Number of the day

Pilates oli kivaa, kävin aamulla. Alkeisryhmähän se on ja ihan turhaan pelkäsin, että liikkeet olisivat jotenkin liian vaikeita. Tottakai miulla on vielä tekemistä ja harjoiteltavaa, mutta ainakin ensimmäisen kerran perusteella ainakaan nuo alkeet eivät pahoja ole. Tosin vähän kuitenkin nolotti, kun olin ilmeisesti ainoa ekakertalainen siinä ryhmässä, niin välillä taisi käsi viuhtoa väärään suuntaan ;D Hengitystekniikkaa pitää harjoitella niin, että hengittää todella syvään eikä yhtään pinnallisesti. Liikkeet tehdään hengitysrytmin mukaisesti. Sitten pitää oppia tekemään ne liikkeet lantionpohja- ja syvien vatsalihaksien avulla (joo, kyllä ne miullakin siellä jossain on!). Huomasin myös, että miun oli tosi vaikeaa saada hartiat rentoutumaan, jännitän niitä ihan liikaa. Saman totesin jo keppijumpassakin. Hartioita pitäis siis saada rennommiksi. Kun oon tämmönen perusjännittäjätyyppi, niin kyllä ne hartiatkin tuppaavat olemaan liian usein jännittyneinä. Kauhee muuten, miten oon saanu tänään vessassa rampata! Liekö tuo lantionpohjalihasten käyttäminen vaikuttanut asiaan...

Sitten miun äiti ja täti kävivät kahvilla. Joo, se tämän päivän numero on siis 28. Elokuun 28. ja miulla tuli täyteen ikävuosia tuon luvun verran. Hui. Miten ihmeessä tämä elämä on kulunut näin nopeesti? Siitä on jo 10 vuotta, kun alkoi lukion abivuosi, ei yhtään tunnu siltä! Mutta oon huomannut, että miulla on monta ihanaa ystävää ja sukulaista. Oon saanut kortteja ja tekstiviestejä. Kiitos kaikille, jotka vaan tämän näkevät, ootte rakkaita <3 Äidin kanssa käytiin ostamassa miulle sellaset punaiset nilkkurikumpparit. Oon halunnut sellaisia koko kesän ja nyt sain ne synttärilahjaksi. Miusta ne on hirmu söpöt!

Nyt mie ajattelin joko mennä ottamaan päikkärit (väsyttää kauheesti) tai kattoo nauhalta Diilin finaalin. Jes, tänään jatkuu Pako! Sitä oon jo odottanutkin. Ja ne BB:n kilpailijatkin menevät siis tänään taloon, ehkä illalla vois vähän kurkkia nettiä, jos en malta odottaa huomiseen. Miulla kun ei sitä 24/7-palvelua edes ole.

Ulkona on muuten ihan kauheen kylmä ja vettä sataa. Joko se syksy tuli?

Harmaa maanantai

Rapujuhlat on vietetty ja hengissä selvittiin. Oli oikein mukavaa, vaikka väsy oli huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen melkoinen, mutta kyllähän sitä kummasti piristyi. Ja pileet jatkuivat aamuyölle vielä Puoliskon ja Pikkuveljen kanssa. Eilen menikin aamupäivä nukkuessa ja illalla oli sitten kaffetarjoilut meillä. Onneksi olin tehnyt ja ostanut kaiken jo etukäteen valmiiksi. Suklaajuustokakku oli erinomaisen hyvää, vaan kyllä ihan hirveen makeeta. Ei tarvii isoa palaa ottaa, että makeannälkä kaikkoaa sen siliän tien. Nyt ei oikein jaksais iltavuoroon lähteä. Voisin pitää vapaapäivän. No, huomenna on vapaata.

