Puuh, nyt on niin, että tuntuu välillä, että miun pää hajoo. Tai siis melkein päivittäin. Miulla on ollut viime viikot jotenkin ihan hirvee stressitila päällä koko ajan enkä ole oikein siitä keksinyt ulospääsyä. Oon kuunnellut musiikkia täysillä, jutellut ystävien ja Puoliskon kanssa, rääkännyt kroppaani (salilla siis...), vetänyt perskännit. Mikään ei auta nyt.
Ja mikä minnuu stressaa? Sehän tässä hulluinta onkin, ja oon siitä itselleni tosi vihainen. Miulla on aika huippuvuosi tulossa. On se Amerikan reissu (todennäköisesti siis), häät, ja jos budjetti sallii, niin syksyllä vielä häämatkakin. Ja nämä ovat siis niitä miun stressinaiheita enimmäkseen. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia ja mie vedän pultit tämmösistä. Mie en oikeesti tajua itseäni. Ok, kyllähän suurin osa morsiamista aina stressaa tulevia häitä, mutta mie vaan osaan aina viedä nämä asiat ihan omiin sfääreihinsä ja kehittää niistä isompia ongelmia kuin ne ovatkaan.
Kyllä mie tästä laihduttamisestakin stressaan. Haluaisin laihtua nyt nopeammin, mutta kun on semmoiset työajat, ettei sinne salille ehdi niin usein kuin aikaisemmin. Onneksi on sentään kävelymatka töihin (vaikka manaankin sitä aina tuulista Suvantosiltaa joka ikinen päivä) . Itse asiassa eilen salilla käydessäni yllätyin vaa'alla positiivisesti. Paino oli pudonnut 3 kg melkein kuin itsestään tässä parissa viikossa. Liekö tästä stressistä johtuvaa? Sitten mie nukunkin tosi huonosti. Oonhan mie aina ollut aika huono nukkuja, mutta nyt se alkaa vaikuttaa jo ihan elämään. Töissä väsyttää ja silmät punottaa ja kotona oon kireä. Viime yönä nukuin kuin tukki 7 tuntia. Olin illalla niin väsynyt, etten jaksanut edes puhua. Puolisko sanoikin, ettei muista, milloin ois miut nähnyt viimeksi niin väsyneenä. Yön nukuin nyt siis hyvin, mutta klo 6 aamulla silmät aukesi ja taas kaatui maailma niskaan. Ja olo on sellainen, että voisin nukkua vaikka 24 tuntia putkeen. Kylmääkin koko ajan...
Noniin, tulipas avauduttua. On tämä vain niin outoa, että kun tämän pitäis olla suunnilleen miun tähänastisen elämäni onnellisin vuosi, niin mie oon tämmöinen. Oon mie miettinyt sitäkin, että ehkä mie vaan en osaa olla onnellinen? Aina pitää etsiä kaikista hyvistäkin asioista ne negatiiviset puolet vaikka väkisin. Onhan miussa tämä" sisäänrakennettu melankolia" ollut aina, mutta jotain rajaa nyt hei!
perjantaina, tammikuuta 30, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
Heavy metal and American dream :D
Olipa mahtava perjantai-ilta! Oltiin siis siellä Kellarissa ja oli aika hulppea meninki. Ensin esiintyi joensuulainen Serpenthia ja olipa muuten aika upea veto! Kyllä heitä olisi kuunnellut pidempäänkin. Oon mie levyltä aiemminkin kuunnellut ja toimi silloinkin, mutta livenä oli kyllä tosi huippu. No eihän se Northerkaan huono ollut, mutta ehkä jopa pikkuisen laimealta tuntui Serpenthian vedon jälkeen. Aika onnistunut musiikki-ilta siis :D
Joo, tuossa aiemmassa postauksessani pikkuisen väläytin sitä, että olisin lähdössä reissuun keväällä. Kyseessä onkin vähän pidempi reissu, noin 2,5 kuukautta. Puoliskolta kysyttiin töissä, että lähtiskö se niiden Atlantan toimistolle töihin kymmeneksi viikoksi ja sit ois siellä viikko vapaata. Vähän pohdittiin, muttei tarvinnut kauaa miettiä kun päätettiin, että lähdetään molemmat. Puolisko aloitti autokoulun, sillä siellä ei ilman autoa pärjää ja saadaankin auto käyttöön siksi ajaksi. Asunto siellä myös on valmiina ja Puoliskon firma maksaa vuokran. Toki joudutaan maksamaan tämä meidän oman kodin vuokra, kun tuskin tuoksi ajaksi sais ketään tähän vuokralle ja sitäpaitsi kuitenkin pitää kaikki tavarat ja huonekalut jättää.
