sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Pipareita, glögiä ja Raskaampaa Joulua

Noniin. Sainhan mie ne piparit paistettua :) Ja nyt kotona leijuu aivan ihana jouluinen tuoksu. Taustalla soi Raskaampaa Joulua (joka ei nyt kuitenkaan mitään kovin raskasta menoa ole, mutta suht hyviä versioita joulubiiseistä kyllä) ja kohta on aikomus keittää glögiä ja maistella tuotoksia. Valmis taikinahan se kylläkin oli, tekisi mieli tehdä joskus taikina alusta asti itse niinkuin lapsena tehtiin. Se oli aina kamalan jännää ja salaa piti päästä maistamaan taikinaa ja sitten oli maha kipeä. (OK, maistelin mie vähän sitä taikinaa nytkin...)

Eilen en tylsistynyt koko iltaa yksin kotona. Tungin itseni erään ystäväni seuraan, joka oli menossa kavereineen Feveriin. Onneksi lähdin, olisin muuten tullut mökkihöperöksi kotona. Ihan kiva paikka tuo uusi Fever oli. Tapetti oli aivan ihana! Mutta häiritsi, kun se tila on sellainen iso avara yhtenäinen, niin siellä on sitten aikamoinen metakka eikä musiikkikaan aina niin hyvin kuulu. Ja silti joutuu huutamaan vieruskaverille, jos meinaa jotain saada sanotuksi. Joo, tottakai baarissa on ja pitääkin olla meteliä, mutta tuolla se oli jotenkin vähän häiritsevää. Vessatilat olisivat voineet tehdä isommiksi, mutta useinhan se on ongelma monessa paikassa. Mutta tykkäsin ihan joo, ja ilta oli mukava. Kun mentiin siinä 23 paikkeilla, oli baari ihan täynnä. Aika pian saatiin kuitenkin istumapaikat onneksi ja illan edetessä alkoi väljyyttäkin tulla. Lienevätkö ihmiset sitten suunnanneet jonnekin yöbaariin. Puoliskokin ilmaantui paikalle jossain vaiheessa, kun oli saunaillassa juomiset loppuneet ;)

Mutta nyt sitä glögiä keittämään, jospa sillä tuo Puoliskon yskäkin vähän asettuisi.

lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Väsynyt valittaja

Tulin töistä. Tänään oli tarkoitus paistaa pipareita ja laittaa jouluvaloja. Ja kotona on kamala sotku ja pitäis siivota. Mutta miulla on nyt ihan semmoinen olo, että en jaksais. Siis miulla, joka yleensä intoa puhkuen olen joulun alla tekemässä kaikkia joulupuuhia heti kun vain tuntuu, ettei ole vielä liian aikaista. Tänä vuonna on ollut vähän matalapainetta havaittavissa tässä jouluintoilussa. Mie oon ollut koko syksyn ihan älyttömän väsynyt ja on ollut aika usein univaikeuksia. Saattaa olla ihan tuosta johtuvaa.

Eihän miun elämä edes mitään rankkaa ole, kun huushollissa elää miun lisäksi vain Puolisko ja ystävämme villakoirat pitkin lattioita. Niin, jotta ei miun kai pitäis valittaa väsymyksestä ja muusta, kun en varmaan perheellisten stressistä ja väsymyksestä mitään (vielä) tiedä. Mutta valitan silti! Aika täysiä miun päivät ovat olleet tässä syksyllä, ihan ihmettelen, että miten aika riittää sitten kun niitä lapsia on joskus (toivottavasti). Ja miten mie sitten kestän sen stressin ja väsymyksen? Pelottavaa. Kaipa niissä lapsissa on sitten niin paljon niitä hyviä puolia, että huonot puolet jäävät niiden varjoon.

Jos mie kuitenkin edes yrittäisin saada jotain aikaiseksi (?)

Olut tai pari taitaa maistua tänään ainakin. Pitäisköhän illalla lähteä johonkin? Puolisko on ainakin alkuillaksi menossa saunomaan työkavereidensa kanssa. En sitten tiedä, että suunnataanko yhdessä illalla johonkin vai ei. Tekisi kyllä mieli, mutta väsyttää. Mutta silti on tylsääääää. Huomenna ainakin taidan viettää ihan rennon (ja tylsän) päivän.

perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Lasi


Otinpa pitkästä aikaa osaa myös Valokuvatorstain haasteeseen, aiheena lasi. Tässä kuvassa sitä on ihan tuplasti; juomalasi (sisältää gintonicin ;D) sekä lasinen parvekepöytä. Ovat ihan sävy sävyyn vielä!

