Kursiivinen melankolia

"On olemassa kursiivinen melankolia."

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa ylläoleva toteamus Eero Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja". Syksyn pimeys saa usein monissa meistä aikaan jatkuvampaakin alakuloa. Tällä hetkellä oma mielialakin lähentelee tuota, mutta se johtuu vaan väsymyksestä.

******************************************************

Ja joo, onneksi viime yönä nukuin jo vähän paremmin kuin edellisinä öinä. Mutta kun nyt tänä aamuna olisi ollut tilaisuus nukkua oikein pitkään tätä väsymystä pois, niin jossain naapurissa joku älypää alkoi 8 maissa porata ja paukuttaa vasaralla >:( Ja se jatkuu... Onhan ihmisillä oikeus tietysti kotonaan rakentaa, mutta miksi juuri tänä aamuna???

The Levy

Ilmestynyt. Ostettu. Tällä hetkellä kuuntelussa. WAU! Kyse siis mistäpä muustakaan kuin Nightwishin Dark Passion Play -levystä, joka julkaistiin tänään. Nettisivujen mukaan levy on jo nyt myynyt platinaa, yli 42 000 kpl (platinan raja Suomessa 30 000). Aika huikea saavutus! Ja kyllä, nannaa tämä levy on Nightwish-fanille. Ja Anette lunastaa paikkansa, vaikka totuttelemistakin vähän on. Levy kyllä kuulostaa ihan Nightwishiltä niinkuin pitääkin. Tosi laaja-alainen se kyllä on, paljon on käytetty rahaa ja se kuuluu. Kyllä se Tuomas on aika nero musiikin alalla. Tää levy on kuin sikermä sinfoniaa, elokuvaa, heviä, kansanmusiikkia ja vähän poppiakin.

Eilen illalla tuli vihdoin se itku. Nukkumaanmennessä tuli niin sellainen olo, että haluaisin Puoliskon kainaloon, että iski ensimmäinen iso ikävä. Ja itku. Ihan hyvää se varmaan kyllä teki. Mutta siitä seurasi, etten saanut unta. Vielä neljän maissa katsoin kelloa. Siis en mie koko yötä itkeny todellakaan, ehkä jotain 10 minuuttia illalla. Mutta sitten ei tullut uni. Tätä pahentaa se, kun toissa yönäkin nukuin ehkä noin 4 tuntia. Silloin särki jalkoja maanantaisen circuitin jälkeen niin, ettei oikein saanut unta. Ja fiksu jos olisin ollut, olisin nukkunut tänä aamuna pitkään, mutta eikun oli kello soimassa 7.30 ja menin salille. Tyhmä mie. Vaikka toisaalta oon ylpee, että jaksoin mennä, mutta tulevan iltavuoron kannalta se ei oo kovinkaan hyvä. Väsyttää ja oon ihan poikki. Toivottavasti selviin hengissä tästä illasta. No joo. Onneks huomenna on vapaapäivä, nukun kyllä aamulla niin pitkään kuin vaan nukuttaa! (Ja sitten herään tietysti jo jotain seiskalta) Ja jumppakin on huomenna vasta illalla, niin voi vaikka levätä päivällä ennen sitä.

Saldo kahden kuukauden kuntoilun jälkeen: paino ei ole juurikaan vielä pudonnut, ehkä pari kiloa yhteensä. Se harmittaa. Mutta senttejä on lähtenyt. Luotan nyt siis enemmän mittanauhaan ja peiliin. Muutama vaatekin tuntuu vähän isontuneen, esimerkiksi miun lempifarkut. Naama on ehkä hiukan kaventunut ja jotkut sanoo, että yläkropasta näkee myös. Onhan miulle sitä tolkutettu, että alussa paino ei välttämättä edes putoa, kun lihasmassa kasvaa ja se on painavampaa kuin läski. Muuten oon kyllä kunnon kohentumisen huomannut. Lihaskunto on kasvanut, esimerkiksi salilla on voinut lisätä painoja joihinkin laitteisiin. Olo on energisempi (paitsi nyt 2 huonosti nukutun yön jälkeen!) ja pirteämpi. Ryhtikin on parantunut. Ois vaan kiva, kun tää kuntoilu alkais näkyä siinä vaa'assakin...

