Matkanjälkeinen masennus

Mie olen kotona, mutta matkalaukkuni ei :( Kamala tunne yksin olla, vain eilen alkanut flunssa seuranani. British cold?

Mie tarviin miun laukun. NYT! Luulin, että se tulisi perille klo 21 jälkeen, mutta ei oo näkynyt eikä kuulunut. Miun kurkussa on hiekkapaperia ja pää täynnä räkää ja korvat lukossa. Miten pitkään miun pitää valvoa ja odottaa? En jaksa enää, pitäisi päästä lepäämään. Saisinko edes huomenna sen... Mikseivät ne sieltä voi soittaa, että onko se milloin tulossa? Olisi kiva edes tietää, että missä se on. Or am I asking too much?

Itku. Mie oon niin väsynyt ja on niin kurja olo. Ja ikävä Puoliskoa. Vielä 5 viikkoa. And I miss London, too!

Mie kirjoitan matkakuulumiset sitten kun oon vähän pirteempi ja paremmalla mielellä. Nyt en jaksa kuin valittaa. I'm sorry!

Here I am!

Ajattelin tässä pikaraporttia välillä kirjoittaa, Puolisko on suihkussa ja odottelen, että taas uusi päivä pääsee käyntiin. Ihan huippua on ollut! Matka meni ihan kommelluksitta ja suht nopeasti ne lennotkin sujuivat. Puoliskon näkeminen ja halaaminen oli tietysti aivan mahtavaa ja selittämistä riitti.

Huh, on tää vaan iso kaupunki, vaikka murto-osahan tästä on nähty edes. Torstaina käytiin British Museumissa ja voitte arvata, että se oli mahtava paikka! Egypti oli jotain upeaa ja roomalaisen Britannian ja Euroopan osastot kiehtovia myös. Ja siellä oli maailman paras kirjakauppa! Uskomatonta, oisin voinut ostaa sieltä vaikka kuinka monta kirjaa, mutta piti tyytyä kahteen. Kerron mitä ne ovat sitten matkan jälkeen, nyt en muista tarkkaan niitä enkä jaksa lähteä pusseja kaivelemaan.

Perjantai oli pyhitetty puhtaasti shoppailulle. Just, ostokset tehtiin Regent Streetiltä ja Oxford Streetiltä, eli ei mitään maailman halvinta lystiä... Mutta mukaan lähti kuitenkin miulle neule ja farkut Ann Harveyltä, hanskat ja Burberryn tuoksu ja vartalovoide John Lewisiltä. Puoliskollekin ostettiin vaatteita Fcukin kaupasta ja hajustetta. Myös kylppärikamaa löytyi Zara Homesta. Toisaalta kun miettii, niin ei sitä pääse Lontoossa niin usein shoppaamaan, että jos nyt sitten vähän tuhlataankin, niin kai se on sitten ihan ok...

Eilen käytiin Natural History Museumissa ja siellä oli aika ruuhka. Dinosaurus-puoli ja nisäkäspuoli käytiin katsomassa sekä myös ihmisen evoluutio. Mielenkiintoista, mutta oli sen verran ruuhkaa, että piti aika nopeesti vaan mennä eteenpäin. Sieltäpä sitten mentiin Harrodsille. Huh, mikä tavaratalo! Saatiin kulumaan siellä yli kaksi tuntia eikä siinä ajassa edes lähellekään kaikkia osastoja kierretty. Jaloissakin alkoi jo tuntua monen päivän käveleminen. Mutta se Harrodsin jouluosasto! Mie olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka monta tuntia! Niin paljon kaikkea jouluista. Kallistahan siellä tietysti on, mutta ostettiin me adventtikalenteri, muutama kuusenkoriste, pakettikorttaja ja sellainen mistelihärpäke. Siellä tuli kyllä ihan jouluolo. Kyllä tuossa tavaratalossa on oikeesti niin kallista, että ei sieltä voi ostaa kuin jotain pikkujuttuja. Ihania vaatteita ja kenkiähän siellä oli... Mie niin ihastuin yhteen juhlahameeseen, mutta kun katsoin hintalappua, niin huh! 669 £ hameesta, ei kiitos! Eikä se ollut edes sieltä kalleimmasta päästä. Mutta tuo Harrods on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikkei siltä edes ostaisi mitään.