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Winterstorm

Tarpeeks kun valittaa, niin johan alkaa tapahtua! Edellisessä postauksessa siis märisin lumenpuutteesta ja pimeydestä. Onpahan ainakin tuo lumenpuute nyt mennyttä ainakin toistaiseksi! Aikamoinen myrsky on riehunut maassamme tänään ja sähkötkin ovat poikki monesta torpasta. Onneksi ei meiltä (koputtaa päät... puuta).

Tänään oli Joensuun kaupunkikeskustayhdistyksen järjestämä perinteinen joulun avaus. Alun perin oli tarkoitus mennä sinne ihmettelemään, mutta tämä sää kyllä sai aikaan sen, että menin mieluummin jumppaan. Jouduin toki sinnekin tarpomaan läpi tuulen ja tuiskun. Hyvä puoli siinä oli, että kun miun sali sijaitsee aivan torin laidalla, niin ennen ja jälkeen jumpan sai ikkunasta aitiopaikalta katsella torin touhuja. Ennen jumppaa ei torilla paljon väkeä näkynyt, kävi sääliksi lumihiutale- ja tonttupukuiset lapset, jotka lavalla hyppivät. Ilmeisesti siinä oli kuitenkin vasta harjoituksesta kysymys (?), sillä jumpan päätyttyä tori olikin pelmahtanut ihan täyteen väkeä ja zembalot olivat täydessä vauhdissa. Kotimatkalla kävin ruokakaupassa ja siinä oli ilotulituskin alkanut ja vilauksen siitä näinkin. Ilmeisesti tosi alhaalta olivat ampuneet raketteja, koska ihan hyvin näkyi. Voi tietty olla, että ne isoimmat paukut ovat menneet tuiskun ja pilvien peittoon.

Toivottavasti nämä lumet nyt pysyvät eikä lämpene liikaa. Jos nyt nämä kinokset alkaisivat sulaa, niin johan tulisi loskaista!

Enää viikko marraskuuta, ja sitten koittaa joulukuu. Ensi viikonloppuna varmaan meilläkin laitellaan jouluvaloja.

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Joulun tuoksua ja talven odotusta

Mie olen nyt täällä keskellä huumaavan herkullista joulun tuoksua! Otin juuri uunista piparimuffinit, halusin kokeilla reseptiä, jonka löysin tämän vuoden Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Tai itse asiassa ohje oli lehdessä olevassa Oivariinin mainoksessa, mutta kuitenkin ;D

Jouluihmisenä mie jo odotan joulua, varsinkin nyt viikonlopun jälkeen odotus on alkanut. Miulla oli nimittäin perjantaina pikkujoulu ystävän kanssa. Juotiin glögiä ja syötiin torttuja ja pipareita ja jouluoluttakin miulla oli. Oli kynttilöitä ja kuunneltiin joulumusiikkia. Sitten karu totuus iski vasten kasvoja, kun lähdettiin Gloriaan. Kamala vesisade (joka muuttui yön mittaan rännäksi) ja kaiken valon nielevä pimeys... Vaikka mie mustasta tykkäänkin ja aika mustanpuhuva persoona olenkin, niin rajansa on tällä mustalla pimeydelläkin! Mie asun sentään Pohjois-Karjalassa ja täällä kuuluu olla jo nyt lunta ja pakkasta! Meillä kuuluu olla valkoinen joulu ja hanget korkeat nietokset! Meille kuuluu se kaunis, harmoninen sininen hetki, joka heijastuu myös valkeaan hankeen hieman ennenkuin illan pimeys saapuu. Mie niin kaipaan lapsuuden talvia, jolloin pakkanen varmasti paukkui ja lumikin oli ihan itsestäänselvyys. Mie haluan ne talvet takaisin! Saavatko miun (mahdollisesti tulevat) lapset koskaan kokea sellaisia talvia kuin mie lapsena sain?

Tänään sentään vähän lohdukkeeksi satoi lunta. Kyllä se heti toi hieman valoa tähän synkkyyteen, mutta eihän tämä nyt riitä. Hartaasti siis toivon, että saataisiin pian lunta ja tänä vuonna valkea joulu tänne, missä se on aina ennen ollut aika varma juttu. Vai pitääkö tässä alkaa harkita muuttoa Lappiin?