Jänskättää vähän, kun oon huomenna menossa ekaa kertaa elämässäni pilatestunnille. Varmastihan mie siellä itteni nolaan, kun tuskinpa vaan taivun yhtään mihinkään. No, oppimaanhan sinne tietysti mennään. Nyt en ole perjantaiaamun jälkeen käynyt salilla olenkaan, kun perjantaina tuntui, että on mennyt vähän yli. Mie olin töissä tosi väsynyt ja voipunut, tuntui melkein sairaalta olo, vaikka en ollut sairas. Varmaan vähän liikaa vähässä ajassa on tullut tehtyä, pitäisi kai yrittää hieman hellittää tahtia. Mutta kun nyt on hirvee innostus päällä, niin vaikeaahan se on olla lähtemättä. Tämän viikon ohjelmaan ajattelin sisällyttää vain yhden salikäynnin keskiviikkoaamuna, kun huomenna on se pilates ja torstaina keppijumppa. Sitten ehkä sunnuntaina voisi vielä mennä venyttelyyn, jos siltä tuntuu. Nyt oliskin tärkeää opetella kuulostelemaan omaa kehoa, että miltä mikäkin tuntuu ja miten paljon liikuntaa on sopivasti. En halua saada mitään rasitusvammoja tai sairastua muuten.

Jess, Pikkusisko oli päässyt varasijalta yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa! Way to go! Oon kyllä tosi ylpee siitä ja kyllä se paikkansa ansaitsikin, teki sen verran töitä pääsykokeiden eteen. Nythän me ensi viikonloppuna nähdäänkin, kun Pikkusisko tulee avomiehensä (tuntuupa oudolta sanoa Pikkusiskon poikaystävästä noin) kanssa kotiin. Miekin menen varmaan vanhempieni luo viikonloppuna. Kun Puolisko lähtee lauantaiaamuna, en halua ensimmäistä iltaa yksin kotona märistä. Aateltiin äidin kanssa, että jos ostettais Gilmoren tyttöjen toisen tuotantokauden DVD-boksi ja sitä katottais sit viikonloppuna. Nii-in, enää 5 yötä Puoliskon lähtöön...

Ylihuomenna se alkaa!! Jännittää jo, että millaiset asukkaat siellä tänä vuonna hääräävät. Eilen tuli Subbarilta ohjelma, jossa näytettiin tämän vuoden hakuprosessia. Toisaalta tuollainen avoin hakusysteemi on vähän huono siksi, että mahdolliset asukkaat ovat voineet jo tavata toisensa hakupaikalla. Onneksi niitä hakupaikkakuntia oli useampi, mutta silti. Toivottavasti asukkaat eivät kaikki ole jotain -+20-vuotiaita, vaan joukossa olisi vanhempiakin. Eikä pelkkiä pellejä, vaikka hauskoja tyyppejä tietysti kaivataan. Mielenkiintoista on aina nähdä, että feikkaako kukaan. Alussa se saattaa onnistua, mutta jos meinaa talossa viipyä sen kolme kuukautta, niin eihän kukaan jaksa niin pitkään esittää jotain muuta kuin on 24/7. Mitähän uutta tuotanto on keksinyt tämän vuoden asukkaiden kiusaksi ja riemuksi. Vaikeaa on odottaa oikeestaan yhtään mitään. Mielenkiinnolla odotan myös talon tämänvuotista sisustusta. Jännää!!

Hiostava aamu

Tätä aamua voisin ehkä ihan hyvällä omallatunnolla kuvata ahkeraksi. Oon käynyt jo salilla, tiskannut, pessyt vessan ja nyt on pyykkikin pyörimässä. Auts, eilisestä jumpasta on reidet ja takamus vähän kipeenä, mutta ei se salireissua haitannut. Melkein jo ahistaa tietoisuus siitä, etten pääse salille huomenna ja ylihuomenna. Koukussa kuin kala. Oli kyllä ihan sairaan kuuma siellä (taas), jo alkulämmittelyn jälkeen oli selkä ihan märkänä. Tää ilma on nyt muutenkin jotenkin hiostavan painostava eikä lehti värähdäkään puussa. Tyyntä myrskyn edellä? Toivottavasti ne Etelä-Suomen myrskyt eivät ole tänne tulossa!