Home Alone

Mie en oo tänään nähnyt ketään. Oon ollu kotona ja sisällä ihan koko päivän. Nukuin pitkään ja siivosin. Nyt alkaa jo tosissaan tympiä, kun mie en oo tottunut olemaan kokonaista päivää ilman yhtäkään ihmiskontaktia. Tai no, oon mie puhelimessa puhunut.

Ensin soitti ystävällisesti lehtimyyjä. Nuori mukavanoloinen kloppi, jonka kanssa oli ihan mukava rupatella. Yleensä miun vastaus lehtimyyjille on suoraan "EI KIITOS" enkä mie tykkää niistä. Tuo oli jotenkin piristävä poikkeus. Jos totta puhutaan, niin ihan hyvät tarjoukset heitti ja jatkoin Imagen tilaamista. Irtisanoin sen, kun miulle tulee myös Historia ja ajattelin, että jompikumpi pitää lopettaa taloudellisista syistä. Imagestakin tykkään tosi paljon, mutta silti mieluummin jatkan Historian tilaamista. No, arvatahan saattaa, että kun irtisanoo lehden tilauksen, sieltä ollaan kohta soittelemassa ja kyselemässä syitä ja anelemassa, että "etkö nyt millään haluaisi kuitenkin jatkaa tätä maailman parhaan lehden tilausta?". Yleensä miun vastaus siis on tiukka EI, mutta kun Imagesta tykkään paljon ja vuoden tilauksen hinnaksi ei nyt sitten jäänyt miusta kauheen paljon, niin ajattelin jatkaa kuitenkin. Hei, kannattaa siis aina lopettaa lehden tilaus kun kaikki maksetut lehdet ovat tulleet, jos kerran siitä saa palkinnoksi huiman alennuksen seuraavan vuoden lehdistä ;) Ilman lopettamistahan (jos olisin jatkanut tilausta siis) olisin maksanut lehdestä paljon enemmän. Lisäksi miulle tulee kaupan päälle kaksi numeroa Kauneus & Terveys -lehteä ja (kuulemma) 20 €:n arvoinen Pariisi-matkaopas. Jaa, jotta pitää varmaan sitten Pariisin matkakin jossain vaiheessa tilata. Tää puhelinmyyjä muuten osasi käyttää hyväkseen käänteistä psykologiaa kun sanoi, että "niin onhan se Image todella kallis lehti normaalilla hinnalla ja irtonumerotkin kaupassa ovat tosi kalliita". Damn, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin alkoi vähän kismittää ;) No, kyllä mie aika hyvin sille rahalle vastinetta tulen saamaan. Ja miks mie tästä höpötän? Yritän tietty vaan vakuuttaa itteeni siitä, että hyvät kaupat tuli tehtyä. Mie kun oon aina sanonut, että en koskaan ole tilannut enkä tule tilaamaan puhelinmyyjiltä yhtään mitään. No, tää oli poikkeustapaus ja poikkeushan vahvistaa säännön. Puuh, mie tosiaan tarviisin jonkun keskustelukumppanin näköjään.

Toinen puhelu tuli äidiltä. Ollaan sovittu, että menen huomenna niille saunomaan ja jään yöksikin. Kissit <3 Ainiin, pitää muistaa allergialääkkeet. Jos aamupäivästä menis salille ja sitten sinne. Kolmas puhelu tuli ystävältäni, jonka kanssa oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa. Ihanan kuuloista oli myös pikkuisen 7,5-kuisen tyttösen kiljahtelut ja muut ääntelyt siinä taustalla. On tyttö varmasti taas kasvanut, kun oon viimeksi hänet nähnyt heinäkuussa. Ehkäpä tässä syksyn aikana kuitenkin taas nähdään, toivottavasti!

Tylsä perjantai-ilta jatkuu. Onneks on netti ja telkkari. Niin, ja Kaari Utrion uusin romaani.

Ropina

Kyllä osaa tulla vettä! Koko eilisillan ja yön satoi ja nyt aamun on tullut taas kaatamalla. Salilta tullessa oli jo paikoin vaikeuksia ylittää teitä, kun tienreunoilla oli vettä nilkkoja myöten. Tätä vauhtia täällä kohta tulvii. Nyt tulee tarpeeseen miun punaiset nilkkurikumpparit :) Mutta onpahan ainakin syksyinen sää. Inhottavan pimeetäkin keskellä päivää, kun taivas on tasaisen harmaa.

