Sanan mahti

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Valokuvatorstain aiheena on katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Niin, sanat ovat ehdottomia ja kerran sanottuna niitä ei voi enää peruuttaa. Sanoilla voi saada paljon aikaan sekä pahaa että hyvää, niillä on aikamoinen mahti hallussaan. Sanat kuitenkin tekevät meistä juuri ihmisiä; meillä on ollut taito kommunikoida keskenämme puhutulla kielellä jo ammoisista ajoista lähtien ja kirjoitettu kielikin on ollut osa historiaamme jo vuosituhansien ajan. Kuvassa on esimerkki jälkimmäisestä. Sumerien nuolenpääkirjoitushan on tiettävästi ihmisen vanhin kirjoitusjärjestelmä Egyptin hieroglyfien rinnalla. Kuvan nappasin British Museumissa vuosi sitten syksyllä.

Pipareita, glögiä ja Raskaampaa Joulua

Noniin. Sainhan mie ne piparit paistettua :) Ja nyt kotona leijuu aivan ihana jouluinen tuoksu. Taustalla soi Raskaampaa Joulua (joka ei nyt kuitenkaan mitään kovin raskasta menoa ole, mutta suht hyviä versioita joulubiiseistä kyllä) ja kohta on aikomus keittää glögiä ja maistella tuotoksia. Valmis taikinahan se kylläkin oli, tekisi mieli tehdä joskus taikina alusta asti itse niinkuin lapsena tehtiin. Se oli aina kamalan jännää ja salaa piti päästä maistamaan taikinaa ja sitten oli maha kipeä. (OK, maistelin mie vähän sitä taikinaa nytkin...)

Eilen en tylsistynyt koko iltaa yksin kotona. Tungin itseni erään ystäväni seuraan, joka oli menossa kavereineen Feveriin. Onneksi lähdin, olisin muuten tullut mökkihöperöksi kotona. Ihan kiva paikka tuo uusi Fever oli. Tapetti oli aivan ihana! Mutta häiritsi, kun se tila on sellainen iso avara yhtenäinen, niin siellä on sitten aikamoinen metakka eikä musiikkikaan aina niin hyvin kuulu. Ja silti joutuu huutamaan vieruskaverille, jos meinaa jotain saada sanotuksi. Joo, tottakai baarissa on ja pitääkin olla meteliä, mutta tuolla se oli jotenkin vähän häiritsevää. Vessatilat olisivat voineet tehdä isommiksi, mutta useinhan se on ongelma monessa paikassa. Mutta tykkäsin ihan joo, ja ilta oli mukava. Kun mentiin siinä 23 paikkeilla, oli baari ihan täynnä. Aika pian saatiin kuitenkin istumapaikat onneksi ja illan edetessä alkoi väljyyttäkin tulla. Lienevätkö ihmiset sitten suunnanneet jonnekin yöbaariin. Puoliskokin ilmaantui paikalle jossain vaiheessa, kun oli saunaillassa juomiset loppuneet ;)

Mutta nyt sitä glögiä keittämään, jospa sillä tuo Puoliskon yskäkin vähän asettuisi.

Väsynyt valittaja

Tulin töistä. Tänään oli tarkoitus paistaa pipareita ja laittaa jouluvaloja. Ja kotona on kamala sotku ja pitäis siivota. Mutta miulla on nyt ihan semmoinen olo, että en jaksais. Siis miulla, joka yleensä intoa puhkuen olen joulun alla tekemässä kaikkia joulupuuhia heti kun vain tuntuu, ettei ole vielä liian aikaista. Tänä vuonna on ollut vähän matalapainetta havaittavissa tässä jouluintoilussa. Mie oon ollut koko syksyn ihan älyttömän väsynyt ja on ollut aika usein univaikeuksia. Saattaa olla ihan tuosta johtuvaa.