Eilen leivoin ihania omena-kanelirahkapullia sunnuntaiksi. Siinä leivonnan tuoksinassa sattui aika omituinen juttu. Meille tuli pappi ovelle! Juu, vaikkei kuuluta kirkkoonkaan. Kyllähän se heti miun ilmeestä näki, että nyt tais tulla väärään osoitteeseen. Papinkauluksesta kun tietysti heti tunnistin hänet papiksi. Sanoi vaan, että "tämä ei taidakaan olla osoite X, vai onko tänne pappi tilattu?". No, mie sitten korjasin, että eipä ole. Toivoteltiin vaan hyvät päivänjatkot. Joskus alkukesästä meille yritti tulla joku sähkömies tms., viereiseen rappuun olis pitänyt oikeesti mennä. Tiedän kyllä, mistä nämä sekaannukset johtuvat. Meillä on osoitteessa kaksi kirjainta, siis ensin on talon numero, johon kuuluu pieni kirjain ja sitten rappu, joka on iso kirjain. Nämä sitten sekoittavat joitakin. Aika paljon meille tulee sellaista postiakin, josta puuttuu toinen kirjain. Mutta päasia, että perille tulee.

Iltavuoroon pitäisi vielä tänään mennä ja huomenna aamuun. Sitten huomenna mennäänkin vanhempieni luo, kun siellä on meidän perinteiset rapujuhlat illalla. Pitää ottaa kakkutarpeet mukaan ja tehdä siellä kakku sunnuntaiksi valmiiksi. Meinasin tehdä suklaajuustokakun. Että sitten oikein kunnon kaloripommi. Pohjalle tulee minttu-Dominokeksejä. Toivottavasti meidän suununtain vieraat (miun ja Puoliskon porukat) syövät sitten kakkua ja pullia paljon, ettei meille jää kauheesti syötäväksi.

Puolisko lähtee viikon päästä...

Uni

Mikäs on Taralla rötköttäessa ja nauttiessa kissanunesta, kun on pehmeä nojatuoli nukkuma-alustana. Eiks ookin söpö ;)

Valokuvatorstaissa aiheena tällä viikolla uni.

Juostu on

Tänään on tullut jo kaksi kertaa juostua kaupungilla ja vielä pitäisi kolmannenkin kerran lähteä. Aamulla piti mennä ammattiliiton toimistolle selvittelemään miun tilannetta kun oon nyt ollut 10 kk jäsenenä, niin saanko soviteltua päivärahaa työttömyyskassasta kun nyt oon osa-aikaisena. Ilmeisesti saan, jippii! Sitähän ei tiedä, että minkä verran, mutta kaikki on aina plussaa. Nyt pitäisi saada palkanlaskennasta kaikki palkkatiedot yhdelle paperille präntättynä viime lokakuusta asti. Ja eihän siellä tietysti kukaan vastaa silloin puhelimeen, kun sinne yrittää soittaa. Ja työkkärillekin pitäis mennä.

Samalla reissulla kävin Puoliskon kanssa ostamassa matkalaukun, kun meillä ei sellaista kunnollista ole. No nyt on iso kovapintainen Samsonite, niinkuin lentomatkoilla pitääkin olla. Ikinä en lähtis pehmeän laukun (siis ruumaan menevän) kanssa lentomatkalle. Toivottavasti Puoliskon kaikki tarvittava mahtuu tuohon laukkuun mukaan, kyllä siihen onneksi varmasti puvun saa siististi pakattua. Roudattiin laukku kotiin ja sitten takaisin keskustaan kiinalaiseen lounaalle. Oli oikein hyvää sipulihärkää ja massu tuli täyteen 7 €:lla. Kahdeksi pitää taas rientää keskustaan tapaamaan Nanttea ja Eriliä. Vaikka eihän se ole mikään "pitää", kun mukava on taas nähdä :) Tuntuu vaan tämä päivä taas niin täydeltä. Sitten viiden maissa miun Italian täti on tulossa käymään meillä kun on nyt täällä kotonapäin käymässä. En sitten tänään ehdi salille, siispä huomenna on aamulla ihan pakko ennättää ennen töihin menoa. Onneksi kävin eilen aamulla. Torstai-iltana on vuorossa keppijumppa ja perjantaiaamuna taas salille ennen iltavuoroa. Puuh. Onneksi on torstai vapaa, silloin pitää leipoa, koska sunnuntai-iltana miun ja Puoliskon vanhemmat on tulossa meille miun synttäri- ja Puoliskon lähtökaffeille. Lauantai menee taas töissä ja illalla on rapujuhlat. Jaa-a, taitaa tää viikko taas hurahtaa siivillä.

