maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Vanhan loppu, uuden alku

Vuosi 2007 on muutaman tunnin kuluttua ihan historiaa, mutta tuskinpa vielä antiikkia ;)

Miun joulukuu on mennyt ihan hunningolle blogistanian suhteen, anteeksi kaikki blogiystävät. Toivottavasti ehdin ja jaksan paneutua tähänkin taas uudella innolla paremmin tulevana vuonna. Hyvähän se on, että on elämää ja tekemistä, mutta pitäisi sitä aikaa jäädä bloginkin päivittämiseen ja blogiystävien (ja muidenkin) blogien lukemiseen, että edes vähän kärryillä pysyisi ;)

Oli miten oli, mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja sujukoon tuleva vuosi 2008 onnellisten tähtien alla. Ja varokaa ilotulitteita!

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Viuh!

Onpas pari viikkoa kulunut vauhdilla. En ole ehtinyt ja jaksanut paljon koneella istua. Ja kun Puolisko on nyt taas kotona, niin en aina iltaisin pääsekään koneelle, jos Puolisko on tämän vallannut.

Ihanaa oli tietysti saada oma kulta takaisin, vaikka on tässä taas ollut vähän sopeutumistakin. Tietyllä tavalla sitä jo tottui siihen, että kaikesta voi päättää itse eikä toista tarvitse ottaa huomioon niinkuin nyt taas. Mutta kyllä tähänkin taas tottuu. Enkä mie toista kertaa Puoliskoa noin pitkäksi aikaa pois päästä ;)

Nightwishiäkin käytiin viime viikolla katsomassa ja kuuntelemassa ja olihan se taas hienoa. Kuitenkin joku juttu siitä jäi jotenkin puuttumaan. Vanhatkin biisit menivät Anettelta hyvin (ehkä Dark Chest of Wondersia lukuunottamatta) ja koko keikka oli taas aika kokemus, mutta silti vähän vaisu olo jäi. En sitten tiedä, että oliko syy yleisössä. Ihmetellä pitää, ettei 7000-päisestä yleisöstä irronnut enemmän menoa ja meininkiä, kun vielä ollaan bändin kotikonnuilla. Vai onko syy siinä, että yleisössä oli aika paljon muunlaistakin väkeä (varttuneempia ja lapsiperheitä) kuin mitä yleensä heavykonserteissa on totuttu näkemään. Mene ja tiedä. Lisäksi meidän olis pitänyt olla hieman sivummalla eikä niin keskellä, kun mie en tämmöisenä tappina nähnyt oikein mitään pitkien tyyppien takaa. Viimeksi Areenassa (2004) meillä oli parempi paikka ja hyvä näkyvyys jopa miulla. Olihan tuolla screenit, mutta en aina niitäkään kunnolla nähnyt. Äänentoistossa ois ollut toivomisen varaa, kun kyseessä on suuri ja korkea tila. Vähän jytinät puuroutui välillä. Mutta hyvä konsertti silti.

Kuntoilut jatkuvat edelleen ja tänä aamuna kävin viimeistä kertaa salilla ennen joulua. Nyt saa ehkä vähän paremmalla omallatunnolla nauttia joulun herkuista. Vaaka näytti tänään sellaista lukemaa, että 100 grammaa vajaa 6 kiloa on lähtenyt elokuun alusta. Oispa enemmän, mutta pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Oikeestaan vasta nyt parina kuukautena tuo paino on alkanut tippumaan. Vaateostoksilla eron jo huomaa, vaikka mie en sitä itse oikein osaa uskoakaan. Nantte varmaan voi todistaa, että miun on ihan kauheen vaikea uskoa, että vois ehkä pienemmätkin vaatteet mennä kuin aiemmin ;) Eilen Nantte-parka kantoi miulle sovituskoppiin jos jonkinlaista yläosaviritelmää yhteen joulunpunaiseen toppiin, jonka oisin halunnut ostaa, mutta kun ei ollut siihen päälle oikein mitään. No, en sitten ostanut toppia enkä yläosaa, kun ei oikein hyvää löytynyt. Pikkusen nyt harmittaa, kun se toppi ois ollu niin kiva, mutta sai jäädä nyt vielä kauppaan.