Eihän miun elämä edes mitään rankkaa ole, kun huushollissa elää miun lisäksi vain Puolisko ja ystävämme villakoirat pitkin lattioita. Niin, jotta ei miun kai pitäis valittaa väsymyksestä ja muusta, kun en varmaan perheellisten stressistä ja väsymyksestä mitään (vielä) tiedä. Mutta valitan silti! Aika täysiä miun päivät ovat olleet tässä syksyllä, ihan ihmettelen, että miten aika riittää sitten kun niitä lapsia on joskus (toivottavasti). Ja miten mie sitten kestän sen stressin ja väsymyksen? Pelottavaa. Kaipa niissä lapsissa on sitten niin paljon niitä hyviä puolia, että huonot puolet jäävät niiden varjoon.

Jos mie kuitenkin edes yrittäisin saada jotain aikaiseksi (?)

Olut tai pari taitaa maistua tänään ainakin. Pitäisköhän illalla lähteä johonkin? Puolisko on ainakin alkuillaksi menossa saunomaan työkavereidensa kanssa. En sitten tiedä, että suunnataanko yhdessä illalla johonkin vai ei. Tekisi kyllä mieli, mutta väsyttää. Mutta silti on tylsääääää. Huomenna ainakin taidan viettää ihan rennon (ja tylsän) päivän.

Lasi

Otinpa pitkästä aikaa osaa myös Valokuvatorstain haasteeseen, aiheena lasi. Tässä kuvassa sitä on ihan tuplasti; juomalasi (sisältää gintonicin ;D) sekä lasinen parvekepöytä. Ovat ihan sävy sävyyn vielä!

Winterstorm

Tarpeeks kun valittaa, niin johan alkaa tapahtua! Edellisessä postauksessa siis märisin lumenpuutteesta ja pimeydestä. Onpahan ainakin tuo lumenpuute nyt mennyttä ainakin toistaiseksi! Aikamoinen myrsky on riehunut maassamme tänään ja sähkötkin ovat poikki monesta torpasta. Onneksi ei meiltä (koputtaa päät... puuta).

Tänään oli Joensuun kaupunkikeskustayhdistyksen järjestämä perinteinen joulun avaus. Alun perin oli tarkoitus mennä sinne ihmettelemään, mutta tämä sää kyllä sai aikaan sen, että menin mieluummin jumppaan. Jouduin toki sinnekin tarpomaan läpi tuulen ja tuiskun. Hyvä puoli siinä oli, että kun miun sali sijaitsee aivan torin laidalla, niin ennen ja jälkeen jumpan sai ikkunasta aitiopaikalta katsella torin touhuja. Ennen jumppaa ei torilla paljon väkeä näkynyt, kävi sääliksi lumihiutale- ja tonttupukuiset lapset, jotka lavalla hyppivät. Ilmeisesti siinä oli kuitenkin vasta harjoituksesta kysymys (?), sillä jumpan päätyttyä tori olikin pelmahtanut ihan täyteen väkeä ja zembalot olivat täydessä vauhdissa. Kotimatkalla kävin ruokakaupassa ja siinä oli ilotulituskin alkanut ja vilauksen siitä näinkin. Ilmeisesti tosi alhaalta olivat ampuneet raketteja, koska ihan hyvin näkyi. Voi tietty olla, että ne isoimmat paukut ovat menneet tuiskun ja pilvien peittoon.

Toivottavasti nämä lumet nyt pysyvät eikä lämpene liikaa. Jos nyt nämä kinokset alkaisivat sulaa, niin johan tulisi loskaista!

Enää viikko marraskuuta, ja sitten koittaa joulukuu. Ensi viikonloppuna varmaan meilläkin laitellaan jouluvaloja.

