava kylläkin, mutta hyvä. Vihaksi kyllä pisti, miten viattomia naisia on kohdeltu... Onneksi ei tuota vielä illalla katsottu, että saatiin nukutuksi.

Minuu jännittää, oon lähdössä Lontooseen viikoksi 24.10. Odotan jo tosi paljon, mutta jännittääkin. Puolisko on ollut siellä nyt kaksi viikkoa ja tuohon reissuun on vielä viisi viikkoa ja risat. Menispä aika nopeesti!

Tänään on BB:n kolmas pudotus. Henri tai Satu lähtee. Oon melko varma, että lähtijä on Satu. Enpä juurikaan pidä kummastakaan, mutta ehkä mieluummin soisin Henrin lähtevän. Vaikka pidän Satua tosi ärsyttävänä ja epäkypsänä ihmisenä, niin säälittää jo koko tyyppi. Sadulle voisi itselleen olla parempi, että joutuisi lähtemään kotiin. Niinhän tässä varmaan käykin. Pelottaa vaan, että jos Henri jää, niin hän alkaa luulla, että on jotenkin suosittu yleisön silmissä, vaikka tuskin niin on. Jos se luulee, että hänen käyttäytymisestään täällä pidetään, niin eipä varmaan tyyliäkään sitten muuta. Ellei sitten tosissaan halua olla joutumatta enää äänestykseen. Saa nähdä, kumpi lähtee, mutta Satua tosiaan veikkaan. Sauli on edelleen miun suosikki!

Klassikko

2007-09-13T00:08:00.001+03:00

Tämä Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla on yksi suomalaisten merkkihenkilöiden patsaiden klassikoista. Varmasti ihan jokainen on nähnyt sen vähintään jossain kouluaikojen historiankirjassa.

Näin Agricolan juhlavuotena kuva sopii hyvin tämän viikon Valokuvatorstain haastesanaan klassikko.

(Kuvaa klikkaamalla saa esille isomman kuvan, jossa herran melko yrmy ilme näkyy selvemmin)

Kylymä!

2007-09-11T12:12:00.000+03:00

Hui, kun täällä on kylmä. Näpit ja varpaat ihan jäässä. Tosin ne on melkein aina, mutta on täällä silti aika viilee. Aamulla oli ulkonakin kylmä. Kun puoli kasin aikoihin lähdin pilatekseen, oli lämpöä vain nelisen astetta ja hengitys höyrysi. Nyt on ulkona sentään 12 astetta, mutta silti vaikuttaa kolealta. Se on syksy totta tosiaan. Puolisko kuulemma vielä T-paita päällä viipottaa siellä saarellaan. Katteeks käy.

Miun pitää olla 4 viikkoa lomalla nyt ennen vuodenvaihdetta. Kun pitää olla päivä työttömänä vuoden lopussa, niin lomat täytyy pitää alta pois. Oon loka-marraskuussa 3 viikkoa ja joulukuussa viikon lomalla. Tarkoitus ois lähteä lokakuun lopussa Puoliskon luo Lontooseen. Vähän kyllä hirvittää. Samalla tietysti jännitän ja odotan innolla, kun nyt vaan lähtö onnistuisi ja konekin pysyisi ilmassa.

Lusikoinpa rahkani loppuun ja alan valmistautua töihin.

Asiakaspalvelija purnaa

2007-09-09T22:34:00.000+03:00

Miun pitäis vähän ilmeisesti kasvattaa suojakuorta. Mie otan ihan liian paljon asioista itteeni. Siis toisten sanomisista jne. Varsinkin kun on asiakaspalvelutyössä, pitäisi antaa asiakkaan ei-niin-mukavien kommenttien vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis tietenkin silloin, jos kritiikki on asiaankuuluvaa ja se esitetään asiallisesti, pitää kuunnella ja yrittää tehdä seuraavalla kerralla toisin. Mutta jos tuntuu, että se asiakas vaan kaataa huonon päivänsä asiakaspalvelijan niskaan, niin silloin pitäisi olla joku suodatin päällä. Mie en ilmeisesti vaan osaa. Tänään oli yksi sellainen pieni tilanne töissä, että se asiakas olis voinut olla ystävällisempikin. Tää osui vielä ihan työpäivän loppumetreille ja siksi jäi jotenkin vähän huono maku suuhun loppupäiväksi. Se on jotenkin niin uskomatonta, että vaikka tänäänkin oli monta mukavaa asiakasta, niin se yksi ainoa känkkäränkkä jää mieleen. Välillä tuntuu, että asiakkaille pitäisi opettaa asiakaskäyttäytymistä. Asiakaspalvelijakin on ihminen, ja ihminen on erehtyväinen. Vaikka sanotaan, että asiakas on aina oikeassa, niin oikeasti se ei läheskään aina mene niin. Mie oikeasti tykkään tosi paljon asiakaspalvelutyöstä (kunhan ei koko päivää tarvitse sitä tehdä) enkä nyt koe olevani mikään maailman huonoin asiakaspalvelija. Joskus vaan tuntuu, ettei oikein jaksa. Tosin tämä miun herkkänahkaisuus ei koske ainoastaan työtä, vaan oon muussakin elämässä sellainen, että otan helposti kaikki pienetkin sanomiset itteeni ja mietin ja kääntelen niitä päässäni. Ja usein käännän ne varmasti itseäni vastaan. Oonko mie ihan terve? Yleensä mie aina Puoliskolle kerron, jos joku juttu harmittaa, mitä töissä on sattunut. Nyt on siksikin vähän orpo olo, kun se ei oo täällä kuuntelemassa ja kommentoimassa.

