Living in America

Jos mie nyt ihan pikku tiivistelmän meidän reissusta tähän kirjuutan. Eli tänne Atlantaan, tai siis tarkemmin sanottuna Mariettaan, saavuttiin 30.3. Marietta on väkimäärältään semmoinen Joensuun kokoinen kaupunki, n. 20 minuutin ajomatkan päässä Atlantan keskustasta. Puolisko siis tuli töihin, mie vaan hengailemaan.

Nopeesti on aika kulunut, vaikka mie oonkin ollut yleensä päivät vaan täällä kotosalla, tästä kun ei pääse ilman autoa oikein mihinkään. Viikonloput on käytetty yleensä aika tehokkaasti sit nähtävyyksien katseluun, shoppailuun ja vähän on reissattukin. Kuumahan täällä on, tänäänkin lämpötilan pitäis nousta tuonne 36 asteeseen. Sitä ei kyllä täällä sisällä huomaa, kun on niin hyvä ilmastointi. Täällä on pakko olla, ei täällä muuten pystyis olemaan... Samoin kaikki mallit ja muut yleiset paikat on hyvin ilmastoituja, voi siis ihan hyvin vaateshoppailla kuumallakin. Eihän täällä näin kuuma ole tietenkään koko aikaa ollut, huhtikuussa oli välillä aika viileääkin, viileimmillään ehkä 10 astetta. Toukokuusta sitten lämpeni. Ukkosia on ollut vähintään kerran viikossa ja kyllä Suomen ukkosmyrskyt jäävät kakkoseksi, kun on slamoinnit ja jyrinät täällä kokenut. Tornadovaroituksiakin on tullut muutaman kerran, mutta ei oo onneks kohalle osunut. ;)

Vaatteita on tullut jonkin verran osteltua, myös vähän hääjuttuja. Piti yksi lisälaukku ostaa täältä, että saadaan kamat tuotua kotiin. :D Tuli se matkalaukku kyllä tarpeeseenkin, miulla on nimittäin vanhemmilta lainalaukku täällä mukana. Saattaa Suomen vaatehinnat tuntua taas aika kalliilta tämän reissun jälkeen... Ja vaihtoehdot vähiltä, varsinkin Joensuun tarjonnassa!

Toukokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi ajettiin Atlantin rannikolle Savannahin kaupunkiin. Sinne oli semmoinen 4-5 tunnin ajomatka ja viikonloppu oli ihana! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Savannah oli kyllä tosi ihana, idyllinen vanhan ajan kunnon Southern Town. Käytiin siellä sitten myös Atlantin rannalla ja siellä tulikin koti mieleen, että tuolla jossain kaukana ison meren takana on Eurooppa ja meidän Suomi! Tosin se Suomi aika paljon pohjoisempana. :D Atlantassa on tietysti käyty useammankin kerran ostoksilla ja muutenkin. Itse asiassa Atlantan downtown ja midtown ovat aika tylsiä paikkoja, ei siellä paljon muuta ole kuin pilvenpiirtäjiä. Sitten tietysti Olympic Park, täällähän pidettiin kesäolympialaiset 1996. Siellä se Suomen lippukin liehui salossa. Georgia Aquariumissakin on käyty, se on itse asiassa maailman suurin akvaario. Oli kyllä aivan upea paikka! Siellä oli merenelävää joka lähtöön, valashait olivat suurimpia, mutta miun lemppareita olivat valkoiset maitovalaat. Ne olivat tosi kauniita ja sulavaliikkeisiä, ihan kuin merenneitoja! Myös World Of Coca Colassa käytiin, kokishan on täältä Atlantasta kotoisin. Hieno oli sekin paikka, mutta siellä oli silloin niin paljon porukkaa, että vähän liikaa oli tungosta. Täällä on käyty myös High Museum of Artissa, siellä oli huhtikuussa vielä The First Emperor -näyttely menossa, ja haluttiin nähdä se. Kyse oli siis Kiinan ensimmäisestä keisarista ja terrakotta-armeijasta. Vaikuttava oli kyllä sekin! Toukokuussa oli muuten Nightwishillä keikka täällä Atlantassa, toki piti mennä katsomaan! Paikka oli nimeltään The Masquerade ja lämppärinä oli vielä Volbeat, oli kyllä huippu ilta sekin. Tuntui vaan tosi oudolta nähdä Nightwish täällä! Ja kun Marco vielä huudatti yleisöllä rumia suomenkielisiä sanoja, niin oli jotenkin ihan absurdi olo. ;) Yleisö oli tosi hyvin mukana keikalla, paljon intensiivisemmin ne täällä miusta ovat mukana kuin Suomessa. Samaa koskee elokuvateattereita. Leffassa yleisö eläytyy paljon enemmän kuin Suomessa.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna mentiin käymään Stone Mountain Parkissa. Se on sellainen teemapuisto tässä aika lähellä. Stone Mountain on "vuori", johon on kaiverrettu konfederaatin presidentti Jefferson Davisin, kenraali Robert E. Leen ja kenraali Stonewall Jacksonin kuvat. Upea näky! Viikonloppu ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kiivettiin vuorelle walking trailia pitkin ja kuumana ja aurinkoisena päivänä se noin mailinkin nousu oli aika hikinen homma. Hienot näkymät sieltä huipulta kyllä oli! Hienosti näkyi esimerkiksi Atlantan kolmeen osaan jakautunut profiili: downtown, midtown ja Buckhead (jossa sitä elämää on enemmän kuin kahdessa ensiksi mainitussa). Alaspäin tullessa sitten sattuikin tämä haaveri. Olin tulossa ydeltä kiveltä alas, kun jalka jotenkin osui maahan väärässä kulmassa ja polvesta kuului napsahdus enkä sitten pystynyt enää kävelemään. Puolisko soitti emergency-numeroon ja meidät haettiin alas. Sitten mentiin Puoliskon kanssa sairaalan ensiapuun. Siellä otettiin röntgen, onneksi ei siinä mitään poikkeavaan äkynyt. Mutta jokin tässä on vikana, kun vieläkin on kipeä. Sain sairaalassa morfiinipiikin (!), jalkatuen, kainalosauvat ja Vicodin-reseptin sekä kehotuksen mennä ortopedille sitten Suomessa. Nyt on aika varattu ja menen Joensuussa sinne ortopedille ensi keskiviikkona. Loppuaika menikin siinä mielessä sitten täällä vähän plörinäksi, kun en mie oo kauheesti voinut mihinkään liikkua.