Joulun tuoksua ja talven odotusta

Mie olen nyt täällä keskellä huumaavan herkullista joulun tuoksua! Otin juuri uunista piparimuffinit, halusin kokeilla reseptiä, jonka löysin tämän vuoden Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Tai itse asiassa ohje oli lehdessä olevassa Oivariinin mainoksessa, mutta kuitenkin ;D

Jouluihmisenä mie jo odotan joulua, varsinkin nyt viikonlopun jälkeen odotus on alkanut. Miulla oli nimittäin perjantaina pikkujoulu ystävän kanssa. Juotiin glögiä ja syötiin torttuja ja pipareita ja jouluoluttakin miulla oli. Oli kynttilöitä ja kuunneltiin joulumusiikkia. Sitten karu totuus iski vasten kasvoja, kun lähdettiin Gloriaan. Kamala vesisade (joka muuttui yön mittaan rännäksi) ja kaiken valon nielevä pimeys... Vaikka mie mustasta tykkäänkin ja aika mustanpuhuva persoona olenkin, niin rajansa on tällä mustalla pimeydelläkin! Mie asun sentään Pohjois-Karjalassa ja täällä kuuluu olla jo nyt lunta ja pakkasta! Meillä kuuluu olla valkoinen joulu ja hanget korkeat nietokset! Meille kuuluu se kaunis, harmoninen sininen hetki, joka heijastuu myös valkeaan hankeen hieman ennenkuin illan pimeys saapuu. Mie niin kaipaan lapsuuden talvia, jolloin pakkanen varmasti paukkui ja lumikin oli ihan itsestäänselvyys. Mie haluan ne talvet takaisin! Saavatko miun (mahdollisesti tulevat) lapset koskaan kokea sellaisia talvia kuin mie lapsena sain?

Tänään sentään vähän lohdukkeeksi satoi lunta. Kyllä se heti toi hieman valoa tähän synkkyyteen, mutta eihän tämä nyt riitä. Hartaasti siis toivon, että saataisiin pian lunta ja tänä vuonna valkea joulu tänne, missä se on aina ennen ollut aika varma juttu. Vai pitääkö tässä alkaa harkita muuttoa Lappiin?

Töistä ja vähän muustakin

Tällä viikolla on ollut kaksi päivää töitä. Ei oo onneksi ollut yhtään viikkoa kesän jälkeen, ettei ois ollu töitä ollenkaan. Ens viikolla oiskin sitten täydet tunnit. Jippiaijee! Toisaalta tämä on aika rasittavaakin, kun miulle nyt näitä työsopimuksia tulee koko ajan tosi pätkittäin. Esim. viime viikolla oli 4 päivää töitä ja joka päivälle omat työsopimukset! Siinä kertyy paperia enemmän kuin kylliksi... Ja sitten tällaisesta pätkittäisestä työstä kun ei lomia kerry. Se vähän kismittää. No, kattoo nyt miten pitkään jatkuu näin. Olihan miulla syyskuun loppuun asti pidemmät työsopimukset, mutta nyt on näin. Parempi tietysti näin kuin ei mitään... Kai. Vähän ikävää, kun ei tiedä ollenkaan tulevasta.

Tänään on vapaapäivä ja suuntaus on kaupungille Nanten ja Erilin kanssa. Eräässä kultasepänliikkeessä on tänään Kalevala Korun esittelijä paikalla ja ajattelin käydä katsomassa, josko hänellä olisi mukana näytillä sitä Uskelan Isokylän sormusta. Ois ihan kiva nähdä se ihan luonnossa ennen ostopäätöstä.

Mie sain tiistaina lääkäriltä luvan puolittaa miun verenpainelääkeannoksen! Pari viikkoa seuraan kotona mittaillen ja 3.12. on aika sairaanhoitajalle, jolle sitten näytän tulokset. Tämän aamun mittaus oli 115/76, eli hyvä. Ehkä se lääkeannoksen pieneneminen ei vielä vaikuta ja siksi oli noin hyvä (?) Tosin syke on ollut miulla nyt nämä pari päivää aika korkealla. Oon kyllä tällä viikolla joka päivä harrastanut aika korkeasykkeistä liikuntaakin, joten tuo tykytys voi siitäkin johtua. Who knows.