No joo, en mie sentään koko päivää oo murehtinut, testasin sen eilen ostamani gymstickin:) Hyvin toimii! Ja hyvin saa hien pintaan! Kun vaan nyt tulee sillä tehtyä.

Einari se sitten lähti BB-talosta. Pieni yllätys oli. Luulin, että Eikan fanit olis äänestäneet sen jatkoon. Tai sitten sillä on jo enemmän antifaneja. Ja vielä suurempi uutinen tänään BB-maailmassa on tietenkin Heli, talon uusi asukas, joka asteli taloon Talk Shown loppumetreillä. Aika jännä oli seurata asukkien ilmeitä, kun Heli asteli taloon ;) Miesten katseen puhuivat puolestaan ja naiset arvioivat aika suoraan katseillaan myös. Mitenhän käy nyt Sadun ja Timon? Timohan aika suoraan pk-huoneessa sanoi, että ei välttämättä ole Sadusta niin kiinnostunut kuin Satu hänestä, ja että joku vetävä mimmi voisi muuttaa tilannetta talossa. Jännittävää. Nyt melkein harmittaa, ettei ole 24/7-palvelua. Heli on kuulemma (vähän epäselväksi miulle jäi, että onko entinen vai nykyinen) Lamourettes-ryhmän jäsen.

Uusi lelu, Geishaa ja Sauli

2007-09-08T23:06:00.000+03:00

Mie hommasin tänään itelleni uuden lelun. Siis ostin. Oon jo harkinnut tuota gymstickiä pidempäänkin, ja nyt tänään menin kuntosalin jälkeen Sokokselle ja ostin sen. Toivottavasti se tosiaankin tuottaa tulosta, ei nimittäin ollut mikään kauheen halpa. Tosin tuolla nettikaupassa on näköjään vielä paljon kalliimpi kuin Sokkarilla. Ylläri tuossa oli se (kotona vasta huomasin), että mukana tuli Gymstick Work Out -DVD. Ihan hyvä niin. Ja tietysti ohjeet kuvien kera tuli myös paperilla. Pikkaisen testasin jo tänään, huomenna ajattelin kokeilla ihan kunnon treenin tuon DVD:n avulla. Aika monikäyttöinen tuo tuntuu olevan. Voi sitten kotona harjoitella silloin, kun ei ole salille menossa ja muutenkin.

Katsoin tänään Geishan muistelmat. Voi että. Oon vieläkin sen leffan lumoissa. Aivan upeaa. Tarina oli hieno ja elokuvan visuaalisuus jotain mahtavaa. Silmä lepäsi niissä väreissä, lavastuksessa, maisemissa, kaikessa kauneudessa. Enpä ole aikoihin nähnyt elokuvaa, josta olisin näin paljon pitänyt.

Oih, tällä hetkellä miun BB-suosikki taitaa olla Sauli. Ihana :) Se vaan on jotenkin niin symppis ja söötti. Sille vois varmaan antaa anteeks melkein mitä tahansa. Melkein. Ja siis miun mielestä Sauli ei oo todellakaan siinä mielessä ihana, vaan ihan tyyppinä, persoonana. Siitä on jotenkin niin helppo pitää. Tämänkin illan realityssä se oli niin empaattinen Kadin kanssa. Kadi on toinen miun lemppari, ainakin nyt. Tyttö ainakin vaikuttaa vilpittömältä, vaikkei varmasti olekaan maailman helpoin ihminen. Mie vaan jotenkin tykkään siitä. Maxinesta pidän myös, ja Jarkosta, kunhan vaan ei liikaa paisuttelisi juttujaan. Tiinahan häippäsi eilen raskautensa vuoksi talosta, ja se oli mielestäni ainoa oikea päätös. Näin alkuvaiheessa raskautta ei tosiaankaan tarvitse yhtään ylimääräistä stressiä ja oikeanlainen ravinto ja riittävä uni ovat tarpeen. Ja onhan se varmasti turvallisempaa ja mukavampaa muutenkin odottaa lasta sen isän ja muiden läheisten kanssa eikä telkkarissa koko kansan töllisteltävänä. Huomenna on taas häätöilta, vaikea sanoa, lähteekö Einari vai Henri. Enkä oikeestaan osaa sanoa, kumman haluaisin lähtevän. Eikka kyllä on se erilainen tyyppi, mutta se jatkuva muiden hiplaaminen jne. alkaa kyllä jo puistattaa. Heka taas, kun se osaisi ottaa rennommin, niin olisi siedettävämpi tyyppi. Ja tuleekohan joku taloon Tiinan tilalle? Ja jos tulee, niin joko se tapahtuu pian? Jännää.

Kai se pitäis kömpiä kohta petiin, huomenna on työpäivä.

Siivousta kera Bon Jovin

2007-09-07T13:14:00.000+03:00

Nonni, nyt ois siivous suoritettu. Jo oli aikakin. Taustalla tuli huudatettua pitkästä aikaa Bon Jovia, tällä kertaa Keep The Faith -levyä. Damn, miten hyvältä muuten kuulosti wanhan fanin korvaan pitkästä aikaa. Pitäisköhän nyt syksyllä kuunnella enemmänkin. Hyvin vielä sanatkin muistaa ;) Ja kun nyt saan rauhassa kuunnella ihan just sitä musiikkia kuin kulloinkin huvittaa kuunnella.