Miun joulumieli on vielä vähän hukassa. Aiemmin oli kovempi joulunodotus, mutta nyt on jotenkin plääh. Varmasti oma osansa tähän on lumen puutteella. Se on vaan niin karmeaa, että meillekin tänne on nyt sitten tulossa hyvin todennäköisesti musta joulu. Kamalaa, Pohjois-Karjalassa musta joulu... Ei oo maailmankirjat ihan kohillaan nyt.

Tänään pitäisi vielä mennä iltavuoroon ja huomenna meillä on joulusiivous ja joulun ruokaostoksetkin pitää tehdä. Illalla menen huomenna Erilin synttäreille. Jospa se joulumieli miutkin viimeistään silloin saavuttaisi, kun on tyttärien kanssa perinteinen Erilin synttäri-joulunalustapaaminen ja vaihdetaan joululahjat. Tämä on meillä jo aika pitkä perinne. Ja se on niin ihanaa, kun mukana on myös yksi pieni seuraavan sukupolvenkin edustaja, jolla on elämänsä ensimmäinen joulu edessään. Kauheeta muuten, kun tuli vanha olo, kun kirjoitin noin! Seuraava sukupolvi...

Sunnuntaina vielä töihin muutamaksi tunniksi. Vähän kyllä ottaa päähän mennä sinne, kuka enää tulee sunnuntaina aatonaattona kirjastoon? Luulis ihmisillä olevan parempaakin tekemistä. Oishan sitä miullakin, jos pitää tyhjänpanttina istua. Mutta ei pitäisi kai valittaa, tulee ainakin se kaksinkertainen palkka ja onneksi ei ole kyse kuin 4,5 tunnista. Sitten mennään Puoliskon vanhempien luo illaksi, kun Puoliskon sisko avomiehensä kanssa Kuopiosta ovat myös siellä. He lähtevät jo aattona takaisin sinne Savvoon, joten päätettiin mennä jo aatonaattona sitten sinne anoppilaan. Aattona mennään saunomaan ja jouluaterialle miun vanhempien luo, jonne tulee myös Pikkuveli, Pikkusisko, mummo, pappa ja sedän perhe. Pikkusiskoa en ole nähnytkään sitten syyskuun alun. Tänään ne tulevat Turusta Pikkuveljen kyydissä, mutta voi olla, että vasta aattona ehditään nähdä.

En ehkä tässä ennen joulua paljon koneella enää ehdi istuskelemaan, joten hyvää joulua kaikille blogiystäville ja kaikille muillekin, jotka sattuvat täällä piipahtamaan :)

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Muutama tunti

Ja sitten Puolisko on täällä! Wheee! Nyt se on jo Suomessa, odottelee Helsingissä jatkolentoa tänne susirajalle. Kuulemma aika väsynyt, mutta niin oon miekin. Ehkäpä mennään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Minnuu jännittää. Vaikka en edes tiedä, että miksi ihmeessä. Miusta on vaan niin ihanaa, kun Puolisko tulee vihdoinkin kotiin. Oon ihan tarpeeks jo elelly itekseni. Ei tää tämmönen miulle sovi.

Mie sain äsken siivouksen loppuun ja (toivon mukaan) jouduin tappelemaan imurin kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan ;) Ei ole ehkä niin masentavaa tulla, kun ei oo heti villakoirat ovella vastassa. Mie vähän jännään just sitä, että tuleeko Puoliskolle kauhee alakulo, kun joutui tulemaan pois sieltä Lontoosta. Onhan se nyt tottavie aika eri kaliiberia kuin meidän Joensuumme, tai ylipäänsä yksikään kaupunki Suomessa. Ja vielä vuoden pimeimpään aikaan!Pitää yrittää pitää se kiireisenä, niin jospa ei sitten ehdi miettiä koko Lontoota ;) Mutta kyllähän sillä jäi uusia kavereitakin sinne, on se varmaan aika haikeeta tulla pois. No, oonhan täällä mie, toivottavasti edes se vähän helpottaa (?) ;D

