Vuosi 2007 on muutaman tunnin kuluttua ihan historiaa, mutta tuskinpa vielä antiikkia ;)
Miun joulukuu on mennyt ihan hunningolle blogistanian suhteen, anteeksi kaikki blogiystävät. Toivottavasti ehdin ja jaksan paneutua tähänkin taas uudella innolla paremmin tulevana vuonna. Hyvähän se on, että on elämää ja tekemistä, mutta pitäisi sitä aikaa jäädä bloginkin päivittämiseen ja blogiystävien (ja muidenkin) blogien lukemiseen, että edes vähän kärryillä pysyisi ;)
Oli miten oli, mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja sujukoon tuleva vuosi 2008 onnellisten tähtien alla. Ja varokaa ilotulitteita!
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Viuh!
Onpas pari viikkoa kulunut vauhdilla. En ole ehtinyt ja jaksanut paljon koneella istua. Ja kun Puolisko on nyt taas kotona, niin en aina iltaisin pääsekään koneelle, jos Puolisko on tämän vallannut.
Ihanaa oli tietysti saada oma kulta takaisin, vaikka on tässä taas ollut vähän sopeutumistakin. Tietyllä tavalla sitä jo tottui siihen, että kaikesta voi päättää itse eikä toista tarvitse ottaa huomioon niinkuin nyt taas. Mutta kyllä tähänkin taas tottuu. Enkä mie toista kertaa Puoliskoa noin pitkäksi aikaa pois päästä ;)
Nightwishiäkin käytiin viime viikolla katsomassa ja kuuntelemassa ja olihan se taas hienoa. Kuitenkin joku juttu siitä jäi jotenkin puuttumaan. Vanhatkin biisit menivät Anettelta hyvin (ehkä Dark Chest of Wondersia lukuunottamatta) ja koko keikka oli taas aika kokemus, mutta silti vähän vaisu olo jäi. En sitten tiedä, että oliko syy yleisössä. Ihmetellä pitää, ettei 7000-päisestä yleisöstä irronnut enemmän menoa ja meininkiä, kun vielä ollaan bändin kotikonnuilla. Vai onko syy siinä, että yleisössä oli aika paljon muunlaistakin väkeä (varttuneempia ja lapsiperheitä) kuin mitä yleensä heavykonserteissa on totuttu näkemään. Mene ja tiedä. Lisäksi meidän olis pitänyt olla hieman sivummalla eikä niin keskellä, kun mie en tämmöisenä tappina nähnyt oikein mitään pitkien tyyppien takaa. Viimeksi Areenassa (2004) meillä oli parempi paikka ja hyvä näkyvyys jopa miulla. Olihan tuolla screenit, mutta en aina niitäkään kunnolla nähnyt. Äänentoistossa ois ollut toivomisen varaa, kun kyseessä on suuri ja korkea tila. Vähän jytinät puuroutui välillä. Mutta hyvä konsertti silti.
Kuntoilut jatkuvat edelleen ja tänä aamuna kävin viimeistä kertaa salilla ennen joulua. Nyt saa ehkä vähän paremmalla omallatunnolla nauttia joulun herkuista. Vaaka näytti tänään sellaista lukemaa, että 100 grammaa vajaa 6 kiloa on lähtenyt elokuun alusta. Oispa enemmän, mutta pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Oikeestaan vasta nyt parina kuukautena tuo paino on alkanut tippumaan. Vaateostoksilla eron jo huomaa, vaikka mie en sitä itse oikein osaa uskoakaan. Nantte varmaan voi todistaa, että miun on ihan kauheen vaikea uskoa, että vois ehkä pienemmätkin vaatteet mennä kuin aiemmin ;) Eilen Nantte-parka kantoi miulle sovituskoppiin jos jonkinlaista yläosaviritelmää yhteen joulunpunaiseen toppiin, jonka oisin halunnut ostaa, mutta kun ei ollut siihen päälle oikein mitään. No, en sitten ostanut toppia enkä yläosaa, kun ei oikein hyvää löytynyt. Pikkusen nyt harmittaa, kun se toppi ois ollu niin kiva, mutta sai jäädä nyt vielä kauppaan.
Miun joulumieli on vielä vähän hukassa. Aiemmin oli kovempi joulunodotus, mutta nyt on jotenkin plääh. Varmasti oma osansa tähän on lumen puutteella. Se on vaan niin karmeaa, että meillekin tänne on nyt sitten tulossa hyvin todennäköisesti musta joulu. Kamalaa, Pohjois-Karjalassa musta joulu... Ei oo maailmankirjat ihan kohillaan nyt.
Tänään pitäisi vielä mennä iltavuoroon ja huomenna meillä on joulusiivous ja joulun ruokaostoksetkin pitää tehdä. Illalla menen huomenna Erilin synttäreille. Jospa se joulumieli miutkin viimeistään silloin saavuttaisi, kun on tyttärien kanssa perinteinen Erilin synttäri-joulunalustapaaminen ja vaihdetaan joululahjat. Tämä on meillä jo aika pitkä perinne. Ja se on niin ihanaa, kun mukana on myös yksi pieni seuraavan sukupolvenkin edustaja, jolla on elämänsä ensimmäinen joulu edessään. Kauheeta muuten, kun tuli vanha olo, kun kirjoitin noin! Seuraava sukupolvi...
Sunnuntaina vielä töihin muutamaksi tunniksi. Vähän kyllä ottaa päähän mennä sinne, kuka enää tulee sunnuntaina aatonaattona kirjastoon? Luulis ihmisillä olevan parempaakin tekemistä. Oishan sitä miullakin, jos pitää tyhjänpanttina istua. Mutta ei pitäisi kai valittaa, tulee ainakin se kaksinkertainen palkka ja onneksi ei ole kyse kuin 4,5 tunnista. Sitten mennään Puoliskon vanhempien luo illaksi, kun Puoliskon sisko avomiehensä kanssa Kuopiosta ovat myös siellä. He lähtevät jo aattona takaisin sinne Savvoon, joten päätettiin mennä jo aatonaattona sitten sinne anoppilaan. Aattona mennään saunomaan ja jouluaterialle miun vanhempien luo, jonne tulee myös Pikkuveli, Pikkusisko, mummo, pappa ja sedän perhe. Pikkusiskoa en ole nähnytkään sitten syyskuun alun. Tänään ne tulevat Turusta Pikkuveljen kyydissä, mutta voi olla, että vasta aattona ehditään nähdä.
En ehkä tässä ennen joulua paljon koneella enää ehdi istuskelemaan, joten hyvää joulua kaikille blogiystäville ja kaikille muillekin, jotka sattuvat täällä piipahtamaan :)
Ihanaa oli tietysti saada oma kulta takaisin, vaikka on tässä taas ollut vähän sopeutumistakin. Tietyllä tavalla sitä jo tottui siihen, että kaikesta voi päättää itse eikä toista tarvitse ottaa huomioon niinkuin nyt taas. Mutta kyllä tähänkin taas tottuu. Enkä mie toista kertaa Puoliskoa noin pitkäksi aikaa pois päästä ;)
Nightwishiäkin käytiin viime viikolla katsomassa ja kuuntelemassa ja olihan se taas hienoa. Kuitenkin joku juttu siitä jäi jotenkin puuttumaan. Vanhatkin biisit menivät Anettelta hyvin (ehkä Dark Chest of Wondersia lukuunottamatta) ja koko keikka oli taas aika kokemus, mutta silti vähän vaisu olo jäi. En sitten tiedä, että oliko syy yleisössä. Ihmetellä pitää, ettei 7000-päisestä yleisöstä irronnut enemmän menoa ja meininkiä, kun vielä ollaan bändin kotikonnuilla. Vai onko syy siinä, että yleisössä oli aika paljon muunlaistakin väkeä (varttuneempia ja lapsiperheitä) kuin mitä yleensä heavykonserteissa on totuttu näkemään. Mene ja tiedä. Lisäksi meidän olis pitänyt olla hieman sivummalla eikä niin keskellä, kun mie en tämmöisenä tappina nähnyt oikein mitään pitkien tyyppien takaa. Viimeksi Areenassa (2004) meillä oli parempi paikka ja hyvä näkyvyys jopa miulla. Olihan tuolla screenit, mutta en aina niitäkään kunnolla nähnyt. Äänentoistossa ois ollut toivomisen varaa, kun kyseessä on suuri ja korkea tila. Vähän jytinät puuroutui välillä. Mutta hyvä konsertti silti.
Kuntoilut jatkuvat edelleen ja tänä aamuna kävin viimeistä kertaa salilla ennen joulua. Nyt saa ehkä vähän paremmalla omallatunnolla nauttia joulun herkuista. Vaaka näytti tänään sellaista lukemaa, että 100 grammaa vajaa 6 kiloa on lähtenyt elokuun alusta. Oispa enemmän, mutta pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Oikeestaan vasta nyt parina kuukautena tuo paino on alkanut tippumaan. Vaateostoksilla eron jo huomaa, vaikka mie en sitä itse oikein osaa uskoakaan. Nantte varmaan voi todistaa, että miun on ihan kauheen vaikea uskoa, että vois ehkä pienemmätkin vaatteet mennä kuin aiemmin ;) Eilen Nantte-parka kantoi miulle sovituskoppiin jos jonkinlaista yläosaviritelmää yhteen joulunpunaiseen toppiin, jonka oisin halunnut ostaa, mutta kun ei ollut siihen päälle oikein mitään. No, en sitten ostanut toppia enkä yläosaa, kun ei oikein hyvää löytynyt. Pikkusen nyt harmittaa, kun se toppi ois ollu niin kiva, mutta sai jäädä nyt vielä kauppaan.
Miun joulumieli on vielä vähän hukassa. Aiemmin oli kovempi joulunodotus, mutta nyt on jotenkin plääh. Varmasti oma osansa tähän on lumen puutteella. Se on vaan niin karmeaa, että meillekin tänne on nyt sitten tulossa hyvin todennäköisesti musta joulu. Kamalaa, Pohjois-Karjalassa musta joulu... Ei oo maailmankirjat ihan kohillaan nyt.
Tänään pitäisi vielä mennä iltavuoroon ja huomenna meillä on joulusiivous ja joulun ruokaostoksetkin pitää tehdä. Illalla menen huomenna Erilin synttäreille. Jospa se joulumieli miutkin viimeistään silloin saavuttaisi, kun on tyttärien kanssa perinteinen Erilin synttäri-joulunalustapaaminen ja vaihdetaan joululahjat. Tämä on meillä jo aika pitkä perinne. Ja se on niin ihanaa, kun mukana on myös yksi pieni seuraavan sukupolvenkin edustaja, jolla on elämänsä ensimmäinen joulu edessään. Kauheeta muuten, kun tuli vanha olo, kun kirjoitin noin! Seuraava sukupolvi...
Sunnuntaina vielä töihin muutamaksi tunniksi. Vähän kyllä ottaa päähän mennä sinne, kuka enää tulee sunnuntaina aatonaattona kirjastoon? Luulis ihmisillä olevan parempaakin tekemistä. Oishan sitä miullakin, jos pitää tyhjänpanttina istua. Mutta ei pitäisi kai valittaa, tulee ainakin se kaksinkertainen palkka ja onneksi ei ole kyse kuin 4,5 tunnista. Sitten mennään Puoliskon vanhempien luo illaksi, kun Puoliskon sisko avomiehensä kanssa Kuopiosta ovat myös siellä. He lähtevät jo aattona takaisin sinne Savvoon, joten päätettiin mennä jo aatonaattona sitten sinne anoppilaan. Aattona mennään saunomaan ja jouluaterialle miun vanhempien luo, jonne tulee myös Pikkuveli, Pikkusisko, mummo, pappa ja sedän perhe. Pikkusiskoa en ole nähnytkään sitten syyskuun alun. Tänään ne tulevat Turusta Pikkuveljen kyydissä, mutta voi olla, että vasta aattona ehditään nähdä.
En ehkä tässä ennen joulua paljon koneella enää ehdi istuskelemaan, joten hyvää joulua kaikille blogiystäville ja kaikille muillekin, jotka sattuvat täällä piipahtamaan :)
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Muutama tunti
Ja sitten Puolisko on täällä! Wheee! Nyt se on jo Suomessa, odottelee Helsingissä jatkolentoa tänne susirajalle. Kuulemma aika väsynyt, mutta niin oon miekin. Ehkäpä mennään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Minnuu jännittää. Vaikka en edes tiedä, että miksi ihmeessä. Miusta on vaan niin ihanaa, kun Puolisko tulee vihdoinkin kotiin. Oon ihan tarpeeks jo elelly itekseni. Ei tää tämmönen miulle sovi.
Mie sain äsken siivouksen loppuun ja (toivon mukaan) jouduin tappelemaan imurin kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan ;) Ei ole ehkä niin masentavaa tulla, kun ei oo heti villakoirat ovella vastassa. Mie vähän jännään just sitä, että tuleeko Puoliskolle kauhee alakulo, kun joutui tulemaan pois sieltä Lontoosta. Onhan se nyt tottavie aika eri kaliiberia kuin meidän Joensuumme, tai ylipäänsä yksikään kaupunki Suomessa. Ja vielä vuoden pimeimpään aikaan!Pitää yrittää pitää se kiireisenä, niin jospa ei sitten ehdi miettiä koko Lontoota ;) Mutta kyllähän sillä jäi uusia kavereitakin sinne, on se varmaan aika haikeeta tulla pois. No, oonhan täällä mie, toivottavasti edes se vähän helpottaa (?) ;D
Mie jouduin antibioottikuurille. Toissa päivänä piti lähteä töistä kesken päivän päivystävälle hammaslääkärille, kun oli niin kauhee kipu oikeanpuoleisissa alahampaissa. En osannut itse paikantaa edes, että missä hampaassa se kipu tuntuu. Syy selvisikin sitten hampilääkärillä. Alapuolen viisaudenhammas ei kunnolla mahdu tulemaan ja se on tosi reikiintynyt. Samalla puolella miulla on vielä muistona lapsuudesta yksi maitohammaskin (!) ja myös se on reikiintynyt. Pitää syödä antibioottia, koska siellä suussa vallitsee tulehdustila. Ja purskutella kahdesti päivässä Corsodyliä. Miun kieli on mennyt siitä ihan kipeeks. Ensi viikolla pitää käydä hammashuollon röntgenissä ja helmikuun lopussa olis se viisaudenhampaan poistoleikkaus ja maaliskuussa toisen hampaa paikkaus. Siis ihan hirveen pitkään pitää odottaa! Toivottavasti nuo säryt pysyvät poissa antibioottikuurin jälkeenkin, koska muuten en aio odottaa montaa kuukautta hammaskipuisena, vaan pitää mennä yksityiselle. Älytöntä, millaiset jonot! Pelkään kyllä kauheesti tuota viisaudenhampaan poistoa. Ylhäältä on poistettu molemmat ja muistan, ettei se ollut mitenkään mukavaa. Ja alapuoleltahan se poisto on vaikeampi juttu.
Huomenna onkin itsenäisyyspäivä ja ikinuori Suomineitomme täyttää pyöreät 90 vuotta. Sytytän sinivalkoiset kynttilät ja katson Tuntemattoman sotilaan.
Mie sain äsken siivouksen loppuun ja (toivon mukaan) jouduin tappelemaan imurin kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan ;) Ei ole ehkä niin masentavaa tulla, kun ei oo heti villakoirat ovella vastassa. Mie vähän jännään just sitä, että tuleeko Puoliskolle kauhee alakulo, kun joutui tulemaan pois sieltä Lontoosta. Onhan se nyt tottavie aika eri kaliiberia kuin meidän Joensuumme, tai ylipäänsä yksikään kaupunki Suomessa. Ja vielä vuoden pimeimpään aikaan!Pitää yrittää pitää se kiireisenä, niin jospa ei sitten ehdi miettiä koko Lontoota ;) Mutta kyllähän sillä jäi uusia kavereitakin sinne, on se varmaan aika haikeeta tulla pois. No, oonhan täällä mie, toivottavasti edes se vähän helpottaa (?) ;D
Mie jouduin antibioottikuurille. Toissa päivänä piti lähteä töistä kesken päivän päivystävälle hammaslääkärille, kun oli niin kauhee kipu oikeanpuoleisissa alahampaissa. En osannut itse paikantaa edes, että missä hampaassa se kipu tuntuu. Syy selvisikin sitten hampilääkärillä. Alapuolen viisaudenhammas ei kunnolla mahdu tulemaan ja se on tosi reikiintynyt. Samalla puolella miulla on vielä muistona lapsuudesta yksi maitohammaskin (!) ja myös se on reikiintynyt. Pitää syödä antibioottia, koska siellä suussa vallitsee tulehdustila. Ja purskutella kahdesti päivässä Corsodyliä. Miun kieli on mennyt siitä ihan kipeeks. Ensi viikolla pitää käydä hammashuollon röntgenissä ja helmikuun lopussa olis se viisaudenhampaan poistoleikkaus ja maaliskuussa toisen hampaa paikkaus. Siis ihan hirveen pitkään pitää odottaa! Toivottavasti nuo säryt pysyvät poissa antibioottikuurin jälkeenkin, koska muuten en aio odottaa montaa kuukautta hammaskipuisena, vaan pitää mennä yksityiselle. Älytöntä, millaiset jonot! Pelkään kyllä kauheesti tuota viisaudenhampaan poistoa. Ylhäältä on poistettu molemmat ja muistan, ettei se ollut mitenkään mukavaa. Ja alapuoleltahan se poisto on vaikeampi juttu.
Huomenna onkin itsenäisyyspäivä ja ikinuori Suomineitomme täyttää pyöreät 90 vuotta. Sytytän sinivalkoiset kynttilät ja katson Tuntemattoman sotilaan.
sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007
Lötköpäivä
Joulukuukin pääsi eilen alkuun pikkujoulujen merkeissä. Oli oikein kivaa ihanien ystävien kanssa. Istuttiin iltaa meillä kynttilöiden valossa herkkuja syöden ja glögiä ja muitakin juomia juoden. Eipä meillä sen kummempaa ohjelmaa ollut, juteltiin vaan ja parannettiin maailmaa. On miulla maailman parhaat ystävät. Rakkaita ovat :)
Nanten ja Hildegumin kanssa lähdettiin vielä baariin. Ensin mentiin Gloriaan, mutta siellä soi tällä kertaa ihan ihme musiikki. Kun me kesällä Puoliskon kanssa siellä pariin kertaan istuttiin iltaa, niin musa oli sellaista sopivaa rokkia ja heavyä, mutta nyt ei oikein napannut. Meillä ei kyllä ollut tarkoitusta mennä mihinkään yöbaariin, mutta kuitenkin mentiin Giggling Marliniin. Mie olen käynyt siellä viimeksi joskus kevättalvella 2005, mutta eipä tuo ollut juuri miksikään muuttunut. Vähän nihkeetä jotenkin oli, vaikka seura oli kyllä mahtavaa ja meillä oli kiva ilta. Mutta siis, onko nykyisin muka yökerhoissa tapana, että musiikki loppuu valomerkkiin ja samalla kaikki valot pärähtää päälle siksi viimeiseksi puoleksi tunniksi? Meistä tuo oli aika kauheeta. Miksei sitä musaa voi soittaa vielä senkin jälkeen, kun tarjoilu on loppunut, jos baari on kuitenkin vielä auki sen puoli tuntia? Ja ne valot... Mikä idea siinä on, kauhee järkytys vaan nähdä ihmisten känniset naamat ja suttaantuneet meikit. Hih, mietittiin, että ainakin moni orastava romanssi voi tuossa vaiheessa loppua alkuunsa, kun se "karmea totuus" paljastuukin jo ennenkuin on ehditty baarista ulos eikä vasta aamulla.
Vitsi, että välilllä siellä tuli vanha olo. Kun katsoi sitä muuta asiakaskuntaa, niin aika nuorta porukkaa. Ehkä siellä savuisella Suomirock-puolella oli vanhempaa porukkaa, mutta musiikki siellä oli jotain karmeaa ja tupakansavu niin kauheeta, että teki pahaa hengittää. Huvitti vähän, kun DJ repäisi ja soitti Prodigyn takavuosien tanssihitin "Smack my bitch up", niin tanssilattialle tuli yllättäen hyvin tilaa. Ja me oltiin ihan innoissamme, tuon biisin tahdissa on monet kerrat jorattu silloin aikanaan. Kivaa siis oli, mutta tuonne gigglingiin ei kyllä tarvii ihan heti uudelleen lähteä... Kotona olin vasta neljän jälkeen. menipä myöhään, en edes muista, milloin oisin viimeksi ollut noin myöhään bilettämässä.
Tänään on ollut ihan rehellinen lötköpäivä. Oon lojunut koko päivän vaan yöpaidassa ja katsonut DVD:ltä Elizabeth I:n ja Ilosen talon. Ensinmainittu oli upea ja värikäs kokonaisuus, jälkimmäinen aika ahdistava. Olen kyllä Kreetta Onkelin Ilosen talon lukenut aiemmin kirjanakin, joten osasin odottaakin karua tarinaa. Nyt odottelen BB-finaalin alkua. En ole jaksanut siitä kirjoitella oikein, viime aikoina innostus seuraamiseenkin on lopahtanut. Yhden viikon olin jopa kokonaan katsomatta koosteita :O No, nyt se siis loppuu, ja toivon ehdottomasti Saulin voittavan. Petyn kyllä, jos kuka tahansa muu noista neljästä voittaa. Mielestäni voittajan pitää olla henkilö, joka on ollut talossa alusta saakka eikä Kadi ansaitse voittoa itsekkyytensä takia. Alussa pidin Kadista, mutta loppua kohden se on alkanut ärsyttää koko ajan enemmän. Nikoa taas en voinut sietää hänen talossaolonsa alkuaikoina, mutta nykyään pidän. Riitta on ihan hassu. Sauli on edelleen suosikkini, joten hänelle voiton soisin ilomielin :)
Kolme yötä joul... eikun Puoliskon tuloon on! Ei oo enää pitkä aika. Silti nyt keskiviikko tuntuu niiiin kaukaiselta! Yksin miun ei tarvii täällä olla enää kuin ensi yö, sillä huomenna ystävät M&V tulevat pk-seudulta tänne ja lähtevät keskiviikkona. Harmi, kun miulla on huomenna ja tiistaina iltavuorot. Eiköhän sitä silti ehditä kuulumiset vaihtaa :)
Nanten ja Hildegumin kanssa lähdettiin vielä baariin. Ensin mentiin Gloriaan, mutta siellä soi tällä kertaa ihan ihme musiikki. Kun me kesällä Puoliskon kanssa siellä pariin kertaan istuttiin iltaa, niin musa oli sellaista sopivaa rokkia ja heavyä, mutta nyt ei oikein napannut. Meillä ei kyllä ollut tarkoitusta mennä mihinkään yöbaariin, mutta kuitenkin mentiin Giggling Marliniin. Mie olen käynyt siellä viimeksi joskus kevättalvella 2005, mutta eipä tuo ollut juuri miksikään muuttunut. Vähän nihkeetä jotenkin oli, vaikka seura oli kyllä mahtavaa ja meillä oli kiva ilta. Mutta siis, onko nykyisin muka yökerhoissa tapana, että musiikki loppuu valomerkkiin ja samalla kaikki valot pärähtää päälle siksi viimeiseksi puoleksi tunniksi? Meistä tuo oli aika kauheeta. Miksei sitä musaa voi soittaa vielä senkin jälkeen, kun tarjoilu on loppunut, jos baari on kuitenkin vielä auki sen puoli tuntia? Ja ne valot... Mikä idea siinä on, kauhee järkytys vaan nähdä ihmisten känniset naamat ja suttaantuneet meikit. Hih, mietittiin, että ainakin moni orastava romanssi voi tuossa vaiheessa loppua alkuunsa, kun se "karmea totuus" paljastuukin jo ennenkuin on ehditty baarista ulos eikä vasta aamulla.