Huomasin jälleen kerran, että mie vihaan imurointia. Hyvin harvoin mie sitä joudun tekemäänkään yleensä, kun se on Puoliskon heiniä. Nyt tänä syksynä on sitten sattuneesta syystä vähän pakko. Oli muuten luullakseni eka kerta, kun imuroin tässä asunnossa. Ai miksi vihaan?

se on äärettömän tylsää ja yksitoikkoista. Sopii siksi paremmin putkiaivoille kuin tippaleiville xP
siinä tulee hiki, vaikkei se varmaan kovin montaa kaloria edes polta
ärsyttävää kuljettaa perässä sitä imuria, kun se aina jumii moneen paikkaan
suuttimesta roikkuvat (miun) hiukset kuorrutettuna pölypalloilla ovat erittäin inhoja

Tuossa on jo syitä tarpeeksi, eiköhän oo jo kaikille selvää, että imurointi ei todellakaan ole miun lempipuuhia. Mieluummin pyyhin pölyjä ja pesen vessaa. Nyt ymmärrän senkin, kun Puolisko aina valittaa yhdestä meidän matosta, että sitä on tosi hankala imuroida. Totta se on. Mutta kun ei sitä voi tuosta kohdasta poiskaan heittää. Jospa ostaisi uuden tilalle? Tuo matto kun ei ole edes todellakaan mikään design-tuote, vaan ostettu joskus Ikeasta vajaalla 5 €:lla.

Aamulla paistoi aurinko niin nätisti, nyt näyttää pilvistyvän. Toivottavasti ei ala sataa, kun ollaan tyttöjen kanssa menossa sinne satamaan.

Lapsi

2007-09-06T20:16:00.001+03:00

Joku lapsi on näillä pikkupoposilla tepsutellut aikanaan. Kukahan? Ei ainakaan ole enää tässä maailmassa tunnistamassa omakseen. Valokuvatorstain 58. haaste.

Syksy on saapunut

2007-09-06T18:53:00.000+03:00

Taivas on harmaa ja pimeä, vettä sataa lotisee ja tuulee. Onpa puissa jo muutama keltainen lehtikin. Taitaa olla syksy. Tulin just jumpasta ja kauppareissulta, en varmasti liiku enää mihinkään ulos tänä iltana. Nyt on vähän sellainen olo, että se lämmin turvallinen kainalo olis kiva ;) Pitänee kuitenkin pärjätä ilman.

Viikko on kulunut tosi nopeesti, kun on ollut ohjelmaa. Enkä oo vieläkään ehtinyt oikein Puoliskoa edes ikävöidä. Mitä nyt nukkumaanmennessä on aina vähän haikea olo. Mutta miulla onkin ollut töitä ja alkuviikostahan ystävä M oli täällä. Ja tuo Skype on kyllä loistava keksintö ;D Huominen ja lauantai on vapaat. No, huomiseksikin on jo buukattu siivouspäivä (how joyful!) ja Nanten ja Erilin kanssa treffit. Tarkoitus olis mennä käymään satamassa sadonkorjuumyyjäisissä, toivottavasti sää paranee huomiseksi.

Lauantaille en oo vielä keksinyt mitään muuta kuin salikäynnin. Vois silloin tietty kattoo digiboksilta tallennettuja sarjoja, niitä on sinne kertynyt, kun en oo ehtinyt katsoa. Löytyy ainakin Pakoa, Bad Girlsiä, Teho-osastoa, Jerichoa ja Dexteriä. Ainiin, ja pitäis katsoa myös kirjastosta lainaamani Geishan muistelmat ja Brokeback Mountain. Tuossahan sitä jo lauantai kuluukin mukavasti. Ja BB:ssäkin pitää pysyä kärryillä.

Nyt syömään.

Hiljaisuutta ja BB

2007-09-02T22:30:00.000+03:00

Aika hiljaista on kotona nyt, jos en ota huomioon taustalla kuuluvaa telkkarin ääntä. En mie oikeesti vielä edes tajua sitä, että Puolisko on poissa täältä kolme kuukautta. Vielä on vähän sellainen tunne, että koska tahansa tuossa ovessa kiertyy avain ja se tulee kotiin. Mutta ei taida käydä ihan niin. Heh, järkkäsin heti tänään Puoliskon hammasmukin pois vessan kaapista ja pyyhkeen naulakosta, tuli sinne miulle tilaa ;D Sänkykin on nyt yksin miun, oman peiton heivasin pois ja käytän Puoliskon peittoa tämän ajan, kun se on parempi ja lämpimämpi. Pitäis ostaa kyllä molemmille uudet peitot kohtsillään. Harmi vaan, ettei siellä sängyssä ole nyt sitä lämmintä kainaloa, johon voisi käpertyä... Aika ristiriitainen olo jotenkin. Kun ei miulla vielä oikeestaan ikävä oo, mutta tietoisuus siitä ettei nähdä vähään aikaan, tuntuu kuitenkin ikävältä. Ja se läheisyydenkaipuu on jo vähän päällä. Haluisin haleja ja pusuja. Onneks on ystäviä, joilta niitä haleja saa (?), mutta onhan se ihan eri asia. Ja onneks miulla on Milla, Ressu, Jasmiini, Petteri, Milo ja Svante jakamassa sängyn ;D Ne ovat pehmoleluja, muuten. Ja tämä blogiin kirjoittaminen tuntuu nyt myös ihan ok-keinolta purkaa ajatuksia ja tunteita.

