Yötön yö

Valokuvatorstain haasteena yötön yö. Harmi vaan, kun tänä vuonna tuskin saamme nauttia yhtä kauniista juhannussäästä kuin viime vuonna, jolloin tämä kuva on otettu. Pitäisikö kokeilla jotain pre-juhannustaikaa, jos se saisi sadepilvet väistymään? ;)

Hyvää juhannusta kaikille!

Sattuma

Viime juhannusaattona Linnunlahdella. Tarkkaan kun katsoo (tai klikkaa kuvaa suuremmaksi), voi huomata kuvassa purjeveneen, joka sattumalta osui kuvaan. Valokuvatorstain aiheena sattuma.

Sadepäivä

Sataa, sataa ropisee. Harmaata ja pimeää. Onhan se niin, että ei ole viime aikoina joissain osissa tätä maata saatu vettä tarpeeksi, hyvä siis luonnolle, että sataa. Täällä oli muuten viikko sitten maanantaina ihan samanlaista kuin nyt. Lisäksi silloin oli vielä aamulla niin kova ukkonen, että ikkunat tärisivät. Pelotti ihan, tosin mie pelkään aina ukkosta. Ensin jo ehdin ajatella, että joku pommi tai maanjäristys on, niin kova tärinä kävi. Ei onneksi sentään. Eilenkin Ukko iski salamoitaan, enpä ihmettelisi, jos tänäänkin niin kävisi. Päätä jomottaa vähän siihen tahtiin. Ja mielikin on vähän harmaana, kai se on tämä sää.

Ystävä oli viime yön meillä, kun hänellä on nyt yliopistolla gradun kypsäri menossa. Toivottavasti menee hyvin. Ja meneehän se :) Ja Hildegum on tulossa tänään katsomaan miun kanssa yhtä dokumenttia digiboksilta anorektisista tytöistä. Se tuli silloin telkkarista, kun oli Euroviisut samaan aikaan, niin piti tallentaa. Onhan se sitä "taattua 4D-laatua", mutta ihan mielenkiintoinen aihe. Samalla Hildegum värjää miun hiukset, on sitten taas vähän punaisempi tukka :D Haluaisin mustia raitoja ottaa tähän punaisen päälle. Ajattelin, että jos vaikka sitten ennen Rokkia kävisi ihan kampaajalla. Jos on varaa. Ja jos nyt ylipäänsä miulle sellaiset mustat raidat kävisi. Musta ja punainen on kyllä ihan ok-yhdistelmä.

Kroppa on pikkuisen hellänä eilisestä RPV:stä (reisi-pylly-vatsa -alueiden muokkaustunti). Hyvähän se vaan on, tietää ainakin, että oli tehokasta. Kyllä siellä kunto- ja jumppasalilla alkaa jo hiki virrata ihan eri tavalla tähän aikaan vuodesta! Varsinkin kun jumppa on vielä aika täynnä, niin hiki lentää. Jos malttais tänään pitää lepopäivän.

Hei hei mitä kuuluu?

Jahas, mistäs sitä aloittas... Anteeksi kaikille blogiystäville, etten ole vieraillut blogeissanne viime kuukausien aikana. Ei ole ollut oikein aikaa ja muutenkin ollut into hukassa bloggaamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa. Tekis mieli kirjoittaa ja paljon. Harmi toisaalta, etten voi tänne ihan kaikkia ajatuksiani laittaa... Pitää jonnekin muualle sitten.

Ja mitäpä kuuluu? No, miun painonpudotusprojekti on hengissä edelleen. Ja voi ihan hyvin. Käyn edelleen salilla ja jumpissa. Kun vielä otin 4 kk sitten mukaan Kalorilaskurin, on paino pudonnut nyt 12 kg sitten helmikuun alun. Ei viime kesän vaatteet oikein istu... Noin 18 kg on lähtenyt siis siitä, kun aloitin tämän touhun viime kesän lopulla. Jees! Mutta vielä saa lähteä reilusti lisää ja mielellään ihan hyvää vauhtia. Mutta ei saa liian tiukille kuitenkaan vetää, siitä ei hyvä seuraa. Aika tarkkaa kalorien kyttäämistähän tämä on, mutta miun täytyy pitää itselleni aika kova kuri, koska muuten tästä ei tulisi mitään. Toki pidän myös päiviä, jolloin en kaloreita laske tai annan mennä yli ihan reilusti. Vaikka noista päivistä tulee joskus vähän huono omatunto... Kiva on huomata, ettei tarvitse edes syödä enää samoja määriä kuin aiemmin. Mahaan ei vain mahdu! Ja jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Elämä on paljon aktiivisempaa. Tosin päivinä, jolloin energiavaje jää vähän liian suureksi, olo on aika nuutunut.

Työsuhteeni päättyi toukokuun lopussa. Olinhan mie yhtäjaksoisesti tietty yli 1,5 vuotta töissä ja oon siitä kiitollinen. Silti töiden loppuminen masentaa aika lailla. Mie kun niin tykkään tuosta työstä ja työkavereista. Tosin miut soitettiin töihin jo tällä viikolla torstaiksi ja perjantaiksi ;) Ja muutama viikko on tiedossa heinäkuun 14. päivä alkaen (just Ilosaarirockin jälkeinen maanantai, oh no!). Toivon tietysti, että näitä muitakin tuurauksia tulisi, vaikka sitten ihan ykköspäiviäkin.

Sitten vuodatusta... Miulla on varmaan joku hiton kolmenkympin kriisi. Jotenkin oon ihan solmussa itteni kanssa. Mie tiiän, että miun pitäisi olla ihan tyytyväinen elämääni, mutta kun en vain ole. Jotenkin on sellainen olo, että tekis mieli vaan mennä ja mesota. Puolisko-parka... Siis edelleen haluan olla Puoliskon kanssa ja kun järjellä ajattelen, siinä on just miun mies enkä vaihtais pois. Silti on vähän semmonen olo, että kun vois vielä viettää yhden sinkkukesän! Tyhmää, tiedän. Mutta en mie oikein tälle tunteelle mitään voi. Tekis mieli vaan mennä ja ajatella vain itseään. Sitten miulla on kauhean huono omatunto ja paha olo näistä tuntemuksista. Enkä ymmärrä, miksi tältä tuntuu. Onko se normaalia? Siis just joku ikäkriisi? Kun pitäis OIKEESTI olla aikuinen, mutta joku haraa vastaan. Ja siltikin vauvakuumettakin poden edelleen aina välillä. Tosin viime aikoina vähemmän. Oon mie Puoliskon kanssa puhunut tästä, pakostakin se on huomannut, että en ole ihan oma itseni. Ja nyt se pelkää, että miun masennus tulee takaisin. Ei oo helppoo silläkään miun kanssa. Kyllähän mie itsekin sitä vähän pelkään, mutta se riskihän aina on. Enkä mie anna tämän mennä siihen asti. Ei onnistu. Itseinho vaan on aika ikävä tunne. Mutta kyllä tämä tästä. Toivottavasti. Argh. Hitsi, kun en tosiaan voi tänne kirjoittaa kaikista ajatuksistani, pitää tyytyä "siistittyyn versioon".

Tässäpä sitä asiaa jo tulikin.