Kirjatori avasi toissapäivänä Joensuussa. Jes, on jo odotettukin. Eilen käytiin siellä Nanten kanssa, aika pienihän se oli. Ihan hyviä kirjoja kyllä eikä hinnalla pilattu. En vielä sortunut ostamaan mitään, siellä oli aika ruuhkaa. Pitää mennä joskus myöhemmin, kun mahtuu paremmin rauhassa kiertelemään.

Puoliskolla on mennyt ihan mukavasti siellä Lontoossa, aika on kuulemma kulunut tosi nopeesti. Helpottaahan se miunkin oloa täällä kun tiedän, että Puoliskolla on siellä kaikki hyvin. Tasan 5 viikkoa on nyt siihen, kun mie menen sinne. Eli kaksi kertaa yhtä pitkä aika kuin on siitä, kun Puolisko lähti. Eli pitkä. Toisaalta miullakin on täällä mennyt aika siinä mielessä ihan vauhdikkaasti, kun on ollut paljon tekemistä ja menemistä, mutta silti tuntuu, että Puolisko ois ollu jo jotain kuukauden poissa. Ei oo oltu viimeisen 8 vuoden aikana vielä näin pitkään erossa. Mutta ihan hyvin menee :)

BB:ssa on meneillään miun mielestä ihan huippu viikkotehtävä, lastenviikko! Osa porukasta on lapsia ja osa vanhempia. Eilisessä koosteessa ainakin melkein kaikilla näytti olevan hauskaa, mitä nyt Sauli 8 vee koetteli Jarkko-isänsä ja Piia-äitinsä (ja muidenkin) hermoja. Mutta Sauli on kyllä niin huippu tuossa raivostuttavan rasavillin roolissaan! Samoin Aki on hauska 2-vuotiaana "pikku" vaippapöksynä. Heka on ollut vähän taustalla, mutta hänen roolinsa onkin hiljainen ja taiteellinen 5-vuotias. Ihan kiva vaan, kun ei ole koko ajan neuvomassa muita ;D Kadillakin on todella osuva rooli 7-vuotiaana pikkuprinsessana. Vanhemmista Jarkko on ollut ihan loistoisä! Ihme vaan, että sillä on hermo kestänyt Saulin kanssa. Myös Piia on hyvä äidin roolissaan. Yh-Maxine voisi olla vielä vähän äidillisempi "pikkuiselleen" (siis Akille), mutta menettelee. Heli on kyllä aika pökkelö. Ei oikein innostu mistään ja osallistumisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jos ei Heli kohta ala reipastumaan, niin miun puolesta joutaa pois koko talosta. Tänä aamunahan BB on ilmoittanut roolien vaihtumisesta, saa nähdä miten vaihto sujuu!

Huippu viikonloppu!

Takana on aivan ihana viikonloppu ja siitä on kiittäminen miun mahtavaa ystävää :) Miun pitkäaikaisinta sellaista; ystävyyttä on takana jo 24 vuotta. Olin eilen töissä, mutta sen jälkeen lähdettiin yhdessä kauppaan ja ostettiin mässyä ja juotavaa. Dipattavaksi porkkanaa ja kurkkua (ettei ihan niiiin huono omatunto tullut muusta mässäilystä), karkkia, suklaata, sipsejä, olutta ja siideriä. Illansuussa vaan pyjamat päälle ja viettämään iltaa. Hirveesti kyllä tuli juteltua kaikenlaista ihan pohjamutia myöten. Teki meille molemmille tosi hyvää. Katsottiin myös elokuva Bobby, joka oli kyllä pettymys. Mutta muuten oli huippua, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Ja nukuttiin aamulla toooosi pitkään. Puolenpäivän aikaan vasta noustiin ja katsottiin taas leffaa, tällä kertaa Magdalena-sisaret, ja se oli tosi hyvä. Aika ahdistava kylläkin, mutta hyvä. Vihaksi kyllä pisti, miten viattomia naisia on kohdeltu... Onneksi ei tuota vielä illalla katsottu, että saatiin nukutuksi.

Minuu jännittää, oon lähdössä Lontooseen viikoksi 24.10. Odotan jo tosi paljon, mutta jännittääkin. Puolisko on ollut siellä nyt kaksi viikkoa ja tuohon reissuun on vielä viisi viikkoa ja risat. Menispä aika nopeesti!