Lähtö ois siis huhtikuun alussa ja paluu joskus juhannuksen tienoilla. Miehän en tuolta ajalta saa mistään rahaa, mutta yritetään selvitä. Vähän paha paikka siinä mielessä, että kun on ne häätkin tulossa ja niihinkin pitää säästää. Mutta toisaalta siellä Amerikassa elinkustannukset ovat edullisemmat. Ruoka, vaatteet yms. on halvempia. Kaupunki, jossa me asutaan/asuttaisiin on itse asiassa hieman Atlantan ulkopuolella (jotain vajaan 30 km päässä), mutta kuuluu Atlantan esikaupunkialueeseen. Se on suunnilleen Joensuun kokoinen kaupunki, joten ei mikään metropoli ;D Mutta lyhyt matka Atlantaan siis.
En mie tuota vielä itsekään usko. Uskon vasta sitten, kun/jos astun siellä Atlantassa ulos lentokoneesta. Periaatteessa tämä on nyt sovittu juttu, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Toivotaan siis kovasti, ettei mikään nyt tulisi estämään tätä meidän reissua. Parantumattomana pessimistinä mie aina varaudun kaikkein pahimpaan, että jotain kuitenkin sattuu ja tämä ei onnistukaan. Mutta on silti aika vaikeaa olla intoilematta ;D
Joo, tuossa aiemmassa postauksessani pikkuisen väläytin sitä, että olisin lähdössä reissuun keväällä. Kyseessä onkin vähän pidempi reissu, noin 2,5 kuukautta. Puoliskolta kysyttiin töissä, että lähtiskö se niiden Atlantan toimistolle töihin kymmeneksi viikoksi ja sit ois siellä viikko vapaata. Vähän pohdittiin, muttei tarvinnut kauaa miettiä kun päätettiin, että lähdetään molemmat. Puolisko aloitti autokoulun, sillä siellä ei ilman autoa pärjää ja saadaankin auto käyttöön siksi ajaksi. Asunto siellä myös on valmiina ja Puoliskon firma maksaa vuokran. Toki joudutaan maksamaan tämä meidän oman kodin vuokra, kun tuskin tuoksi ajaksi sais ketään tähän vuokralle ja sitäpaitsi kuitenkin pitää kaikki tavarat ja huonekalut jättää.
Lähtö ois siis huhtikuun alussa ja paluu joskus juhannuksen tienoilla. Miehän en tuolta ajalta saa mistään rahaa, mutta yritetään selvitä. Vähän paha paikka siinä mielessä, että kun on ne häätkin tulossa ja niihinkin pitää säästää. Mutta toisaalta siellä Amerikassa elinkustannukset ovat edullisemmat. Ruoka, vaatteet yms. on halvempia. Kaupunki, jossa me asutaan/asuttaisiin on itse asiassa hieman Atlantan ulkopuolella (jotain vajaan 30 km päässä), mutta kuuluu Atlantan esikaupunkialueeseen. Se on suunnilleen Joensuun kokoinen kaupunki, joten ei mikään metropoli ;D Mutta lyhyt matka Atlantaan siis.