Vitsi, että välilllä siellä tuli vanha olo. Kun katsoi sitä muuta asiakaskuntaa, niin aika nuorta porukkaa. Ehkä siellä savuisella Suomirock-puolella oli vanhempaa porukkaa, mutta musiikki siellä oli jotain karmeaa ja tupakansavu niin kauheeta, että teki pahaa hengittää. Huvitti vähän, kun DJ repäisi ja soitti Prodigyn takavuosien tanssihitin "Smack my bitch up", niin tanssilattialle tuli yllättäen hyvin tilaa. Ja me oltiin ihan innoissamme, tuon biisin tahdissa on monet kerrat jorattu silloin aikanaan. Kivaa siis oli, mutta tuonne gigglingiin ei kyllä tarvii ihan heti uudelleen lähteä... Kotona olin vasta neljän jälkeen. menipä myöhään, en edes muista, milloin oisin viimeksi ollut noin myöhään bilettämässä.
Tänään on ollut ihan rehellinen lötköpäivä. Oon lojunut koko päivän vaan yöpaidassa ja katsonut DVD:ltä Elizabeth I:n ja Ilosen talon. Ensinmainittu oli upea ja värikäs kokonaisuus, jälkimmäinen aika ahdistava. Olen kyllä Kreetta Onkelin Ilosen talon lukenut aiemmin kirjanakin, joten osasin odottaakin karua tarinaa. Nyt odottelen BB-finaalin alkua. En ole jaksanut siitä kirjoitella oikein, viime aikoina innostus seuraamiseenkin on lopahtanut. Yhden viikon olin jopa kokonaan katsomatta koosteita :O No, nyt se siis loppuu, ja toivon ehdottomasti Saulin voittavan. Petyn kyllä, jos kuka tahansa muu noista neljästä voittaa. Mielestäni voittajan pitää olla henkilö, joka on ollut talossa alusta saakka eikä Kadi ansaitse voittoa itsekkyytensä takia. Alussa pidin Kadista, mutta loppua kohden se on alkanut ärsyttää koko ajan enemmän. Nikoa taas en voinut sietää hänen talossaolonsa alkuaikoina, mutta nykyään pidän. Riitta on ihan hassu. Sauli on edelleen suosikkini, joten hänelle voiton soisin ilomielin :)
Kolme yötä joul... eikun Puoliskon tuloon on! Ei oo enää pitkä aika. Silti nyt keskiviikko tuntuu niiiin kaukaiselta! Yksin miun ei tarvii täällä olla enää kuin ensi yö, sillä huomenna ystävät M&V tulevat pk-seudulta tänne ja lähtevät keskiviikkona. Harmi, kun miulla on huomenna ja tiistaina iltavuorot. Eiköhän sitä silti ehditä kuulumiset vaihtaa :)
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
Tänään on marraskuu, mutta
... huomenna on jo joulukuu :) Saa vihdoin avata ensimmäisen luukun kalenterista ja ryhtyä joulunodotukseen ihan kunnolla. Vaikka mie alan aina odottaa joulua jo lokakuussa...
Ihanaa, kun on kokonainen vapaa viikonloppu. Nyt onkin aika rättipoikki olo, kun takana on 8 päivän työrupeama. Pitää silti olla tyytyväinen, koska ensi viikon jälkeiselle viikolle ei ainakaan tällä hetkellä ole tiedossa kuin se 19 tuntia töitä koko viikolle, eli sen miun normaalin puolikkaan verran. Nyt syksyllä onkin aika paljon ollut ihan kokonaisia viikkoja, mutta ilmeisesti tämä tulee nyt muuttumaan... Ikävää, mutta ei voi mitään. Tosin tilanteet voivat meillä aina muuttua hyvin pienelläkin varoitusajalla.
Huomenna on meillä tyttöjen kanssa pikkujoulut :) Tein tänään jo valmiiksi luumutortun, jota tein myös viime vuonna ensin kokeeksi ja sitten ihan jouluksikin. Täksi jouluksi pitää kai sitten keksiä jostain joku uusi resepti. Tuo torttu on kyllä ihan tosi hyvää :P Tai oli ainakin viime jouluna, toivottavasti maistuu nytkin.
Tänään kuulin ikäviäkin uutisia. Meidän Minttu-kissalla on ollut sellaisia outoja patteja parin nisän kohdalla jo jonkin aikaa ja niitä on sitten ihmetelty. Äiti ja isä olivat sitä tänään lääkärillä käyttäneet ja patit varmistuivat syöväksi. Onhan meidän Minttu-rouvalla jo ikääkin, joulupäivänä tulee 14,5 vuotta täyteen. Minttu on tuon edellisen postaukseni kuvasarja Taran sekä meidän kolmannen Donna-kissamme äiti. Lääkäri oli ottanut Mintulta kaikki mahdolliset verikokeetkin ja kuulemma kaikki veriarvot olivat olleet huippuluokkaa. Myös sydän on hyvässä kunnossa ja kissa on terhakka ikäisekseen. Heh, vaikka miusta se kyllä aika paljon viettääkin aikaa nukkuen nojatuolissa. Mutta äly sillä kyllä pelaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että Mintulta kannattaa leikata ne kasvaimet pois, koska se on muuten niin hyväkuntoinen vielä. Jos syöpä leikkauksen jälkeen palaa, niin sitten on jo ikävämpi tilanne. Lähtökohtanahan meillä on se, että Mintun ei tarvitsisi kärsiä kivuista. Tällä hetkellä ainakaan kipuja ei ole, joten tottakai leikkaus tehdään, kunhan löytyy sopiva ajankohta. Voi meidän Minttu-pientä... Onneksi Mintulla on ollut onnellinen kissanelämä muutamasta kolhusta huolimatta ja sen voi sanoa eläneen tosiaankin täyttä kissanelämää. Toivottavasti saa vielä lisäaikaa tuon leikkauksen avulla. Ikävä tulee olemaan valtava sitten, kun sen on aika nukkua pois... Niinkuin on vielä ikävä meidän Bella-koiraamme, jonka kuolemasta on nyt 5 vuotta.
Ihanaa, kun on kokonainen vapaa viikonloppu. Nyt onkin aika rättipoikki olo, kun takana on 8 päivän työrupeama. Pitää silti olla tyytyväinen, koska ensi viikon jälkeiselle viikolle ei ainakaan tällä hetkellä ole tiedossa kuin se 19 tuntia töitä koko viikolle, eli sen miun normaalin puolikkaan verran. Nyt syksyllä onkin aika paljon ollut ihan kokonaisia viikkoja, mutta ilmeisesti tämä tulee nyt muuttumaan... Ikävää, mutta ei voi mitään. Tosin tilanteet voivat meillä aina muuttua hyvin pienelläkin varoitusajalla.
Huomenna on meillä tyttöjen kanssa pikkujoulut :) Tein tänään jo valmiiksi luumutortun, jota tein myös viime vuonna ensin kokeeksi ja sitten ihan jouluksikin. Täksi jouluksi pitää kai sitten keksiä jostain joku uusi resepti. Tuo torttu on kyllä ihan tosi hyvää :P Tai oli ainakin viime jouluna, toivottavasti maistuu nytkin.
Tänään kuulin ikäviäkin uutisia. Meidän Minttu-kissalla on ollut sellaisia outoja patteja parin nisän kohdalla jo jonkin aikaa ja niitä on sitten ihmetelty. Äiti ja isä olivat sitä tänään lääkärillä käyttäneet ja patit varmistuivat syöväksi. Onhan meidän Minttu-rouvalla jo ikääkin, joulupäivänä tulee 14,5 vuotta täyteen. Minttu on tuon edellisen postaukseni kuvasarja Taran sekä meidän kolmannen Donna-kissamme äiti. Lääkäri oli ottanut Mintulta kaikki mahdolliset verikokeetkin ja kuulemma kaikki veriarvot olivat olleet huippuluokkaa. Myös sydän on hyvässä kunnossa ja kissa on terhakka ikäisekseen. Heh, vaikka miusta se kyllä aika paljon viettääkin aikaa nukkuen nojatuolissa. Mutta äly sillä kyllä pelaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että Mintulta kannattaa leikata ne kasvaimet pois, koska se on muuten niin hyväkuntoinen vielä. Jos syöpä leikkauksen jälkeen palaa, niin sitten on jo ikävämpi tilanne. Lähtökohtanahan meillä on se, että Mintun ei tarvitsisi kärsiä kivuista. Tällä hetkellä ainakaan kipuja ei ole, joten tottakai leikkaus tehdään, kunhan löytyy sopiva ajankohta. Voi meidän Minttu-pientä... Onneksi Mintulla on ollut onnellinen kissanelämä muutamasta kolhusta huolimatta ja sen voi sanoa eläneen tosiaankin täyttä kissanelämää. Toivottavasti saa vielä lisäaikaa tuon leikkauksen avulla. Ikävä tulee olemaan valtava sitten, kun sen on aika nukkua pois... Niinkuin on vielä ikävä meidän Bella-koiraamme, jonka kuolemasta on nyt 5 vuotta.
Minttu <3
torstaina, marraskuuta 29, 2007
Tenkkapoo
Ongelma: miten ottaa jatkuvassa liikkeessä olevasta kissasta kohtuullinen kuva ilman tärähdyksiä ja vieläpä niin, että katse olisi suoraan kameraan päin? Ei katsota siihen kameraan, ei sitten kiusallaankaan! Siinäpä sitten varsinainen tenkkapoo, että mitäs nyt? Tällä kertaa osallistun Valokuvatorstaihin neljän kuvan sarjalla.
Taran väistelemistaktiikkaa:
Enpäs katso siihen typerään kameraan, en varmana!
No, usko jo. Ehkäpä hyppään pois koko tilanteesta. Lisäksi vielä se tärähtänyt kuva...
No jo on kumma, kun ei se nyt tunnu jättävän rauhaan ollenkaan...
Huoh, ehkä pääsen helpommalla, jos kuitenkin nyt annan sen kuvan napata. Noniin, katsonko nyt tarpeeksi suoraan siihen masiinaan? Okei, myönnetään, että olen oikein kuvauksellinen kaikessa söpöydessäni. Mutta nyt riittää.
Valitettavasti kuvat ovat aika kellertäviä, mie en oikein hallitse kuvanmuokkaussysteemejä.
maanantaina, marraskuuta 26, 2007
Auh ja voih!
Että voi olla ihminen kipee! Siis en mie millään muotoa sairas ole, mutta lihakset ovat ihan järkyttävän kipeet. Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa pumpissa ja nyt sen kyllä tietää! Reidet, takamus, hauikset ja ojentajat ihan jumissa, vaikka vielä illalla kotonakin venyttelin. Huh, mitenhän mahtaa työpäivä mennä..? Tunti oli kyllä oikein kiva ja ihan yllättävän hyvin jaksoin mennäkin. Pienillä painoillahan mie aloitin (tangon päissä 2,5 kg kummassakin), mutta oli kyllä tehokasta! Hauiksissa ja ojentajissa olis ehkä vielä pienempikin paino riittänyt... Silti oli mukava huomata, miten kuntosalitreeni on vahvistanut lihaksia. Alkutilanteessa en olisi varmasti pysynyt ollenkaan mukana! Aion varmasti mennä uudelleenkin, toivottavasti ei vaan joka kerta näin mene lihakset kipeiksi. Mukavaa vaihtelua kyllä kuntosalitreeniin. Kykenenköhän vielä huomenaamulla pilatekseen...
Mie olen ollut edelleenkin viime aikoina tosi hidas lukija. Ei ole ollut kai aikaa tarpeeksi. Äskettäin sain päätökseen Juha-Pekka Koskisen jo kauan odottamani Seitsemäs temppeliherra -kirjauutuuden. Romaani on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Ristin ja raudan tielle, joka oli Koskisen esikoisromaani. Tapahtumat sijoittuvat ristiretkien aikaan, lähinnä 1100-luvun alkuvuosikymmenille. Miusta romaanissa on aika pitkälti kaikki, mitä hyvältä tarinalta vaaditaan. Henkilöt ovat uskottavia, monet heistä ovat toki tuttuja historiallisina henkilöinäkin, kuten Bohemond, Hugues de Payens, Balduin II, Tancred... Mutta myös kuvitteelliset henkilöt ovat kuin luuta ja verta lukijan mielessä. Jännitystäkään tarinasta ei puutu ja romantiikkaakin on tarjolla. Koskinen osaa kuvata henkilöitä hyvin inhimilliseen tapaan. Vaikka kyse on aivan erilaisesta maailmasta kuin missä me nyt elämme, ihmiset olivat pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin mekin kaikkine tunteineen pelosta rakkauteen. Aikakausi vaan luo puitteet ihmisen elämälle, ja sen mukaan on elettävä. Kirjan yhtenä pääteemana nähdään Temppeliherrain ritarikunnan syntytarina. Sekös vasta mielenkiintoista, kun olen aiheesta muutenkin kiinnostunut. Taistelukohtaukset ovat tietysti raakaa luettavaa, mutta niinhän niiden pitää mielestäni ollakin. On turhaa kaunistella sitä julmuutta, mitä sodissa tapahtui (ja tapahtuu toki yhä). Ritarin elämä oli raakaa ja vaarallista, vaikka jälkipolvet ovatkin onnistuneet romantisoimaan kyseistä "ammattikuntaa" ja varsinkin aikakautta. Ristiretket sinänsä ovat miusta yksi kristinuskon historian kammottavimmista tapahtumista. Rakkaus on kuitenkin valtava voima, ja se nähdään tässäkin tarinassa. Malttamattomana jään odottamaan trilogian päätösosaa!
Mie olen ollut edelleenkin viime aikoina tosi hidas lukija. Ei ole ollut kai aikaa tarpeeksi. Äskettäin sain päätökseen Juha-Pekka Koskisen jo kauan odottamani Seitsemäs temppeliherra -kirjauutuuden. Romaani on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Ristin ja raudan tielle, joka oli Koskisen esikoisromaani. Tapahtumat sijoittuvat ristiretkien aikaan, lähinnä 1100-luvun alkuvuosikymmenille. Miusta romaanissa on aika pitkälti kaikki, mitä hyvältä tarinalta vaaditaan. Henkilöt ovat uskottavia, monet heistä ovat toki tuttuja historiallisina henkilöinäkin, kuten Bohemond, Hugues de Payens, Balduin II, Tancred... Mutta myös kuvitteelliset henkilöt ovat kuin luuta ja verta lukijan mielessä. Jännitystäkään tarinasta ei puutu ja romantiikkaakin on tarjolla. Koskinen osaa kuvata henkilöitä hyvin inhimilliseen tapaan. Vaikka kyse on aivan erilaisesta maailmasta kuin missä me nyt elämme, ihmiset olivat pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin mekin kaikkine tunteineen pelosta rakkauteen. Aikakausi vaan luo puitteet ihmisen elämälle, ja sen mukaan on elettävä. Kirjan yhtenä pääteemana nähdään Temppeliherrain ritarikunnan syntytarina. Sekös vasta mielenkiintoista, kun olen aiheesta muutenkin kiinnostunut. Taistelukohtaukset ovat tietysti raakaa luettavaa, mutta niinhän niiden pitää mielestäni ollakin. On turhaa kaunistella sitä julmuutta, mitä sodissa tapahtui (ja tapahtuu toki yhä). Ritarin elämä oli raakaa ja vaarallista, vaikka jälkipolvet ovatkin onnistuneet romantisoimaan kyseistä "ammattikuntaa" ja varsinkin aikakautta. Ristiretket sinänsä ovat miusta yksi kristinuskon historian kammottavimmista tapahtumista. Rakkaus on kuitenkin valtava voima, ja se nähdään tässäkin tarinassa. Malttamattomana jään odottamaan trilogian päätösosaa!
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
Ihmetys
Tasan kuukausi jouluaattoon. Tasan kuukausi siitä, kun mie lähdin Lontooseen. Että on mennyt aika nopeesti!
Silti nyt nämä viimeiset päivät ennen Puoliskon tuloa tuntuvat menevän niin hitaasti. Vielä 11 päivää jäljellä! Odotusta nopeuttaa onneksi se, että on ollut nyt hyvin töitä. Eilisestä alkoi suora työputki ensi perjantaihin. 8 päivää siis. Ja ensi lauantaina meillä on Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa tyttöjen oma pikkujoulu! Sunnuntai varmaan menee sitten k-i-d-u-t-t-a-v-a-n hitaasti ensi viikolla. Sitten kääntyykin jo Puoliskon tuloviikko, maanantaina ja tiistaina töissä ja keskiviikkona vapaata. Sille päivälle sitten pitääkin olla ohjelmaa, kun Puolisko tulee vasta illalla. No, ei miulla kyllä pitäis tekemisen puutetta olla. Niin ikävä! Se vaan tuntuu kasvavan mitä lähemmäs Puoliskon paluu tulee.
Viikon päästä alkaa joulukuu! Mie laitoin eilen jo kalenterin seinälle. Sen, jonka ostin Harrodsilta Lontoosta. Mie oon kuin pikkutyttö aina kun joulukuu ja joulu alkavat lähestyä... Nytkin tekisi niin mieli avata jo 1. luukku ;) Lupaan silti, että en avaa ennen ensi lauantaita. Kävin tänään varastokopista hakemassa joulukoristeita. Ajattelin niitä pikkuhiljaa vähän laittaa ensi viikon aikana. En muuten vielä varmaan laittaisi, mutta pitäähän pikkujoulussa olla vähän joulutunnelmaa :)
Olen kuunnellut tällä viikolla Tarja Turusen Henkäys ikuisuudesta -levyä sekä hevijoululevyä Raskasta joulua, jotka hommasin vuosi sitten. Tosi hyviä molemmat. Lisää joulutunnelmaa: Subtv näyttää tänä vuonna uusintana 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetyn The Joulukalenterin! Tämä oli miulle tosi mahtava uutinen, tätä on jo odotettukin! Olli, Kerttu ja Pentti-Näsä!
Seikka on saletti ;)
Silti nyt nämä viimeiset päivät ennen Puoliskon tuloa tuntuvat menevän niin hitaasti. Vielä 11 päivää jäljellä! Odotusta nopeuttaa onneksi se, että on ollut nyt hyvin töitä. Eilisestä alkoi suora työputki ensi perjantaihin. 8 päivää siis. Ja ensi lauantaina meillä on Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa tyttöjen oma pikkujoulu! Sunnuntai varmaan menee sitten k-i-d-u-t-t-a-v-a-n hitaasti ensi viikolla. Sitten kääntyykin jo Puoliskon tuloviikko, maanantaina ja tiistaina töissä ja keskiviikkona vapaata. Sille päivälle sitten pitääkin olla ohjelmaa, kun Puolisko tulee vasta illalla. No, ei miulla kyllä pitäis tekemisen puutetta olla. Niin ikävä! Se vaan tuntuu kasvavan mitä lähemmäs Puoliskon paluu tulee.
Viikon päästä alkaa joulukuu! Mie laitoin eilen jo kalenterin seinälle. Sen, jonka ostin Harrodsilta Lontoosta. Mie oon kuin pikkutyttö aina kun joulukuu ja joulu alkavat lähestyä... Nytkin tekisi niin mieli avata jo 1. luukku ;) Lupaan silti, että en avaa ennen ensi lauantaita. Kävin tänään varastokopista hakemassa joulukoristeita. Ajattelin niitä pikkuhiljaa vähän laittaa ensi viikon aikana. En muuten vielä varmaan laittaisi, mutta pitäähän pikkujoulussa olla vähän joulutunnelmaa :)
Olen kuunnellut tällä viikolla Tarja Turusen Henkäys ikuisuudesta -levyä sekä hevijoululevyä Raskasta joulua, jotka hommasin vuosi sitten. Tosi hyviä molemmat. Lisää joulutunnelmaa: Subtv näyttää tänä vuonna uusintana 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetyn The Joulukalenterin! Tämä oli miulle tosi mahtava uutinen, tätä on jo odotettukin! Olli, Kerttu ja Pentti-Näsä!
Seikka on saletti ;)
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Ajankuvia
Valokuvatorstaissa inspiksenä on tällä viikolla seuraava katkelma:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Minulla tuli heti mieleen tämä viime kesänä ottamani kuva Turun linnan kirjurintuvan seinästä. Kuvassa näkyy "Anno 1584", ja tästä tiedämme minä vuonna kyseiset herrat ovat nimensä ja vaakunansa seinään raapustaneet. Tästä syystä olenkin hieman eri mieltä Vonnegutin kanssa. On hienoa, että joku on joskus raapustanut vuosiluvun linnan seinään, niin ihmiset vielä satojen vuosienkin päästä voivat suoraan nähdä, kuka tässä huoneessa on silloin ollut. Minuu kiinnostaa historiassa just tuollaiset jutut. Kuka, mitä, missä, milloin ja miten? Jos ei olisi minkäänlaisia ajanmääreitä, olisi historiantutkiminenkin aika paljon hankalampaa. Ja itse asiassa olen sitä mieltä, että aika on muuttumaton. Se, mikä on tässä ja nyt on tässä ja nyt eikä se koskaan enää palaa. Mennyt on mennyttä, nykyisyys nykyisyyttä ja tuleva tulevaa. Se vain on niin eikä sitä voi muuttaa. Heh, menipäs nyt filosofiseksi tämä, innostuin ;)
Laitan tähän vielä hieman laajemman kuvan siitä seinästä. Kuva on kyllä aika huono (sorry!), vinossa ja niin edelleen. Klikkaamalla kuvia niitä voi katsella isompina.
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Minulla tuli heti mieleen tämä viime kesänä ottamani kuva Turun linnan kirjurintuvan seinästä. Kuvassa näkyy "Anno 1584", ja tästä tiedämme minä vuonna kyseiset herrat ovat nimensä ja vaakunansa seinään raapustaneet. Tästä syystä olenkin hieman eri mieltä Vonnegutin kanssa. On hienoa, että joku on joskus raapustanut vuosiluvun linnan seinään, niin ihmiset vielä satojen vuosienkin päästä voivat suoraan nähdä, kuka tässä huoneessa on silloin ollut. Minuu kiinnostaa historiassa just tuollaiset jutut. Kuka, mitä, missä, milloin ja miten? Jos ei olisi minkäänlaisia ajanmääreitä, olisi historiantutkiminenkin aika paljon hankalampaa. Ja itse asiassa olen sitä mieltä, että aika on muuttumaton. Se, mikä on tässä ja nyt on tässä ja nyt eikä se koskaan enää palaa. Mennyt on mennyttä, nykyisyys nykyisyyttä ja tuleva tulevaa. Se vain on niin eikä sitä voi muuttaa. Heh, menipäs nyt filosofiseksi tämä, innostuin ;)
Laitan tähän vielä hieman laajemman kuvan siitä seinästä. Kuva on kyllä aika huono (sorry!), vinossa ja niin edelleen. Klikkaamalla kuvia niitä voi katsella isompina.
sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007
Joulunodotusta ja turhautumista
Jees, nyt voi sitten ihan virallisesti ja luvan kanssa alkaa odottaa joulua ja tehdä jo vaikka pikku valmistelujakin. Tänään oli kaupungissamme kaupunkikeskustan joulunavaus ja olihan tuolla ihan kiitettävästi yleisöäkin. Torille oli pystytetty lava, jossa esiintyi jos jonkinmoisia mörriäisiä, tonttuja ja oli tietysti joulupukkikin paikalla. Lapset lauloivat joululauluja, ihanaa tunnelmaa :) Minuu vaan ärsytti, kun siellä esiteltiin metsäneläimet, niin mitä ihmettä se jääkarhu siellä joukossa teki? Eihän niitä edes ole Suomessa (heh, vaikka jotkut ulkomaalaiset lähteet niin edelleen väittävät) eivätkä ne myöskään kuulu metsäneläimiin. No, oli kuitenkin mukavaa jouluohjelmaa. Avajaiset kruunasi tietysti ilotulitus, ja se olikin tänä vuonna tosi hieno. Jouluvalotkin syttyivät tuomaan valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Pikkupakkasta oli ja luntakin jopa tänä vuonna vähän. Varpaat olivat kyllä ihan jäässä. Tekikin ihan hyvää käydä juomassa minttukaakaot hytisemisen päätteeksi. Ystävien kanssa siis olin liikkeellä.