Tänään on BB:n kolmas pudotus. Henri tai Satu lähtee. Oon melko varma, että lähtijä on Satu. Enpä juurikaan pidä kummastakaan, mutta ehkä mieluummin soisin Henrin lähtevän. Vaikka pidän Satua tosi ärsyttävänä ja epäkypsänä ihmisenä, niin säälittää jo koko tyyppi. Sadulle voisi itselleen olla parempi, että joutuisi lähtemään kotiin. Niinhän tässä varmaan käykin. Pelottaa vaan, että jos Henri jää, niin hän alkaa luulla, että on jotenkin suosittu yleisön silmissä, vaikka tuskin niin on. Jos se luulee, että hänen käyttäytymisestään täällä pidetään, niin eipä varmaan tyyliäkään sitten muuta. Ellei sitten tosissaan halua olla joutumatta enää äänestykseen. Saa nähdä, kumpi lähtee, mutta Satua tosiaan veikkaan. Sauli on edelleen miun suosikki!

Klassikko

Tämä Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla on yksi suomalaisten merkkihenkilöiden patsaiden klassikoista. Varmasti ihan jokainen on nähnyt sen vähintään jossain kouluaikojen historiankirjassa.

Näin Agricolan juhlavuotena kuva sopii hyvin tämän viikon Valokuvatorstain haastesanaan klassikko.

(Kuvaa klikkaamalla saa esille isomman kuvan, jossa herran melko yrmy ilme näkyy selvemmin)

Kylymä!

Hui, kun täällä on kylmä. Näpit ja varpaat ihan jäässä. Tosin ne on melkein aina, mutta on täällä silti aika viilee. Aamulla oli ulkonakin kylmä. Kun puoli kasin aikoihin lähdin pilatekseen, oli lämpöä vain nelisen astetta ja hengitys höyrysi. Nyt on ulkona sentään 12 astetta, mutta silti vaikuttaa kolealta. Se on syksy totta tosiaan. Puolisko kuulemma vielä T-paita päällä viipottaa siellä saarellaan. Katteeks käy.

Miun pitää olla 4 viikkoa lomalla nyt ennen vuodenvaihdetta. Kun pitää olla päivä työttömänä vuoden lopussa, niin lomat täytyy pitää alta pois. Oon loka-marraskuussa 3 viikkoa ja joulukuussa viikon lomalla. Tarkoitus ois lähteä lokakuun lopussa Puoliskon luo Lontooseen. Vähän kyllä hirvittää. Samalla tietysti jännitän ja odotan innolla, kun nyt vaan lähtö onnistuisi ja konekin pysyisi ilmassa.

Lusikoinpa rahkani loppuun ja alan valmistautua töihin.

Asiakaspalvelija purnaa

Miun pitäis vähän ilmeisesti kasvattaa suojakuorta. Mie otan ihan liian paljon asioista itteeni. Siis toisten sanomisista jne. Varsinkin kun on asiakaspalvelutyössä, pitäisi antaa asiakkaan ei-niin-mukavien kommenttien vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis tietenkin silloin, jos kritiikki on asiaankuuluvaa ja se esitetään asiallisesti, pitää kuunnella ja yrittää tehdä seuraavalla kerralla toisin. Mutta jos tuntuu, että se asiakas vaan kaataa huonon päivänsä asiakaspalvelijan niskaan, niin silloin pitäisi olla joku suodatin päällä. Mie en ilmeisesti vaan osaa. Tänään oli yksi sellainen pieni tilanne töissä, että se asiakas olis voinut olla ystävällisempikin. Tää osui vielä ihan työpäivän loppumetreille ja siksi jäi jotenkin vähän huono maku suuhun loppupäiväksi. Se on jotenkin niin uskomatonta, että vaikka tänäänkin oli monta mukavaa asiakasta, niin se yksi ainoa känkkäränkkä jää mieleen. Välillä tuntuu, että asiakkaille pitäisi opettaa asiakaskäyttäytymistä. Asiakaspalvelijakin on ihminen, ja ihminen on erehtyväinen. Vaikka sanotaan, että asiakas on aina oikeassa, niin oikeasti se ei läheskään aina mene niin. Mie oikeasti tykkään tosi paljon asiakaspalvelutyöstä (kunhan ei koko päivää tarvitse sitä tehdä) enkä nyt koe olevani mikään maailman huonoin asiakaspalvelija. Joskus vaan tuntuu, ettei oikein jaksa. Tosin tämä miun herkkänahkaisuus ei koske ainoastaan työtä, vaan oon muussakin elämässä sellainen, että otan helposti kaikki pienetkin sanomiset itteeni ja mietin ja kääntelen niitä päässäni. Ja usein käännän ne varmasti itseäni vastaan. Oonko mie ihan terve? Yleensä mie aina Puoliskolle kerron, jos joku juttu harmittaa, mitä töissä on sattunut. Nyt on siksikin vähän orpo olo, kun se ei oo täällä kuuntelemassa ja kommentoimassa.