En mie tuota vielä itsekään usko. Uskon vasta sitten, kun/jos astun siellä Atlantassa ulos lentokoneesta. Periaatteessa tämä on nyt sovittu juttu, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Toivotaan siis kovasti, ettei mikään nyt tulisi estämään tätä meidän reissua. Parantumattomana pessimistinä mie aina varaudun kaikkein pahimpaan, että jotain kuitenkin sattuu ja tämä ei onnistukaan. Mutta on silti aika vaikeaa olla intoilematta ;D
perjantaina, tammikuuta 23, 2009
Friday Night
Jees, laiskana oon ollut taas tämän blogin suhteen, mutta eipä ole ollut juuri aikaakaan. Työvuorot on olleet vähän sellaiset, että koko päivä menee vähän siinä sitten. Ja kun olen nyt Niinivaaralla (yksi Joensuun kaupunginosa) töissä, niin työmatkoihinkin menee kävellen aikaa yli tunti päivässä. Kun taas täällä keskustassa työskennellessä miun työmatkaan menee kävellen noin 10-15 min yhteensä ;)
Tänään aiotaan suunnata Kellariin. Siellä soittaa Norther <3 Ollaan jo pitkään haluttukin nähdä bändi livenä ja kun nyt siihen tuli mahdollisuus, niin toki pitää tilaisuuteen tarttua. Tuo Kellari on kyllä ollut aivan loistava lisä Joensuun aiemmin niin köyhään livemusatilanteeseen. Vanha Kerubi oli tietysti ihan loistava, mutta sekin on ollut kuollut ja kuopattu jo vuosikaudet. Eilen vähän pelotti, että pitääkö tämän illan keikka jättää väliin, kun tuntui mahatautia pukkaavan. Se ilmeisesti on nyt onneksi mennyt ohi (tai sitten ei ole vielä kunnolla alkanutkaan...).
Hääsuunnitelmiahan tässä pitäisi tosissaan alkaa toteuttamaan, kun aikaa häihin on puoli vuotta. Tähän voisi sanoa, että onhan tuota aikaa vielä, mutta meillä on nyt sellainen tilanne, että todennäköisesti ei olla tällä mantereella huhti-kesäkuussa. Siitä lisää tuonnempana :) Nyt valmistautumaan iltaan!
Tänään aiotaan suunnata Kellariin. Siellä soittaa Norther <3 Ollaan jo pitkään haluttukin nähdä bändi livenä ja kun nyt siihen tuli mahdollisuus, niin toki pitää tilaisuuteen tarttua. Tuo Kellari on kyllä ollut aivan loistava lisä Joensuun aiemmin niin köyhään livemusatilanteeseen. Vanha Kerubi oli tietysti ihan loistava, mutta sekin on ollut kuollut ja kuopattu jo vuosikaudet. Eilen vähän pelotti, että pitääkö tämän illan keikka jättää väliin, kun tuntui mahatautia pukkaavan. Se ilmeisesti on nyt onneksi mennyt ohi (tai sitten ei ole vielä kunnolla alkanutkaan...).
Hääsuunnitelmiahan tässä pitäisi tosissaan alkaa toteuttamaan, kun aikaa häihin on puoli vuotta. Tähän voisi sanoa, että onhan tuota aikaa vielä, mutta meillä on nyt sellainen tilanne, että todennäköisesti ei olla tällä mantereella huhti-kesäkuussa. Siitä lisää tuonnempana :) Nyt valmistautumaan iltaan!
lauantaina, tammikuuta 10, 2009
Pärskis
Flunssaa tässä on kärsitty jo pari päivää. Töissä on inhottavaa, kun nenä ja silmät vuotaa ja yritä siinä sitten hymyillä asiakkaille. Onpa heistäkin varmaan kiva olla tekemisissä tämmöisen pärskymuijan kanssa! Toivottavasti menee pian ohi...
Tää haluaisi niin jonnekin lämpimään! Pikkusisko ja avomiehensä ovat lähdössä parin viikon päästä Brasiliaan kahdeksi viikoksi, voisinkohan piiloutua heidän matkalaukkuunsa? Heh, taitaisi laukussa olla "hieman" liikaa ylipainoa.