Varjopuolia täällä on tietysti ainakinen ruuhka ja ihmispaljous. Kun eilen lähdettiin metrolla tulemaan takaisin "kotiin", niin se ruuhka oli jotain uskomatonta, kun vielä kaksi keskustan linjaa oli suljettu. Meinasi jo ahdistus iskeä siellä vaunussa, kun piti seisoa kuin sillit purkissa. Junanvaihtojakin piti eilen tehdä useampi. Normaalisti täältä pääsee suoraan esim. Leicester Squarelle, tosin matka kestää about 40 minuuttia. Eilisistä ruuhka- ja huolto-ongelmista kertoo jotain se, että meillä meni paluumatkassa jotain 1,5 tuntia.

Illalla katsottiin vaan telkkaria ja säikyttiin, kun talon kissa toi elävän hiiren sisään!

No ei tästä nyt niin lyhyt katsaus tullutkaan, mutta ei kai se mitään :) Nyt juodaan teetä ja lähdetään taas liikkeelle. Aika harmaata ja tuulista on, mutta tarkoitus olisi mennä kävelemään ja katsomaan Big Beniä ja muuta. Ellei nyt tuo sää ihan mahdottomaksi äidy.

See ya!

Loma!

Tänään siis alkoi miulla loma. Jipii! Ja ylihuomenna on jo lähtö Englantiin. Tähän aikaan ylihuomenna istun just koneessa välillä Helsinki-Lontoo. Jännittää ihan hulluna! Huijui, toivottavasti mie löydän itseni oikeasta koneesta. Onhan Hki-Vantaa miulle silleen tuttu paikka, että oon useammankin kerran sieltä lähtenyt, mutta ekaa kertaa oon ihan yksin lähdössä reissuun lentäen. Ja kun mie nyt oon sellainen ihminen, joka stressaa ihan joka pikkujutustakin, niin tämä jännittää aika lailla. Varmasti maha on ihan ruikulilla ylihuomenna. Ihan kaikkein parasta on se, että näen Puoliskon ylihuomenna. Ihan oudolta tuntuu, että JO ylihuomenna! Ja samalla ihanaa. Pääsee halimaan :)

Hildegum kävi just värjäämässä miun hiukset ja nyt oon todellinen punapää. Aika punaiset tuli, mutta hyvähän se vaan on, kun punainen väri haalistuukin aika nopeesti. Toivottavasti Puolisko ei säikähdä, kun näkee miut... ;) Mitenhän mie saisin tämän päivän kulumaan. Huominen menee varmasti nopeesti, kun menen pilateksen ja punttitreenin jälkeen aamupäivästä äidin ja miun tädin kanssa leipomaan karjalanpiirakoita. Pitäähän nyt Karjalan pojalle olla oikeita karjalanpiirakoita viemisinä :) Kuulemma ruisleipää pitää myös viedä. Muutenkin on vietävää jo sen verran, että mietin, miten miun omat kamat mahtuu kohta mukaan. No, kyllä ne mahtuu. Mie vaan oon tosi huono pakkaamaan! Yleensä kun lähdetään reissuun, Puolisko pakkaa matkalaukun, kun se on siinä niin hyvä. Se saa yhteen laukkuun mahtumaan varmaan kaksi kertaa enemmän tavaraa kuin mie.

Luin joku aika sitten Kaari Utrion uusimman romaanin Ilkeät sisarpuolet. Tykkäsin kyllä, vaikka enemmän pidänkin kirjailijan keskiaikaan sijoittuvista romaaneista. Tämä oli miusta parempi kuin edellinen Saippuaprinsessa. Teemoja oli useampikin. Paljon käsiteltiin niitä tunnelmia, kun Helsingistä oli tullut maan uusi pääkaupunki ja kun Turun suuri palo vielä sattui vuonna 1827, siirrettiin yliopistokin uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli vielä aika piskuinen, mutta kasvoi koko ajan. Muita teemoja olivat selvästi tyttöjen koulutus ja kirjallisuus. Onhan se tämän päivän ihmisestä aika karmean kuuloista, että tuohon aikaan (ja toki vielä myöhemminkin) tosissaan mietittiin, että onko tyttöjä tarpeen kouluttaa muutenkin kuin vain niihin toimiin, mitä perheenemännän tulee osata. Tai millä tavalla nuoren aatelisneidon tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tuttuun utriomaiseen tapaan pukuja, taloja ja huoneita oli kuvailtu tarkasti, ja miusta se on yksi parhaimmista piirteistä kirjailijan romaaneissa. Tarinan ohella saa hyvin tietoa sen ajan muotisuuntauksista. Juonellisesti pidin myös, vaikka alusta astihan oli päivänselvää, ketkä päätyvät yhteen. Mutta se ei ole miusta puute tämänsuuntaiselle romaanille. Vieläköhän kirjailijalta olisi tulossa uutta keskiaikaista?!? :)

Odottavissa tunnelmissa

Oho, onpas edellisestä postauksesta päässyt hurahtamaan pitkä aika! En ole viime aikoina paljon blogimaailmassa pyörinyt, näköjään aika menee ihan kauheen nopeesti. Mitään erityistä en ole tehnyt, mutta aika vaan menee... Töissä tietysti aika kuluu ja salilla menee myös vieläkin ihan mukavasti aikaa. Sitten en jotenkin kotona ole jaksanut keskittyä blogin päivittämiseen.