Kiva oli nyt viikonloppuna nähdä taas Pikkusiskoa ja avomiestään. Kun heitä vietiin junalle, tulin samalla kotiin. Puolisko soitti eilen illalla (tai siis puolen yön aikaan) että oli päässyt perille, kone vaan oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta tunnin myöhässä. Tänään oon saanut yhden tekstarin, ja kaikki tuntuu olevan ihan kunnossa siellä. Odotan kovasti, että Puolisko saa siellä koneensa toimintaan, että voidaan sitten Skypen välityksellä jutella paremmin. Huomenna illalla ystävä M tulee meille tuolta E-Suomesta, kun sillä on täällä tiistaina velvoitteita (ei siis täällä meillä, mutta tässä kaupungissa). Keskiviikkoon M sitten täällä punkkailee, mikä tietty sopii miulle vallan mainiosti ;) Vähän harmi, kun miulla on tiistaina iltavuoro, niin ei kauheesti kyllä ehditä mitään tekemään, mutta onpahan tuossa parina iltana vähän aikaa höpötellä.

BB:täkin oon seurannut, tänään olikin eka pudotus. Odotetusti Maria oli ensimmäinen kotiinlähtijä. Eihän talossa ole tietenkään mitään järkeä pitää ihmistä, joka ei siellä oikeasti halua olla ja vetäytyy muiden seurasta.

Miulle ei ole oikeestaan vielä ketään selkeetä suosikkia tullut. Helpompi on jotenkin aina etsiä ne ärsyttävämmät tyypit, mitähän tämä kertoo miusta? Hekasta pidin ihan aluksi, mutta nyt sen jatkuva pomottaminen ja päteminen on alkanut ottaa aivoon aika pahasti. Sadusta en jostain syystä tykkää, ehkä hänenkin pomomainen tyylinsä ärsyttää minnuu. Einari... huhhuh! Aluksi olin ihan että mistä ihmeestä tuo on tuonne löydetty!?! Eikkaan suhtautumiseni on tosi ristiriitaista. Toisaalta minuu ällöttää sen jatkuva hiplaaminen ja sellainen lipevänoloinen olemus, toisaalta taas tykkään siitä, että kerrankin talossa on joku oikeesti erilainen tyyppi. Vitsit, miten se näyttää ja kuulostaa Jorma Uotiselta :/ Ja se ikäkin tietysti, tosi nuorihan se vielä on. Saas nähdä. Sauli on miusta jotenkin symppis, vaikka menikin ekana iltana juomaan toistenkin juomia. Tosin se on jäänyt vähän pimentoon noissa lähetyksissä nyt loppuviikosta. Miusta se on jotenkin hellyttävä, semmoinen pikkuvelimäinen. Siis ei se muistuta miun Pikkuveljeä millään tavalla (aika kaukana siitä!), mutta siis pikkuvelimäinen niin, että siitä vois tykätä niinkuin pikkuveljestä ja sitä haluaisi suojella maailman pahuudelta ;) Kadista tykkään myös, kunhan ei ala liikaa huseeraamaan kanana tunkiolla. Energisyyttä tarvitaan taloon. Jarkko on niillä rajoilla, että tykkäänkö vai ärsyttääkö. Riippuu siitä, alkaako egoilla liikaa. Oikeestaan sama koskee Akia. Muuten ovat olleet aika taustalla. Timosta ja Maxinesta ei ole juuri mitään mielipidettä vielä. Noista kyllä ainakin Maxine on kylläkin enemmän plussalla kuin miinuksella tällä hetkellä miun listalla. Tiina on niillä rajoilla. Välillä tosi ärsyttävä, kun vinkuu ja hakee huomiota. Mutta toisaalta ihan mukavakin ainakin joskus. Mitähän se raskaustesti muuten paljastaa? Ja mitä Tiina aikoo tehdä, jos se on positiivinen? Piiasta kyllä oon tykännyt ainakin tähän asti.

Vaikka jotkut tyypit ärsyttävät, en silti haluaisi heitä ulos talosta ainakaan vielä tässä vaiheessa. Juuri hehän tuovat taloon sitä jännitettä ja erilaisia ihmisiä sinne kaivataankin. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja luonteeltaan jees-miehiä ja -naisia, olisi ohjelma aika tylsää katsottavaa.

Nyt odotellaan toista viikkotehtävää ja uusia nimeämisiä. Veikkaisin, että ainakin Heka on nimettynä ensi viikolla.

Yksin

2007-09-01T09:50:00.000+03:00

Siellä se miun kulta nyt lentää kohti Helsinkiä, just tulin lentoasemalta saattelemasta. Raukka joutuu odottamaan Helsinki-Vantaalla aika monta tuntia, kun Lontoon kone lähtee vasta klo 18 jälkeen. No mie lupasin sille soitella ;)

Nyt on pala kurkussa ja kummasti pitää nieleskellä. Mut mie oon itestäni ylpee, kun en yhtään oo itkenyt tänä aamuna. Ois kyllä parku lähtenyt jos ois vaan antanut tunteilleen vallan, mutta aattelin, että on se Puoliskosta mukavampi lähteä, kun mie en vollota. Minnuu jännittää ihan hirveesti sen puolesta, että miten se siellä pärjää. Vaikka kyllähän mie tiedän, että se pärjää. Sekin on hyvä, kun se tuntee ne Lontoon työkaverit jo valmiiksi, kun ne ovat käyneet täällä päässä. Yhden työkaverin luona Puolisko majaileekin aluksi, kun etsivät sille kämppää. Tai siis huone soluasunnostahan se tulee olemaan.