Vaikka mie olen todellinen jouluihminen, joulunalusaika on miusta ehdottomasti vuoden parasta aikaa, niin olisi ehkä tämä joulunavauksen paikka miusta mieluummin ehkä viikon tai kahden päästä. Tästä alkaa se kaupallinen joulu. Ostakaa, ostakaa! Mie tykkään tehdä jouluostoksia, mutta liiallinen kaupallisuus on inhottavaa. Se, kun joka paikassa on kamala tungos ja mainoksia tulee joka tuutista ja niistä saa sen kuvan, ettei joulusi ole täydellinen ilman kaikenmaailman uutuuksia ja hilavitkuttimia. Mie rakastan joulukoristeita, joululauluja ja ylipäänsäkin joulutunnelmaa, mutta kyllä se noissa marketeissa ja kauppakeskuksissa menee joka vuosi yhä älyttömämpään suuntaan. Parasta joulutunnelmaa olisi olla kotona kynttilänvalossa omien joulukoristeiden ympäröimänä oman kullan kainalossa :) Jooh, ei liene yllätys, että tänä vuonna odotan tuota aivan erityisen paljon!
Mie alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että olisi syytä vaihtaa pankkia. Perjantaina sain tietää (kun soitin jo toista kertaa rahojeni perään), että miun tapaus on käsittelyssä vasta nyt tulevalla viikolla. Siis miusta aivan uskomatonta! Allekirjoitin sen ilmoituksen 6.11. ja silloin miulle sanottiin, että saan rahat muutaman päivän päästä. Ylihuomenna tuosta on jo kaksi viikkoa, mikä ei kyllä mene enää muutaman päivän haarukkaan. Miusta tässä tilanteessa tällainen odotusaika on aivan kohtuuton. Onneksi miulla on ymmärtäväiset vanhemmat, joilta olen saanut rahaa ja Puolisko on maksanut miun laskuja. Miten ne voivat olettaa, että voisi näin pitkään olla ilman rahaa? Onneksi miun ei ole tarvinnut olla, mutta kaikilla ei ole ymmärtäväistä perhettä, joka auttaa hätätilanteessa. Pankinvaihto olisi toisaalta ihan paikallaan siksikin, että olis hyvä olla tili samassa pankissa Puoliskon kanssa ihan just tämänkinkaltaisten tilanteiden takia. Kun muutenkin siirrellään rahaa toistemme tileille, niin siinä rahojen siirtymisessä menee aina vähintään päivä.
Ja nyt varotaan sitten sairastumasta lähiaikoina! Tosin nyt näyttää hiukan valoisammalta näköjään -> linkki. Kun tapahtuisikin ihme ja päättäjät olisivat tulleet järkiinsä ja antaisivat sairaanhoitajille sen, mikä heille kuuluu. Huomenna se nähdään.
Vaikka mie olen todellinen jouluihminen, joulunalusaika on miusta ehdottomasti vuoden parasta aikaa, niin olisi ehkä tämä joulunavauksen paikka miusta mieluummin ehkä viikon tai kahden päästä. Tästä alkaa se kaupallinen joulu. Ostakaa, ostakaa! Mie tykkään tehdä jouluostoksia, mutta liiallinen kaupallisuus on inhottavaa. Se, kun joka paikassa on kamala tungos ja mainoksia tulee joka tuutista ja niistä saa sen kuvan, ettei joulusi ole täydellinen ilman kaikenmaailman uutuuksia ja hilavitkuttimia. Mie rakastan joulukoristeita, joululauluja ja ylipäänsäkin joulutunnelmaa, mutta kyllä se noissa marketeissa ja kauppakeskuksissa menee joka vuosi yhä älyttömämpään suuntaan. Parasta joulutunnelmaa olisi olla kotona kynttilänvalossa omien joulukoristeiden ympäröimänä oman kullan kainalossa :) Jooh, ei liene yllätys, että tänä vuonna odotan tuota aivan erityisen paljon!
Mie alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että olisi syytä vaihtaa pankkia. Perjantaina sain tietää (kun soitin jo toista kertaa rahojeni perään), että miun tapaus on käsittelyssä vasta nyt tulevalla viikolla. Siis miusta aivan uskomatonta! Allekirjoitin sen ilmoituksen 6.11. ja silloin miulle sanottiin, että saan rahat muutaman päivän päästä. Ylihuomenna tuosta on jo kaksi viikkoa, mikä ei kyllä mene enää muutaman päivän haarukkaan. Miusta tässä tilanteessa tällainen odotusaika on aivan kohtuuton. Onneksi miulla on ymmärtäväiset vanhemmat, joilta olen saanut rahaa ja Puolisko on maksanut miun laskuja. Miten ne voivat olettaa, että voisi näin pitkään olla ilman rahaa? Onneksi miun ei ole tarvinnut olla, mutta kaikilla ei ole ymmärtäväistä perhettä, joka auttaa hätätilanteessa. Pankinvaihto olisi toisaalta ihan paikallaan siksikin, että olis hyvä olla tili samassa pankissa Puoliskon kanssa ihan just tämänkinkaltaisten tilanteiden takia. Kun muutenkin siirrellään rahaa toistemme tileille, niin siinä rahojen siirtymisessä menee aina vähintään päivä.
Ja nyt varotaan sitten sairastumasta lähiaikoina! Tosin nyt näyttää hiukan valoisammalta näköjään -> linkki. Kun tapahtuisikin ihme ja päättäjät olisivat tulleet järkiinsä ja antaisivat sairaanhoitajille sen, mikä heille kuuluu. Huomenna se nähdään.
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Keskeneräinen
Yksityiskohta yhä keskeneräisestä Sagrada Familiasta. Barcelona, lokakuu 2003.
Valokuvatorstaissa siis haasteena tällä viikolla sana keskeneräinen.
lauantaina, marraskuuta 10, 2007
Loppuloman tunnelmia
Viimeisiä viedään tämän loman osalta. Maanantaina työt taas odottavat. Heheh, miulla onkin "pehmeä" lasku loman jälkeen, näköjään heti työvuoro 8-16.45. No, eipähän lepsuilla sitten lomanjälkeisissä tunnelmissa ;) Mie oon mennyt viime viikkoina aina ihan liian myöhään nukkumaan, nyt pitäis yrittää vähän aiemmin.
Kolmen viikon loma on kyllä mennyt tosi nopeesti. Tietysti päivät Lontoossa sujahtivat ihan huomaamatta, mutta tämä loppuloma on vähän hitaamin kulunut. Tietysti kun olin flunssassa, ei paljon tullut käytyä missään. Tämä viikko on jo nopeammin mennyt. Vielä on hiukan nuhaa, mutta ei paha. Kävin tänään salilla ja sen jälkeen puoli tuntia crosstrainerilla. Tuli hiki. Tällä viikolla en oo treenannut kuin kolmena päivänä, se vähän sapettaa. Toisaalta ei kai se hyvä ole liikaa heti flunssan jälkeen. Mie pelkäsin kauheesti, että painoo on tullut takaisin kahden viikon tauon (Lontoon matka + flunssa) aikana, mutta kun keskiviikkona uskaltauduin vaa'alle, niin yllätyksekseni paino oli edelleen laskusuunnassa. Nyt vaan tästä lisää potkua ja treeni-intoa! Vielä kun saisi tuon ruokavalion kunnolliseksi. Mie oon syönyt varmaan aika huonosti nyt syksyn, kun Puolisko ei ole täällä. Mie oon huono ruuanlaittaja enkä pahemmin edes pidä siitä. Aika paljon on mennyt vaan helppoa ja nopeaa. Siitä olen ylpeä, etten pakastepizzaan ole kuitenkaan sortunut kuin kaksi kertaa. Kröhöm, toinen niistä oli eilen. Siksi miulla olikin ylimäärästä vimmaa tänään repiä salilla kaikki mehut, mitä otettavissa oli ;)
Eilen olin mummolassa setvimässä vähän papereita. Samalla siinä vähän siivoilin siellä keittiötä. Mummo oli aika väsynyt, kun joutuu nyt olemaan rankalla lääkityksellä syöpäsolujen takia... Huomenna mennään siellä käymään myös, kun on isänpäivä. Pappaa onnittelemaan siis. Soittelin eilen myös Puoliskon äidille, jos olisi ollut kotona, niin olisin käväissyt sielläkin. Töissähän tuo oli, mutta soitti illalla takaisin. Siitä tulikin oikea maratonpuhelu. Hihii, niinkuin aina kun jutellaan Puoliskon äidin kanssa puhelimessa. Molemmat aika suupaltteja :) Eilen sain myös uuden pankkikortin sen kopioidun tilalle. Kun vielä ne rahat tulisivat tilille...
Tänään mennään Pikkuveljen kanssa vanhempiemme luo. Ihanaa päästä saunaan monen viikon tauon jälkeen! Ajattelin jäädä sinne yöksi, kun huomenna olisin kuitenkin taas menossa sinne isänpäivän viettoon. Ja sitten maanantaina töihin. Toisaalta miusta on ihan kiva mennä, vähän jo ikäväkin sinne. Mitenhän mie sitten pärjään, kun ne työt loppuu? Keskiviikkona kävin työpaikalla katsomassa työvuorot ja en meinannut päästä lähtemään, kun työkaverit tenttasivat miun reissusta niin. Varmaan alkuviikon saa suu vaahdossa selittää.
(Vitsit, kun tämä Nightwishin uusin kuulostaa vieläkin niiiiiin hyvältä, vaikka oon kuunnellut jo varmaan sata kertaa!!)
Puolisko tulee vajaan neljän viikon päästä! Niin vähän enää toisaalta siihen, kun miettii, että on jo reilusti yli 2 kuukautta takana. Mutta nyt tuntuu kuitenkin niin kiduttavan pitkältä tuo aika... Onneksi työt alkavat, niin varmasti nopeutuu ajankulu. Seuraavat kaksi viikonloppuakin olen kokonaan töissä. On ollut oikeesti paljon ikävämpi sen jälkeen, kun tulin Lontoosta. Hirveesti tekis vaan mieli kainaloon ja halaukseen. Ja mie oon kyllästynyt siihen, että aina kun tulen kotiin, täällä ei ole ketään odottamassa ja sanomassa "moi" ja jakamassa päivän kuulumisia. Mie en varmaan enää edes osaisi olla sinkku.
Kolmen viikon loma on kyllä mennyt tosi nopeesti. Tietysti päivät Lontoossa sujahtivat ihan huomaamatta, mutta tämä loppuloma on vähän hitaamin kulunut. Tietysti kun olin flunssassa, ei paljon tullut käytyä missään. Tämä viikko on jo nopeammin mennyt. Vielä on hiukan nuhaa, mutta ei paha. Kävin tänään salilla ja sen jälkeen puoli tuntia crosstrainerilla. Tuli hiki. Tällä viikolla en oo treenannut kuin kolmena päivänä, se vähän sapettaa. Toisaalta ei kai se hyvä ole liikaa heti flunssan jälkeen. Mie pelkäsin kauheesti, että painoo on tullut takaisin kahden viikon tauon (Lontoon matka + flunssa) aikana, mutta kun keskiviikkona uskaltauduin vaa'alle, niin yllätyksekseni paino oli edelleen laskusuunnassa. Nyt vaan tästä lisää potkua ja treeni-intoa! Vielä kun saisi tuon ruokavalion kunnolliseksi. Mie oon syönyt varmaan aika huonosti nyt syksyn, kun Puolisko ei ole täällä. Mie oon huono ruuanlaittaja enkä pahemmin edes pidä siitä. Aika paljon on mennyt vaan helppoa ja nopeaa. Siitä olen ylpeä, etten pakastepizzaan ole kuitenkaan sortunut kuin kaksi kertaa. Kröhöm, toinen niistä oli eilen. Siksi miulla olikin ylimäärästä vimmaa tänään repiä salilla kaikki mehut, mitä otettavissa oli ;)
Eilen olin mummolassa setvimässä vähän papereita. Samalla siinä vähän siivoilin siellä keittiötä. Mummo oli aika väsynyt, kun joutuu nyt olemaan rankalla lääkityksellä syöpäsolujen takia... Huomenna mennään siellä käymään myös, kun on isänpäivä. Pappaa onnittelemaan siis. Soittelin eilen myös Puoliskon äidille, jos olisi ollut kotona, niin olisin käväissyt sielläkin. Töissähän tuo oli, mutta soitti illalla takaisin. Siitä tulikin oikea maratonpuhelu. Hihii, niinkuin aina kun jutellaan Puoliskon äidin kanssa puhelimessa. Molemmat aika suupaltteja :) Eilen sain myös uuden pankkikortin sen kopioidun tilalle. Kun vielä ne rahat tulisivat tilille...
Tänään mennään Pikkuveljen kanssa vanhempiemme luo. Ihanaa päästä saunaan monen viikon tauon jälkeen! Ajattelin jäädä sinne yöksi, kun huomenna olisin kuitenkin taas menossa sinne isänpäivän viettoon. Ja sitten maanantaina töihin. Toisaalta miusta on ihan kiva mennä, vähän jo ikäväkin sinne. Mitenhän mie sitten pärjään, kun ne työt loppuu? Keskiviikkona kävin työpaikalla katsomassa työvuorot ja en meinannut päästä lähtemään, kun työkaverit tenttasivat miun reissusta niin. Varmaan alkuviikon saa suu vaahdossa selittää.
(Vitsit, kun tämä Nightwishin uusin kuulostaa vieläkin niiiiiin hyvältä, vaikka oon kuunnellut jo varmaan sata kertaa!!)
Puolisko tulee vajaan neljän viikon päästä! Niin vähän enää toisaalta siihen, kun miettii, että on jo reilusti yli 2 kuukautta takana. Mutta nyt tuntuu kuitenkin niin kiduttavan pitkältä tuo aika... Onneksi työt alkavat, niin varmasti nopeutuu ajankulu. Seuraavat kaksi viikonloppuakin olen kokonaan töissä. On ollut oikeesti paljon ikävämpi sen jälkeen, kun tulin Lontoosta. Hirveesti tekis vaan mieli kainaloon ja halaukseen. Ja mie oon kyllästynyt siihen, että aina kun tulen kotiin, täällä ei ole ketään odottamassa ja sanomassa "moi" ja jakamassa päivän kuulumisia. Mie en varmaan enää edes osaisi olla sinkku.
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
Järkytys
Se, mitä tänään tapahtui, on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Mieli on aika myllerryksessä, vaikkei tapahtuma sinällään minua henkilökohtaisesti kosketakaan. Mutta kyllä se vaan tuntuu niin erilaiselta, kun tällaista tapahtuu omassa rakkaassa kotimaassa eikä meren takana Amerikassa (toki olen ollut niistäkin tapauksista järkyttynyt). Enää ei ole väliä, missä maassa asuu, missä käy koulua. Ennen se on aina ollut "siellä jossain", mutta nyt se on täällä. Se on joku suunnaton pahuus, jota ei voi ymmärtää. Viimeistään nyt on selvää, ettemme elä missään lintukodossa, tuntuu koko ajatus niin naiivilta. Henk.koht. en ole aikoihin kyllä noin ajatellutkaan, jos koskaan.
En voi käsittää, mitä sen ampujan päässä on liikkunut. Enkä haluakaan käsittää tuollaista vihaa ja täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. En voi ymmärtää, että miksi siihen pitää sotkea viattomia ihmisiä, joilla on koko elämä vielä edessään, jos itsestä tuntuu niin pahalta, että kuolema on ainoa pakotie. Miten ihmisellä voi olla noin paha olo niin, ettei sitä kukaan huomaa?
Ei tässä oikein voi muuta kuin toivoa voimia ja jaksamista kaikille, joihin tämä tapahtuma jättää jäljet loppuelämäksi. Sekä toivoa, ettei tällaisia uutisia tarvitse toiste kuulla.
En voi käsittää, mitä sen ampujan päässä on liikkunut. Enkä haluakaan käsittää tuollaista vihaa ja täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. En voi ymmärtää, että miksi siihen pitää sotkea viattomia ihmisiä, joilla on koko elämä vielä edessään, jos itsestä tuntuu niin pahalta, että kuolema on ainoa pakotie. Miten ihmisellä voi olla noin paha olo niin, ettei sitä kukaan huomaa?
Ei tässä oikein voi muuta kuin toivoa voimia ja jaksamista kaikille, joihin tämä tapahtuma jättää jäljet loppuelämäksi. Sekä toivoa, ettei tällaisia uutisia tarvitse toiste kuulla.
tiistaina, marraskuuta 06, 2007
Heja Sverige?
Ehdin jo ihmetellä, että mikähän liputuspäivä se nyt tänään olikaan. Bu Jormanen sen armollisesti blogissaan paljasti, eli ruotsalaisuuden päivähän se.
Ihan pakko tässä yhteydessä kertoa unestani, jonka näin viime yönä. Tosi omitunen yhteensattuma ;) Näin unta, että olin jostain syystä Ahvenanmaalla. Siellä liehui Ruotsin lippu lipputangossa jossain keskeisellä paikalla (joku tori tms.), jossa oli paljon ihmisiä. Mie kimpaannuin, että Suomessahan nyt ollaan eikä Ruotsissa, ja onhan Ahvenanmaalla omakin lippunsa. Hilasin jotenkin sen lipun alas, mutta väkijoukko ei pitänyt siitä, vaan sain kauheet vihat niskoihini. Ja kaikki pälpättivät ruotsia, Ahvenanmaalla kun oltiin. No, mie sitten nöyränä tyttönä aloin hilata sitä lippua takaisin salkoon, mutta jotenkin ihmeellisesti se lippu tuhoutui ja siitä oli vain tuhkat jäljellä. Muistan elävästi siitä unesta, että maassa vaan lojui lipun ristikuvion muotoinen tuhkakasa. Siitäkös nousi iso äläkkä ja minua syytettiin Ruotsin lipun häpäisemisestä. Olo oli kuin jossain keskiaikaisilla käräjillä siellä torilla. Aika ahdistava tunnelma. Aamulla kun heräsin, piti ihan huokaista helpotuksesta :) Niin, aika outo yhteensattuma, että tuollaisen unen näin juuri viime yönä!
Kävin tänään siellä pankissa taas ja sain kuulla, ettei miun sittenkään tarvitse tehdä sitä rikosilmoitusta. Hyvä niin! Olivat tulleet siihen tulokseen, että koska rikos tapahtui ulkomailla, ei täältäkäsin ole paljon tehtävissä. Tuotahan miekin mietin, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään henkilövahingoista vaan vain rahasta. Muutaman päivän päästä miun pitäisi saada menettämäni rahat tililleni.
Miun päkiöihin sattuu! Oli nimittäin uudet kengät testikäytössä ja hyvin itse kävely sujui, mutta kauheesti kyllä päkiät kärsii. Tottuukohan siihen? Kävin ostamassa isänpäivälahjat ja -kortit isälle ja papalle.
Ei miulla varmaan muuta tällä kertaa.
Ihan pakko tässä yhteydessä kertoa unestani, jonka näin viime yönä. Tosi omitunen yhteensattuma ;) Näin unta, että olin jostain syystä Ahvenanmaalla. Siellä liehui Ruotsin lippu lipputangossa jossain keskeisellä paikalla (joku tori tms.), jossa oli paljon ihmisiä. Mie kimpaannuin, että Suomessahan nyt ollaan eikä Ruotsissa, ja onhan Ahvenanmaalla omakin lippunsa. Hilasin jotenkin sen lipun alas, mutta väkijoukko ei pitänyt siitä, vaan sain kauheet vihat niskoihini. Ja kaikki pälpättivät ruotsia, Ahvenanmaalla kun oltiin. No, mie sitten nöyränä tyttönä aloin hilata sitä lippua takaisin salkoon, mutta jotenkin ihmeellisesti se lippu tuhoutui ja siitä oli vain tuhkat jäljellä. Muistan elävästi siitä unesta, että maassa vaan lojui lipun ristikuvion muotoinen tuhkakasa. Siitäkös nousi iso äläkkä ja minua syytettiin Ruotsin lipun häpäisemisestä. Olo oli kuin jossain keskiaikaisilla käräjillä siellä torilla. Aika ahdistava tunnelma. Aamulla kun heräsin, piti ihan huokaista helpotuksesta :) Niin, aika outo yhteensattuma, että tuollaisen unen näin juuri viime yönä!
Kävin tänään siellä pankissa taas ja sain kuulla, ettei miun sittenkään tarvitse tehdä sitä rikosilmoitusta. Hyvä niin! Olivat tulleet siihen tulokseen, että koska rikos tapahtui ulkomailla, ei täältäkäsin ole paljon tehtävissä. Tuotahan miekin mietin, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään henkilövahingoista vaan vain rahasta. Muutaman päivän päästä miun pitäisi saada menettämäni rahat tililleni.
Miun päkiöihin sattuu! Oli nimittäin uudet kengät testikäytössä ja hyvin itse kävely sujui, mutta kauheesti kyllä päkiät kärsii. Tottuukohan siihen? Kävin ostamassa isänpäivälahjat ja -kortit isälle ja papalle.
Ei miulla varmaan muuta tällä kertaa.
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Päivän saldo
Oli onni onnettomuudessa, että Puoliskon osuus vuokrasta tuli vasta tänään miun tilille, niin on nyt siellä jonkin verran käteistä. Mistään seinästähän mie en sitä nyt ulos saa, vaan pitää aina pankista käydä nostamassa niin kauan, kunnes saan uuden kortin. Eli ensi viikon puolelle varmaan menee. Visaa ei kuulemma kannata miun tuloilla lähtee hakemaan. Hassua sinänsä, että muutama vuosi sitten opiskelijana olisin sen saanut, vaikka silloin tuloni olivat aika paljon pienemmät kuin nyt tällä hetkellä.
Ilmeisesti mie nyt saan ne rahat takaisin. Pitää huomenna mennä uudestaan pankkiin ja kuulemma lentolippu pitää olla mukana. Pankissa tehdään joku korvaushakemus ja sitten miun pitää itse mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus ja siitä paperista vielä toimittaa kopio pankille. Meneepä monimutkaiseksi. Jos miulla olis ollut Visa, niin Luottokuntahan kaiken hoitaisi. Tyhmää tehdä edes rikosilmoitusta, koska eihän niitä tyyppejä ole mitään mahdollisuuksia saada kiinni, mutta se nyt vain on käytäntö. Sitä vaan mietin, että miksei se pankki voi itse sitä rikosilmoitusta tehdä, kun en mie sitä omasta puolestani edes tekisi? No, toivottavasti sitten todellakin saan takaisin joka ikisen sentin, mikä miulta vietiin. Pankkivirkailija kyllä sanoi, että pitäisi miun saada, koska kyseessä ei ole oma huolimattomuus tai muu vastaava eikä tuota tapahtumaa voinut mitenkään etukäteen arvata (ja samalla kehui miun Lontoosta ostamaani hattua...).
Pankista suuntasin salille, oli jo pakko päästä, vaikka nuhainen vähän vielä olen. Ei se varmaan enää haittaa. Iltapäivällä nähtiin Hildegumin kanssa kaupungilla ja käytiin uudessa ostoskeskus Isossa Myyssä. Ostin muuten kengät Mekasta! Ei ehkä maailman varmin tilanne tehdä ostoksia, mutta kun kerrankin löytyi sellaiset kivat ja vielä sellaiset, jotka tarvitsen. Tummanruskeat kops-kops -nilkkurit :) Nyt pidän vähän jalassa, että jalat tottuvat näihin. Näissä on kuitenkin jonkin verran korkoa enkä mie ole kovin tottunut tällaisilla kävelemään. Toivottavasti pysyn pystyssä. Käytiin myös tuopillisilla Gloriassa (hei, mie oon edelleen lomalla!).
Miulla on Puoliskoo ikävä.