No joo, en mie sentään koko päivää oo murehtinut, testasin sen eilen ostamani gymstickin:) Hyvin toimii! Ja hyvin saa hien pintaan! Kun vaan nyt tulee sillä tehtyä.

Einari se sitten lähti BB-talosta. Pieni yllätys oli. Luulin, että Eikan fanit olis äänestäneet sen jatkoon. Tai sitten sillä on jo enemmän antifaneja. Ja vielä suurempi uutinen tänään BB-maailmassa on tietenkin Heli, talon uusi asukas, joka asteli taloon Talk Shown loppumetreillä. Aika jännä oli seurata asukkien ilmeitä, kun Heli asteli taloon ;) Miesten katseen puhuivat puolestaan ja naiset arvioivat aika suoraan katseillaan myös. Mitenhän käy nyt Sadun ja Timon? Timohan aika suoraan pk-huoneessa sanoi, että ei välttämättä ole Sadusta niin kiinnostunut kuin Satu hänestä, ja että joku vetävä mimmi voisi muuttaa tilannetta talossa. Jännittävää. Nyt melkein harmittaa, ettei ole 24/7-palvelua. Heli on kuulemma (vähän epäselväksi miulle jäi, että onko entinen vai nykyinen) Lamourettes-ryhmän jäsen.

Uusi lelu, Geishaa ja Sauli

Mie hommasin tänään itelleni uuden lelun. Siis ostin. Oon jo harkinnut tuota gymstickiä pidempäänkin, ja nyt tänään menin kuntosalin jälkeen Sokokselle ja ostin sen. Toivottavasti se tosiaankin tuottaa tulosta, ei nimittäin ollut mikään kauheen halpa. Tosin tuolla nettikaupassa on näköjään vielä paljon kalliimpi kuin Sokkarilla. Ylläri tuossa oli se (kotona vasta huomasin), että mukana tuli Gymstick Work Out -DVD. Ihan hyvä niin. Ja tietysti ohjeet kuvien kera tuli myös paperilla. Pikkaisen testasin jo tänään, huomenna ajattelin kokeilla ihan kunnon treenin tuon DVD:n avulla. Aika monikäyttöinen tuo tuntuu olevan. Voi sitten kotona harjoitella silloin, kun ei ole salille menossa ja muutenkin.

Katsoin tänään Geishan muistelmat. Voi että. Oon vieläkin sen leffan lumoissa. Aivan upeaa. Tarina oli hieno ja elokuvan visuaalisuus jotain mahtavaa. Silmä lepäsi niissä väreissä, lavastuksessa, maisemissa, kaikessa kauneudessa. Enpä ole aikoihin nähnyt elokuvaa, josta olisin näin paljon pitänyt.

Oih, tällä hetkellä miun BB-suosikki taitaa olla Sauli. Ihana :) Se vaan on jotenkin niin symppis ja söötti. Sille vois varmaan antaa anteeks melkein mitä tahansa. Melkein. Ja siis miun mielestä Sauli ei oo todellakaan siinä mielessä ihana, vaan ihan tyyppinä, persoonana. Siitä on jotenkin niin helppo pitää. Tämänkin illan realityssä se oli niin empaattinen Kadin kanssa. Kadi on toinen miun lemppari, ainakin nyt. Tyttö ainakin vaikuttaa vilpittömältä, vaikkei varmasti olekaan maailman helpoin ihminen. Mie vaan jotenkin tykkään siitä. Maxinesta pidän myös, ja Jarkosta, kunhan vaan ei liikaa paisuttelisi juttujaan. Tiinahan häippäsi eilen raskautensa vuoksi talosta, ja se oli mielestäni ainoa oikea päätös. Näin alkuvaiheessa raskautta ei tosiaankaan tarvitse yhtään ylimääräistä stressiä ja oikeanlainen ravinto ja riittävä uni ovat tarpeen. Ja onhan se varmasti turvallisempaa ja mukavampaa muutenkin odottaa lasta sen isän ja muiden läheisten kanssa eikä telkkarissa koko kansan töllisteltävänä. Huomenna on taas häätöilta, vaikea sanoa, lähteekö Einari vai Henri. Enkä oikeestaan osaa sanoa, kumman haluaisin lähtevän. Eikka kyllä on se erilainen tyyppi, mutta se jatkuva muiden hiplaaminen jne. alkaa kyllä jo puistattaa. Heka taas, kun se osaisi ottaa rennommin, niin olisi siedettävämpi tyyppi. Ja tuleekohan joku taloon Tiinan tilalle? Ja jos tulee, niin joko se tapahtuu pian? Jännää.