Nyt on 6 päivän työputki takana ja kaksi päivää vapaata edessä. Maanantaina sitten alkaa 3 viikon loma! Tosin yhden päivän lomasta siirrän myöhemmäksi, kun meillä on koulutuspäivä marraskuun alussa, niin osallistun siihen.

Viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Lontoossa. Ihan uskomatonta. Oikeesti, vasta mie laskin, että siihen on vielä viisi viikkoa ja nyt enää alle viikko. Ihanaa, kun Puolisko saa pitää lomaa ainakin melkein koko sen ajan, kun mie olen siellä. Ilmeisesti korkeintaan yhden päivän on sinä aikana töissä, jos sitäkään. Kyllä mie jo odotan kovasti, mutta samalla jännittää tosi paljon. Eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen Puoliskon halaukseen. Sitä osaan arvostaa nyt ihan kympillä. Tietysti odotan myös itse Lontoon näkemistä. Meidän pitää tehdä suunnitelmat valmiiksi jokaiselle päivälle, kun siellä on niin paljon nähtävää. Eihän sitä kaikkea tietenkään ehdi nähdä, mitä haluaisi, mutta hyvä jos edes jotain. Toivottavasti mie saan jotain selvää niiden puheesta siellä. Ja toivottavasti saan itse väännettyä suht ymmärrettävää englantia. On vähän taidot ruosteessa... Onneksi töissä välillä joutuu palvelemaan asiakkaita englanniksi, muuten olisi tosi korkea kynnys mennä avaamaan suuta siellä Englannissa. Vaikka on se kynnys nytkin aika korkea...

Huomenna pitää mennä ottamaan matkatavaravakuutus ja käydä apteekista tarvittavat lääkkeet mukaan. Siellä Puoliskon "luona" on kissa, joten allergialääkkeet tulevat tarpeeseen. Myös Imodiumia pitää olla matkassa. Tämän syksyn aikana miun vatsa on voinut tosi huonosti, jatkuvasti on jotain vialla. Olen syönyt maitohappobakteeria jokusen viikon ajan, ja onneksi se on edes vähän auttanut. Reissussa vaan ottaa päähän jos (tai miun tapauksessa varmaan kun) joutuu koko ajan miettimään, että missä on lähin vessa... Samalla voisi käydä katsastamassa muutaman uuden liikkeen, jotka avasivat ovensa tänään uudessa kauppakeskuksessa. Kenkäkauppa Mekka kiinnostaa oikein erityisesti. Harmi vaan, kun ei ole varaa ostaa nyt mitään, vaikka siellä olisi avajaistarjouksia.

Viikonlopun kuulumisia

Olipa mukava lauantai-ilta :) Ensin mentiin katsomaan ystävän pientä tyttöä, joka on jo 8 kuukauden ikäinen. Hurjan nopeasti on aika siitä kulunut, kun pikkuinen syntyi. Oli paljon kehitystäkin tapahtunut sitten heinäkuun: tyttö osaa jo seisoakin tukea vasten. Ihana pikkuinen aurinko. Meni ihan posket kipeäksi, kun hymyilytti niin. Pikkutytön touhuja olisi voinut seurata vaikka tuntitolkulla eikä olisi vieläkään kyllästyttänyt. Se on muuten ihmeellistä, kuinka pienen lapsen maailma on täynnä ihmeitä! Miten paljon hupia ja ihmettelemistä voikaan olla yhdessä muovikulhossa! Ja kaikki ilmeet ja tunteet ovat niin aitoja ja vilpittömiä. Kaikki me ollaan joskus oltu yhtä aitoja, mutta iän myötä se katoaa. Surullista oikeastaan.