Ilmeisesti mie nyt saan ne rahat takaisin. Pitää huomenna mennä uudestaan pankkiin ja kuulemma lentolippu pitää olla mukana. Pankissa tehdään joku korvaushakemus ja sitten miun pitää itse mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus ja siitä paperista vielä toimittaa kopio pankille. Meneepä monimutkaiseksi. Jos miulla olis ollut Visa, niin Luottokuntahan kaiken hoitaisi. Tyhmää tehdä edes rikosilmoitusta, koska eihän niitä tyyppejä ole mitään mahdollisuuksia saada kiinni, mutta se nyt vain on käytäntö. Sitä vaan mietin, että miksei se pankki voi itse sitä rikosilmoitusta tehdä, kun en mie sitä omasta puolestani edes tekisi? No, toivottavasti sitten todellakin saan takaisin joka ikisen sentin, mikä miulta vietiin. Pankkivirkailija kyllä sanoi, että pitäisi miun saada, koska kyseessä ei ole oma huolimattomuus tai muu vastaava eikä tuota tapahtumaa voinut mitenkään etukäteen arvata (ja samalla kehui miun Lontoosta ostamaani hattua...).
Pankista suuntasin salille, oli jo pakko päästä, vaikka nuhainen vähän vielä olen. Ei se varmaan enää haittaa. Iltapäivällä nähtiin Hildegumin kanssa kaupungilla ja käytiin uudessa ostoskeskus Isossa Myyssä. Ostin muuten kengät Mekasta! Ei ehkä maailman varmin tilanne tehdä ostoksia, mutta kun kerrankin löytyi sellaiset kivat ja vielä sellaiset, jotka tarvitsen. Tummanruskeat kops-kops -nilkkurit :) Nyt pidän vähän jalassa, että jalat tottuvat näihin. Näissä on kuitenkin jonkin verran korkoa enkä mie ole kovin tottunut tällaisilla kävelemään. Toivottavasti pysyn pystyssä. Käytiin myös tuopillisilla Gloriassa (hei, mie oon edelleen lomalla!).
Miulla on Puoliskoo ikävä.
sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007
Ahdistus
Ei makeaa mahan täydeltä, näköjään pitää sitten mennä jotain kunnolla mönkäänkin.
Pankkikortti ja/tai tunnusluku ilmeisesti kopioitu Lontoossa automaatilla ja tili vedetty lähes tyhjäksi perjantaina Puolassa. Jättivät sentään 20 euroa loppukuuksi. Nyt kyllä täytyy sanoa, että ottaa päähän niin paljon! Onneksi ehdin maksaa jo keskiviikkoiltana vuokran, sähkölaskun ja puhelinlaskun. Ei silti paljon naurata. Nyt on kortti suljettu ja huomenna pankkiin.
Kysymys kuuluu: saanko edes menettämiäni rahoja takaisin, kun kyseessä on Visa Electron -kortti? Eihän tässä hätää ois, jos ois ihan Visa-luottokortti. Sellaisen haluainkin just nyt, jos myöntäävät. Jos en saa rahoja takaisin, niin onpa tyly tilanne.
Ja kaikki tämä vain yhden automaattinoston takia. Tosiaan, nostin Lontoossa automaatista rahaa vain kerran.
No, tapahtunut mikä tapahtunut, ei sille enää mitään voi. Onpahan ainakin tiedossa, että millä automaatilla siellä on joku kopiointilaite tms., kun vain kerran nostin rahaa. Jos tästä nyt haluaa jotain positiivista etsiä.
Pankkikortti ja/tai tunnusluku ilmeisesti kopioitu Lontoossa automaatilla ja tili vedetty lähes tyhjäksi perjantaina Puolassa. Jättivät sentään 20 euroa loppukuuksi. Nyt kyllä täytyy sanoa, että ottaa päähän niin paljon! Onneksi ehdin maksaa jo keskiviikkoiltana vuokran, sähkölaskun ja puhelinlaskun. Ei silti paljon naurata. Nyt on kortti suljettu ja huomenna pankkiin.
Kysymys kuuluu: saanko edes menettämiäni rahoja takaisin, kun kyseessä on Visa Electron -kortti? Eihän tässä hätää ois, jos ois ihan Visa-luottokortti. Sellaisen haluainkin just nyt, jos myöntäävät. Jos en saa rahoja takaisin, niin onpa tyly tilanne.
Ja kaikki tämä vain yhden automaattinoston takia. Tosiaan, nostin Lontoossa automaatista rahaa vain kerran.
No, tapahtunut mikä tapahtunut, ei sille enää mitään voi. Onpahan ainakin tiedossa, että millä automaatilla siellä on joku kopiointilaite tms., kun vain kerran nostin rahaa. Jos tästä nyt haluaa jotain positiivista etsiä.
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
This is a long story
Atshiiih! Jep, tänään oli tarkoitus keskeyttää loma päiväksi ja osallistua työpaikan koulutuspäivään, mutta flunssan takia en sitten sinne mennyt, vaan hain saikkua. Ei tässä tukkoisessa olotilassa jaksa missään koulutuksessa istua. Ja lisäksi tämä on aika tarttuvaa. Työterveyshoitaja sanoi, että oireet viittaavat virusperäiseen flunssaan, jota on nyt paljon liikkeellä. Ensin alkaa kurkkukipu, sitten menee nenä tukkoon eikä välttämättä nouse kuumetta, mutta on voimaton olo. Ihan kauheen tylsää on vaan nyt, kun kuulemma pitäis levätä. Kun viime viikko oli täynnä actionia ja uusia ihmisiä, niin kyllä nyt tuntuu yksinäiseltä täällä neljän seinän sisällä. Ja tekisi NIIN mieli päästä salille, mutta ei pidä riskeerata, en halua saada mitään sydänlihastulehdusta.
Jooh, pitäisköhän miun jatkaa siitä, mihin jäin sunnuntaiaamuna, kun postasin "pikaraportin" Lontoosta. Elieli, sunnuntai osoittautuikin säätilaltaan kaikista karuimmaksi päiväksi koko reissuni ajalta. Tietysti just se päivä, kun oltiin suunniteltu Southbankin kävelyreissua, olisi käyty nähtävyyksiä katsomassa. Täytynee jättää ensi kertaan sitten se reissu. No, lähdettiin sitten (taas) shoppaamaan. J:n (Puoliskon työ- ja asuinkaveri) suosituksesta mentiin Liberty-tavarataloon. Wohou! Aika upee paikka! Ja kallis. Siellä oli myös jouluosasto, josta me ostettiin lisää joulukoristeita. Kuuseen palloja ja sitten sellainen tähtilumihiutalejuttu, jonka voi ripustaa johonkin. Ostettiin myös lisää pakettikortteja ja paketointinaruja. Ihania lahjapapereita sieltä olisi myös saanut, mutta niitä olis ollut niin vaikea kuljettaa Suomeen, että jäivät ostamatta. Puolisko olis halunnut yhden ensi vuoden seinäkalenterin, mutta miusta se oli niin kauhee, että en suostunut. Olihan se ihan hauska, mutta ei miusta ois sopinut meidän seinälle. Muuten me kyllä (kai) ollaan aika demokraattisia ostopäätöksissä (???) ;D
Libertyltä suunnattiin Lillywhites-sporttikauppaan. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt noin suuressa liikeessä, jossa myytäisiin lähinnä vain urheiluasuja. Ja edullinenkin se oli! Lontoossa oli muutenkin juuri nyt alennusmyynnit päällä ja tuolla oli kyllä tosi hyviä alennuksia. Sain LA Gearin housut (salille ja jumppaan) 5 punnalla ja Reebokin T-paidan 7 punnalla sekä vielä viiden sporttisukkaparin pakkauksen 2,5 punnalla. Ei paha. Mitähän me syötiin sunnuntaina? Ainiin, joo, suunnattiin sitten takaisin "kotiin" ja mentiin pastalle läheiseen pub-ruokapaikkaan. Ihan hyvää pastaa oli, mutta ulkona alkoi sellainen rankkasade, että "unohduttiin" parit pintit siinä juomaan. Kun sitten mentiin takaisin asunnolle, niin J ja L (=Puoliskon toinen kämppis) olivat poissa. Soitettiin heille ja päätettiin vielä yhdessä mennä lähipubiin pintille. Ja herranjestas, oli sunnuntai-ilta ja siellä oli meno kuin perjantaina! Ilmeisesti joku futisjoukkue oli voittanut jonkun pelin. Tuntuu, että tuossa maassa on joka ilta joku jalkapallo-ottelu, jota pitää pubiin mennä katsomaan. Tosin yleensä he eivät kuulemma niinkään siellä ryyppää, mutta nyt oli aika meininki päällä. Muutamat mekin taidettiin ottaa, tosin J lähti aiemmin kotiin. Oli kyllä mukava ilta ja siistiä nähdä aitoa englantilaista pubimenoa ;D Hirveesti meillä juttuakin riitti, vaikka mie vähän ujostelenkin englanninkieleni kanssa. J kyllä sanoi, että sen mielestä mie puhun ihan hyvin englantia. Jospa se oli vain kohteliaisuus. Se, mikä miusta oli tosi outoa ainakin aluksi, että miehet siellä pussaa naisia poskelle tavatessaan. Siis tiedänhän mie, että se on ihan normaali eurooppalainen tapa, mutta näin suomalaisena se vaan aluksi ainakin tuntui vähän kiusalliseltakin, kun en ole tottunut moiseen. Sitten yrittää siinä olla kavahtamatta, ettei toinen loukkaannu. Mutta joo, pubista lähdettiin Puoliskon ja L:n kanssa vasta valomerkin jälkeen eli puolen yön maissa.
Maanantaina meidän lähtömme aamulla viivästyi, mutta päästiin kuin päästiinkin lähtemään Camden Towniin. Tätä olinkin jo odottanut kovasti! Huhhuh sitä paikkaa! En sellaista torien ja kauppojen määrää ollut osannut kuvitellakaan, vaikka tiesinkin niiden olemassaolosta. Ja ne ihmiset ja tavarat ja vaatteet! Jos mie asuisin Lontoossa, ostaisin varmaan suurimman osan vaatteistani ja sisustustavarasta Camdenista. Niin ihania ja erilaisia. Ei sellaista tyylisuuntaa varmaan olekaan, ettei sille löytyisi kauppaa Camdenista. Eniten siellä oli kuitenkin esillä gootti-, hippi- ja punkkarityylit miun mielestä. Ja itämaiset jutut. Ne kaikki värit ja tuoksut ja musiikki niillä kujilla, sanoinkuvaamatonta. Miun lempipaikka ehdottomasti! Siellä voisi kierrellä monta päivää ostamatta yhtikäs mitään vain katsomassa ja ihailemassa. Mie ihailin todella kauniita goottimekkoja, ne olivat miun lemppareita (vaikken itse sellaisia käytäkään). Toki Camden Townilla on hieman kyseenalainenkin maine levottomana kaupunginosana, mutta käsittääkseni meno on siellä kuitenkin rauhoittunut viime aikoina (?)
Illalla meillä oli edessä ehkä se kaikkein eniten odottamani juttu. Maanantaina oli meidän 8-vuotispäivä ja Puolisko oli varannut meille siksi illaksi liput The Phantom of the Opera -musikaaliin Her Majesty's Theatreen, jossa musikaalin ensi-iltakin oli 21 vuotta sitten. Meillä oli hyvät paikat kuudennessa rivissä ja show oli jotain aivan upeaa. En varmasti koskaan unohda sitä, ei sitä voi oikein selittää ja kuvailla edes, se pitää itse nähdä ja kokea. Jo itse teatteri oli niin upea vanhoine miljöineen, pää vaan pyöri ympäriinsä. Ja itse show, niin taitavia esiintyjiä, upeita lauluääniä, mahtavaa musiikkia, fantastinen lavastus, upea ja värikäs puvustus ja pisteenä i:n päälle koskettava tarina, että musikaalin seuraamisesta tuli todellinen elämys. Ei riitä, että kertoisin näkeneeni ja kuulleeni sen, vaan siihen kyllä eläytyi joka solullaan. Kaikista musikaaleista olen aina eniten halunnut nähdä juuri Phantomin, ja kun se vielä tapahtui alkuperäisessä esityspaikassa niin hyvillä paikoilla, niin voinko enää enempää toivoa? Ennen teatteria käytiin vielä syömässä pihviravintolassa. Unohtumaton ilta ja mie oon niin kiitollinen Puoliskolle, kun se meille sen järkkäsi. Miulla on kyllä ihan paras Puolisko, en vaihtaisi mistään hinnasta. (Ja nyt tuli tippa silmään kun iski ikävä) I <3 U
Tiistaina me lähdettiin vielä uudelleen Camdeniin, kun maanantaina aika siellä kävi niin vähiin, että halusin päästä sinne uudelleen. Tulihan sieltä osteltuakin, miulle. Mukaan lähti poncho, hattu, paksu ja lämmin panta, kaulakoru ja käsintehty "helmi"kirjailtu pusero. Miulla alkoi kurkku kipeytymään päivällä ja jo silloin tiesin, että kipeeks taidan tulla. Mentiin kuitenkin vielä illalla Puoliskon, J:n, L:n, T:n (= Puoliskon työkaveri) ja A&A:n (= saksalainen työkaveri ja suomalainen poikaystävänsä) kanssa intialaiseen ravintolaan syömään. Mie olin kyllä tosi nolona, kun olin aika vaisu enkä kunnolla pystynyt syömäänkään kurkkukivun takia. En ollut kauheen sosiaalisella tuulella, kun oli kipeä olo ja tietoisuus seuraavan päivän lähtemisestäkin vähän masensi. Kiva ilta oli silti.
Keskiviikkona sitten koitti heti aamusta kotiinlähtö. J ja Puolisko veivät miut lentokentälle ja eroaminen ei ollut mitenkään herkkua. Piti vielä Heathrowlla pari tuntia odotella ja kipeenä se ei ollut kauheen kivaa. Lento meni kuitenkin aika nopeesti, miun korvat vaan kipeilivät aika paljon nenän tukkoisuuden takia. Helsingissä ei ollutkaan kuin hetken vaihtoaikaa Joensuun koneeseen, johon mie onneksi ehdin, mutta matkalaukkuni siis ei. Kuten tuosta keskiviikkoillan postauksesta voi lukea, eivät fiilikseni olleet kovinkaan korkealla silloin. Matkalaukku tuli onneksi jo eilen aamulla 8 jälkeen. Ja se retkottaa vieläkin tuossa lattialla osittain purettuna. En oo jaksanu vielä kaikkea purkaa :/ Puolisko jo sanoikin, että se on varmaan siinä vielä joulukuussa kun hän kotiutuu. No ei, kyllä mie sen meinaan tänään purkaa loppuun.
Turha varmaan edes sanoa, että kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava. Ainoa miinuspuoli varmaan oli englantilaiset vessat! Se Puoliskon "kodin" vessa meni pariin otteeseen niin tukkoon, että sitä ei voinut käyttää. Ei mitenkään mukavaa siis. Ja maanantainakohan se oli, kun J huomasi suihkun yhteydessä vuodon laattojen alle (tjsp), joten se meni remppaan. Loppuajasta siis suihkua ei voinut käyttää. Huono säkä, että nuo molemmat sattuivat just ku mie olin siellä ;) Mut ei siis miun vika ollu kuitenkaan, vessavikakin kuulemma on nyt löytynyt putkistosta ja pönttö uusittu. Ihmiset siellä olivat tosi ihania. J ja L olivat todella huomaavaisia, kohteliaita ja mukavia. Olivat jopa välillä öitä poissa, että me saatiin olla kahdestaan. Vaikka eihän me siellä asunnolla kovin paljon aikaa vietettykään. Tosi ihania, toivottavasti saadaan heidät joskus meille tännekin. Ilosaarirockiinhan me niitä houkuteltiin ja ainakin L vaikutti ihan kiinnostuneeltakin ajatuksesta. Saa nähdä. Miusta oli kiva tutustua ihmisiin, joiden kanssa Puolisko siellä on ja asuu. Heh, tämän taudin mie sieltä varmaan sain, kun Puolisko ja L on olleet flunssassa jo jonkin aikaa.
Tästä tuli kyllä nyt niin pitkä juttu, että kukaan ei varmaan jaksa tätä lukea kokonaan, mutta onpahan ainakin miulle itselle ja Puoliskolle vähän niinkuin matkamuistona täällä. Vieläkin miulla on aika haikee fiilis ja oisin valmis hyppäämään heti seuraavaan Lontooseen menevään koneeseen. Ja nyt on varmaan kovempi ikävä Puoliskoa kuin ennen reissua, kun oli niin ihanaa olla yhdessä. Jos olisin terve, niin olis varmaan helpompaa kun vois lähtee salille ja kaupungille ja tavata ystäviä. Mutta kun pitää yksin kököttää kotona. Huomenna kyllä ajattelin käydä vanhempieni luona, jos vaan uskallan mennä, en kuitenkaan halua tartuttaa tätä tautia. Ne kuitenkin haluaisivat miut sinne syömään. Ei miulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, kun huomenna on pyhäinpäivä ja kaupat kiinni. Katsotaan tilanne sitten huomenna.
Jooh, pitäisköhän miun jatkaa siitä, mihin jäin sunnuntaiaamuna, kun postasin "pikaraportin" Lontoosta. Elieli, sunnuntai osoittautuikin säätilaltaan kaikista karuimmaksi päiväksi koko reissuni ajalta. Tietysti just se päivä, kun oltiin suunniteltu Southbankin kävelyreissua, olisi käyty nähtävyyksiä katsomassa. Täytynee jättää ensi kertaan sitten se reissu. No, lähdettiin sitten (taas) shoppaamaan. J:n (Puoliskon työ- ja asuinkaveri) suosituksesta mentiin Liberty-tavarataloon. Wohou! Aika upee paikka! Ja kallis. Siellä oli myös jouluosasto, josta me ostettiin lisää joulukoristeita. Kuuseen palloja ja sitten sellainen tähtilumihiutalejuttu, jonka voi ripustaa johonkin. Ostettiin myös lisää pakettikortteja ja paketointinaruja. Ihania lahjapapereita sieltä olisi myös saanut, mutta niitä olis ollut niin vaikea kuljettaa Suomeen, että jäivät ostamatta. Puolisko olis halunnut yhden ensi vuoden seinäkalenterin, mutta miusta se oli niin kauhee, että en suostunut. Olihan se ihan hauska, mutta ei miusta ois sopinut meidän seinälle. Muuten me kyllä (kai) ollaan aika demokraattisia ostopäätöksissä (???) ;D
Libertyltä suunnattiin Lillywhites-sporttikauppaan. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt noin suuressa liikeessä, jossa myytäisiin lähinnä vain urheiluasuja. Ja edullinenkin se oli! Lontoossa oli muutenkin juuri nyt alennusmyynnit päällä ja tuolla oli kyllä tosi hyviä alennuksia. Sain LA Gearin housut (salille ja jumppaan) 5 punnalla ja Reebokin T-paidan 7 punnalla sekä vielä viiden sporttisukkaparin pakkauksen 2,5 punnalla. Ei paha. Mitähän me syötiin sunnuntaina? Ainiin, joo, suunnattiin sitten takaisin "kotiin" ja mentiin pastalle läheiseen pub-ruokapaikkaan. Ihan hyvää pastaa oli, mutta ulkona alkoi sellainen rankkasade, että "unohduttiin" parit pintit siinä juomaan. Kun sitten mentiin takaisin asunnolle, niin J ja L (=Puoliskon toinen kämppis) olivat poissa. Soitettiin heille ja päätettiin vielä yhdessä mennä lähipubiin pintille. Ja herranjestas, oli sunnuntai-ilta ja siellä oli meno kuin perjantaina! Ilmeisesti joku futisjoukkue oli voittanut jonkun pelin. Tuntuu, että tuossa maassa on joka ilta joku jalkapallo-ottelu, jota pitää pubiin mennä katsomaan. Tosin yleensä he eivät kuulemma niinkään siellä ryyppää, mutta nyt oli aika meininki päällä. Muutamat mekin taidettiin ottaa, tosin J lähti aiemmin kotiin. Oli kyllä mukava ilta ja siistiä nähdä aitoa englantilaista pubimenoa ;D Hirveesti meillä juttuakin riitti, vaikka mie vähän ujostelenkin englanninkieleni kanssa. J kyllä sanoi, että sen mielestä mie puhun ihan hyvin englantia. Jospa se oli vain kohteliaisuus. Se, mikä miusta oli tosi outoa ainakin aluksi, että miehet siellä pussaa naisia poskelle tavatessaan. Siis tiedänhän mie, että se on ihan normaali eurooppalainen tapa, mutta näin suomalaisena se vaan aluksi ainakin tuntui vähän kiusalliseltakin, kun en ole tottunut moiseen. Sitten yrittää siinä olla kavahtamatta, ettei toinen loukkaannu. Mutta joo, pubista lähdettiin Puoliskon ja L:n kanssa vasta valomerkin jälkeen eli puolen yön maissa.
Maanantaina meidän lähtömme aamulla viivästyi, mutta päästiin kuin päästiinkin lähtemään Camden Towniin. Tätä olinkin jo odottanut kovasti! Huhhuh sitä paikkaa! En sellaista torien ja kauppojen määrää ollut osannut kuvitellakaan, vaikka tiesinkin niiden olemassaolosta. Ja ne ihmiset ja tavarat ja vaatteet! Jos mie asuisin Lontoossa, ostaisin varmaan suurimman osan vaatteistani ja sisustustavarasta Camdenista. Niin ihania ja erilaisia. Ei sellaista tyylisuuntaa varmaan olekaan, ettei sille löytyisi kauppaa Camdenista. Eniten siellä oli kuitenkin esillä gootti-, hippi- ja punkkarityylit miun mielestä. Ja itämaiset jutut. Ne kaikki värit ja tuoksut ja musiikki niillä kujilla, sanoinkuvaamatonta. Miun lempipaikka ehdottomasti! Siellä voisi kierrellä monta päivää ostamatta yhtikäs mitään vain katsomassa ja ihailemassa. Mie ihailin todella kauniita goottimekkoja, ne olivat miun lemppareita (vaikken itse sellaisia käytäkään). Toki Camden Townilla on hieman kyseenalainenkin maine levottomana kaupunginosana, mutta käsittääkseni meno on siellä kuitenkin rauhoittunut viime aikoina (?)
Illalla meillä oli edessä ehkä se kaikkein eniten odottamani juttu. Maanantaina oli meidän 8-vuotispäivä ja Puolisko oli varannut meille siksi illaksi liput The Phantom of the Opera -musikaaliin Her Majesty's Theatreen, jossa musikaalin ensi-iltakin oli 21 vuotta sitten. Meillä oli hyvät paikat kuudennessa rivissä ja show oli jotain aivan upeaa. En varmasti koskaan unohda sitä, ei sitä voi oikein selittää ja kuvailla edes, se pitää itse nähdä ja kokea. Jo itse teatteri oli niin upea vanhoine miljöineen, pää vaan pyöri ympäriinsä. Ja itse show, niin taitavia esiintyjiä, upeita lauluääniä, mahtavaa musiikkia, fantastinen lavastus, upea ja värikäs puvustus ja pisteenä i:n päälle koskettava tarina, että musikaalin seuraamisesta tuli todellinen elämys. Ei riitä, että kertoisin näkeneeni ja kuulleeni sen, vaan siihen kyllä eläytyi joka solullaan. Kaikista musikaaleista olen aina eniten halunnut nähdä juuri Phantomin, ja kun se vielä tapahtui alkuperäisessä esityspaikassa niin hyvillä paikoilla, niin voinko enää enempää toivoa? Ennen teatteria käytiin vielä syömässä pihviravintolassa. Unohtumaton ilta ja mie oon niin kiitollinen Puoliskolle, kun se meille sen järkkäsi. Miulla on kyllä ihan paras Puolisko, en vaihtaisi mistään hinnasta. (Ja nyt tuli tippa silmään kun iski ikävä) I <3 U
Tiistaina me lähdettiin vielä uudelleen Camdeniin, kun maanantaina aika siellä kävi niin vähiin, että halusin päästä sinne uudelleen. Tulihan sieltä osteltuakin, miulle. Mukaan lähti poncho, hattu, paksu ja lämmin panta, kaulakoru ja käsintehty "helmi"kirjailtu pusero. Miulla alkoi kurkku kipeytymään päivällä ja jo silloin tiesin, että kipeeks taidan tulla. Mentiin kuitenkin vielä illalla Puoliskon, J:n, L:n, T:n (= Puoliskon työkaveri) ja A&A:n (= saksalainen työkaveri ja suomalainen poikaystävänsä) kanssa intialaiseen ravintolaan syömään. Mie olin kyllä tosi nolona, kun olin aika vaisu enkä kunnolla pystynyt syömäänkään kurkkukivun takia. En ollut kauheen sosiaalisella tuulella, kun oli kipeä olo ja tietoisuus seuraavan päivän lähtemisestäkin vähän masensi. Kiva ilta oli silti.