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Töistä ja vähän muustakin

Tällä viikolla on ollut kaksi päivää töitä. Ei oo onneksi ollut yhtään viikkoa kesän jälkeen, ettei ois ollu töitä ollenkaan. Ens viikolla oiskin sitten täydet tunnit. Jippiaijee! Toisaalta tämä on aika rasittavaakin, kun miulle nyt näitä työsopimuksia tulee koko ajan tosi pätkittäin. Esim. viime viikolla oli 4 päivää töitä ja joka päivälle omat työsopimukset! Siinä kertyy paperia enemmän kuin kylliksi... Ja sitten tällaisesta pätkittäisestä työstä kun ei lomia kerry. Se vähän kismittää. No, kattoo nyt miten pitkään jatkuu näin. Olihan miulla syyskuun loppuun asti pidemmät työsopimukset, mutta nyt on näin. Parempi tietysti näin kuin ei mitään... Kai. Vähän ikävää, kun ei tiedä ollenkaan tulevasta.

Tänään on vapaapäivä ja suuntaus on kaupungille Nanten ja Erilin kanssa. Eräässä kultasepänliikkeessä on tänään Kalevala Korun esittelijä paikalla ja ajattelin käydä katsomassa, josko hänellä olisi mukana näytillä sitä Uskelan Isokylän sormusta. Ois ihan kiva nähdä se ihan luonnossa ennen ostopäätöstä.

Mie sain tiistaina lääkäriltä luvan puolittaa miun verenpainelääkeannoksen! Pari viikkoa seuraan kotona mittaillen ja 3.12. on aika sairaanhoitajalle, jolle sitten näytän tulokset. Tämän aamun mittaus oli 115/76, eli hyvä. Ehkä se lääkeannoksen pieneneminen ei vielä vaikuta ja siksi oli noin hyvä (?) Tosin syke on ollut miulla nyt nämä pari päivää aika korkealla. Oon kyllä tällä viikolla joka päivä harrastanut aika korkeasykkeistä liikuntaakin, joten tuo tykytys voi siitäkin johtua. Who knows.

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

I'm sorry!

Anteeksi kamalasti kaikille, joille olen hiljaisuudellani huolta aiheuttanut :( Se ei ole ollut tarkoitus vähemmissäkään määrin. Todella ihania olette kuitenkin te, jotka näköjään olette kyselleet, mitä kuuluu. Sitä en tiedä, miksi sähköposti ei olisi tullut. Ellei sitten ole ollut se miun vanha osoite käytössä, nythän miulla on jo aika pitkään ollut tuossa sivupalkissa tuo gmailin osoite, joka on siis nykyinen.

Olen siis hengissä ja kaikki ihan ookoo, blogimaailma on vaan jäänyt... Enkä tiedä aktivoituuko tämä nyt tästä, mutta ainakin nyt ajattelin vähän päivittää kuulumisia. Eli töitä teen silloin kun niitä on, pätkätyöläinen siis olen tällä hetkellä :/ Mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Laihdutusprojekti on edelleen käynnissä ja nyt on (kesästä '07) lähtenyt 23 kg. Tosi hidasta se on tällä hetkellä, mutta ihan hyvä tulos tuokin on jo. En silti missään nimessä ole vielä lähellekään tyytyväinen, vaan matkaa tavoitteeseen on vielä.

Isoja asioita tapahtuu, sillä Lunara menee naimisiin ensi kesänä! Heinäkuussa on "The Day" ja jo jännittää! On varattu jo juhlapaikka (pitopalveluineen), vihkijä maistraatista juhlapaikalle (tosin ei vielä tietoa, kuka niistä tulee), kuvausaika studioon ja miulle kampaaja. Pukukin on jo hyvällä mallilla, kun miun vanhasta tummanvihreästä samettipuvusta tuunataan hääpuku. Eikä siihen mitenkään kamalasti varmaan edes muutoksia tule. Sormuskin on jo aika vahvana mielessä, että millaisen haluan. Tällä hetkellä siis Kalevala Korun Uskelan Isokylän sormus on se ykkösvaihtoehto. Aah, tästä siheesta mie voisin kirjoittaa vaikka kuinka!

En nyt sano, että aktivoidunko mie nyt tässä vai en, mutta ainakin nyt teille tiedoksi, että elän ja hengitän. Ja anteeksipyyntö siitä, kun olen laiminlyönyt teidät blogiystävät... Olette kyllä mielessä olleet ja nyt on huono omatunto...