Väsyttää. Eilen käytiin illalla vielä kahdestaan syömässä ja sitten oli pakkaamista. Kello oli yhden maita, kun mentiin nukkumaan ja herätys oli kuudelta.

Mie lähden kohta lohdukkeeksi kulmakarvojen värjäykseen ;D Vois vähän kaupoissakin kierrellä. Sitten menen vanhempieni luo, katotaan niitä Gilmoren tyttöjä! Nyt vähän itkettää kyllä, ei pidä ajatella. En mie voi silmät turvoksissa sinne kulmakarvojen värjäykseen mennä.

Kyllä tää tästä!

Number of the day

2007-08-28T14:42:00.000+03:00

Pilates oli kivaa, kävin aamulla. Alkeisryhmähän se on ja ihan turhaan pelkäsin, että liikkeet olisivat jotenkin liian vaikeita. Tottakai miulla on vielä tekemistä ja harjoiteltavaa, mutta ainakin ensimmäisen kerran perusteella ainakaan nuo alkeet eivät pahoja ole. Tosin vähän kuitenkin nolotti, kun olin ilmeisesti ainoa ekakertalainen siinä ryhmässä, niin välillä taisi käsi viuhtoa väärään suuntaan ;D Hengitystekniikkaa pitää harjoitella niin, että hengittää todella syvään eikä yhtään pinnallisesti. Liikkeet tehdään hengitysrytmin mukaisesti. Sitten pitää oppia tekemään ne liikkeet lantionpohja- ja syvien vatsalihaksien avulla (joo, kyllä ne miullakin siellä jossain on!). Huomasin myös, että miun oli tosi vaikeaa saada hartiat rentoutumaan, jännitän niitä ihan liikaa. Saman totesin jo keppijumpassakin. Hartioita pitäis siis saada rennommiksi. Kun oon tämmönen perusjännittäjätyyppi, niin kyllä ne hartiatkin tuppaavat olemaan liian usein jännittyneinä. Kauhee muuten, miten oon saanu tänään vessassa rampata! Liekö tuo lantionpohjalihasten käyttäminen vaikuttanut asiaan...

Sitten miun äiti ja täti kävivät kahvilla. Joo, se tämän päivän numero on siis 28. Elokuun 28. ja miulla tuli täyteen ikävuosia tuon luvun verran. Hui. Miten ihmeessä tämä elämä on kulunut näin nopeesti? Siitä on jo 10 vuotta, kun alkoi lukion abivuosi, ei yhtään tunnu siltä! Mutta oon huomannut, että miulla on monta ihanaa ystävää ja sukulaista. Oon saanut kortteja ja tekstiviestejä. Kiitos kaikille, jotka vaan tämän näkevät, ootte rakkaita <3 Äidin kanssa käytiin ostamassa miulle sellaset punaiset nilkkurikumpparit. Oon halunnut sellaisia koko kesän ja nyt sain ne synttärilahjaksi. Miusta ne on hirmu söpöt!

Nyt mie ajattelin joko mennä ottamaan päikkärit (väsyttää kauheesti) tai kattoo nauhalta Diilin finaalin. Jes, tänään jatkuu Pako! Sitä oon jo odottanutkin. Ja ne BB:n kilpailijatkin menevät siis tänään taloon, ehkä illalla vois vähän kurkkia nettiä, jos en malta odottaa huomiseen. Miulla kun ei sitä 24/7-palvelua edes ole.

Ulkona on muuten ihan kauheen kylmä ja vettä sataa. Joko se syksy tuli?

Harmaa maanantai

2007-08-27T10:37:00.000+03:00

Rapujuhlat on vietetty ja hengissä selvittiin. Oli oikein mukavaa, vaikka väsy oli huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen melkoinen, mutta kyllähän sitä kummasti piristyi. Ja pileet jatkuivat aamuyölle vielä Puoliskon ja Pikkuveljen kanssa. Eilen menikin aamupäivä nukkuessa ja illalla oli sitten kaffetarjoilut meillä. Onneksi olin tehnyt ja ostanut kaiken jo etukäteen valmiiksi. Suklaajuustokakku oli erinomaisen hyvää, vaan kyllä ihan hirveen makeeta. Ei tarvii isoa palaa ottaa, että makeannälkä kaikkoaa sen siliän tien. Nyt ei oikein jaksais iltavuoroon lähteä. Voisin pitää vapaapäivän. No, huomenna on vapaata.