Keskiviikkona sitten koitti heti aamusta kotiinlähtö. J ja Puolisko veivät miut lentokentälle ja eroaminen ei ollut mitenkään herkkua. Piti vielä Heathrowlla pari tuntia odotella ja kipeenä se ei ollut kauheen kivaa. Lento meni kuitenkin aika nopeesti, miun korvat vaan kipeilivät aika paljon nenän tukkoisuuden takia. Helsingissä ei ollutkaan kuin hetken vaihtoaikaa Joensuun koneeseen, johon mie onneksi ehdin, mutta matkalaukkuni siis ei. Kuten tuosta keskiviikkoillan postauksesta voi lukea, eivät fiilikseni olleet kovinkaan korkealla silloin. Matkalaukku tuli onneksi jo eilen aamulla 8 jälkeen. Ja se retkottaa vieläkin tuossa lattialla osittain purettuna. En oo jaksanu vielä kaikkea purkaa :/ Puolisko jo sanoikin, että se on varmaan siinä vielä joulukuussa kun hän kotiutuu. No ei, kyllä mie sen meinaan tänään purkaa loppuun.
Turha varmaan edes sanoa, että kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava. Ainoa miinuspuoli varmaan oli englantilaiset vessat! Se Puoliskon "kodin" vessa meni pariin otteeseen niin tukkoon, että sitä ei voinut käyttää. Ei mitenkään mukavaa siis. Ja maanantainakohan se oli, kun J huomasi suihkun yhteydessä vuodon laattojen alle (tjsp), joten se meni remppaan. Loppuajasta siis suihkua ei voinut käyttää. Huono säkä, että nuo molemmat sattuivat just ku mie olin siellä ;) Mut ei siis miun vika ollu kuitenkaan, vessavikakin kuulemma on nyt löytynyt putkistosta ja pönttö uusittu. Ihmiset siellä olivat tosi ihania. J ja L olivat todella huomaavaisia, kohteliaita ja mukavia. Olivat jopa välillä öitä poissa, että me saatiin olla kahdestaan. Vaikka eihän me siellä asunnolla kovin paljon aikaa vietettykään. Tosi ihania, toivottavasti saadaan heidät joskus meille tännekin. Ilosaarirockiinhan me niitä houkuteltiin ja ainakin L vaikutti ihan kiinnostuneeltakin ajatuksesta. Saa nähdä. Miusta oli kiva tutustua ihmisiin, joiden kanssa Puolisko siellä on ja asuu. Heh, tämän taudin mie sieltä varmaan sain, kun Puolisko ja L on olleet flunssassa jo jonkin aikaa.
Tästä tuli kyllä nyt niin pitkä juttu, että kukaan ei varmaan jaksa tätä lukea kokonaan, mutta onpahan ainakin miulle itselle ja Puoliskolle vähän niinkuin matkamuistona täällä. Vieläkin miulla on aika haikee fiilis ja oisin valmis hyppäämään heti seuraavaan Lontooseen menevään koneeseen. Ja nyt on varmaan kovempi ikävä Puoliskoa kuin ennen reissua, kun oli niin ihanaa olla yhdessä. Jos olisin terve, niin olis varmaan helpompaa kun vois lähtee salille ja kaupungille ja tavata ystäviä. Mutta kun pitää yksin kököttää kotona. Huomenna kyllä ajattelin käydä vanhempieni luona, jos vaan uskallan mennä, en kuitenkaan halua tartuttaa tätä tautia. Ne kuitenkin haluaisivat miut sinne syömään. Ei miulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, kun huomenna on pyhäinpäivä ja kaupat kiinni. Katsotaan tilanne sitten huomenna.
torstaina, marraskuuta 01, 2007
Kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä
Valokuvatorstaissa siis tällainen aihe. Siinä kuva, joka on otettu Kööpenhaminan Tivolissa keväällä 2005. Just ja just miut erottaa siitä kuvasta. Eipä sillä, mie oon muutenkin nyt aika eri näköinen kuin tuon kuvan ottamisen aikoihin.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
Matkanjälkeinen masennus
Mie olen kotona, mutta matkalaukkuni ei :( Kamala tunne yksin olla, vain eilen alkanut flunssa seuranani. British cold?
Mie tarviin miun laukun. NYT! Luulin, että se tulisi perille klo 21 jälkeen, mutta ei oo näkynyt eikä kuulunut. Miun kurkussa on hiekkapaperia ja pää täynnä räkää ja korvat lukossa. Miten pitkään miun pitää valvoa ja odottaa? En jaksa enää, pitäisi päästä lepäämään. Saisinko edes huomenna sen... Mikseivät ne sieltä voi soittaa, että onko se milloin tulossa? Olisi kiva edes tietää, että missä se on. Or am I asking too much?
Itku. Mie oon niin väsynyt ja on niin kurja olo. Ja ikävä Puoliskoa. Vielä 5 viikkoa. And I miss London, too!
Mie kirjoitan matkakuulumiset sitten kun oon vähän pirteempi ja paremmalla mielellä. Nyt en jaksa kuin valittaa. I'm sorry!
Mie tarviin miun laukun. NYT! Luulin, että se tulisi perille klo 21 jälkeen, mutta ei oo näkynyt eikä kuulunut. Miun kurkussa on hiekkapaperia ja pää täynnä räkää ja korvat lukossa. Miten pitkään miun pitää valvoa ja odottaa? En jaksa enää, pitäisi päästä lepäämään. Saisinko edes huomenna sen... Mikseivät ne sieltä voi soittaa, että onko se milloin tulossa? Olisi kiva edes tietää, että missä se on. Or am I asking too much?
Itku. Mie oon niin väsynyt ja on niin kurja olo. Ja ikävä Puoliskoa. Vielä 5 viikkoa. And I miss London, too!
Mie kirjoitan matkakuulumiset sitten kun oon vähän pirteempi ja paremmalla mielellä. Nyt en jaksa kuin valittaa. I'm sorry!
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007
Here I am!
Ajattelin tässä pikaraporttia välillä kirjoittaa, Puolisko on suihkussa ja odottelen, että taas uusi päivä pääsee käyntiin. Ihan huippua on ollut! Matka meni ihan kommelluksitta ja suht nopeasti ne lennotkin sujuivat. Puoliskon näkeminen ja halaaminen oli tietysti aivan mahtavaa ja selittämistä riitti.
Huh, on tää vaan iso kaupunki, vaikka murto-osahan tästä on nähty edes. Torstaina käytiin British Museumissa ja voitte arvata, että se oli mahtava paikka! Egypti oli jotain upeaa ja roomalaisen Britannian ja Euroopan osastot kiehtovia myös. Ja siellä oli maailman paras kirjakauppa! Uskomatonta, oisin voinut ostaa sieltä vaikka kuinka monta kirjaa, mutta piti tyytyä kahteen. Kerron mitä ne ovat sitten matkan jälkeen, nyt en muista tarkkaan niitä enkä jaksa lähteä pusseja kaivelemaan.
Perjantai oli pyhitetty puhtaasti shoppailulle. Just, ostokset tehtiin Regent Streetiltä ja Oxford Streetiltä, eli ei mitään maailman halvinta lystiä... Mutta mukaan lähti kuitenkin miulle neule ja farkut Ann Harveyltä, hanskat ja Burberryn tuoksu ja vartalovoide John Lewisiltä. Puoliskollekin ostettiin vaatteita Fcukin kaupasta ja hajustetta. Myös kylppärikamaa löytyi Zara Homesta. Toisaalta kun miettii, niin ei sitä pääse Lontoossa niin usein shoppaamaan, että jos nyt sitten vähän tuhlataankin, niin kai se on sitten ihan ok...
Eilen käytiin Natural History Museumissa ja siellä oli aika ruuhka. Dinosaurus-puoli ja nisäkäspuoli käytiin katsomassa sekä myös ihmisen evoluutio. Mielenkiintoista, mutta oli sen verran ruuhkaa, että piti aika nopeesti vaan mennä eteenpäin. Sieltäpä sitten mentiin Harrodsille. Huh, mikä tavaratalo! Saatiin kulumaan siellä yli kaksi tuntia eikä siinä ajassa edes lähellekään kaikkia osastoja kierretty. Jaloissakin alkoi jo tuntua monen päivän käveleminen. Mutta se Harrodsin jouluosasto! Mie olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka monta tuntia! Niin paljon kaikkea jouluista. Kallistahan siellä tietysti on, mutta ostettiin me adventtikalenteri, muutama kuusenkoriste, pakettikorttaja ja sellainen mistelihärpäke. Siellä tuli kyllä ihan jouluolo. Kyllä tuossa tavaratalossa on oikeesti niin kallista, että ei sieltä voi ostaa kuin jotain pikkujuttuja. Ihania vaatteita ja kenkiähän siellä oli... Mie niin ihastuin yhteen juhlahameeseen, mutta kun katsoin hintalappua, niin huh! 669 £ hameesta, ei kiitos! Eikä se ollut edes sieltä kalleimmasta päästä. Mutta tuo Harrods on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikkei siltä edes ostaisi mitään.
Varjopuolia täällä on tietysti ainakinen ruuhka ja ihmispaljous. Kun eilen lähdettiin metrolla tulemaan takaisin "kotiin", niin se ruuhka oli jotain uskomatonta, kun vielä kaksi keskustan linjaa oli suljettu. Meinasi jo ahdistus iskeä siellä vaunussa, kun piti seisoa kuin sillit purkissa. Junanvaihtojakin piti eilen tehdä useampi. Normaalisti täältä pääsee suoraan esim. Leicester Squarelle, tosin matka kestää about 40 minuuttia. Eilisistä ruuhka- ja huolto-ongelmista kertoo jotain se, että meillä meni paluumatkassa jotain 1,5 tuntia.
Illalla katsottiin vaan telkkaria ja säikyttiin, kun talon kissa toi elävän hiiren sisään!
No ei tästä nyt niin lyhyt katsaus tullutkaan, mutta ei kai se mitään :) Nyt juodaan teetä ja lähdetään taas liikkeelle. Aika harmaata ja tuulista on, mutta tarkoitus olisi mennä kävelemään ja katsomaan Big Beniä ja muuta. Ellei nyt tuo sää ihan mahdottomaksi äidy.
See ya!
Huh, on tää vaan iso kaupunki, vaikka murto-osahan tästä on nähty edes. Torstaina käytiin British Museumissa ja voitte arvata, että se oli mahtava paikka! Egypti oli jotain upeaa ja roomalaisen Britannian ja Euroopan osastot kiehtovia myös. Ja siellä oli maailman paras kirjakauppa! Uskomatonta, oisin voinut ostaa sieltä vaikka kuinka monta kirjaa, mutta piti tyytyä kahteen. Kerron mitä ne ovat sitten matkan jälkeen, nyt en muista tarkkaan niitä enkä jaksa lähteä pusseja kaivelemaan.
Perjantai oli pyhitetty puhtaasti shoppailulle. Just, ostokset tehtiin Regent Streetiltä ja Oxford Streetiltä, eli ei mitään maailman halvinta lystiä... Mutta mukaan lähti kuitenkin miulle neule ja farkut Ann Harveyltä, hanskat ja Burberryn tuoksu ja vartalovoide John Lewisiltä. Puoliskollekin ostettiin vaatteita Fcukin kaupasta ja hajustetta. Myös kylppärikamaa löytyi Zara Homesta. Toisaalta kun miettii, niin ei sitä pääse Lontoossa niin usein shoppaamaan, että jos nyt sitten vähän tuhlataankin, niin kai se on sitten ihan ok...
Eilen käytiin Natural History Museumissa ja siellä oli aika ruuhka. Dinosaurus-puoli ja nisäkäspuoli käytiin katsomassa sekä myös ihmisen evoluutio. Mielenkiintoista, mutta oli sen verran ruuhkaa, että piti aika nopeesti vaan mennä eteenpäin. Sieltäpä sitten mentiin Harrodsille. Huh, mikä tavaratalo! Saatiin kulumaan siellä yli kaksi tuntia eikä siinä ajassa edes lähellekään kaikkia osastoja kierretty. Jaloissakin alkoi jo tuntua monen päivän käveleminen. Mutta se Harrodsin jouluosasto! Mie olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka monta tuntia! Niin paljon kaikkea jouluista. Kallistahan siellä tietysti on, mutta ostettiin me adventtikalenteri, muutama kuusenkoriste, pakettikorttaja ja sellainen mistelihärpäke. Siellä tuli kyllä ihan jouluolo. Kyllä tuossa tavaratalossa on oikeesti niin kallista, että ei sieltä voi ostaa kuin jotain pikkujuttuja. Ihania vaatteita ja kenkiähän siellä oli... Mie niin ihastuin yhteen juhlahameeseen, mutta kun katsoin hintalappua, niin huh! 669 £ hameesta, ei kiitos! Eikä se ollut edes sieltä kalleimmasta päästä. Mutta tuo Harrods on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikkei siltä edes ostaisi mitään.
Varjopuolia täällä on tietysti ainakinen ruuhka ja ihmispaljous. Kun eilen lähdettiin metrolla tulemaan takaisin "kotiin", niin se ruuhka oli jotain uskomatonta, kun vielä kaksi keskustan linjaa oli suljettu. Meinasi jo ahdistus iskeä siellä vaunussa, kun piti seisoa kuin sillit purkissa. Junanvaihtojakin piti eilen tehdä useampi. Normaalisti täältä pääsee suoraan esim. Leicester Squarelle, tosin matka kestää about 40 minuuttia. Eilisistä ruuhka- ja huolto-ongelmista kertoo jotain se, että meillä meni paluumatkassa jotain 1,5 tuntia.
Illalla katsottiin vaan telkkaria ja säikyttiin, kun talon kissa toi elävän hiiren sisään!
No ei tästä nyt niin lyhyt katsaus tullutkaan, mutta ei kai se mitään :) Nyt juodaan teetä ja lähdetään taas liikkeelle. Aika harmaata ja tuulista on, mutta tarkoitus olisi mennä kävelemään ja katsomaan Big Beniä ja muuta. Ellei nyt tuo sää ihan mahdottomaksi äidy.
See ya!
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Loma!
Tänään siis alkoi miulla loma. Jipii! Ja ylihuomenna on jo lähtö Englantiin. Tähän aikaan ylihuomenna istun just koneessa välillä Helsinki-Lontoo. Jännittää ihan hulluna! Huijui, toivottavasti mie löydän itseni oikeasta koneesta. Onhan Hki-Vantaa miulle silleen tuttu paikka, että oon useammankin kerran sieltä lähtenyt, mutta ekaa kertaa oon ihan yksin lähdössä reissuun lentäen. Ja kun mie nyt oon sellainen ihminen, joka stressaa ihan joka pikkujutustakin, niin tämä jännittää aika lailla. Varmasti maha on ihan ruikulilla ylihuomenna. Ihan kaikkein parasta on se, että näen Puoliskon ylihuomenna. Ihan oudolta tuntuu, että JO ylihuomenna! Ja samalla ihanaa. Pääsee halimaan :)
Hildegum kävi just värjäämässä miun hiukset ja nyt oon todellinen punapää. Aika punaiset tuli, mutta hyvähän se vaan on, kun punainen väri haalistuukin aika nopeesti. Toivottavasti Puolisko ei säikähdä, kun näkee miut... ;) Mitenhän mie saisin tämän päivän kulumaan. Huominen menee varmasti nopeesti, kun menen pilateksen ja punttitreenin jälkeen aamupäivästä äidin ja miun tädin kanssa leipomaan karjalanpiirakoita. Pitäähän nyt Karjalan pojalle olla oikeita karjalanpiirakoita viemisinä :) Kuulemma ruisleipää pitää myös viedä. Muutenkin on vietävää jo sen verran, että mietin, miten miun omat kamat mahtuu kohta mukaan. No, kyllä ne mahtuu. Mie vaan oon tosi huono pakkaamaan! Yleensä kun lähdetään reissuun, Puolisko pakkaa matkalaukun, kun se on siinä niin hyvä. Se saa yhteen laukkuun mahtumaan varmaan kaksi kertaa enemmän tavaraa kuin mie.
Luin joku aika sitten Kaari Utrion uusimman romaanin Ilkeät sisarpuolet. Tykkäsin kyllä, vaikka enemmän pidänkin kirjailijan keskiaikaan sijoittuvista romaaneista. Tämä oli miusta parempi kuin edellinen Saippuaprinsessa. Teemoja oli useampikin. Paljon käsiteltiin niitä tunnelmia, kun Helsingistä oli tullut maan uusi pääkaupunki ja kun Turun suuri palo vielä sattui vuonna 1827, siirrettiin yliopistokin uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli vielä aika piskuinen, mutta kasvoi koko ajan. Muita teemoja olivat selvästi tyttöjen koulutus ja kirjallisuus. Onhan se tämän päivän ihmisestä aika karmean kuuloista, että tuohon aikaan (ja toki vielä myöhemminkin) tosissaan mietittiin, että onko tyttöjä tarpeen kouluttaa muutenkin kuin vain niihin toimiin, mitä perheenemännän tulee osata. Tai millä tavalla nuoren aatelisneidon tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tuttuun utriomaiseen tapaan pukuja, taloja ja huoneita oli kuvailtu tarkasti, ja miusta se on yksi parhaimmista piirteistä kirjailijan romaaneissa. Tarinan ohella saa hyvin tietoa sen ajan muotisuuntauksista. Juonellisesti pidin myös, vaikka alusta astihan oli päivänselvää, ketkä päätyvät yhteen. Mutta se ei ole miusta puute tämänsuuntaiselle romaanille. Vieläköhän kirjailijalta olisi tulossa uutta keskiaikaista?!? :)
Hildegum kävi just värjäämässä miun hiukset ja nyt oon todellinen punapää. Aika punaiset tuli, mutta hyvähän se vaan on, kun punainen väri haalistuukin aika nopeesti. Toivottavasti Puolisko ei säikähdä, kun näkee miut... ;) Mitenhän mie saisin tämän päivän kulumaan. Huominen menee varmasti nopeesti, kun menen pilateksen ja punttitreenin jälkeen aamupäivästä äidin ja miun tädin kanssa leipomaan karjalanpiirakoita. Pitäähän nyt Karjalan pojalle olla oikeita karjalanpiirakoita viemisinä :) Kuulemma ruisleipää pitää myös viedä. Muutenkin on vietävää jo sen verran, että mietin, miten miun omat kamat mahtuu kohta mukaan. No, kyllä ne mahtuu. Mie vaan oon tosi huono pakkaamaan! Yleensä kun lähdetään reissuun, Puolisko pakkaa matkalaukun, kun se on siinä niin hyvä. Se saa yhteen laukkuun mahtumaan varmaan kaksi kertaa enemmän tavaraa kuin mie.
Luin joku aika sitten Kaari Utrion uusimman romaanin Ilkeät sisarpuolet. Tykkäsin kyllä, vaikka enemmän pidänkin kirjailijan keskiaikaan sijoittuvista romaaneista. Tämä oli miusta parempi kuin edellinen Saippuaprinsessa. Teemoja oli useampikin. Paljon käsiteltiin niitä tunnelmia, kun Helsingistä oli tullut maan uusi pääkaupunki ja kun Turun suuri palo vielä sattui vuonna 1827, siirrettiin yliopistokin uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli vielä aika piskuinen, mutta kasvoi koko ajan. Muita teemoja olivat selvästi tyttöjen koulutus ja kirjallisuus. Onhan se tämän päivän ihmisestä aika karmean kuuloista, että tuohon aikaan (ja toki vielä myöhemminkin) tosissaan mietittiin, että onko tyttöjä tarpeen kouluttaa muutenkin kuin vain niihin toimiin, mitä perheenemännän tulee osata. Tai millä tavalla nuoren aatelisneidon tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tuttuun utriomaiseen tapaan pukuja, taloja ja huoneita oli kuvailtu tarkasti, ja miusta se on yksi parhaimmista piirteistä kirjailijan romaaneissa. Tarinan ohella saa hyvin tietoa sen ajan muotisuuntauksista. Juonellisesti pidin myös, vaikka alusta astihan oli päivänselvää, ketkä päätyvät yhteen. Mutta se ei ole miusta puute tämänsuuntaiselle romaanille. Vieläköhän kirjailijalta olisi tulossa uutta keskiaikaista?!? :)
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Odottavissa tunnelmissa
Oho, onpas edellisestä postauksesta päässyt hurahtamaan pitkä aika! En ole viime aikoina paljon blogimaailmassa pyörinyt, näköjään aika menee ihan kauheen nopeesti. Mitään erityistä en ole tehnyt, mutta aika vaan menee... Töissä tietysti aika kuluu ja salilla menee myös vieläkin ihan mukavasti aikaa. Sitten en jotenkin kotona ole jaksanut keskittyä blogin päivittämiseen.
Nyt on 6 päivän työputki takana ja kaksi päivää vapaata edessä. Maanantaina sitten alkaa 3 viikon loma! Tosin yhden päivän lomasta siirrän myöhemmäksi, kun meillä on koulutuspäivä marraskuun alussa, niin osallistun siihen.
Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Lontoossa. Ihan uskomatonta. Oikeesti, vasta mie laskin, että siihen on vielä viisi viikkoa ja nyt enää alle viikko. Ihanaa, kun Puolisko saa pitää lomaa ainakin melkein koko sen ajan, kun mie olen siellä. Ilmeisesti korkeintaan yhden päivän on sinä aikana töissä, jos sitäkään. Kyllä mie jo odotan kovasti, mutta samalla jännittää tosi paljon. Eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen Puoliskon halaukseen. Sitä osaan arvostaa nyt ihan kympillä. Tietysti odotan myös itse Lontoon näkemistä. Meidän pitää tehdä suunnitelmat valmiiksi jokaiselle päivälle, kun siellä on niin paljon nähtävää. Eihän sitä kaikkea tietenkään ehdi nähdä, mitä haluaisi, mutta hyvä jos edes jotain. Toivottavasti mie saan jotain selvää niiden puheesta siellä. Ja toivottavasti saan itse väännettyä suht ymmärrettävää englantia. On vähän taidot ruosteessa... Onneksi töissä välillä joutuu palvelemaan asiakkaita englanniksi, muuten olisi tosi korkea kynnys mennä avaamaan suuta siellä Englannissa. Vaikka on se kynnys nytkin aika korkea...
Huomenna pitää mennä ottamaan matkatavaravakuutus ja käydä apteekista tarvittavat lääkkeet mukaan. Siellä Puoliskon "luona" on kissa, joten allergialääkkeet tulevat tarpeeseen. Myös Imodiumia pitää olla matkassa. Tämän syksyn aikana miun vatsa on voinut tosi huonosti, jatkuvasti on jotain vialla. Olen syönyt maitohappobakteeria jokusen viikon ajan, ja onneksi se on edes vähän auttanut. Reissussa vaan ottaa päähän jos (tai miun tapauksessa varmaan kun) joutuu koko ajan miettimään, että missä on lähin vessa... Samalla voisi käydä katsastamassa muutaman uuden liikkeen, jotka avasivat ovensa tänään uudessa kauppakeskuksessa. Kenkäkauppa Mekka kiinnostaa oikein erityisesti. Harmi vaan, kun ei ole varaa ostaa nyt mitään, vaikka siellä olisi avajaistarjouksia.