Pahin tuossa oli, kun meillä oli kesäkuun ekaksi viikonlopuksi (tai siis la-ke) varattu lennot ja hotelli New Yorkiin. Mietittiin jo, että voidaanko lähteä ollenkaan, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Lentomatka oli aika ikävä tämän jalan kanssa. Hotelli meillä oli ihan Times Squaren vieressä, oltiin se valittu edullisen hinnan ja hyvän sijainnin mukaan. Siitä oli kävelymatkan päässä aika moni paikka, missä oli tarkoitus käydä. No, nyt siitä ei juuri hyötyä ollut, kun en mie päässyt kävelemään. Ajettiin sitten keltaisella taksilla, onneksi se ei ollut kamalan kallista. Vapaudenpatsaalla käytiin ja samalla reissulla myös Ellis Islandilla, joka oli maahanmuuttajien vastaanttopaikkana 1890-1950 -luvuilla. Olivat todellakin käymisen arvoisia paikkoja. Onneksi niissä oli pyörätuoleja, joita sai lainata, niin oli liikkuminen helpompaa. Käytiin myös American Museum of Natural Historyssä (tuttu museo The Night At The Museum -leffasta!) ja se oli myös upea paikka. Central Parkissakin piipahdettiin, mutta en mie siellä voinut kävellä, joten vähän aikaa vaan penkillä istahdettiin. Tyngäksi vähän jäi miun jalan takia tuo reissu, mutta eipä sille paljon mahtanut. Minuu kyllä harmitti ihan vietävästi, kun olin odottanut juuri sitä kävelyä ja katselua Nykin kaduilla... Tiistaipäivä miulla meni itse asiassa vaan hotellissa maaten, kun polvi oli sen verran kipeytynyt. Pääsipähän Puolisko sitten vähän kävelemään, oli käynyt Empire State Buildingillä ja Rockefeller Centerissä. Ja mie olin niin surkeena sen päivän. :( No miettikää nyt, New Yorkissa ja hotellihuoneessa vaan koko päivä! Puolisko järjestikin miulle sitten piristysyllärin seuraavaksi aamuksi. Oltiin lähdössä LaGuardian lentokentälle ja mie luulin, että ihan tavallinen auto on tilattu meidät viemään. Niin siellä odotikin limusiini! Olihan se ihan hieno kokemus pärryytellä limusiinin kyydissä keskellä New Yorkia.

Loppuajan mie oon täällä vaan oikeestaan odottanut kotiinpääsyä. Sohvaelämää oon lähinnä viettänyt, ei tällä jalalla paljon liikuta. Eilen illalla itse asiassa palattiin Stone Mountainille. Meillä jäi sattuneesta syystä silloin edellisellä kerralla näkemättä lasershow, joka siellä iltaisin esitetään ja me haluttiin se nähdä vielä. Ja kannatti käydä katsomassa. Samalla mie kiroilin sille vuorelle, että minkä meni miulle tekemään...

Nyt on siis juhannusaatto, ei kyllä siltä tunnu kun eihän täällä sellaista vietetä. Illalla olis tarkoitus mennä Puoliskon työkaverin perheen luo grillailemaan. Huominen kuluu siivoten ja pakaten ja sunnuntai-iltana suunnataan Atlantan lentokentälle. Lento lähtee paikallista aikaa 21.15 (aikaero tänne muuten on Suomesta -7 h) ja kestää 9 tuntia. Sitten Lontoossa on vaihto (toivottavasti lento on ajoissa, vaihtoaikaa aika minimaalisesti...) ja Helsingissä ollaan maanantaina joskus alkuillasta Suomen aikaa. Ja kotona Joensuussa pitäis olla sitten n. klo 21. Pelottaa kyllä, että miten nuo lennot tämän polven kanssa sujuvat... Säästin 3 kpl Vicodineja matkaa varten, jos kovin pahasti alkaa särkemään. Ja British Airwaysiin on oltu yhteydessä, kuulemma kentällä sitten katotaan meille mahdollisimman sopiva paikka koneesta.

Nyt vaan pelottaa tää polven kohtalo. Mie alan tosissaan pelätä sitä, että häätkin menee kepeillä könkäten... :(

Mutta tätä vastoinkäymistä lukuunottamatta on ollut kiva reissu, pitää jossain vaiheessa vähän kuviakin tänne laittaa.

Ja hauskaa juhannusta kaikille sinne Suomeen!!!