Jänskättää vähän, kun oon huomenna menossa ekaa kertaa elämässäni pilatestunnille. Varmastihan mie siellä itteni nolaan, kun tuskinpa vaan taivun yhtään mihinkään. No, oppimaanhan sinne tietysti mennään. Nyt en ole perjantaiaamun jälkeen käynyt salilla olenkaan, kun perjantaina tuntui, että on mennyt vähän yli. Mie olin töissä tosi väsynyt ja voipunut, tuntui melkein sairaalta olo, vaikka en ollut sairas. Varmaan vähän liikaa vähässä ajassa on tullut tehtyä, pitäisi kai yrittää hieman hellittää tahtia. Mutta kun nyt on hirvee innostus päällä, niin vaikeaahan se on olla lähtemättä. Tämän viikon ohjelmaan ajattelin sisällyttää vain yhden salikäynnin keskiviikkoaamuna, kun huomenna on se pilates ja torstaina keppijumppa. Sitten ehkä sunnuntaina voisi vielä mennä venyttelyyn, jos siltä tuntuu. Nyt oliskin tärkeää opetella kuulostelemaan omaa kehoa, että miltä mikäkin tuntuu ja miten paljon liikuntaa on sopivasti. En halua saada mitään rasitusvammoja tai sairastua muuten.

Jess, Pikkusisko oli päässyt varasijalta yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa! Way to go! Oon kyllä tosi ylpee siitä ja kyllä se paikkansa ansaitsikin, teki sen verran töitä pääsykokeiden eteen. Nythän me ensi viikonloppuna nähdäänkin, kun Pikkusisko tulee avomiehensä (tuntuupa oudolta sanoa Pikkusiskon poikaystävästä noin) kanssa kotiin. Miekin menen varmaan vanhempieni luo viikonloppuna. Kun Puolisko lähtee lauantaiaamuna, en halua ensimmäistä iltaa yksin kotona märistä. Aateltiin äidin kanssa, että jos ostettais Gilmoren tyttöjen toisen tuotantokauden DVD-boksi ja sitä katottais sit viikonloppuna. Nii-in, enää 5 yötä Puoliskon lähtöön...

Ylihuomenna se alkaa!! Jännittää jo, että millaiset asukkaat siellä tänä vuonna hääräävät. Eilen tuli Subbarilta ohjelma, jossa näytettiin tämän vuoden hakuprosessia. Toisaalta tuollainen avoin hakusysteemi on vähän huono siksi, että mahdolliset asukkaat ovat voineet jo tavata toisensa hakupaikalla. Onneksi niitä hakupaikkakuntia oli useampi, mutta silti. Toivottavasti asukkaat eivät kaikki ole jotain -+20-vuotiaita, vaan joukossa olisi vanhempiakin. Eikä pelkkiä pellejä, vaikka hauskoja tyyppejä tietysti kaivataan. Mielenkiintoista on aina nähdä, että feikkaako kukaan. Alussa se saattaa onnistua, mutta jos meinaa talossa viipyä sen kolme kuukautta, niin eihän kukaan jaksa niin pitkään esittää jotain muuta kuin on 24/7. Mitähän uutta tuotanto on keksinyt tämän vuoden asukkaiden kiusaksi ja riemuksi. Vaikeaa on odottaa oikeestaan yhtään mitään. Mielenkiinnolla odotan myös talon tämänvuotista sisustusta. Jännää!!

Hiostava aamu

2007-08-24T11:44:00.000+03:00

Tätä aamua voisin ehkä ihan hyvällä omallatunnolla kuvata ahkeraksi. Oon käynyt jo salilla, tiskannut, pessyt vessan ja nyt on pyykkikin pyörimässä. Auts, eilisestä jumpasta on reidet ja takamus vähän kipeenä, mutta ei se salireissua haitannut. Melkein jo ahistaa tietoisuus siitä, etten pääse salille huomenna ja ylihuomenna. Koukussa kuin kala. Oli kyllä ihan sairaan kuuma siellä (taas), jo alkulämmittelyn jälkeen oli selkä ihan märkänä. Tää ilma on nyt muutenkin jotenkin hiostavan painostava eikä lehti värähdäkään puussa. Tyyntä myrskyn edellä? Toivottavasti ne Etelä-Suomen myrskyt eivät ole tänne tulossa!

Eilen leivoin ihania omena-kanelirahkapullia sunnuntaiksi. Siinä leivonnan tuoksinassa sattui aika omituinen juttu. Meille tuli pappi ovelle! Juu, vaikkei kuuluta kirkkoonkaan. Kyllähän se heti miun ilmeestä näki, että nyt tais tulla väärään osoitteeseen. Papinkauluksesta kun tietysti heti tunnistin hänet papiksi. Sanoi vaan, että "tämä ei taidakaan olla osoite X, vai onko tänne pappi tilattu?". No, mie sitten korjasin, että eipä ole. Toivoteltiin vaan hyvät päivänjatkot. Joskus alkukesästä meille yritti tulla joku sähkömies tms., viereiseen rappuun olis pitänyt oikeesti mennä. Tiedän kyllä, mistä nämä sekaannukset johtuvat. Meillä on osoitteessa kaksi kirjainta, siis ensin on talon numero, johon kuuluu pieni kirjain ja sitten rappu, joka on iso kirjain. Nämä sitten sekoittavat joitakin. Aika paljon meille tulee sellaista postiakin, josta puuttuu toinen kirjain. Mutta päasia, että perille tulee.