Nyt on 6 päivän työputki takana ja kaksi päivää vapaata edessä. Maanantaina sitten alkaa 3 viikon loma! Tosin yhden päivän lomasta siirrän myöhemmäksi, kun meillä on koulutuspäivä marraskuun alussa, niin osallistun siihen.
Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Lontoossa. Ihan uskomatonta. Oikeesti, vasta mie laskin, että siihen on vielä viisi viikkoa ja nyt enää alle viikko. Ihanaa, kun Puolisko saa pitää lomaa ainakin melkein koko sen ajan, kun mie olen siellä. Ilmeisesti korkeintaan yhden päivän on sinä aikana töissä, jos sitäkään. Kyllä mie jo odotan kovasti, mutta samalla jännittää tosi paljon. Eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen Puoliskon halaukseen. Sitä osaan arvostaa nyt ihan kympillä. Tietysti odotan myös itse Lontoon näkemistä. Meidän pitää tehdä suunnitelmat valmiiksi jokaiselle päivälle, kun siellä on niin paljon nähtävää. Eihän sitä kaikkea tietenkään ehdi nähdä, mitä haluaisi, mutta hyvä jos edes jotain. Toivottavasti mie saan jotain selvää niiden puheesta siellä. Ja toivottavasti saan itse väännettyä suht ymmärrettävää englantia. On vähän taidot ruosteessa... Onneksi töissä välillä joutuu palvelemaan asiakkaita englanniksi, muuten olisi tosi korkea kynnys mennä avaamaan suuta siellä Englannissa. Vaikka on se kynnys nytkin aika korkea...
Huomenna pitää mennä ottamaan matkatavaravakuutus ja käydä apteekista tarvittavat lääkkeet mukaan. Siellä Puoliskon "luona" on kissa, joten allergialääkkeet tulevat tarpeeseen. Myös Imodiumia pitää olla matkassa. Tämän syksyn aikana miun vatsa on voinut tosi huonosti, jatkuvasti on jotain vialla. Olen syönyt maitohappobakteeria jokusen viikon ajan, ja onneksi se on edes vähän auttanut. Reissussa vaan ottaa päähän jos (tai miun tapauksessa varmaan kun) joutuu koko ajan miettimään, että missä on lähin vessa... Samalla voisi käydä katsastamassa muutaman uuden liikkeen, jotka avasivat ovensa tänään uudessa kauppakeskuksessa. Kenkäkauppa Mekka kiinnostaa oikein erityisesti. Harmi vaan, kun ei ole varaa ostaa nyt mitään, vaikka siellä olisi avajaistarjouksia.
maanantaina, lokakuuta 08, 2007
Viikonlopun kuulumisia
Olipa mukava lauantai-ilta :) Ensin mentiin katsomaan ystävän pientä tyttöä, joka on jo 8 kuukauden ikäinen. Hurjan nopeasti on aika siitä kulunut, kun pikkuinen syntyi. Oli paljon kehitystäkin tapahtunut sitten heinäkuun: tyttö osaa jo seisoakin tukea vasten. Ihana pikkuinen aurinko. Meni ihan posket kipeäksi, kun hymyilytti niin. Pikkutytön touhuja olisi voinut seurata vaikka tuntitolkulla eikä olisi vieläkään kyllästyttänyt. Se on muuten ihmeellistä, kuinka pienen lapsen maailma on täynnä ihmeitä! Miten paljon hupia ja ihmettelemistä voikaan olla yhdessä muovikulhossa! Ja kaikki ilmeet ja tunteet ovat niin aitoja ja vilpittömiä. Kaikki me ollaan joskus oltu yhtä aitoja, mutta iän myötä se katoaa. Surullista oikeastaan.
Siirryttiin sitten juhlimaan Hildegumin tupareita. Oli koko meidän vanha jengi koolla pitkästä aikaa, ja se oli jotain aivan mahtavaa! On välillä niin ikävä lukioaikoja, jolloin me mentiin melkein joka paikkaan yhdessä. Tietysti elämä on muuttunut, mutta onneksi meidän ystävyys on säilynyt vuosien jälkeenkin. Päädyttiin lopulta Nightiin tanssimaan. Ja oli ihanaa olla tanssimassa pitkästä aikaa! Tuotakin tuli tehtyä takavuosina enemmänkin, nyt viime vuosina on ollut todella harvinaista. En mie oikeestaan enää niin viihdykään yökerhoissa; niissä soi musiikki (ja yleensä sellainen, josta en niin välitä) liian kovalla ja kaikki on jotenkin niin pinnallista. Pidän enemmän pubeista, joissa voi istua iltaa ja jutella. Yökerho on sopiva vaihtoehto silloin, kun todella haluaa tanssia. Ei sinne kannata mennä vaan istumaan iltaa, kun ei kunnolla edes kuule, mitä toisella on sanottavana. Mutta nyt siis oli oikein hauskaa.
Eilen oli aika väsynyt olo ja vietin melkein koko päivän sohvan pohjalla. Katsoin elokuvat Brokeback Mountain ja Breakfast Club. Tykkäsin molemmista, vaikka aika eri genrejähän nuo edustivat. No, oonhan mie toki jälkimmäisen aiemminkin nähnyt, mutta siitä on jo tosi monta vuotta aikaa. Puoliskokin soitti ja oli niin ihanaa kuulla sen ääntä. Olivat juomassa lämmintä alea ja kävelleet West Endissä ja käyneet Oxford Streetillä ja kipaisseet myös Sohon alueella ja China Townissa. Voi vitsit, että mie melkein vihersin täällä kateudesta! Siitä lämpimästä alesta oisin varmaan eilen kieltäynynyt, mutta muuten ois kelvannut mullekin. Alkaa matkakuume nousta, ja aika kohinalla. Jes, enää kaksi viikkoa ja kaksi päivää, sitten miekin oon tuolla!
Siirryttiin sitten juhlimaan Hildegumin tupareita. Oli koko meidän vanha jengi koolla pitkästä aikaa, ja se oli jotain aivan mahtavaa! On välillä niin ikävä lukioaikoja, jolloin me mentiin melkein joka paikkaan yhdessä. Tietysti elämä on muuttunut, mutta onneksi meidän ystävyys on säilynyt vuosien jälkeenkin. Päädyttiin lopulta Nightiin tanssimaan. Ja oli ihanaa olla tanssimassa pitkästä aikaa! Tuotakin tuli tehtyä takavuosina enemmänkin, nyt viime vuosina on ollut todella harvinaista. En mie oikeestaan enää niin viihdykään yökerhoissa; niissä soi musiikki (ja yleensä sellainen, josta en niin välitä) liian kovalla ja kaikki on jotenkin niin pinnallista. Pidän enemmän pubeista, joissa voi istua iltaa ja jutella. Yökerho on sopiva vaihtoehto silloin, kun todella haluaa tanssia. Ei sinne kannata mennä vaan istumaan iltaa, kun ei kunnolla edes kuule, mitä toisella on sanottavana. Mutta nyt siis oli oikein hauskaa.
Eilen oli aika väsynyt olo ja vietin melkein koko päivän sohvan pohjalla. Katsoin elokuvat Brokeback Mountain ja Breakfast Club. Tykkäsin molemmista, vaikka aika eri genrejähän nuo edustivat. No, oonhan mie toki jälkimmäisen aiemminkin nähnyt, mutta siitä on jo tosi monta vuotta aikaa. Puoliskokin soitti ja oli niin ihanaa kuulla sen ääntä. Olivat juomassa lämmintä alea ja kävelleet West Endissä ja käyneet Oxford Streetillä ja kipaisseet myös Sohon alueella ja China Townissa. Voi vitsit, että mie melkein vihersin täällä kateudesta! Siitä lämpimästä alesta oisin varmaan eilen kieltäynynyt, mutta muuten ois kelvannut mullekin. Alkaa matkakuume nousta, ja aika kohinalla. Jes, enää kaksi viikkoa ja kaksi päivää, sitten miekin oon tuolla!
perjantaina, lokakuuta 05, 2007
Valitusvirsi
Nyt seuraa rivikaupalla pelkkää valitusta ja ruikutusta. Kurjaakurjaakurjaa. Kaikki johtuu vaan taas väsymyksestä. Viime yö meni taas aika pitkälle sängyssä pyöriessä ja unta odotellessa. Edellisen kerran näin kävi tiistain vastaisena yönä, eli ilmeisesti nyt vähintään pari yötä viikossa pitää nukkua huonosti jostain syystä. Ei ollut herkkua mennä kahdeksaksi töihin, ei. Meillä on töissäkin aika rankka vaihe menossa; syksy on muutenkin vilkasta aikaa ja lisäksi on kortinvaihtokampanja käynnissä. Montakohan korttia tänäänkin tuli yhteensä vaihdettua... Siinä samalla tarkistellaan yhteystietoja ja korjataan rekisteriä, jos on tarvetta. Ei paljon hengähdysaikaa jää, ja joutuu työskentelemään tosi epäergonomisessa asennossa ja pitkään näyttöpäätteellä. Vaihdellaan me paikkoja välillä, mutta silti paikat kipeytyy. Miulla on taas vasen puoli yläkropasta ihan jumissa. Lapaluun alle ja rintalihakseen pistää ja hartia jumittaa. Kyljessäkin on pistävä paikka. Eilisestä keppijumpastakaan ei nyt ollut apua. Varmaan siksikin valvoin viime yönä, kun yläkroppa vihoittelee. Yöllä, kun kaikki muutenkin tuntuu sata kertaa pahemmalta kuin päivällä, ei rintapisto tunnu kovin pikkujutulta. Vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se pistävä kipu on rintalihaksessa eikä sydämessä, niin silti yöllä panikoin, että nytkö se sydän pettää, ja panikoinnista johtuen pulssi kiihtyy ja kauhee jumputus käy. Ihana noidankehä.
Ensi yönä olisi pakko saada kunnon yöunet, kun on taas kasiksi meno töihin ja illalla pitäisi jaksaa bailata. Huh, mitähän siitä tulee. Muuten on kyllä tosi ihanaa lähteä tuulettumaan maailman parhaassa seurassa, mutta ei oo kiva, jos on liian väsynyt. Ei muuten varmaan pahaa tekisi enää nyt kotona olla istumatta tässä koneella ;)
Nyt miusta tuntuu, että oon tosi loman tarpeessa! Vielä kun kaksi viikkoa jaksaa painaa, niin sitten on edessä kolmen viikon loma! Mie oon kyllä tosi kiitollinen jok'ikisestä lisätunnista, mitä nyt syksyn aikana oon töissä saanut, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, ettei pikku breikki pahaa tee. Parasta tietysti on, että se breikki on vielä palkallistakin :) Ja se Lontooseen lähtö tulee nyt tosi hyvään paikkaan, kaipaan kunnollista irtiottoa tästä tavallisesta arjesta. Ihanaa, kun pääsee viikoksi pois kokonaan näistä ympyröistä.
Eilen miut yllätti kyllä yksi ilonaihe. Kävin vaateostoksilla, ja todellakin kummastuksekseni sovituskopissa huomasin, että miun pitää ostaa 2 numeroa pienemmät housut kuin viimeksi! Jee! Ostin myös sellaisen takin, josta olen haaveillut jo vuosia. Kyseessä on musta puolipitkä villakangastakki talveksi. Pitihän siitä pulittaa aika paljon rahaa (tosin tuollaisista joutuu yleensä maksamaan enemmänkin!) , ja fiksumpaa olisi ollut ostaa vasta ensi kuussa. Mutta kun kerrankin sattui kohdalle just sellainen, minkä halusin, niin en uskaltanut jättää sitä hankintaa ensi kuulle. Jos vaikka loppuuvat kesken.
Ensi yönä olisi pakko saada kunnon yöunet, kun on taas kasiksi meno töihin ja illalla pitäisi jaksaa bailata. Huh, mitähän siitä tulee. Muuten on kyllä tosi ihanaa lähteä tuulettumaan maailman parhaassa seurassa, mutta ei oo kiva, jos on liian väsynyt. Ei muuten varmaan pahaa tekisi enää nyt kotona olla istumatta tässä koneella ;)
Nyt miusta tuntuu, että oon tosi loman tarpeessa! Vielä kun kaksi viikkoa jaksaa painaa, niin sitten on edessä kolmen viikon loma! Mie oon kyllä tosi kiitollinen jok'ikisestä lisätunnista, mitä nyt syksyn aikana oon töissä saanut, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, ettei pikku breikki pahaa tee. Parasta tietysti on, että se breikki on vielä palkallistakin :) Ja se Lontooseen lähtö tulee nyt tosi hyvään paikkaan, kaipaan kunnollista irtiottoa tästä tavallisesta arjesta. Ihanaa, kun pääsee viikoksi pois kokonaan näistä ympyröistä.
Eilen miut yllätti kyllä yksi ilonaihe. Kävin vaateostoksilla, ja todellakin kummastuksekseni sovituskopissa huomasin, että miun pitää ostaa 2 numeroa pienemmät housut kuin viimeksi! Jee! Ostin myös sellaisen takin, josta olen haaveillut jo vuosia. Kyseessä on musta puolipitkä villakangastakki talveksi. Pitihän siitä pulittaa aika paljon rahaa (tosin tuollaisista joutuu yleensä maksamaan enemmänkin!) , ja fiksumpaa olisi ollut ostaa vasta ensi kuussa. Mutta kun kerrankin sattui kohdalle just sellainen, minkä halusin, niin en uskaltanut jättää sitä hankintaa ensi kuulle. Jos vaikka loppuuvat kesken.
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Tulevaisuus
Juhannusyö. Monikohan näistäkin ihmisistä miettii tulevaisuutta juhannuskokkoa tuijotellessaan lämpimässä keskikesän yössä? Tuli vangitsee katseen ja saa ainakin minut aina miettimään syntyjä syviä ja pohtimaan tulevaisuutta. Vesi ja kaunis maisema saavat aikaan saman, ja tässä kuvassa yhdistyvät ne kaikki. Viime juhannus kuuluu jo menneisyyteen, ja vaikka nyt syksyn harmaudessa ensi kesään ja juhannukseen tuntuu olevan ikuisuus, niin silti se on tulevaisuutta.
Valokuvatorstain aiheena siis tulevaisuus.
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
Lokakuun alkutunnelmia
Netti ei toiminut viikonloppua. Vasta sunnuntai-iltana sain toimimaan, kun Puolisko opasti, mistä toimimattomuus johtuu. Senkin kun ois aiemmin tiennyt, niin ei ois ollu mitään ongelmaa! Toisaalta, on se ihan hyvä välillä olla ilman nettiäkin.
Käytiin perjantaina katsomassa Nanten ja Hildegumin kanssa Lieksa!-elokuva. Mie tykkäsin! Olihan se vähän erilainen elokuva, mutta miusta hyvä. Tunnelma tiivistyi loppua kohti ja miusta se elokuva oli oikein tunteita herättävä. Siinä vaiheessa, kun alkoi soida While your lips are still red, meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin oikein kunnolla. Aika kaksijakoisen vastaanoton tuo leffa on saanut, osa tykkää ja osa taas ei.
Lauantaina meillä oli tyttöjen ilta Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa. Oli niin huippua olla pitkästä aikaa koolla. Syötiin vaan niin paljon, että miulla oli seuraavana aamuna maha kipee. Sunnuntaina olinkin töissä. Illalla katselin digiboksilta rästiin jääneitä sarjoja. Oli ihanaa viettää ilta sohvalla löhöten ja telkkaria katsoen, vaikka vähän oli huono omatuntokin. Saa sitä joskus...
Me päätettiin tyttöjen kanssa lähteä lauantaina baariin! Hui, jännittää ihan, kun edellisestä baarikäynnistä on jo aikaa. Ainakin sellaisesta, että ihan tyttöporukalla ollaan liikenteessä. Miun on ihan pakko lähteä ylihuomenna vaateostoksille, kun on vapaapäivä. Ei miulla oo mitään kunnollista päällepantavaa.
Kolme viikkoa vielä, ja sitten näen Puoliskon! Odotan sitä jo ihan kamalasti! En oikein tiedä, että odotanko enemmän Puoliskon vai Lontoon näkemistä ;) Varmaan molempia yhtä paljon. Vaikka nyt tuntuu, että olisin valmis matkustamaan vaikka Timbuktuun, että saan Puoliskolta pusun ja halauksen. Toivon hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän pitää olla näin pitkään erossa. Puheista päätellen Puolisko on aika samoilla linjoilla :) Matka jännittä jo aika kovasti. Mie en ole ennen ikinä matkustanut yksin lentokoneella. Onhan siellä tietysti muitakin matkustajia, mutta kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Kun on tämmöinen jännittäjätyyppi kuin mie, niin vähemmästäkin on jo maha kuralla... Pitää muistaa ostaa iso paketti Imodiumia matkaan! Maitohappobakteerikuuri on jo menossa, kun on taas ollu viime aikoina ongelmia vatsan kanssa.
Eilen tuli muuten mieleen, että kohta on joulu! Sehän on jo "ei ensi, vaan seuraavassa kuussa"! :D Ihanaa! Joko saa alkaa odottaa?
Käytiin perjantaina katsomassa Nanten ja Hildegumin kanssa Lieksa!-elokuva. Mie tykkäsin! Olihan se vähän erilainen elokuva, mutta miusta hyvä. Tunnelma tiivistyi loppua kohti ja miusta se elokuva oli oikein tunteita herättävä. Siinä vaiheessa, kun alkoi soida While your lips are still red, meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin oikein kunnolla. Aika kaksijakoisen vastaanoton tuo leffa on saanut, osa tykkää ja osa taas ei.
Lauantaina meillä oli tyttöjen ilta Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa. Oli niin huippua olla pitkästä aikaa koolla. Syötiin vaan niin paljon, että miulla oli seuraavana aamuna maha kipee. Sunnuntaina olinkin töissä. Illalla katselin digiboksilta rästiin jääneitä sarjoja. Oli ihanaa viettää ilta sohvalla löhöten ja telkkaria katsoen, vaikka vähän oli huono omatuntokin. Saa sitä joskus...
Me päätettiin tyttöjen kanssa lähteä lauantaina baariin! Hui, jännittää ihan, kun edellisestä baarikäynnistä on jo aikaa. Ainakin sellaisesta, että ihan tyttöporukalla ollaan liikenteessä. Miun on ihan pakko lähteä ylihuomenna vaateostoksille, kun on vapaapäivä. Ei miulla oo mitään kunnollista päällepantavaa.
Kolme viikkoa vielä, ja sitten näen Puoliskon! Odotan sitä jo ihan kamalasti! En oikein tiedä, että odotanko enemmän Puoliskon vai Lontoon näkemistä ;) Varmaan molempia yhtä paljon. Vaikka nyt tuntuu, että olisin valmis matkustamaan vaikka Timbuktuun, että saan Puoliskolta pusun ja halauksen. Toivon hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän pitää olla näin pitkään erossa. Puheista päätellen Puolisko on aika samoilla linjoilla :) Matka jännittä jo aika kovasti. Mie en ole ennen ikinä matkustanut yksin lentokoneella. Onhan siellä tietysti muitakin matkustajia, mutta kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Kun on tämmöinen jännittäjätyyppi kuin mie, niin vähemmästäkin on jo maha kuralla... Pitää muistaa ostaa iso paketti Imodiumia matkaan! Maitohappobakteerikuuri on jo menossa, kun on taas ollu viime aikoina ongelmia vatsan kanssa.
Eilen tuli muuten mieleen, että kohta on joulu! Sehän on jo "ei ensi, vaan seuraavassa kuussa"! :D Ihanaa! Joko saa alkaa odottaa?
torstaina, syyskuuta 27, 2007
Kursiivinen melankolia
"On olemassa kursiivinen melankolia."
Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa ylläoleva toteamus Eero Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja". Syksyn pimeys saa usein monissa meistä aikaan jatkuvampaakin alakuloa. Tällä hetkellä oma mielialakin lähentelee tuota, mutta se johtuu vaan väsymyksestä.
******************************************************
Ja joo, onneksi viime yönä nukuin jo vähän paremmin kuin edellisinä öinä. Mutta kun nyt tänä aamuna olisi ollut tilaisuus nukkua oikein pitkään tätä väsymystä pois, niin jossain naapurissa joku älypää alkoi 8 maissa porata ja paukuttaa vasaralla >:( Ja se jatkuu... Onhan ihmisillä oikeus tietysti kotonaan rakentaa, mutta miksi juuri tänä aamuna???
Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa ylläoleva toteamus Eero Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja". Syksyn pimeys saa usein monissa meistä aikaan jatkuvampaakin alakuloa. Tällä hetkellä oma mielialakin lähentelee tuota, mutta se johtuu vaan väsymyksestä.
******************************************************
Ja joo, onneksi viime yönä nukuin jo vähän paremmin kuin edellisinä öinä. Mutta kun nyt tänä aamuna olisi ollut tilaisuus nukkua oikein pitkään tätä väsymystä pois, niin jossain naapurissa joku älypää alkoi 8 maissa porata ja paukuttaa vasaralla >:( Ja se jatkuu... Onhan ihmisillä oikeus tietysti kotonaan rakentaa, mutta miksi juuri tänä aamuna???
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
The Levy
Ilmestynyt. Ostettu. Tällä hetkellä kuuntelussa. WAU! Kyse siis mistäpä muustakaan kuin Nightwishin Dark Passion Play -levystä, joka julkaistiin tänään. Nettisivujen mukaan levy on jo nyt myynyt platinaa, yli 42 000 kpl (platinan raja Suomessa 30 000). Aika huikea saavutus! Ja kyllä, nannaa tämä levy on Nightwish-fanille. Ja Anette lunastaa paikkansa, vaikka totuttelemistakin vähän on. Levy kyllä kuulostaa ihan Nightwishiltä niinkuin pitääkin. Tosi laaja-alainen se kyllä on, paljon on käytetty rahaa ja se kuuluu. Kyllä se Tuomas on aika nero musiikin alalla. Tää levy on kuin sikermä sinfoniaa, elokuvaa, heviä, kansanmusiikkia ja vähän poppiakin.
Eilen illalla tuli vihdoin se itku. Nukkumaanmennessä tuli niin sellainen olo, että haluaisin Puoliskon kainaloon, että iski ensimmäinen iso ikävä. Ja itku. Ihan hyvää se varmaan kyllä teki. Mutta siitä seurasi, etten saanut unta. Vielä neljän maissa katsoin kelloa. Siis en mie koko yötä itkeny todellakaan, ehkä jotain 10 minuuttia illalla. Mutta sitten ei tullut uni. Tätä pahentaa se, kun toissa yönäkin nukuin ehkä noin 4 tuntia. Silloin särki jalkoja maanantaisen circuitin jälkeen niin, ettei oikein saanut unta. Ja fiksu jos olisin ollut, olisin nukkunut tänä aamuna pitkään, mutta eikun oli kello soimassa 7.30 ja menin salille. Tyhmä mie. Vaikka toisaalta oon ylpee, että jaksoin mennä, mutta tulevan iltavuoron kannalta se ei oo kovinkaan hyvä. Väsyttää ja oon ihan poikki. Toivottavasti selviin hengissä tästä illasta. No joo. Onneks huomenna on vapaapäivä, nukun kyllä aamulla niin pitkään kuin vaan nukuttaa! (Ja sitten herään tietysti jo jotain seiskalta) Ja jumppakin on huomenna vasta illalla, niin voi vaikka levätä päivällä ennen sitä.