Aasinsiltana tuosta ylipainosta; jouluna tuli miulle kaksi kiloa takapakkia. Siis painonlisäystä. Hitsit. Toisaalta, luulin että sitä olis tullut enemmänkin. Nyt sitten on pitänyt pysyä poissa salilta tämän lentsun takia. Menis nyt äkkiä pois niin pääsis taas normaaliin treenirytmiin takas! Tai mie näytän taas kohta siltä miltä joskus vuosi sitten. Sitähän mie pelkään.
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään lukemistani kirjoista. Tänä aamuna luin loppuun Paula Havasteen uusimman romaanin Maaren, samaanien sukua. Taattua tavaraa Havasteelta, jonka kerrontatyylistä pidän kovastikin. Romaani on päätösosa Lapinmaa-sarjaan, mutta on itsenäinen tarinansa. Yhtymäkohtia aienmmin julkaistuihin romaaneihin kyllä löytyy. Loppupuolella onkin eräs juonenkäänne, josta pidin erityisesti :) Sitä vaan ei hoksaa, jollei ole lukenut aiempia romaaneja. Mie rakastan näitä Suomen historiaan sijoittuvia (ja varsinkin kuvailevasti ihmisten elämästä kertovia) romaaneja. Tässä romaanissa keskitytään toki enemmänkin Lapin ja sitä kautta saamelaisten historiaan ja heidän vanhaan uskontoonsa. Nämä ovatkin hyvin mielenkiintoisia aiheita ja saavat aikaan sen, että haluaisin tietää enemmän! On se ollut järkytys aikanaan kun ihmisten oma maailmankäsitys on käännetty ihan päälaelleen, kun on uutta uskontoa tuotu ja omaa elämän- ja uskonpolkua on pitänyt peitellä ja halveksia... Eivät nämä ole pieniä asioita ihmismielelle.
Seuraavaksi aion lukea Anneli Kannon romaanin Veriruusut, joka sijoittuukin jo melko lähelle meidän aikaamme, Suomen kansalaissodan (tai sisällissodan, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua) tragediaan. Näkökulma on mielenkiintoinen: kokijana on tyttö, joka liittyy punaisten naiskaartiin. Kirjaan tartun lähinnä siksi, että pidin paljon Kannon esikoisromaanista Piru, kreivi, noita ja näyttelijä. Yleensä minua kiinnostaa historiassa paljon varhaisemmat ajat kuin 1900-luku, mutta toki tämäkin ajanjakso on surullisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen. Itse asiassa eniten minua tässä kiinnostaa se ilmiö, että miten niinkin kahtia jakautunut kansakunta pystyi vain 20 vuotta myöhemmin luomaan sellaisen yhteishengen, että Suomen itsenäisyys säilyi talvi- ja jatkosotien lopputuloksena. Tätähän tuskin tässä kirjassa käsitellään, mutta mielenkiintoinen näkökulma siinä tosiaan on.
Tää haluaisi niin jonnekin lämpimään! Pikkusisko ja avomiehensä ovat lähdössä parin viikon päästä Brasiliaan kahdeksi viikoksi, voisinkohan piiloutua heidän matkalaukkuunsa? Heh, taitaisi laukussa olla "hieman" liikaa ylipainoa.
Aasinsiltana tuosta ylipainosta; jouluna tuli miulle kaksi kiloa takapakkia. Siis painonlisäystä. Hitsit. Toisaalta, luulin että sitä olis tullut enemmänkin. Nyt sitten on pitänyt pysyä poissa salilta tämän lentsun takia. Menis nyt äkkiä pois niin pääsis taas normaaliin treenirytmiin takas! Tai mie näytän taas kohta siltä miltä joskus vuosi sitten. Sitähän mie pelkään.