Kai se pitäis kömpiä kohta petiin, huomenna on työpäivä.

Siivousta kera Bon Jovin

Nonni, nyt ois siivous suoritettu. Jo oli aikakin. Taustalla tuli huudatettua pitkästä aikaa Bon Jovia, tällä kertaa Keep The Faith -levyä. Damn, miten hyvältä muuten kuulosti wanhan fanin korvaan pitkästä aikaa. Pitäisköhän nyt syksyllä kuunnella enemmänkin. Hyvin vielä sanatkin muistaa ;) Ja kun nyt saan rauhassa kuunnella ihan just sitä musiikkia kuin kulloinkin huvittaa kuunnella.

Huomasin jälleen kerran, että mie vihaan imurointia. Hyvin harvoin mie sitä joudun tekemäänkään yleensä, kun se on Puoliskon heiniä. Nyt tänä syksynä on sitten sattuneesta syystä vähän pakko. Oli muuten luullakseni eka kerta, kun imuroin tässä asunnossa. Ai miksi vihaan?

• se on äärettömän tylsää ja yksitoikkoista. Sopii siksi paremmin putkiaivoille kuin tippaleiville xP
• siinä tulee hiki, vaikkei se varmaan kovin montaa kaloria edes polta
• ärsyttävää kuljettaa perässä sitä imuria, kun se aina jumii moneen paikkaan
• suuttimesta roikkuvat (miun) hiukset kuorrutettuna pölypalloilla ovat erittäin inhoja

Tuossa on jo syitä tarpeeksi, eiköhän oo jo kaikille selvää, että imurointi ei todellakaan ole miun lempipuuhia. Mieluummin pyyhin pölyjä ja pesen vessaa. Nyt ymmärrän senkin, kun Puolisko aina valittaa yhdestä meidän matosta, että sitä on tosi hankala imuroida. Totta se on. Mutta kun ei sitä voi tuosta kohdasta poiskaan heittää. Jospa ostaisi uuden tilalle? Tuo matto kun ei ole edes todellakaan mikään design-tuote, vaan ostettu joskus Ikeasta vajaalla 5 €:lla.

Aamulla paistoi aurinko niin nätisti, nyt näyttää pilvistyvän. Toivottavasti ei ala sataa, kun ollaan tyttöjen kanssa menossa sinne satamaan.

Lapsi

Joku lapsi on näillä pikkupoposilla tepsutellut aikanaan. Kukahan? Ei ainakaan ole enää tässä maailmassa tunnistamassa omakseen. Valokuvatorstain 58. haaste.

Syksy on saapunut

Taivas on harmaa ja pimeä, vettä sataa lotisee ja tuulee. Onpa puissa jo muutama keltainen lehtikin. Taitaa olla syksy. Tulin just jumpasta ja kauppareissulta, en varmasti liiku enää mihinkään ulos tänä iltana. Nyt on vähän sellainen olo, että se lämmin turvallinen kainalo olis kiva ;) Pitänee kuitenkin pärjätä ilman.

Viikko on kulunut tosi nopeesti, kun on ollut ohjelmaa. Enkä oo vieläkään ehtinyt oikein Puoliskoa edes ikävöidä. Mitä nyt nukkumaanmennessä on aina vähän haikea olo. Mutta miulla onkin ollut töitä ja alkuviikostahan ystävä M oli täällä. Ja tuo Skype on kyllä loistava keksintö ;D Huominen ja lauantai on vapaat. No, huomiseksikin on jo buukattu siivouspäivä (how joyful!) ja Nanten ja Erilin kanssa treffit. Tarkoitus olis mennä käymään satamassa sadonkorjuumyyjäisissä, toivottavasti sää paranee huomiseksi.