Saldo kahden kuukauden kuntoilun jälkeen: paino ei ole juurikaan vielä pudonnut, ehkä pari kiloa yhteensä. Se harmittaa. Mutta senttejä on lähtenyt. Luotan nyt siis enemmän mittanauhaan ja peiliin. Muutama vaatekin tuntuu vähän isontuneen, esimerkiksi miun lempifarkut. Naama on ehkä hiukan kaventunut ja jotkut sanoo, että yläkropasta näkee myös. Onhan miulle sitä tolkutettu, että alussa paino ei välttämättä edes putoa, kun lihasmassa kasvaa ja se on painavampaa kuin läski. Muuten oon kyllä kunnon kohentumisen huomannut. Lihaskunto on kasvanut, esimerkiksi salilla on voinut lisätä painoja joihinkin laitteisiin. Olo on energisempi (paitsi nyt 2 huonosti nukutun yön jälkeen!) ja pirteämpi. Ryhtikin on parantunut. Ois vaan kiva, kun tää kuntoilu alkais näkyä siinä vaa'assakin...
Eilen illalla tuli vihdoin se itku. Nukkumaanmennessä tuli niin sellainen olo, että haluaisin Puoliskon kainaloon, että iski ensimmäinen iso ikävä. Ja itku. Ihan hyvää se varmaan kyllä teki. Mutta siitä seurasi, etten saanut unta. Vielä neljän maissa katsoin kelloa. Siis en mie koko yötä itkeny todellakaan, ehkä jotain 10 minuuttia illalla. Mutta sitten ei tullut uni. Tätä pahentaa se, kun toissa yönäkin nukuin ehkä noin 4 tuntia. Silloin särki jalkoja maanantaisen circuitin jälkeen niin, ettei oikein saanut unta. Ja fiksu jos olisin ollut, olisin nukkunut tänä aamuna pitkään, mutta eikun oli kello soimassa 7.30 ja menin salille. Tyhmä mie. Vaikka toisaalta oon ylpee, että jaksoin mennä, mutta tulevan iltavuoron kannalta se ei oo kovinkaan hyvä. Väsyttää ja oon ihan poikki. Toivottavasti selviin hengissä tästä illasta. No joo. Onneks huomenna on vapaapäivä, nukun kyllä aamulla niin pitkään kuin vaan nukuttaa! (Ja sitten herään tietysti jo jotain seiskalta) Ja jumppakin on huomenna vasta illalla, niin voi vaikka levätä päivällä ennen sitä.
Saldo kahden kuukauden kuntoilun jälkeen: paino ei ole juurikaan vielä pudonnut, ehkä pari kiloa yhteensä. Se harmittaa. Mutta senttejä on lähtenyt. Luotan nyt siis enemmän mittanauhaan ja peiliin. Muutama vaatekin tuntuu vähän isontuneen, esimerkiksi miun lempifarkut. Naama on ehkä hiukan kaventunut ja jotkut sanoo, että yläkropasta näkee myös. Onhan miulle sitä tolkutettu, että alussa paino ei välttämättä edes putoa, kun lihasmassa kasvaa ja se on painavampaa kuin läski. Muuten oon kyllä kunnon kohentumisen huomannut. Lihaskunto on kasvanut, esimerkiksi salilla on voinut lisätä painoja joihinkin laitteisiin. Olo on energisempi (paitsi nyt 2 huonosti nukutun yön jälkeen!) ja pirteämpi. Ryhtikin on parantunut. Ois vaan kiva, kun tää kuntoilu alkais näkyä siinä vaa'assakin...
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
Home Alone
Mie en oo tänään nähnyt ketään. Oon ollu kotona ja sisällä ihan koko päivän. Nukuin pitkään ja siivosin. Nyt alkaa jo tosissaan tympiä, kun mie en oo tottunut olemaan kokonaista päivää ilman yhtäkään ihmiskontaktia. Tai no, oon mie puhelimessa puhunut.
Ensin soitti ystävällisesti lehtimyyjä. Nuori mukavanoloinen kloppi, jonka kanssa oli ihan mukava rupatella. Yleensä miun vastaus lehtimyyjille on suoraan "EI KIITOS" enkä mie tykkää niistä. Tuo oli jotenkin piristävä poikkeus. Jos totta puhutaan, niin ihan hyvät tarjoukset heitti ja jatkoin Imagen tilaamista. Irtisanoin sen, kun miulle tulee myös Historia ja ajattelin, että jompikumpi pitää lopettaa taloudellisista syistä. Imagestakin tykkään tosi paljon, mutta silti mieluummin jatkan Historian tilaamista. No, arvatahan saattaa, että kun irtisanoo lehden tilauksen, sieltä ollaan kohta soittelemassa ja kyselemässä syitä ja anelemassa, että "etkö nyt millään haluaisi kuitenkin jatkaa tätä maailman parhaan lehden tilausta?". Yleensä miun vastaus siis on tiukka EI, mutta kun Imagesta tykkään paljon ja vuoden tilauksen hinnaksi ei nyt sitten jäänyt miusta kauheen paljon, niin ajattelin jatkaa kuitenkin. Hei, kannattaa siis aina lopettaa lehden tilaus kun kaikki maksetut lehdet ovat tulleet, jos kerran siitä saa palkinnoksi huiman alennuksen seuraavan vuoden lehdistä ;) Ilman lopettamistahan (jos olisin jatkanut tilausta siis) olisin maksanut lehdestä paljon enemmän. Lisäksi miulle tulee kaupan päälle kaksi numeroa Kauneus & Terveys -lehteä ja (kuulemma) 20 €:n arvoinen Pariisi-matkaopas. Jaa, jotta pitää varmaan sitten Pariisin matkakin jossain vaiheessa tilata. Tää puhelinmyyjä muuten osasi käyttää hyväkseen käänteistä psykologiaa kun sanoi, että "niin onhan se Image todella kallis lehti normaalilla hinnalla ja irtonumerotkin kaupassa ovat tosi kalliita". Damn, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin alkoi vähän kismittää ;) No, kyllä mie aika hyvin sille rahalle vastinetta tulen saamaan. Ja miks mie tästä höpötän? Yritän tietty vaan vakuuttaa itteeni siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä. Mie kun oon aina sanonut, että en koskaan ole tilannut enkä tule tilaamaan puhelinmyyjiltä yhtään mitään. No, tää oli poikkeustapaus ja poikkeushan vahvistaa säännön. Puuh, mie tosiaan tarviisin jonkun keskustelukumppanin näköjään.
Toinen puhelu tuli äidiltä. Ollaan sovittu, että menen huomenna niille saunomaan ja jään yöksikin. Kissit <3 Ainiin, pitää muistaa allergialääkkeet. Jos aamupäivästä menis salille ja sitten sinne. Kolmas puhelu tuli ystävältäni, jonka kanssa oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa. Ihanan kuuloista oli myös pikkuisen 7,5-kuisen tyttösen kiljahtelut ja muut ääntelyt siinä taustalla. On tyttö varmasti taas kasvanut, kun oon viimeksi hänet nähnyt heinäkuussa. Ehkäpä tässä syksyn aikana kuitenkin taas nähdään, toivottavasti!
Tylsä perjantai-ilta jatkuu. Onneks on netti ja telkkari. Niin, ja Kaari Utrion uusin romaani.
Ensin soitti ystävällisesti lehtimyyjä. Nuori mukavanoloinen kloppi, jonka kanssa oli ihan mukava rupatella. Yleensä miun vastaus lehtimyyjille on suoraan "EI KIITOS" enkä mie tykkää niistä. Tuo oli jotenkin piristävä poikkeus. Jos totta puhutaan, niin ihan hyvät tarjoukset heitti ja jatkoin Imagen tilaamista. Irtisanoin sen, kun miulle tulee myös Historia ja ajattelin, että jompikumpi pitää lopettaa taloudellisista syistä. Imagestakin tykkään tosi paljon, mutta silti mieluummin jatkan Historian tilaamista. No, arvatahan saattaa, että kun irtisanoo lehden tilauksen, sieltä ollaan kohta soittelemassa ja kyselemässä syitä ja anelemassa, että "etkö nyt millään haluaisi kuitenkin jatkaa tätä maailman parhaan lehden tilausta?". Yleensä miun vastaus siis on tiukka EI, mutta kun Imagesta tykkään paljon ja vuoden tilauksen hinnaksi ei nyt sitten jäänyt miusta kauheen paljon, niin ajattelin jatkaa kuitenkin. Hei, kannattaa siis aina lopettaa lehden tilaus kun kaikki maksetut lehdet ovat tulleet, jos kerran siitä saa palkinnoksi huiman alennuksen seuraavan vuoden lehdistä ;) Ilman lopettamistahan (jos olisin jatkanut tilausta siis) olisin maksanut lehdestä paljon enemmän. Lisäksi miulle tulee kaupan päälle kaksi numeroa Kauneus & Terveys -lehteä ja (kuulemma) 20 €:n arvoinen Pariisi-matkaopas. Jaa, jotta pitää varmaan sitten Pariisin matkakin jossain vaiheessa tilata. Tää puhelinmyyjä muuten osasi käyttää hyväkseen käänteistä psykologiaa kun sanoi, että "niin onhan se Image todella kallis lehti normaalilla hinnalla ja irtonumerotkin kaupassa ovat tosi kalliita". Damn, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin alkoi vähän kismittää ;) No, kyllä mie aika hyvin sille rahalle vastinetta tulen saamaan. Ja miks mie tästä höpötän? Yritän tietty vaan vakuuttaa itteeni siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä. Mie kun oon aina sanonut, että en koskaan ole tilannut enkä tule tilaamaan puhelinmyyjiltä yhtään mitään. No, tää oli poikkeustapaus ja poikkeushan vahvistaa säännön. Puuh, mie tosiaan tarviisin jonkun keskustelukumppanin näköjään.
Toinen puhelu tuli äidiltä. Ollaan sovittu, että menen huomenna niille saunomaan ja jään yöksikin. Kissit <3 Ainiin, pitää muistaa allergialääkkeet. Jos aamupäivästä menis salille ja sitten sinne. Kolmas puhelu tuli ystävältäni, jonka kanssa oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa. Ihanan kuuloista oli myös pikkuisen 7,5-kuisen tyttösen kiljahtelut ja muut ääntelyt siinä taustalla. On tyttö varmasti taas kasvanut, kun oon viimeksi hänet nähnyt heinäkuussa. Ehkäpä tässä syksyn aikana kuitenkin taas nähdään, toivottavasti!
Tylsä perjantai-ilta jatkuu. Onneks on netti ja telkkari. Niin, ja Kaari Utrion uusin romaani.
keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007
Ropina
Kyllä osaa tulla vettä! Koko eilisillan ja yön satoi ja nyt aamun on tullut taas kaatamalla. Salilta tullessa oli jo paikoin vaikeuksia ylittää teitä, kun tienreunoilla oli vettä nilkkoja myöten. Tätä vauhtia täällä kohta tulvii. Nyt tulee tarpeeseen miun punaiset nilkkurikumpparit :) Mutta onpahan ainakin syksyinen sää. Inhottavan pimeetäkin keskellä päivää, kun taivas on tasaisen harmaa.
Kirjatori avasi toissapäivänä Joensuussa. Jes, on jo odotettukin. Eilen käytiin siellä Nanten kanssa, aika pienihän se oli. Ihan hyviä kirjoja kyllä eikä hinnalla pilattu. En vielä sortunut ostamaan mitään, siellä oli aika ruuhkaa. Pitää mennä joskus myöhemmin, kun mahtuu paremmin rauhassa kiertelemään.
Puoliskolla on mennyt ihan mukavasti siellä Lontoossa, aika on kuulemma kulunut tosi nopeesti. Helpottaahan se miunkin oloa täällä kun tiedän, että Puoliskolla on siellä kaikki hyvin. Tasan 5 viikkoa on nyt siihen, kun mie menen sinne. Eli kaksi kertaa yhtä pitkä aika kuin on siitä, kun Puolisko lähti. Eli pitkä. Toisaalta miullakin on täällä mennyt aika siinä mielessä ihan vauhdikkaasti, kun on ollut paljon tekemistä ja menemistä, mutta silti tuntuu, että Puolisko ois ollu jo jotain kuukauden poissa. Ei oo oltu viimeisen 8 vuoden aikana vielä näin pitkään erossa. Mutta ihan hyvin menee :)
BB:ssa on meneillään miun mielestä ihan huippu viikkotehtävä, lastenviikko! Osa porukasta on lapsia ja osa vanhempia. Eilisessä koosteessa ainakin melkein kaikilla näytti olevan hauskaa, mitä nyt Sauli 8 vee koetteli Jarkko-isänsä ja Piia-äitinsä (ja muidenkin) hermoja. Mutta Sauli on kyllä niin huippu tuossa raivostuttavan rasavillin roolissaan! Samoin Aki on hauska 2-vuotiaana "pikku" vaippapöksynä. Heka on ollut vähän taustalla, mutta hänen roolinsa onkin hiljainen ja taiteellinen 5-vuotias. Ihan kiva vaan, kun ei ole koko ajan neuvomassa muita ;D Kadillakin on todella osuva rooli 7-vuotiaana pikkuprinsessana. Vanhemmista Jarkko on ollut ihan loistoisä! Ihme vaan, että sillä on hermo kestänyt Saulin kanssa. Myös Piia on hyvä äidin roolissaan. Yh-Maxine voisi olla vielä vähän äidillisempi "pikkuiselleen" (siis Akille), mutta menettelee. Heli on kyllä aika pökkelö. Ei oikein innostu mistään ja osallistumisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jos ei Heli kohta ala reipastumaan, niin miun puolesta joutaa pois koko talosta. Tänä aamunahan BB on ilmoittanut roolien vaihtumisesta, saa nähdä miten vaihto sujuu!
Kirjatori avasi toissapäivänä Joensuussa. Jes, on jo odotettukin. Eilen käytiin siellä Nanten kanssa, aika pienihän se oli. Ihan hyviä kirjoja kyllä eikä hinnalla pilattu. En vielä sortunut ostamaan mitään, siellä oli aika ruuhkaa. Pitää mennä joskus myöhemmin, kun mahtuu paremmin rauhassa kiertelemään.
Puoliskolla on mennyt ihan mukavasti siellä Lontoossa, aika on kuulemma kulunut tosi nopeesti. Helpottaahan se miunkin oloa täällä kun tiedän, että Puoliskolla on siellä kaikki hyvin. Tasan 5 viikkoa on nyt siihen, kun mie menen sinne. Eli kaksi kertaa yhtä pitkä aika kuin on siitä, kun Puolisko lähti. Eli pitkä. Toisaalta miullakin on täällä mennyt aika siinä mielessä ihan vauhdikkaasti, kun on ollut paljon tekemistä ja menemistä, mutta silti tuntuu, että Puolisko ois ollu jo jotain kuukauden poissa. Ei oo oltu viimeisen 8 vuoden aikana vielä näin pitkään erossa. Mutta ihan hyvin menee :)
BB:ssa on meneillään miun mielestä ihan huippu viikkotehtävä, lastenviikko! Osa porukasta on lapsia ja osa vanhempia. Eilisessä koosteessa ainakin melkein kaikilla näytti olevan hauskaa, mitä nyt Sauli 8 vee koetteli Jarkko-isänsä ja Piia-äitinsä (ja muidenkin) hermoja. Mutta Sauli on kyllä niin huippu tuossa raivostuttavan rasavillin roolissaan! Samoin Aki on hauska 2-vuotiaana "pikku" vaippapöksynä. Heka on ollut vähän taustalla, mutta hänen roolinsa onkin hiljainen ja taiteellinen 5-vuotias. Ihan kiva vaan, kun ei ole koko ajan neuvomassa muita ;D Kadillakin on todella osuva rooli 7-vuotiaana pikkuprinsessana. Vanhemmista Jarkko on ollut ihan loistoisä! Ihme vaan, että sillä on hermo kestänyt Saulin kanssa. Myös Piia on hyvä äidin roolissaan. Yh-Maxine voisi olla vielä vähän äidillisempi "pikkuiselleen" (siis Akille), mutta menettelee. Heli on kyllä aika pökkelö. Ei oikein innostu mistään ja osallistumisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jos ei Heli kohta ala reipastumaan, niin miun puolesta joutaa pois koko talosta. Tänä aamunahan BB on ilmoittanut roolien vaihtumisesta, saa nähdä miten vaihto sujuu!
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007
Huippu viikonloppu!
Takana on aivan ihana viikonloppu ja siitä on kiittäminen miun mahtavaa ystävää :) Miun pitkäaikaisinta sellaista; ystävyyttä on takana jo 24 vuotta. Olin eilen töissä, mutta sen jälkeen lähdettiin yhdessä kauppaan ja ostettiin mässyä ja juotavaa. Dipattavaksi porkkanaa ja kurkkua (ettei ihan niiiin huono omatunto tullut muusta mässäilystä), karkkia, suklaata, sipsejä, olutta ja siideriä. Illansuussa vaan pyjamat päälle ja viettämään iltaa. Hirveesti kyllä tuli juteltua kaikenlaista ihan pohjamutia myöten. Teki meille molemmille tosi hyvää. Katsottiin myös elokuva Bobby, joka oli kyllä pettymys. Mutta muuten oli huippua, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Ja nukuttiin aamulla toooosi pitkään. Puolenpäivän aikaan vasta noustiin ja katsottiin taas leffaa, tällä kertaa Magdalena-sisaret, ja se oli tosi hyvä. Aika ahdistava kylläkin, mutta hyvä. Vihaksi kyllä pisti, miten viattomia naisia on kohdeltu... Onneksi ei tuota vielä illalla katsottu, että saatiin nukutuksi.
Minuu jännittää, oon lähdössä Lontooseen viikoksi 24.10. Odotan jo tosi paljon, mutta jännittääkin. Puolisko on ollut siellä nyt kaksi viikkoa ja tuohon reissuun on vielä viisi viikkoa ja risat. Menispä aika nopeesti!
Tänään on BB:n kolmas pudotus. Henri tai Satu lähtee. Oon melko varma, että lähtijä on Satu. Enpä juurikaan pidä kummastakaan, mutta ehkä mieluummin soisin Henrin lähtevän. Vaikka pidän Satua tosi ärsyttävänä ja epäkypsänä ihmisenä, niin säälittää jo koko tyyppi. Sadulle voisi itselleen olla parempi, että joutuisi lähtemään kotiin. Niinhän tässä varmaan käykin. Pelottaa vaan, että jos Henri jää, niin hän alkaa luulla, että on jotenkin suosittu yleisön silmissä, vaikka tuskin niin on. Jos se luulee, että hänen käyttäytymisestään täällä pidetään, niin eipä varmaan tyyliäkään sitten muuta. Ellei sitten tosissaan halua olla joutumatta enää äänestykseen. Saa nähdä, kumpi lähtee, mutta Satua tosiaan veikkaan. Sauli on edelleen miun suosikki!
Minuu jännittää, oon lähdössä Lontooseen viikoksi 24.10. Odotan jo tosi paljon, mutta jännittääkin. Puolisko on ollut siellä nyt kaksi viikkoa ja tuohon reissuun on vielä viisi viikkoa ja risat. Menispä aika nopeesti!
Tänään on BB:n kolmas pudotus. Henri tai Satu lähtee. Oon melko varma, että lähtijä on Satu. Enpä juurikaan pidä kummastakaan, mutta ehkä mieluummin soisin Henrin lähtevän. Vaikka pidän Satua tosi ärsyttävänä ja epäkypsänä ihmisenä, niin säälittää jo koko tyyppi. Sadulle voisi itselleen olla parempi, että joutuisi lähtemään kotiin. Niinhän tässä varmaan käykin. Pelottaa vaan, että jos Henri jää, niin hän alkaa luulla, että on jotenkin suosittu yleisön silmissä, vaikka tuskin niin on. Jos se luulee, että hänen käyttäytymisestään täällä pidetään, niin eipä varmaan tyyliäkään sitten muuta. Ellei sitten tosissaan halua olla joutumatta enää äänestykseen. Saa nähdä, kumpi lähtee, mutta Satua tosiaan veikkaan. Sauli on edelleen miun suosikki!
torstaina, syyskuuta 13, 2007
Klassikko
Tämä Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla on yksi suomalaisten merkkihenkilöiden patsaiden klassikoista. Varmasti ihan jokainen on nähnyt sen vähintään jossain kouluaikojen historiankirjassa.
Näin Agricolan juhlavuotena kuva sopii hyvin tämän viikon Valokuvatorstain haastesanaan klassikko.
(Kuvaa klikkaamalla saa esille isomman kuvan, jossa herran melko yrmy ilme näkyy selvemmin)
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Kylymä!
Hui, kun täällä on kylmä. Näpit ja varpaat ihan jäässä. Tosin ne on melkein aina, mutta on täällä silti aika viilee. Aamulla oli ulkonakin kylmä. Kun puoli kasin aikoihin lähdin pilatekseen, oli lämpöä vain nelisen astetta ja hengitys höyrysi. Nyt on ulkona sentään 12 astetta, mutta silti vaikuttaa kolealta. Se on syksy totta tosiaan. Puolisko kuulemma vielä T-paita päällä viipottaa siellä saarellaan. Katteeks käy.
Miun pitää olla 4 viikkoa lomalla nyt ennen vuodenvaihdetta. Kun pitää olla päivä työttömänä vuoden lopussa, niin lomat täytyy pitää alta pois. Oon loka-marraskuussa 3 viikkoa ja joulukuussa viikon lomalla. Tarkoitus ois lähteä lokakuun lopussa Puoliskon luo Lontooseen. Vähän kyllä hirvittää. Samalla tietysti jännitän ja odotan innolla, kun nyt vaan lähtö onnistuisi ja konekin pysyisi ilmassa.
Lusikoinpa rahkani loppuun ja alan valmistautua töihin.
Miun pitää olla 4 viikkoa lomalla nyt ennen vuodenvaihdetta. Kun pitää olla päivä työttömänä vuoden lopussa, niin lomat täytyy pitää alta pois. Oon loka-marraskuussa 3 viikkoa ja joulukuussa viikon lomalla. Tarkoitus ois lähteä lokakuun lopussa Puoliskon luo Lontooseen. Vähän kyllä hirvittää. Samalla tietysti jännitän ja odotan innolla, kun nyt vaan lähtö onnistuisi ja konekin pysyisi ilmassa.
Lusikoinpa rahkani loppuun ja alan valmistautua töihin.
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
Asiakaspalvelija purnaa
Miun pitäis vähän ilmeisesti kasvattaa suojakuorta. Mie otan ihan liian paljon asioista itteeni. Siis toisten sanomisista jne. Varsinkin kun on asiakaspalvelutyössä, pitäisi antaa asiakkaan ei-niin-mukavien kommenttien vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis tietenkin silloin, jos kritiikki on asiaankuuluvaa ja se esitetään asiallisesti, pitää kuunnella ja yrittää tehdä seuraavalla kerralla toisin. Mutta jos tuntuu, että se asiakas vaan kaataa huonon päivänsä asiakaspalvelijan niskaan, niin silloin pitäisi olla joku suodatin päällä. Mie en ilmeisesti vaan osaa. Tänään oli yksi sellainen pieni tilanne töissä, että se asiakas olis voinut olla ystävällisempikin. Tää osui vielä ihan työpäivän loppumetreille ja siksi jäi jotenkin vähän huono maku suuhun loppupäiväksi. Se on jotenkin niin uskomatonta, että vaikka tänäänkin oli monta mukavaa asiakasta, niin se yksi ainoa känkkäränkkä jää mieleen. Välillä tuntuu, että asiakkaille pitäisi opettaa asiakaskäyttäytymistä. Asiakaspalvelijakin on ihminen, ja ihminen on erehtyväinen. Vaikka sanotaan, että asiakas on aina oikeassa, niin oikeasti se ei läheskään aina mene niin. Mie oikeasti tykkään tosi paljon asiakaspalvelutyöstä (kunhan ei koko päivää tarvitse sitä tehdä) enkä nyt koe olevani mikään maailman huonoin asiakaspalvelija. Joskus vaan tuntuu, ettei oikein jaksa. Tosin tämä miun herkkänahkaisuus ei koske ainoastaan työtä, vaan oon muussakin elämässä sellainen, että otan helposti kaikki pienetkin sanomiset itteeni ja mietin ja kääntelen niitä päässäni. Ja usein käännän ne varmasti itseäni vastaan. Oonko mie ihan terve? Yleensä mie aina Puoliskolle kerron, jos joku juttu harmittaa, mitä töissä on sattunut. Nyt on siksikin vähän orpo olo, kun se ei oo täällä kuuntelemassa ja kommentoimassa.