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään lukemistani kirjoista. Tänä aamuna luin loppuun Paula Havasteen uusimman romaanin Maaren, samaanien sukua. Taattua tavaraa Havasteelta, jonka kerrontatyylistä pidän kovastikin. Romaani on päätösosa Lapinmaa-sarjaan, mutta on itsenäinen tarinansa. Yhtymäkohtia aienmmin julkaistuihin romaaneihin kyllä löytyy. Loppupuolella onkin eräs juonenkäänne, josta pidin erityisesti :) Sitä vaan ei hoksaa, jollei ole lukenut aiempia romaaneja. Mie rakastan näitä Suomen historiaan sijoittuvia (ja varsinkin kuvailevasti ihmisten elämästä kertovia) romaaneja. Tässä romaanissa keskitytään toki enemmänkin Lapin ja sitä kautta saamelaisten historiaan ja heidän vanhaan uskontoonsa. Nämä ovatkin hyvin mielenkiintoisia aiheita ja saavat aikaan sen, että haluaisin tietää enemmän! On se ollut järkytys aikanaan kun ihmisten oma maailmankäsitys on käännetty ihan päälaelleen, kun on uutta uskontoa tuotu ja omaa elämän- ja uskonpolkua on pitänyt peitellä ja halveksia... Eivät nämä ole pieniä asioita ihmismielelle.
Seuraavaksi aion lukea Anneli Kannon romaanin Veriruusut, joka sijoittuukin jo melko lähelle meidän aikaamme, Suomen kansalaissodan (tai sisällissodan, miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua) tragediaan. Näkökulma on mielenkiintoinen: kokijana on tyttö, joka liittyy punaisten naiskaartiin. Kirjaan tartun lähinnä siksi, että pidin paljon Kannon esikoisromaanista Piru, kreivi, noita ja näyttelijä. Yleensä minua kiinnostaa historiassa paljon varhaisemmat ajat kuin 1900-luku, mutta toki tämäkin ajanjakso on surullisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen. Itse asiassa eniten minua tässä kiinnostaa se ilmiö, että miten niinkin kahtia jakautunut kansakunta pystyi vain 20 vuotta myöhemmin luomaan sellaisen yhteishengen, että Suomen itsenäisyys säilyi talvi- ja jatkosotien lopputuloksena. Tätähän tuskin tässä kirjassa käsitellään, mutta mielenkiintoinen näkökulma siinä tosiaan on.
perjantaina, tammikuuta 09, 2009
Silirimpsis
"... silirimpsis, sileä tie ...", vuoden ensimmäinen haaste Valokuvatorstailta.
Noissa maisemissa sitä lomailtiin melkein tasan vuosi sitten :)
maanantaina, tammikuuta 05, 2009
Vuodenvaihteen kuulumisia
Hyvää kuluvaa vuotta kaikille :) Ja myöhäiset jouluntoivotukset jne...
Joulukuu oli sen verran kiireistä aikaa, etten pahemmin ehtinyt kuulumisia päivittää, mutta väliäkös sillä. Hihih, ikäänkuin se ketään kiinnostaisikaan ;)
Anyway, olin ennen joulua Pikkuveljen kanssa muutaman päivän Turussa Pikkusiskon ja avomiehensä luona ja he sitten samalla kyydillä köröttelivät tänne Joensuuhun kotikonnuille joulunviettoon. Aika haipakkaa se reissu oli, juostiin pää kolmantena jalkana kaupoissa. Miulla oli vielä muutamat joululahjat hankkimatta, ja onneksi löytyivät loputkin. Itselleni sain myös joululahjoja. Pääsin vihdoin ja viimein jo kauan himoitsemaani Cybershopiin, jonka nettikaupasta olen aiemmin vaatteita tilaillut. Nyt tuolta Turun liikkeestä tarttui mukaan kaksi paitaa. Kiva aina käydä shoppailemassa sellaisessa kaupungissa, jossa on muitakin vaatekauppoja mitä kotikaupungista löytyy. Ostin muuten tiaran ja sukkanauhankin eräästä hääputiikista ensi kesää silmällä pitäen...