Lauantaille en oo vielä keksinyt mitään muuta kuin salikäynnin. Vois silloin tietty kattoo digiboksilta tallennettuja sarjoja, niitä on sinne kertynyt, kun en oo ehtinyt katsoa. Löytyy ainakin Pakoa, Bad Girlsiä, Teho-osastoa, Jerichoa ja Dexteriä. Ainiin, ja pitäis katsoa myös kirjastosta lainaamani Geishan muistelmat ja Brokeback Mountain. Tuossahan sitä jo lauantai kuluukin mukavasti. Ja BB:ssäkin pitää pysyä kärryillä.

Nyt syömään.

Hiljaisuutta ja BB

Aika hiljaista on kotona nyt, jos en ota huomioon taustalla kuuluvaa telkkarin ääntä. En mie oikeesti vielä edes tajua sitä, että Puolisko on poissa täältä kolme kuukautta. Vielä on vähän sellainen tunne, että koska tahansa tuossa ovessa kiertyy avain ja se tulee kotiin. Mutta ei taida käydä ihan niin. Heh, järkkäsin heti tänään Puoliskon hammasmukin pois vessan kaapista ja pyyhkeen naulakosta, tuli sinne miulle tilaa ;D Sänkykin on nyt yksin miun, oman peiton heivasin pois ja käytän Puoliskon peittoa tämän ajan, kun se on parempi ja lämpimämpi. Pitäis ostaa kyllä molemmille uudet peitot kohtsillään. Harmi vaan, ettei siellä sängyssä ole nyt sitä lämmintä kainaloa, johon voisi käpertyä... Aika ristiriitainen olo jotenkin. Kun ei miulla vielä oikeestaan ikävä oo, mutta tietoisuus siitä ettei nähdä vähään aikaan, tuntuu kuitenkin ikävältä. Ja se läheisyydenkaipuu on jo vähän päällä. Haluisin haleja ja pusuja. Onneks on ystäviä, joilta niitä haleja saa (?), mutta onhan se ihan eri asia. Ja onneks miulla on Milla, Ressu, Jasmiini, Petteri, Milo ja Svante jakamassa sängyn ;D Ne ovat pehmoleluja, muuten. Ja tämä blogiin kirjoittaminen tuntuu nyt myös ihan ok-keinolta purkaa ajatuksia ja tunteita.

Kiva oli nyt viikonloppuna nähdä taas Pikkusiskoa ja avomiestään. Kun heitä vietiin junalle, tulin samalla kotiin. Puolisko soitti eilen illalla (tai siis puolen yön aikaan) että oli päässyt perille, kone vaan oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta tunnin myöhässä. Tänään oon saanut yhden tekstarin, ja kaikki tuntuu olevan ihan kunnossa siellä. Odotan kovasti, että Puolisko saa siellä koneensa toimintaan, että voidaan sitten Skypen välityksellä jutella paremmin. Huomenna illalla ystävä M tulee meille tuolta E-Suomesta, kun sillä on täällä tiistaina velvoitteita (ei siis täällä meillä, mutta tässä kaupungissa). Keskiviikkoon M sitten täällä punkkailee, mikä tietty sopii miulle vallan mainiosti ;) Vähän harmi, kun miulla on tiistaina iltavuoro, niin ei kauheesti kyllä ehditä mitään tekemään, mutta onpahan tuossa parina iltana vähän aikaa höpötellä.

BB:täkin oon seurannut, tänään olikin eka pudotus. Odotetusti Maria oli ensimmäinen kotiinlähtijä. Eihän talossa ole tietenkään mitään järkeä pitää ihmistä, joka ei siellä oikeasti halua olla ja vetäytyy muiden seurasta.