No joo, en mie sentään koko päivää oo murehtinut, testasin sen eilen ostamani gymstickin:) Hyvin toimii! Ja hyvin saa hien pintaan! Kun vaan nyt tulee sillä tehtyä.
Einari se sitten lähti BB-talosta. Pieni yllätys oli. Luulin, että Eikan fanit olis äänestäneet sen jatkoon. Tai sitten sillä on jo enemmän antifaneja. Ja vielä suurempi uutinen tänään BB-maailmassa on tietenkin Heli, talon uusi asukas, joka asteli taloon Talk Shown loppumetreillä. Aika jännä oli seurata asukkien ilmeitä, kun Heli asteli taloon ;) Miesten katseen puhuivat puolestaan ja naiset arvioivat aika suoraan katseillaan myös. Mitenhän käy nyt Sadun ja Timon? Timohan aika suoraan pk-huoneessa sanoi, että ei välttämättä ole Sadusta niin kiinnostunut kuin Satu hänestä, ja että joku vetävä mimmi voisi muuttaa tilannetta talossa. Jännittävää. Nyt melkein harmittaa, ettei ole 24/7-palvelua. Heli on kuulemma (vähän epäselväksi miulle jäi, että onko entinen vai nykyinen) Lamourettes-ryhmän jäsen.
No joo, en mie sentään koko päivää oo murehtinut, testasin sen eilen ostamani gymstickin:) Hyvin toimii! Ja hyvin saa hien pintaan! Kun vaan nyt tulee sillä tehtyä.
Einari se sitten lähti BB-talosta. Pieni yllätys oli. Luulin, että Eikan fanit olis äänestäneet sen jatkoon. Tai sitten sillä on jo enemmän antifaneja. Ja vielä suurempi uutinen tänään BB-maailmassa on tietenkin Heli, talon uusi asukas, joka asteli taloon Talk Shown loppumetreillä. Aika jännä oli seurata asukkien ilmeitä, kun Heli asteli taloon ;) Miesten katseen puhuivat puolestaan ja naiset arvioivat aika suoraan katseillaan myös. Mitenhän käy nyt Sadun ja Timon? Timohan aika suoraan pk-huoneessa sanoi, että ei välttämättä ole Sadusta niin kiinnostunut kuin Satu hänestä, ja että joku vetävä mimmi voisi muuttaa tilannetta talossa. Jännittävää. Nyt melkein harmittaa, ettei ole 24/7-palvelua. Heli on kuulemma (vähän epäselväksi miulle jäi, että onko entinen vai nykyinen) Lamourettes-ryhmän jäsen.
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Uusi lelu, Geishaa ja Sauli
Mie hommasin tänään itelleni uuden lelun. Siis ostin. Oon jo harkinnut tuota gymstickiä pidempäänkin, ja nyt tänään menin kuntosalin jälkeen Sokokselle ja ostin sen. Toivottavasti se tosiaankin tuottaa tulosta, ei nimittäin ollut mikään kauheen halpa. Tosin tuolla nettikaupassa on näköjään vielä paljon kalliimpi kuin Sokkarilla. Ylläri tuossa oli se (kotona vasta huomasin), että mukana tuli Gymstick Work Out -DVD. Ihan hyvä niin. Ja tietysti ohjeet kuvien kera tuli myös paperilla. Pikkaisen testasin jo tänään, huomenna ajattelin kokeilla ihan kunnon treenin tuon DVD:n avulla. Aika monikäyttöinen tuo tuntuu olevan. Voi sitten kotona harjoitella silloin, kun ei ole salille menossa ja muutenkin.
Katsoin tänään Geishan muistelmat. Voi että. Oon vieläkin sen leffan lumoissa. Aivan upeaa. Tarina oli hieno ja elokuvan visuaalisuus jotain mahtavaa. Silmä lepäsi niissä väreissä, lavastuksessa, maisemissa, kaikessa kauneudessa. Enpä ole aikoihin nähnyt elokuvaa, josta olisin näin paljon pitänyt.
Oih, tällä hetkellä miun BB-suosikki taitaa olla Sauli. Ihana :) Se vaan on jotenkin niin symppis ja söötti. Sille vois varmaan antaa anteeks melkein mitä tahansa. Melkein. Ja siis miun mielestä Sauli ei oo todellakaan siinä mielessä ihana, vaan ihan tyyppinä, persoonana. Siitä on jotenkin niin helppo pitää. Tämänkin illan realityssä se oli niin empaattinen Kadin kanssa. Kadi on toinen miun lemppari, ainakin nyt. Tyttö ainakin vaikuttaa vilpittömältä, vaikkei varmasti olekaan maailman helpoin ihminen. Mie vaan jotenkin tykkään siitä. Maxinesta pidän myös, ja Jarkosta, kunhan vaan ei liikaa paisuttelisi juttujaan. Tiinahan häippäsi eilen raskautensa vuoksi talosta, ja se oli mielestäni ainoa oikea päätös. Näin alkuvaiheessa raskautta ei tosiaankaan tarvitse yhtään ylimääräistä stressiä ja oikeanlainen ravinto ja riittävä uni ovat tarpeen. Ja onhan se varmasti turvallisempaa ja mukavampaa muutenkin odottaa lasta sen isän ja muiden läheisten kanssa eikä telkkarissa koko kansan töllisteltävänä. Huomenna on taas häätöilta, vaikea sanoa, lähteekö Einari vai Henri. Enkä oikeestaan osaa sanoa, kumman haluaisin lähtevän. Eikka kyllä on se erilainen tyyppi, mutta se jatkuva muiden hiplaaminen jne. alkaa kyllä jo puistattaa. Heka taas, kun se osaisi ottaa rennommin, niin olisi siedettävämpi tyyppi. Ja tuleekohan joku taloon Tiinan tilalle? Ja jos tulee, niin joko se tapahtuu pian? Jännää.
Kai se pitäis kömpiä kohta petiin, huomenna on työpäivä.
Katsoin tänään Geishan muistelmat. Voi että. Oon vieläkin sen leffan lumoissa. Aivan upeaa. Tarina oli hieno ja elokuvan visuaalisuus jotain mahtavaa. Silmä lepäsi niissä väreissä, lavastuksessa, maisemissa, kaikessa kauneudessa. Enpä ole aikoihin nähnyt elokuvaa, josta olisin näin paljon pitänyt.
Oih, tällä hetkellä miun BB-suosikki taitaa olla Sauli. Ihana :) Se vaan on jotenkin niin symppis ja söötti. Sille vois varmaan antaa anteeks melkein mitä tahansa. Melkein. Ja siis miun mielestä Sauli ei oo todellakaan siinä mielessä ihana, vaan ihan tyyppinä, persoonana. Siitä on jotenkin niin helppo pitää. Tämänkin illan realityssä se oli niin empaattinen Kadin kanssa. Kadi on toinen miun lemppari, ainakin nyt. Tyttö ainakin vaikuttaa vilpittömältä, vaikkei varmasti olekaan maailman helpoin ihminen. Mie vaan jotenkin tykkään siitä. Maxinesta pidän myös, ja Jarkosta, kunhan vaan ei liikaa paisuttelisi juttujaan. Tiinahan häippäsi eilen raskautensa vuoksi talosta, ja se oli mielestäni ainoa oikea päätös. Näin alkuvaiheessa raskautta ei tosiaankaan tarvitse yhtään ylimääräistä stressiä ja oikeanlainen ravinto ja riittävä uni ovat tarpeen. Ja onhan se varmasti turvallisempaa ja mukavampaa muutenkin odottaa lasta sen isän ja muiden läheisten kanssa eikä telkkarissa koko kansan töllisteltävänä. Huomenna on taas häätöilta, vaikea sanoa, lähteekö Einari vai Henri. Enkä oikeestaan osaa sanoa, kumman haluaisin lähtevän. Eikka kyllä on se erilainen tyyppi, mutta se jatkuva muiden hiplaaminen jne. alkaa kyllä jo puistattaa. Heka taas, kun se osaisi ottaa rennommin, niin olisi siedettävämpi tyyppi. Ja tuleekohan joku taloon Tiinan tilalle? Ja jos tulee, niin joko se tapahtuu pian? Jännää.
Kai se pitäis kömpiä kohta petiin, huomenna on työpäivä.
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Siivousta kera Bon Jovin
Nonni, nyt ois siivous suoritettu. Jo oli aikakin. Taustalla tuli huudatettua pitkästä aikaa Bon Jovia, tällä kertaa Keep The Faith -levyä. Damn, miten hyvältä muuten kuulosti wanhan fanin korvaan pitkästä aikaa. Pitäisköhän nyt syksyllä kuunnella enemmänkin. Hyvin vielä sanatkin muistaa ;) Ja kun nyt saan rauhassa kuunnella ihan just sitä musiikkia kuin kulloinkin huvittaa kuunnella.
Huomasin jälleen kerran, että mie vihaan imurointia. Hyvin harvoin mie sitä joudun tekemäänkään yleensä, kun se on Puoliskon heiniä. Nyt tänä syksynä on sitten sattuneesta syystä vähän pakko. Oli muuten luullakseni eka kerta, kun imuroin tässä asunnossa. Ai miksi vihaan?
Aamulla paistoi aurinko niin nätisti, nyt näyttää pilvistyvän. Toivottavasti ei ala sataa, kun ollaan tyttöjen kanssa menossa sinne satamaan.
Huomasin jälleen kerran, että mie vihaan imurointia. Hyvin harvoin mie sitä joudun tekemäänkään yleensä, kun se on Puoliskon heiniä. Nyt tänä syksynä on sitten sattuneesta syystä vähän pakko. Oli muuten luullakseni eka kerta, kun imuroin tässä asunnossa. Ai miksi vihaan?
- se on äärettömän tylsää ja yksitoikkoista. Sopii siksi paremmin putkiaivoille kuin tippaleiville xP
- siinä tulee hiki, vaikkei se varmaan kovin montaa kaloria edes polta
- ärsyttävää kuljettaa perässä sitä imuria, kun se aina jumii moneen paikkaan
- suuttimesta roikkuvat (miun) hiukset kuorrutettuna pölypalloilla ovat erittäin inhoja
Aamulla paistoi aurinko niin nätisti, nyt näyttää pilvistyvän. Toivottavasti ei ala sataa, kun ollaan tyttöjen kanssa menossa sinne satamaan.
torstaina, syyskuuta 06, 2007
Lapsi
Joku lapsi on näillä pikkupoposilla tepsutellut aikanaan. Kukahan? Ei ainakaan ole enää tässä maailmassa tunnistamassa omakseen. Valokuvatorstain 58. haaste.
Syksy on saapunut
Taivas on harmaa ja pimeä, vettä sataa lotisee ja tuulee. Onpa puissa jo muutama keltainen lehtikin. Taitaa olla syksy. Tulin just jumpasta ja kauppareissulta, en varmasti liiku enää mihinkään ulos tänä iltana. Nyt on vähän sellainen olo, että se lämmin turvallinen kainalo olis kiva ;) Pitänee kuitenkin pärjätä ilman.
Viikko on kulunut tosi nopeesti, kun on ollut ohjelmaa. Enkä oo vieläkään ehtinyt oikein Puoliskoa edes ikävöidä. Mitä nyt nukkumaanmennessä on aina vähän haikea olo. Mutta miulla onkin ollut töitä ja alkuviikostahan ystävä M oli täällä. Ja tuo Skype on kyllä loistava keksintö ;D Huominen ja lauantai on vapaat. No, huomiseksikin on jo buukattu siivouspäivä (how joyful!) ja Nanten ja Erilin kanssa treffit. Tarkoitus olis mennä käymään satamassa sadonkorjuumyyjäisissä, toivottavasti sää paranee huomiseksi.
Lauantaille en oo vielä keksinyt mitään muuta kuin salikäynnin. Vois silloin tietty kattoo digiboksilta tallennettuja sarjoja, niitä on sinne kertynyt, kun en oo ehtinyt katsoa. Löytyy ainakin Pakoa, Bad Girlsiä, Teho-osastoa, Jerichoa ja Dexteriä. Ainiin, ja pitäis katsoa myös kirjastosta lainaamani Geishan muistelmat ja Brokeback Mountain. Tuossahan sitä jo lauantai kuluukin mukavasti. Ja BB:ssäkin pitää pysyä kärryillä.
Nyt syömään.
Viikko on kulunut tosi nopeesti, kun on ollut ohjelmaa. Enkä oo vieläkään ehtinyt oikein Puoliskoa edes ikävöidä. Mitä nyt nukkumaanmennessä on aina vähän haikea olo. Mutta miulla onkin ollut töitä ja alkuviikostahan ystävä M oli täällä. Ja tuo Skype on kyllä loistava keksintö ;D Huominen ja lauantai on vapaat. No, huomiseksikin on jo buukattu siivouspäivä (how joyful!) ja Nanten ja Erilin kanssa treffit. Tarkoitus olis mennä käymään satamassa sadonkorjuumyyjäisissä, toivottavasti sää paranee huomiseksi.
Lauantaille en oo vielä keksinyt mitään muuta kuin salikäynnin. Vois silloin tietty kattoo digiboksilta tallennettuja sarjoja, niitä on sinne kertynyt, kun en oo ehtinyt katsoa. Löytyy ainakin Pakoa, Bad Girlsiä, Teho-osastoa, Jerichoa ja Dexteriä. Ainiin, ja pitäis katsoa myös kirjastosta lainaamani Geishan muistelmat ja Brokeback Mountain. Tuossahan sitä jo lauantai kuluukin mukavasti. Ja BB:ssäkin pitää pysyä kärryillä.
Nyt syömään.
sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007
Hiljaisuutta ja BB
Aika hiljaista on kotona nyt, jos en ota huomioon taustalla kuuluvaa telkkarin ääntä. En mie oikeesti vielä edes tajua sitä, että Puolisko on poissa täältä kolme kuukautta. Vielä on vähän sellainen tunne, että koska tahansa tuossa ovessa kiertyy avain ja se tulee kotiin. Mutta ei taida käydä ihan niin. Heh, järkkäsin heti tänään Puoliskon hammasmukin pois vessan kaapista ja pyyhkeen naulakosta, tuli sinne miulle tilaa ;D Sänkykin on nyt yksin miun, oman peiton heivasin pois ja käytän Puoliskon peittoa tämän ajan, kun se on parempi ja lämpimämpi. Pitäis ostaa kyllä molemmille uudet peitot kohtsillään. Harmi vaan, ettei siellä sängyssä ole nyt sitä lämmintä kainaloa, johon voisi käpertyä... Aika ristiriitainen olo jotenkin. Kun ei miulla vielä oikeestaan ikävä oo, mutta tietoisuus siitä ettei nähdä vähään aikaan, tuntuu kuitenkin ikävältä. Ja se läheisyydenkaipuu on jo vähän päällä. Haluisin haleja ja pusuja. Onneks on ystäviä, joilta niitä haleja saa (?), mutta onhan se ihan eri asia. Ja onneks miulla on Milla, Ressu, Jasmiini, Petteri, Milo ja Svante jakamassa sängyn ;D Ne ovat pehmoleluja, muuten. Ja tämä blogiin kirjoittaminen tuntuu nyt myös ihan ok-keinolta purkaa ajatuksia ja tunteita.
Kiva oli nyt viikonloppuna nähdä taas Pikkusiskoa ja avomiestään. Kun heitä vietiin junalle, tulin samalla kotiin. Puolisko soitti eilen illalla (tai siis puolen yön aikaan) että oli päässyt perille, kone vaan oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta tunnin myöhässä. Tänään oon saanut yhden tekstarin, ja kaikki tuntuu olevan ihan kunnossa siellä. Odotan kovasti, että Puolisko saa siellä koneensa toimintaan, että voidaan sitten Skypen välityksellä jutella paremmin. Huomenna illalla ystävä M tulee meille tuolta E-Suomesta, kun sillä on täällä tiistaina velvoitteita (ei siis täällä meillä, mutta tässä kaupungissa). Keskiviikkoon M sitten täällä punkkailee, mikä tietty sopii miulle vallan mainiosti ;) Vähän harmi, kun miulla on tiistaina iltavuoro, niin ei kauheesti kyllä ehditä mitään tekemään, mutta onpahan tuossa parina iltana vähän aikaa höpötellä.
BB:täkin oon seurannut, tänään olikin eka pudotus. Odotetusti Maria oli ensimmäinen kotiinlähtijä. Eihän talossa ole tietenkään mitään järkeä pitää ihmistä, joka ei siellä oikeasti halua olla ja vetäytyy muiden seurasta.
Miulle ei ole oikeestaan vielä ketään selkeetä suosikkia tullut. Helpompi on jotenkin aina etsiä ne ärsyttävämmät tyypit, mitähän tämä kertoo miusta? Hekasta pidin ihan aluksi, mutta nyt sen jatkuva pomottaminen ja päteminen on alkanut ottaa aivoon aika pahasti. Sadusta en jostain syystä tykkää, ehkä hänenkin pomomainen tyylinsä ärsyttää minnuu. Einari... huhhuh! Aluksi olin ihan että mistä ihmeestä tuo on tuonne löydetty!?! Eikkaan suhtautumiseni on tosi ristiriitaista. Toisaalta minuu ällöttää sen jatkuva hiplaaminen ja sellainen lipevänoloinen olemus, toisaalta taas tykkään siitä, että kerrankin talossa on joku oikeesti erilainen tyyppi. Vitsit, miten se näyttää ja kuulostaa Jorma Uotiselta :/ Ja se ikäkin tietysti, tosi nuorihan se vielä on. Saas nähdä. Sauli on miusta jotenkin symppis, vaikka menikin ekana iltana juomaan toistenkin juomia. Tosin se on jäänyt vähän pimentoon noissa lähetyksissä nyt loppuviikosta. Miusta se on jotenkin hellyttävä, semmoinen pikkuvelimäinen. Siis ei se muistuta miun Pikkuveljeä millään tavalla (aika kaukana siitä!), mutta siis pikkuvelimäinen niin, että siitä vois tykätä niinkuin pikkuveljestä ja sitä haluaisi suojella maailman pahuudelta ;) Kadista tykkään myös, kunhan ei ala liikaa huseeraamaan kanana tunkiolla. Energisyyttä tarvitaan taloon. Jarkko on niillä rajoilla, että tykkäänkö vai ärsyttääkö. Riippuu siitä, alkaako egoilla liikaa. Oikeestaan sama koskee Akia. Muuten ovat olleet aika taustalla. Timosta ja Maxinesta ei ole juuri mitään mielipidettä vielä. Noista kyllä ainakin Maxine on kylläkin enemmän plussalla kuin miinuksella tällä hetkellä miun listalla. Tiina on niillä rajoilla. Välillä tosi ärsyttävä, kun vinkuu ja hakee huomiota. Mutta toisaalta ihan mukavakin ainakin joskus. Mitähän se raskaustesti muuten paljastaa? Ja mitä Tiina aikoo tehdä, jos se on positiivinen? Piiasta kyllä oon tykännyt ainakin tähän asti.
Vaikka jotkut tyypit ärsyttävät, en silti haluaisi heitä ulos talosta ainakaan vielä tässä vaiheessa. Juuri hehän tuovat taloon sitä jännitettä ja erilaisia ihmisiä sinne kaivataankin. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja luonteeltaan jees-miehiä ja -naisia, olisi ohjelma aika tylsää katsottavaa.
Nyt odotellaan toista viikkotehtävää ja uusia nimeämisiä. Veikkaisin, että ainakin Heka on nimettynä ensi viikolla.
Kiva oli nyt viikonloppuna nähdä taas Pikkusiskoa ja avomiestään. Kun heitä vietiin junalle, tulin samalla kotiin. Puolisko soitti eilen illalla (tai siis puolen yön aikaan) että oli päässyt perille, kone vaan oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta tunnin myöhässä. Tänään oon saanut yhden tekstarin, ja kaikki tuntuu olevan ihan kunnossa siellä. Odotan kovasti, että Puolisko saa siellä koneensa toimintaan, että voidaan sitten Skypen välityksellä jutella paremmin. Huomenna illalla ystävä M tulee meille tuolta E-Suomesta, kun sillä on täällä tiistaina velvoitteita (ei siis täällä meillä, mutta tässä kaupungissa). Keskiviikkoon M sitten täällä punkkailee, mikä tietty sopii miulle vallan mainiosti ;) Vähän harmi, kun miulla on tiistaina iltavuoro, niin ei kauheesti kyllä ehditä mitään tekemään, mutta onpahan tuossa parina iltana vähän aikaa höpötellä.
BB:täkin oon seurannut, tänään olikin eka pudotus. Odotetusti Maria oli ensimmäinen kotiinlähtijä. Eihän talossa ole tietenkään mitään järkeä pitää ihmistä, joka ei siellä oikeasti halua olla ja vetäytyy muiden seurasta.
Miulle ei ole oikeestaan vielä ketään selkeetä suosikkia tullut. Helpompi on jotenkin aina etsiä ne ärsyttävämmät tyypit, mitähän tämä kertoo miusta? Hekasta pidin ihan aluksi, mutta nyt sen jatkuva pomottaminen ja päteminen on alkanut ottaa aivoon aika pahasti. Sadusta en jostain syystä tykkää, ehkä hänenkin pomomainen tyylinsä ärsyttää minnuu. Einari... huhhuh! Aluksi olin ihan että mistä ihmeestä tuo on tuonne löydetty!?! Eikkaan suhtautumiseni on tosi ristiriitaista. Toisaalta minuu ällöttää sen jatkuva hiplaaminen ja sellainen lipevänoloinen olemus, toisaalta taas tykkään siitä, että kerrankin talossa on joku oikeesti erilainen tyyppi. Vitsit, miten se näyttää ja kuulostaa Jorma Uotiselta :/ Ja se ikäkin tietysti, tosi nuorihan se vielä on. Saas nähdä. Sauli on miusta jotenkin symppis, vaikka menikin ekana iltana juomaan toistenkin juomia. Tosin se on jäänyt vähän pimentoon noissa lähetyksissä nyt loppuviikosta. Miusta se on jotenkin hellyttävä, semmoinen pikkuvelimäinen. Siis ei se muistuta miun Pikkuveljeä millään tavalla (aika kaukana siitä!), mutta siis pikkuvelimäinen niin, että siitä vois tykätä niinkuin pikkuveljestä ja sitä haluaisi suojella maailman pahuudelta ;) Kadista tykkään myös, kunhan ei ala liikaa huseeraamaan kanana tunkiolla. Energisyyttä tarvitaan taloon. Jarkko on niillä rajoilla, että tykkäänkö vai ärsyttääkö. Riippuu siitä, alkaako egoilla liikaa. Oikeestaan sama koskee Akia. Muuten ovat olleet aika taustalla. Timosta ja Maxinesta ei ole juuri mitään mielipidettä vielä. Noista kyllä ainakin Maxine on kylläkin enemmän plussalla kuin miinuksella tällä hetkellä miun listalla. Tiina on niillä rajoilla. Välillä tosi ärsyttävä, kun vinkuu ja hakee huomiota. Mutta toisaalta ihan mukavakin ainakin joskus. Mitähän se raskaustesti muuten paljastaa? Ja mitä Tiina aikoo tehdä, jos se on positiivinen? Piiasta kyllä oon tykännyt ainakin tähän asti.
Vaikka jotkut tyypit ärsyttävät, en silti haluaisi heitä ulos talosta ainakaan vielä tässä vaiheessa. Juuri hehän tuovat taloon sitä jännitettä ja erilaisia ihmisiä sinne kaivataankin. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja luonteeltaan jees-miehiä ja -naisia, olisi ohjelma aika tylsää katsottavaa.
Nyt odotellaan toista viikkotehtävää ja uusia nimeämisiä. Veikkaisin, että ainakin Heka on nimettynä ensi viikolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