Joulu meni mukavasti sukulaisten parissa ja Tapsana meille tuli ystäväpariskunta (josta muuten miespuolisko toimii Puoliskon toisena bestmanina) Keravalta pariksi päiväksi. Pitkästä aikaa tuli käytyä Tapsan tansseissa. Kivaa oli ja aika paljon oli wanhoja tuttujakin liikkeellä. Monet sellaiset, jotka ovat muuttaneet täältä pois, mutta tulleet "kotiin" joulunviettoon, olivat lähteneet pistämään jalalla koreasti. Tai ihan vain istuskelemaan ;D Uusi vuosi otettiin Puoliskon kanssa vastaan kavereiden diskobileissä. Sinänsähän se musa ei oikein minuun kolahda, mut oli aika hauskaa pitkästä aikaa kuunnella vanhoja diskohittejä! Tuli ihan teinivuodet mieleen. Puolen yön aikaan lähdimme Puoliskon kanssa keskustaan päin ja oli ihan tajuttoman kylmä tuuli! Meinattiin Suvantosillalla jäätyä niille sijoillemme! Katsottiin kuitenkin ilotulitus ja mentiin sitten vielä Mikkoon parille uuden vuoden oluelle. Kotona oli vielä yönälkään ihan pakko testata uutta voileipägrilliä, joka saatiin Pikkuveljeltä joululahjaksi. Ja tosi hyviä tuli :P
Ja näin on taas vuosi potkaistu käyntiin!
Joulukuu oli sen verran kiireistä aikaa, etten pahemmin ehtinyt kuulumisia päivittää, mutta väliäkös sillä. Hihih, ikäänkuin se ketään kiinnostaisikaan ;)
Anyway, olin ennen joulua Pikkuveljen kanssa muutaman päivän Turussa Pikkusiskon ja avomiehensä luona ja he sitten samalla kyydillä köröttelivät tänne Joensuuhun kotikonnuille joulunviettoon. Aika haipakkaa se reissu oli, juostiin pää kolmantena jalkana kaupoissa. Miulla oli vielä muutamat joululahjat hankkimatta, ja onneksi löytyivät loputkin. Itselleni sain myös joululahjoja. Pääsin vihdoin ja viimein jo kauan himoitsemaani Cybershopiin, jonka nettikaupasta olen aiemmin vaatteita tilaillut. Nyt tuolta Turun liikkeestä tarttui mukaan kaksi paitaa. Kiva aina käydä shoppailemassa sellaisessa kaupungissa, jossa on muitakin vaatekauppoja mitä kotikaupungista löytyy. Ostin muuten tiaran ja sukkanauhankin eräästä hääputiikista ensi kesää silmällä pitäen...
Joulu meni mukavasti sukulaisten parissa ja Tapsana meille tuli ystäväpariskunta (josta muuten miespuolisko toimii Puoliskon toisena bestmanina) Keravalta pariksi päiväksi. Pitkästä aikaa tuli käytyä Tapsan tansseissa. Kivaa oli ja aika paljon oli wanhoja tuttujakin liikkeellä. Monet sellaiset, jotka ovat muuttaneet täältä pois, mutta tulleet "kotiin" joulunviettoon, olivat lähteneet pistämään jalalla koreasti. Tai ihan vain istuskelemaan ;D Uusi vuosi otettiin Puoliskon kanssa vastaan kavereiden diskobileissä. Sinänsähän se musa ei oikein minuun kolahda, mut oli aika hauskaa pitkästä aikaa kuunnella vanhoja diskohittejä! Tuli ihan teinivuodet mieleen. Puolen yön aikaan lähdimme Puoliskon kanssa keskustaan päin ja oli ihan tajuttoman kylmä tuuli! Meinattiin Suvantosillalla jäätyä niille sijoillemme! Katsottiin kuitenkin ilotulitus ja mentiin sitten vielä Mikkoon parille uuden vuoden oluelle. Kotona oli vielä yönälkään ihan pakko testata uutta voileipägrilliä, joka saatiin Pikkuveljeltä joululahjaksi. Ja tosi hyviä tuli :P
Ja näin on taas vuosi potkaistu käyntiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)