Siirryttiin sitten juhlimaan Hildegumin tupareita. Oli koko meidän vanha jengi koolla pitkästä aikaa, ja se oli jotain aivan mahtavaa! On välillä niin ikävä lukioaikoja, jolloin me mentiin melkein joka paikkaan yhdessä. Tietysti elämä on muuttunut, mutta onneksi meidän ystävyys on säilynyt vuosien jälkeenkin. Päädyttiin lopulta Nightiin tanssimaan. Ja oli ihanaa olla tanssimassa pitkästä aikaa! Tuotakin tuli tehtyä takavuosina enemmänkin, nyt viime vuosina on ollut todella harvinaista. En mie oikeestaan enää niin viihdykään yökerhoissa; niissä soi musiikki (ja yleensä sellainen, josta en niin välitä) liian kovalla ja kaikki on jotenkin niin pinnallista. Pidän enemmän pubeista, joissa voi istua iltaa ja jutella. Yökerho on sopiva vaihtoehto silloin, kun todella haluaa tanssia. Ei sinne kannata mennä vaan istumaan iltaa, kun ei kunnolla edes kuule, mitä toisella on sanottavana. Mutta nyt siis oli oikein hauskaa.

Eilen oli aika väsynyt olo ja vietin melkein koko päivän sohvan pohjalla. Katsoin elokuvat Brokeback Mountain ja Breakfast Club. Tykkäsin molemmista, vaikka aika eri genrejähän nuo edustivat. No, oonhan mie toki jälkimmäisen aiemminkin nähnyt, mutta siitä on jo tosi monta vuotta aikaa. Puoliskokin soitti ja oli niin ihanaa kuulla sen ääntä. Olivat juomassa lämmintä alea ja kävelleet West Endissä ja käyneet Oxford Streetillä ja kipaisseet myös Sohon alueella ja China Townissa. Voi vitsit, että mie melkein vihersin täällä kateudesta! Siitä lämpimästä alesta oisin varmaan eilen kieltäynynyt, mutta muuten ois kelvannut mullekin. Alkaa matkakuume nousta, ja aika kohinalla. Jes, enää kaksi viikkoa ja kaksi päivää, sitten miekin oon tuolla!

Valitusvirsi

Nyt seuraa rivikaupalla pelkkää valitusta ja ruikutusta. Kurjaakurjaakurjaa. Kaikki johtuu vaan taas väsymyksestä. Viime yö meni taas aika pitkälle sängyssä pyöriessä ja unta odotellessa. Edellisen kerran näin kävi tiistain vastaisena yönä, eli ilmeisesti nyt vähintään pari yötä viikossa pitää nukkua huonosti jostain syystä. Ei ollut herkkua mennä kahdeksaksi töihin, ei. Meillä on töissäkin aika rankka vaihe menossa; syksy on muutenkin vilkasta aikaa ja lisäksi on kortinvaihtokampanja käynnissä. Montakohan korttia tänäänkin tuli yhteensä vaihdettua... Siinä samalla tarkistellaan yhteystietoja ja korjataan rekisteriä, jos on tarvetta. Ei paljon hengähdysaikaa jää, ja joutuu työskentelemään tosi epäergonomisessa asennossa ja pitkään näyttöpäätteellä. Vaihdellaan me paikkoja välillä, mutta silti paikat kipeytyy. Miulla on taas vasen puoli yläkropasta ihan jumissa. Lapaluun alle ja rintalihakseen pistää ja hartia jumittaa. Kyljessäkin on pistävä paikka. Eilisestä keppijumpastakaan ei nyt ollut apua. Varmaan siksikin valvoin viime yönä, kun yläkroppa vihoittelee. Yöllä, kun kaikki muutenkin tuntuu sata kertaa pahemmalta kuin päivällä, ei rintapisto tunnu kovin pikkujutulta. Vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se pistävä kipu on rintalihaksessa eikä sydämessä, niin silti yöllä panikoin, että nytkö se sydän pettää, ja panikoinnista johtuen pulssi kiihtyy ja kauhee jumputus käy. Ihana noidankehä.

Ensi yönä olisi pakko saada kunnon yöunet, kun on taas kasiksi meno töihin ja illalla pitäisi jaksaa bailata. Huh, mitähän siitä tulee. Muuten on kyllä tosi ihanaa lähteä tuulettumaan maailman parhaassa seurassa, mutta ei oo kiva, jos on liian väsynyt. Ei muuten varmaan pahaa tekisi enää nyt kotona olla istumatta tässä koneella ;)

Nyt miusta tuntuu, että oon tosi loman tarpeessa! Vielä kun kaksi viikkoa jaksaa painaa, niin sitten on edessä kolmen viikon loma! Mie oon kyllä tosi kiitollinen jok'ikisestä lisätunnista, mitä nyt syksyn aikana oon töissä saanut, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, ettei pikku breikki pahaa tee. Parasta tietysti on, että se breikki on vielä palkallistakin :) Ja se Lontooseen lähtö tulee nyt tosi hyvään paikkaan, kaipaan kunnollista irtiottoa tästä tavallisesta arjesta. Ihanaa, kun pääsee viikoksi pois kokonaan näistä ympyröistä.