Tähän vielä pari luettua kirjaa:

Iggulden, Conn: Sodan jumalat : Keisari IV

Hieno päätösosa neliosaiselle Gaius Julius Caesarista kertovalle Keisari-sarjalle. Kaikkihan luonnollisesti tietävät, kuinka tarina päättyy. Melkein toivoin viimeiseen saakka, ettei lopussa kävisi niinkuin kävi, mutta eihän siinä nyt tietenkään voi olla mitään muuta vaihtoehtoa. Tai jos olisi ollut, niin sitten kyseessä olisi jo todellinen vaihtoehtohistoriaromaani eikä niin mieleeni. Mielenkiinnolla odotan kirjailijan seuraavaa sarjaa, joka kertoo Tsingis-kaanista.

Roberts, Nora: Morriganin risti

Minä en Robertsin varsinaiseen lukijakuntaan kuulu, mutta kun hän uskaltautui kirjoittamaan fantasiaromaanin, piti ihan kauhunsekaisella jännityksellä kirjaan tarttua. Morriganin risti on itse asiassa ensimmäinen osa fantasiatrilogiaan. No, sanotaanko vaikka niin, että yllätyin ihan positiivisesti. Suorastaan jäin odottamaan jatko-osaa, joka ilmestyy ensi vuonna. Eihän tästä varmastikaan mitään fantasian klassikkoa pääse kehkeytymään, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Tosin fantasiaelementeillä leikiteltiin mielestäni välillä liikaakin; tuntui, ettei magiassa ole minkäänlaisia rajoja. Tämä on mielestäni heikkous tarinassa. Syö uskottavuutta (siis sellaista, mitä nyt fantasiassa yleensäkään voi olla). Kun Robertsista on kyse, niin kyllähän sitä romantiikkaakin pitää tarinasta löytyä ja suhteellisen taitavasti sitäkin oli ympätty juoneen mukaan. Mitään yllätyksiä tällä saralla ei kehkeytynyt, oli alusta asti selvää, ketkä kaksi päätyvät yhteen. Minnuu kyllä kieltämättä vähän naurattaa nuo Robertsin rakkauskohtauksien kuvailut ;D Perinteisen Robertsin ystävät eivät välttämättä tätä uutuutta sulata, jos lukemistoon ei muutenkaan kuulu hömppää ja rakkausromaaneja kummempaa. Vannoutunut fantsufani taas saattaa vierastaa robertsmaisuutta. Minunlaiselleni keskitien kulkijalle ihan mukavan rentoa (ilta)lukemista.

Kas kummaa

Osallistunpa uudella blogillani taas Valokuvatorstain haasteisiinkin. Tällä viikolla aiheena Kas kummaa. Kuvassa on kaunis aurinkokello, jonka kuvasin tänä kesänä Turun Linnan historiallisessa museossa. Ei voi kuin taas ihailla entisaikojen ihmisten kädentaitoja!

Se tulee taas!

Nimittäin Big Brother! Luulenpa vaan, että tänä vuonna aion ruotia ohjelmaa ja asukkaita täällä omassa uutukaisessa blogissani muiden juttujen ohella. Ohjelma alkaa Subtv:llä 29.8. eli aikaa on enää vähän yli viikko ;)

Ei mahda mitään, vaikka miulla viime vuonna meni hermot useaan otteeseen niihin asukkaisiin ja koko ohjelmaan, niin nyt taas odottelen uudella innolla uutta kautta. Toivottavasti tulee mielenkiintoinen kausi eikä ihan niin paljon kännisekoiluja kuin viime vuonna, please! Tänä vuonnahan on ollut videorekrytointikin käynnissä, sitä kautta ilmeisesti on valittu yksi asukki (?) Korjatkaa jos olen väärässä, en niin ole seurannut tuota asiaa.