I'm sorry!

Anteeksi kamalasti kaikille, joille olen hiljaisuudellani huolta aiheuttanut :( Se ei ole ollut tarkoitus vähemmissäkään määrin. Todella ihania olette kuitenkin te, jotka näköjään olette kyselleet, mitä kuuluu. Sitä en tiedä, miksi sähköposti ei olisi tullut. Ellei sitten ole ollut se miun vanha osoite käytössä, nythän miulla on jo aika pitkään ollut tuossa sivupalkissa tuo gmailin osoite, joka on siis nykyinen.

Olen siis hengissä ja kaikki ihan ookoo, blogimaailma on vaan jäänyt... Enkä tiedä aktivoituuko tämä nyt tästä, mutta ainakin nyt ajattelin vähän päivittää kuulumisia. Eli töitä teen silloin kun niitä on, pätkätyöläinen siis olen tällä hetkellä :/ Mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Laihdutusprojekti on edelleen käynnissä ja nyt on (kesästä '07) lähtenyt 23 kg. Tosi hidasta se on tällä hetkellä, mutta ihan hyvä tulos tuokin on jo. En silti missään nimessä ole vielä lähellekään tyytyväinen, vaan matkaa tavoitteeseen on vielä.

Isoja asioita tapahtuu, sillä Lunara menee naimisiin ensi kesänä! Heinäkuussa on "The Day" ja jo jännittää! On varattu jo juhlapaikka (pitopalveluineen), vihkijä maistraatista juhlapaikalle (tosin ei vielä tietoa, kuka niistä tulee), kuvausaika studioon ja miulle kampaaja. Pukukin on jo hyvällä mallilla, kun miun vanhasta tummanvihreästä samettipuvusta tuunataan hääpuku. Eikä siihen mitenkään kamalasti varmaan edes muutoksia tule. Sormuskin on jo aika vahvana mielessä, että millaisen haluan. Tällä hetkellä siis Kalevala Korun Uskelan Isokylän sormus on se ykkösvaihtoehto. Aah, tästä siheesta mie voisin kirjoittaa vaikka kuinka!

En nyt sano, että aktivoidunko mie nyt tässä vai en, mutta ainakin nyt teille tiedoksi, että elän ja hengitän. Ja anteeksipyyntö siitä, kun olen laiminlyönyt teidät blogiystävät... Olette kyllä mielessä olleet ja nyt on huono omatunto...

Yötön yö

Valokuvatorstain haasteena yötön yö. Harmi vaan, kun tänä vuonna tuskin saamme nauttia yhtä kauniista juhannussäästä kuin viime vuonna, jolloin tämä kuva on otettu. Pitäisikö kokeilla jotain pre-juhannustaikaa, jos se saisi sadepilvet väistymään? ;)

Hyvää juhannusta kaikille!

Sattuma

Viime juhannusaattona Linnunlahdella. Tarkkaan kun katsoo (tai klikkaa kuvaa suuremmaksi), voi huomata kuvassa purjeveneen, joka sattumalta osui kuvaan. Valokuvatorstain aiheena sattuma.

Sadepäivä

Sataa, sataa ropisee. Harmaata ja pimeää. Onhan se niin, että ei ole viime aikoina joissain osissa tätä maata saatu vettä tarpeeksi, hyvä siis luonnolle, että sataa. Täällä oli muuten viikko sitten maanantaina ihan samanlaista kuin nyt. Lisäksi silloin oli vielä aamulla niin kova ukkonen, että ikkunat tärisivät. Pelotti ihan, tosin mie pelkään aina ukkosta. Ensin jo ehdin ajatella, että joku pommi tai maanjäristys on, niin kova tärinä kävi. Ei onneksi sentään. Eilenkin Ukko iski salamoitaan, enpä ihmettelisi, jos tänäänkin niin kävisi. Päätä jomottaa vähän siihen tahtiin. Ja mielikin on vähän harmaana, kai se on tämä sää.