Miulle ei ole oikeestaan vielä ketään selkeetä suosikkia tullut. Helpompi on jotenkin aina etsiä ne ärsyttävämmät tyypit, mitähän tämä kertoo miusta? Hekasta pidin ihan aluksi, mutta nyt sen jatkuva pomottaminen ja päteminen on alkanut ottaa aivoon aika pahasti. Sadusta en jostain syystä tykkää, ehkä hänenkin pomomainen tyylinsä ärsyttää minnuu. Einari... huhhuh! Aluksi olin ihan että mistä ihmeestä tuo on tuonne löydetty!?! Eikkaan suhtautumiseni on tosi ristiriitaista. Toisaalta minuu ällöttää sen jatkuva hiplaaminen ja sellainen lipevänoloinen olemus, toisaalta taas tykkään siitä, että kerrankin talossa on joku oikeesti erilainen tyyppi. Vitsit, miten se näyttää ja kuulostaa Jorma Uotiselta :/ Ja se ikäkin tietysti, tosi nuorihan se vielä on. Saas nähdä. Sauli on miusta jotenkin symppis, vaikka menikin ekana iltana juomaan toistenkin juomia. Tosin se on jäänyt vähän pimentoon noissa lähetyksissä nyt loppuviikosta. Miusta se on jotenkin hellyttävä, semmoinen pikkuvelimäinen. Siis ei se muistuta miun Pikkuveljeä millään tavalla (aika kaukana siitä!), mutta siis pikkuvelimäinen niin, että siitä vois tykätä niinkuin pikkuveljestä ja sitä haluaisi suojella maailman pahuudelta ;) Kadista tykkään myös, kunhan ei ala liikaa huseeraamaan kanana tunkiolla. Energisyyttä tarvitaan taloon. Jarkko on niillä rajoilla, että tykkäänkö vai ärsyttääkö. Riippuu siitä, alkaako egoilla liikaa. Oikeestaan sama koskee Akia. Muuten ovat olleet aika taustalla. Timosta ja Maxinesta ei ole juuri mitään mielipidettä vielä. Noista kyllä ainakin Maxine on kylläkin enemmän plussalla kuin miinuksella tällä hetkellä miun listalla. Tiina on niillä rajoilla. Välillä tosi ärsyttävä, kun vinkuu ja hakee huomiota. Mutta toisaalta ihan mukavakin ainakin joskus. Mitähän se raskaustesti muuten paljastaa? Ja mitä Tiina aikoo tehdä, jos se on positiivinen? Piiasta kyllä oon tykännyt ainakin tähän asti.

Vaikka jotkut tyypit ärsyttävät, en silti haluaisi heitä ulos talosta ainakaan vielä tässä vaiheessa. Juuri hehän tuovat taloon sitä jännitettä ja erilaisia ihmisiä sinne kaivataankin. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja luonteeltaan jees-miehiä ja -naisia, olisi ohjelma aika tylsää katsottavaa.

Nyt odotellaan toista viikkotehtävää ja uusia nimeämisiä. Veikkaisin, että ainakin Heka on nimettynä ensi viikolla.

Yksin

Siellä se miun kulta nyt lentää kohti Helsinkiä, just tulin lentoasemalta saattelemasta. Raukka joutuu odottamaan Helsinki-Vantaalla aika monta tuntia, kun Lontoon kone lähtee vasta klo 18 jälkeen. No mie lupasin sille soitella ;)

Nyt on pala kurkussa ja kummasti pitää nieleskellä. Mut mie oon itestäni ylpee, kun en yhtään oo itkenyt tänä aamuna. Ois kyllä parku lähtenyt jos ois vaan antanut tunteilleen vallan, mutta aattelin, että on se Puoliskosta mukavampi lähteä, kun mie en vollota. Minnuu jännittää ihan hirveesti sen puolesta, että miten se siellä pärjää. Vaikka kyllähän mie tiedän, että se pärjää. Sekin on hyvä, kun se tuntee ne Lontoon työkaverit jo valmiiksi, kun ne ovat käyneet täällä päässä. Yhden työkaverin luona Puolisko majaileekin aluksi, kun etsivät sille kämppää. Tai siis huone soluasunnostahan se tulee olemaan.

Väsyttää. Eilen käytiin illalla vielä kahdestaan syömässä ja sitten oli pakkaamista. Kello oli yhden maita, kun mentiin nukkumaan ja herätys oli kuudelta.

Mie lähden kohta lohdukkeeksi kulmakarvojen värjäykseen ;D Vois vähän kaupoissakin kierrellä. Sitten menen vanhempieni luo, katotaan niitä Gilmoren tyttöjä! Nyt vähän itkettää kyllä, ei pidä ajatella. En mie voi silmät turvoksissa sinne kulmakarvojen värjäykseen mennä.

Kyllä tää tästä!