Eilen miut yllätti kyllä yksi ilonaihe. Kävin vaateostoksilla, ja todellakin kummastuksekseni sovituskopissa huomasin, että miun pitää ostaa 2 numeroa pienemmät housut kuin viimeksi! Jee! Ostin myös sellaisen takin, josta olen haaveillut jo vuosia. Kyseessä on musta puolipitkä villakangastakki talveksi. Pitihän siitä pulittaa aika paljon rahaa (tosin tuollaisista joutuu yleensä maksamaan enemmänkin!) , ja fiksumpaa olisi ollut ostaa vasta ensi kuussa. Mutta kun kerrankin sattui kohdalle just sellainen, minkä halusin, niin en uskaltanut jättää sitä hankintaa ensi kuulle. Jos vaikka loppuuvat kesken.

Tulevaisuus

Juhannusyö. Monikohan näistäkin ihmisistä miettii tulevaisuutta juhannuskokkoa tuijotellessaan lämpimässä keskikesän yössä? Tuli vangitsee katseen ja saa ainakin minut aina miettimään syntyjä syviä ja pohtimaan tulevaisuutta. Vesi ja kaunis maisema saavat aikaan saman, ja tässä kuvassa yhdistyvät ne kaikki. Viime juhannus kuuluu jo menneisyyteen, ja vaikka nyt syksyn harmaudessa ensi kesään ja juhannukseen tuntuu olevan ikuisuus, niin silti se on tulevaisuutta.

Valokuvatorstain aiheena siis tulevaisuus.

Lokakuun alkutunnelmia

Netti ei toiminut viikonloppua. Vasta sunnuntai-iltana sain toimimaan, kun Puolisko opasti, mistä toimimattomuus johtuu. Senkin kun ois aiemmin tiennyt, niin ei ois ollu mitään ongelmaa! Toisaalta, on se ihan hyvä välillä olla ilman nettiäkin.

Käytiin perjantaina katsomassa Nanten ja Hildegumin kanssa Lieksa!-elokuva. Mie tykkäsin! Olihan se vähän erilainen elokuva, mutta miusta hyvä. Tunnelma tiivistyi loppua kohti ja miusta se elokuva oli oikein tunteita herättävä. Siinä vaiheessa, kun alkoi soida While your lips are still red, meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin oikein kunnolla. Aika kaksijakoisen vastaanoton tuo leffa on saanut, osa tykkää ja osa taas ei.

Lauantaina meillä oli tyttöjen ilta Nanten, Erilin ja Hildegumin kanssa. Oli niin huippua olla pitkästä aikaa koolla. Syötiin vaan niin paljon, että miulla oli seuraavana aamuna maha kipee. Sunnuntaina olinkin töissä. Illalla katselin digiboksilta rästiin jääneitä sarjoja. Oli ihanaa viettää ilta sohvalla löhöten ja telkkaria katsoen, vaikka vähän oli huono omatuntokin. Saa sitä joskus...

Me päätettiin tyttöjen kanssa lähteä lauantaina baariin! Hui, jännittää ihan, kun edellisestä baarikäynnistä on jo aikaa. Ainakin sellaisesta, että ihan tyttöporukalla ollaan liikenteessä. Miun on ihan pakko lähteä ylihuomenna vaateostoksille, kun on vapaapäivä. Ei miulla oo mitään kunnollista päällepantavaa.

Kolme viikkoa vielä, ja sitten näen Puoliskon! Odotan sitä jo ihan kamalasti! En oikein tiedä, että odotanko enemmän Puoliskon vai Lontoon näkemistä ;) Varmaan molempia yhtä paljon. Vaikka nyt tuntuu, että olisin valmis matkustamaan vaikka Timbuktuun, että saan Puoliskolta pusun ja halauksen. Toivon hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän pitää olla näin pitkään erossa. Puheista päätellen Puolisko on aika samoilla linjoilla :) Matka jännittä jo aika kovasti. Mie en ole ennen ikinä matkustanut yksin lentokoneella. Onhan siellä tietysti muitakin matkustajia, mutta kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Kun on tämmöinen jännittäjätyyppi kuin mie, niin vähemmästäkin on jo maha kuralla... Pitää muistaa ostaa iso paketti Imodiumia matkaan! Maitohappobakteerikuuri on jo menossa, kun on taas ollu viime aikoina ongelmia vatsan kanssa.

Eilen tuli muuten mieleen, että kohta on joulu! Sehän on jo "ei ensi, vaan seuraavassa kuussa"! :D Ihanaa! Joko saa alkaa odottaa?