Vielä pitää vähän odottaa!

Uusi alku?

Jostain syystä miusta tuntuu, että miun pitäis aloittaa uusi blogi uudelta pohjalta. Miksi? En oikein ole selvillä siitä itsekään täysin, mutta tässä on nyt jonkinlaista yritelmää näin aluksi. Kuten varmaan te blogiystäväni olette huomanneet, en ole ollut viime aikoina kovinkaan aktiivinen bloggaaja tuolla. En ole jaksanut ja on ollut muutakin tekemistä. Nyt syksyn lähestyessä ajattelin, että josko sitä taas vähän aktivoituisi tässäkin. Saisi ajatuksia purettua "paperille" ja niin edelleen.

Jos joku on vähänkään kiinnostunut miun elämästä, niin nyt sitten hiukan päivitystä siihenkin asiaan. Työkuviot nyt eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen mie kirjastolla vaikutan :) Muuten elämään on tullut yksi uusi ja aika merkittävä sisältö; kuntoilu. Siihenhän mie jo vanhassakin blogissa vähän viittasin ja ainakin toistaiseksi on hyvin lähtenyt käyntiin. Nyt on takana neljä viikkoa kuntosalijäsenyyttä ja olen käynyt salilla kolmesti viikossa ja viime viikolla lisäksi keppijumpassa. Tarkoitus on lisätä näitä jumppia viikko-ohjelmaan; tuon keppijumpan lisäksi ajattelin aloittaa pilateksen. Ensimmäisen kerran uskaltaudun kokeilemaan sitä tuossa vajaan 2 viikon päästä. Lihaskunnon kohoamisen olen huomannut siitä, että kuntosalilla on voinut jo pikkuhiljaa alkaa lisätä painoja ainakin joihinkin laitteisiin ;) Harmi, ettei rehkiminen vielä ulkoisessa habituksessani näy, toivottavasti muutosta alkaa pian näkymään ulospäinkin. Tavoitteenani on jatkossa käydä salilla vähintään 3-4 kertaa viikossa kuntosalitreenien ja ryhmäliikuntatuntien muodossa. Ruokavaliotakin pitäisi rempata, nyt viime aikoina on jätski maistunut turhankin hyvältä...

Joo, ja sitten se toinen iso asia... Puolisko lähtee tasan 2 viikon päästä Lontooseen. Appuuta! Mie sitten syksyn vietän täällä sinkkuelämää... Tai, no en nyt ihan kuitenkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mie tiedän jo, että miulle tulee ihan kauhea ikävä. Miettikää, me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja sinä aikana pisin aika erossa on ollut jotain viikko.

No, ehkäpä se tekee ihan hyvääkin? Ainakin osaa sitten arvostaa toista taas ihan uudesta näkökulmasta? Ja myös sitten joulukuun 5. päivä, kun Puolisko palaa, saattaa olla sopeutumisvaikeuksia, kun on jo tottunut olemaan yksin? Jee, kylppärin peilikaappi on yksin miun? Jee, sänky on yksin miun (niinpä, sekin...)? Jee, saan katsoa just sitä telkkarikanavaa kuin haluan? Kyllä sitä yrittää koko ajan suhtautua asiaan positiivisesti ja etsiä niitä hyviä(?) puolia, mutta pelottaa se silti. Puoliskon puolestahan mie oon tosi onnellinen, että saa tämän mahdollisuuden. Ja kyllä minnuu jännittääkin sen puolesta, tietysti. Että pärjäähän se nyt sitten siellä ihan varmasti (kyllä se pärjää).

Tällaisia aatoksia näin alkajaisiksi.