Ystävä oli viime yön meillä, kun hänellä on nyt yliopistolla gradun kypsäri menossa. Toivottavasti menee hyvin. Ja meneehän se :) Ja Hildegum on tulossa tänään katsomaan miun kanssa yhtä dokumenttia digiboksilta anorektisista tytöistä. Se tuli silloin telkkarista, kun oli Euroviisut samaan aikaan, niin piti tallentaa. Onhan se sitä "taattua 4D-laatua", mutta ihan mielenkiintoinen aihe. Samalla Hildegum värjää miun hiukset, on sitten taas vähän punaisempi tukka :D Haluaisin mustia raitoja ottaa tähän punaisen päälle. Ajattelin, että jos vaikka sitten ennen Rokkia kävisi ihan kampaajalla. Jos on varaa. Ja jos nyt ylipäänsä miulle sellaiset mustat raidat kävisi. Musta ja punainen on kyllä ihan ok-yhdistelmä.

Kroppa on pikkuisen hellänä eilisestä RPV:stä (reisi-pylly-vatsa -alueiden muokkaustunti). Hyvähän se vaan on, tietää ainakin, että oli tehokasta. Kyllä siellä kunto- ja jumppasalilla alkaa jo hiki virrata ihan eri tavalla tähän aikaan vuodesta! Varsinkin kun jumppa on vielä aika täynnä, niin hiki lentää. Jos malttais tänään pitää lepopäivän.

Hei hei mitä kuuluu?

Jahas, mistäs sitä aloittas... Anteeksi kaikille blogiystäville, etten ole vieraillut blogeissanne viime kuukausien aikana. Ei ole ollut oikein aikaa ja muutenkin ollut into hukassa bloggaamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa. Tekis mieli kirjoittaa ja paljon. Harmi toisaalta, etten voi tänne ihan kaikkia ajatuksiani laittaa... Pitää jonnekin muualle sitten.

Ja mitäpä kuuluu? No, miun painonpudotusprojekti on hengissä edelleen. Ja voi ihan hyvin. Käyn edelleen salilla ja jumpissa. Kun vielä otin 4 kk sitten mukaan Kalorilaskurin, on paino pudonnut nyt 12 kg sitten helmikuun alun. Ei viime kesän vaatteet oikein istu... Noin 18 kg on lähtenyt siis siitä, kun aloitin tämän touhun viime kesän lopulla. Jees! Mutta vielä saa lähteä reilusti lisää ja mielellään ihan hyvää vauhtia. Mutta ei saa liian tiukille kuitenkaan vetää, siitä ei hyvä seuraa. Aika tarkkaa kalorien kyttäämistähän tämä on, mutta miun täytyy pitää itselleni aika kova kuri, koska muuten tästä ei tulisi mitään. Toki pidän myös päiviä, jolloin en kaloreita laske tai annan mennä yli ihan reilusti. Vaikka noista päivistä tulee joskus vähän huono omatunto... Kiva on huomata, ettei tarvitse edes syödä enää samoja määriä kuin aiemmin. Mahaan ei vain mahdu! Ja jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Elämä on paljon aktiivisempaa. Tosin päivinä, jolloin energiavaje jää vähän liian suureksi, olo on aika nuutunut.

Työsuhteeni päättyi toukokuun lopussa. Olinhan mie yhtäjaksoisesti tietty yli 1,5 vuotta töissä ja oon siitä kiitollinen. Silti töiden loppuminen masentaa aika lailla. Mie kun niin tykkään tuosta työstä ja työkavereista. Tosin miut soitettiin töihin jo tällä viikolla torstaiksi ja perjantaiksi ;) Ja muutama viikko on tiedossa heinäkuun 14. päivä alkaen (just Ilosaarirockin jälkeinen maanantai, oh no!). Toivon tietysti, että näitä muitakin tuurauksia tulisi, vaikka sitten ihan ykköspäiviäkin.