Iltavuoroon pitäisi vielä tänään mennä ja huomenna aamuun. Sitten huomenna mennäänkin vanhempieni luo, kun siellä on meidän perinteiset rapujuhlat illalla. Pitää ottaa kakkutarpeet mukaan ja tehdä siellä kakku sunnuntaiksi valmiiksi. Meinasin tehdä suklaajuustokakun. Että sitten oikein kunnon kaloripommi. Pohjalle tulee minttu-Dominokeksejä. Toivottavasti meidän suununtain vieraat (miun ja Puoliskon porukat) syövät sitten kakkua ja pullia paljon, ettei meille jää kauheesti syötäväksi.

Puolisko lähtee viikon päästä...

Uni

2007-08-23T09:23:00.001+03:00

Mikäs on Taralla rötköttäessa ja nauttiessa kissanunesta, kun on pehmeä nojatuoli nukkuma-alustana. Eiks ookin söpö ;)

Valokuvatorstaissa aiheena tällä viikolla uni.

Juostu on

2007-08-21T12:27:00.000+03:00

Tänään on tullut jo kaksi kertaa juostua kaupungilla ja vielä pitäisi kolmannenkin kerran lähteä. Aamulla piti mennä ammattiliiton toimistolle selvittelemään miun tilannetta kun oon nyt ollut 10 kk jäsenenä, niin saanko soviteltua päivärahaa työttömyyskassasta kun nyt oon osa-aikaisena. Ilmeisesti saan, jippii! Sitähän ei tiedä, että minkä verran, mutta kaikki on aina plussaa. Nyt pitäisi saada palkanlaskennasta kaikki palkkatiedot yhdelle paperille präntättynä viime lokakuusta asti. Ja eihän siellä tietysti kukaan vastaa silloin puhelimeen, kun sinne yrittää soittaa. Ja työkkärillekin pitäis mennä.

Samalla reissulla kävin Puoliskon kanssa ostamassa matkalaukun, kun meillä ei sellaista kunnollista ole. No nyt on iso kovapintainen Samsonite, niinkuin lentomatkoilla pitääkin olla. Ikinä en lähtis pehmeän laukun (siis ruumaan menevän) kanssa lentomatkalle. Toivottavasti Puoliskon kaikki tarvittava mahtuu tuohon laukkuun mukaan, kyllä siihen onneksi varmasti puvun saa siististi pakattua. Roudattiin laukku kotiin ja sitten takaisin keskustaan kiinalaiseen lounaalle. Oli oikein hyvää sipulihärkää ja massu tuli täyteen 7 €:lla. Kahdeksi pitää taas rientää keskustaan tapaamaan Nanttea ja Eriliä. Vaikka eihän se ole mikään "pitää", kun mukava on taas nähdä :) Tuntuu vaan tämä päivä taas niin täydeltä. Sitten viiden maissa miun Italian täti on tulossa käymään meillä kun on nyt täällä kotonapäin käymässä. En sitten tänään ehdi salille, siispä huomenna on aamulla ihan pakko ennättää ennen töihin menoa. Onneksi kävin eilen aamulla. Torstai-iltana on vuorossa keppijumppa ja perjantaiaamuna taas salille ennen iltavuoroa. Puuh. Onneksi on torstai vapaa, silloin pitää leipoa, koska sunnuntai-iltana miun ja Puoliskon vanhemmat on tulossa meille miun synttäri- ja Puoliskon lähtökaffeille. Lauantai menee taas töissä ja illalla on rapujuhlat. Jaa-a, taitaa tää viikko taas hurahtaa siivillä.

Tähän vielä pari luettua kirjaa:

Iggulden, Conn: Sodan jumalat : Keisari IV

Hieno päätösosa neliosaiselle Gaius Julius Caesarista kertovalle Keisari-sarjalle. Kaikkihan luonnollisesti tietävät, kuinka tarina päättyy. Melkein toivoin viimeiseen saakka, ettei lopussa kävisi niinkuin kävi, mutta eihän siinä nyt tietenkään voi olla mitään muuta vaihtoehtoa. Tai jos olisi ollut, niin sitten kyseessä olisi jo todellinen vaihtoehtohistoriaromaani eikä niin mieleeni. Mielenkiinnolla odotan kirjailijan seuraavaa sarjaa, joka kertoo Tsingis-kaanista.

Roberts, Nora: Morriganin risti

Minä en Robertsin varsinaiseen lukijakuntaan kuulu, mutta kun hän uskaltautui kirjoittamaan fantasiaromaanin, piti ihan kauhunsekaisella jännityksellä kirjaan tarttua. Morriganin risti on itse asiassa ensimmäinen osa fantasiatrilogiaan. No, sanotaanko vaikka niin, että yllätyin ihan positiivisesti. Suorastaan jäin odottamaan jatko-osaa, joka ilmestyy ensi vuonna. Eihän tästä varmastikaan mitään fantasian klassikkoa pääse kehkeytymään, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Tosin fantasiaelementeillä leikiteltiin mielestäni välillä liikaakin; tuntui, ettei magiassa ole minkäänlaisia rajoja. Tämä on mielestäni heikkous tarinassa. Syö uskottavuutta (siis sellaista, mitä nyt fantasiassa yleensäkään voi olla). Kun Robertsista on kyse, niin kyllähän sitä romantiikkaakin pitää tarinasta löytyä ja suhteellisen taitavasti sitäkin oli ympätty juoneen mukaan. Mitään yllätyksiä tällä saralla ei kehkeytynyt, oli alusta asti selvää, ketkä kaksi päätyvät yhteen. Minnuu kyllä kieltämättä vähän naurattaa nuo Robertsin rakkauskohtauksien kuvailut ;D Perinteisen Robertsin ystävät eivät välttämättä tätä uutuutta sulata, jos lukemistoon ei muutenkaan kuulu hömppää ja rakkausromaaneja kummempaa. Vannoutunut fantsufani taas saattaa vierastaa robertsmaisuutta. Minunlaiselleni keskitien kulkijalle ihan mukavan rentoa (ilta)lukemista.

Kas kummaa

2007-08-19T19:39:00.001+03:00

Osallistunpa uudella blogillani taas Valokuvatorstain haasteisiinkin. Tällä viikolla aiheena Kas kummaa. Kuvassa on kaunis aurinkokello, jonka kuvasin tänä kesänä Turun Linnan historiallisessa museossa. Ei voi kuin taas ihailla entisaikojen ihmisten kädentaitoja!

Se tulee taas!

2007-08-19T15:50:00.000+03:00

Nimittäin Big Brother! Luulenpa vaan, että tänä vuonna aion ruotia ohjelmaa ja asukkaita täällä omassa uutukaisessa blogissani muiden juttujen ohella. Ohjelma alkaa Subtv:llä 29.8. eli aikaa on enää vähän yli viikko ;)

Ei mahda mitään, vaikka miulla viime vuonna meni hermot useaan otteeseen niihin asukkaisiin ja koko ohjelmaan, niin nyt taas odottelen uudella innolla uutta kautta. Toivottavasti tulee mielenkiintoinen kausi eikä ihan niin paljon kännisekoiluja kuin viime vuonna, please! Tänä vuonnahan on ollut videorekrytointikin käynnissä, sitä kautta ilmeisesti on valittu yksi asukki (?) Korjatkaa jos olen väärässä, en niin ole seurannut tuota asiaa.

Vielä pitää vähän odottaa!

Uusi alku?

2007-08-18T22:45:00.000+03:00

Jostain syystä miusta tuntuu, että miun pitäis aloittaa uusi blogi uudelta pohjalta. Miksi? En oikein ole selvillä siitä itsekään täysin, mutta tässä on nyt jonkinlaista yritelmää näin aluksi. Kuten varmaan te blogiystäväni olette huomanneet, en ole ollut viime aikoina kovinkaan aktiivinen bloggaaja tuolla. En ole jaksanut ja on ollut muutakin tekemistä. Nyt syksyn lähestyessä ajattelin, että josko sitä taas vähän aktivoituisi tässäkin. Saisi ajatuksia purettua "paperille" ja niin edelleen.

Jos joku on vähänkään kiinnostunut miun elämästä, niin nyt sitten hiukan päivitystä siihenkin asiaan. Työkuviot nyt eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen mie kirjastolla vaikutan :) Muuten elämään on tullut yksi uusi ja aika merkittävä sisältö; kuntoilu. Siihenhän mie jo vanhassakin blogissa vähän viittasin ja ainakin toistaiseksi on hyvin lähtenyt käyntiin. Nyt on takana neljä viikkoa kuntosalijäsenyyttä ja olen käynyt salilla kolmesti viikossa ja viime viikolla lisäksi keppijumpassa. Tarkoitus on lisätä näitä jumppia viikko-ohjelmaan; tuon keppijumpan lisäksi ajattelin aloittaa pilateksen. Ensimmäisen kerran uskaltaudun kokeilemaan sitä tuossa vajaan 2 viikon päästä. Lihaskunnon kohoamisen olen huomannut siitä, että kuntosalilla on voinut jo pikkuhiljaa alkaa lisätä painoja ainakin joihinkin laitteisiin ;) Harmi, ettei rehkiminen vielä ulkoisessa habituksessani näy, toivottavasti muutosta alkaa pian näkymään ulospäinkin. Tavoitteenani on jatkossa käydä salilla vähintään 3-4 kertaa viikossa kuntosalitreenien ja ryhmäliikuntatuntien muodossa. Ruokavaliotakin pitäisi rempata, nyt viime aikoina on jätski maistunut turhankin hyvältä...

Joo, ja sitten se toinen iso asia... Puolisko lähtee tasan 2 viikon päästä Lontooseen. Appuuta! Mie sitten syksyn vietän täällä sinkkuelämää... Tai, no en nyt ihan kuitenkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mie tiedän jo, että miulle tulee ihan kauhea ikävä. Miettikää, me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja sinä aikana pisin aika erossa on ollut jotain viikko.

No, ehkäpä se tekee ihan hyvääkin? Ainakin osaa sitten arvostaa toista taas ihan uudesta näkökulmasta? Ja myös sitten joulukuun 5. päivä, kun Puolisko palaa, saattaa olla sopeutumisvaikeuksia, kun on jo tottunut olemaan yksin? Jee, kylppärin peilikaappi on yksin miun? Jee, sänky on yksin miun (niinpä, sekin...)? Jee, saan katsoa just sitä telkkarikanavaa kuin haluan? Kyllä sitä yrittää koko ajan suhtautua asiaan positiivisesti ja etsiä niitä hyviä(?) puolia, mutta pelottaa se silti. Puoliskon puolestahan mie oon tosi onnellinen, että saa tämän mahdollisuuden. Ja kyllä minnuu jännittääkin sen puolesta, tietysti. Että pärjäähän se nyt sitten siellä ihan varmasti (kyllä se pärjää).

Tällaisia aatoksia näin alkajaisiksi.