Sitten vuodatusta... Miulla on varmaan joku hiton kolmenkympin kriisi. Jotenkin oon ihan solmussa itteni kanssa. Mie tiiän, että miun pitäisi olla ihan tyytyväinen elämääni, mutta kun en vain ole. Jotenkin on sellainen olo, että tekis mieli vaan mennä ja mesota. Puolisko-parka... Siis edelleen haluan olla Puoliskon kanssa ja kun järjellä ajattelen, siinä on just miun mies enkä vaihtais pois. Silti on vähän semmonen olo, että kun vois vielä viettää yhden sinkkukesän! Tyhmää, tiedän. Mutta en mie oikein tälle tunteelle mitään voi. Tekis mieli vaan mennä ja ajatella vain itseään. Sitten miulla on kauhean huono omatunto ja paha olo näistä tuntemuksista. Enkä ymmärrä, miksi tältä tuntuu. Onko se normaalia? Siis just joku ikäkriisi? Kun pitäis OIKEESTI olla aikuinen, mutta joku haraa vastaan. Ja siltikin vauvakuumettakin poden edelleen aina välillä. Tosin viime aikoina vähemmän. Oon mie Puoliskon kanssa puhunut tästä, pakostakin se on huomannut, että en ole ihan oma itseni. Ja nyt se pelkää, että miun masennus tulee takaisin. Ei oo helppoo silläkään miun kanssa. Kyllähän mie itsekin sitä vähän pelkään, mutta se riskihän aina on. Enkä mie anna tämän mennä siihen asti. Ei onnistu. Itseinho vaan on aika ikävä tunne. Mutta kyllä tämä tästä. Toivottavasti. Argh. Hitsi, kun en tosiaan voi tänne kirjoittaa kaikista ajatuksistani, pitää tyytyä "siistittyyn versioon".

Tässäpä sitä asiaa jo tulikin.

Alive

Heheh, täällä ollaan hengissä edelleen. Ei ole ollut oikein aikaa ja intoa viime aikoina bloggaamiseen. Eikä sitä väkisin sitten viitsi vääntää...

Mutta arvatkaapa mitä! Mie tulin toissapäivänä Egyptistä! Joo, olen tiennyt matkasta jo syksystä lähtien, mutten siitä täällä aiemmin kertonut, koska kyseessä oli yllätysmatka äidin 50-vuotissynttäreille. Matkaan lähdettiin viime viikon maanantaina (tiistaina Egyptiin) ja siis nyt tiistaina palattiin kotiin. Sharm El Sheikh oli matkakohteemme ja siellä tarkemmin ottaen Coral Bay -lomakylä. Matkassa olivat mukana siis vanhempani, Puolisko, Pikkuveli, Pikkusisko ja Pikkusiskon avopuoliso. Me "nuoriso" vietettiin myös perjantaipäivä Kairossa ja voitte arvata, miten iso juttu miulle oli nähdä pyramidit ja sfinksi puhumattakaan Kairon Egyptiläisestä museosta. Mie voisin lähteä takaisin vaikka heti. Sharm El Sheikh sijaitsee Punaisenmeren rannalla ja Siinain aavikko ja vuoret ovat aika karu kontrasti merelle. Tuuli siellä kävi koko ajan, mutta kyllä siellä tarkeni bikineissä maata auringossa ja uida meressä. Flunssanhan mie tietysti sain, nyt on kamala räkätauti päällä. Hotellimme oli tosi huippu!

Kävin vaan tässä pikaisesti kertomassa, missä mennään. Nyt sohvalle lepäämään. Kerron myöhemmin matkasta tarkemmin ja joitain kuviakin tietty voisin laittaa.