Mie jouduin antibioottikuurille. Toissa päivänä piti lähteä töistä kesken päivän päivystävälle hammaslääkärille, kun oli niin kauhee kipu oikeanpuoleisissa alahampaissa. En osannut itse paikantaa edes, että missä hampaassa se kipu tuntuu. Syy selvisikin sitten hampilääkärillä. Alapuolen viisaudenhammas ei kunnolla mahdu tulemaan ja se on tosi reikiintynyt. Samalla puolella miulla on vielä muistona lapsuudesta yksi maitohammaskin (!) ja myös se on reikiintynyt. Pitää syödä antibioottia, koska siellä suussa vallitsee tulehdustila. Ja purskutella kahdesti päivässä Corsodyliä. Miun kieli on mennyt siitä ihan kipeeks. Ensi viikolla pitää käydä hammashuollon röntgenissä ja helmikuun lopussa olis se viisaudenhampaan poistoleikkaus ja maaliskuussa toisen hampaa paikkaus. Siis ihan hirveen pitkään pitää odottaa! Toivottavasti nuo säryt pysyvät poissa antibioottikuurin jälkeenkin, koska muuten en aio odottaa montaa kuukautta hammaskipuisena, vaan pitää mennä yksityiselle. Älytöntä, millaiset jonot! Pelkään kyllä kauheesti tuota viisaudenhampaan poistoa. Ylhäältä on poistettu molemmat ja muistan, ettei se ollut mitenkään mukavaa. Ja alapuoleltahan se poisto on vaikeampi juttu.

Huomenna onkin itsenäisyyspäivä ja ikinuori Suomineitomme täyttää pyöreät 90 vuotta. Sytytän sinivalkoiset kynttilät ja katson Tuntemattoman sotilaan.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Lötköpäivä

Joulukuukin pääsi eilen alkuun pikkujoulujen merkeissä. Oli oikein kivaa ihanien ystävien kanssa. Istuttiin iltaa meillä kynttilöiden valossa herkkuja syöden ja glögiä ja muitakin juomia juoden. Eipä meillä sen kummempaa ohjelmaa ollut, juteltiin vaan ja parannettiin maailmaa. On miulla maailman parhaat ystävät. Rakkaita ovat :)

Nanten ja Hildegumin kanssa lähdettiin vielä baariin. Ensin mentiin Gloriaan, mutta siellä soi tällä kertaa ihan ihme musiikki. Kun me kesällä Puoliskon kanssa siellä pariin kertaan istuttiin iltaa, niin musa oli sellaista sopivaa rokkia ja heavyä, mutta nyt ei oikein napannut. Meillä ei kyllä ollut tarkoitusta mennä mihinkään yöbaariin, mutta kuitenkin mentiin Giggling Marliniin. Mie olen käynyt siellä viimeksi joskus kevättalvella 2005, mutta eipä tuo ollut juuri miksikään muuttunut. Vähän nihkeetä jotenkin oli, vaikka seura oli kyllä mahtavaa ja meillä oli kiva ilta. Mutta siis, onko nykyisin muka yökerhoissa tapana, että musiikki loppuu valomerkkiin ja samalla kaikki valot pärähtää päälle siksi viimeiseksi puoleksi tunniksi? Meistä tuo oli aika kauheeta. Miksei sitä musaa voi soittaa vielä senkin jälkeen, kun tarjoilu on loppunut, jos baari on kuitenkin vielä auki sen puoli tuntia? Ja ne valot... Mikä idea siinä on, kauhee järkytys vaan nähdä ihmisten känniset naamat ja suttaantuneet meikit. Hih, mietittiin, että ainakin moni orastava romanssi voi tuossa vaiheessa loppua alkuunsa, kun se "karmea totuus" paljastuukin jo ennenkuin on ehditty baarista ulos eikä vasta aamulla.

Vitsi, että välilllä siellä tuli vanha olo. Kun katsoi sitä muuta asiakaskuntaa, niin aika nuorta porukkaa. Ehkä siellä savuisella Suomirock-puolella oli vanhempaa porukkaa, mutta musiikki siellä oli jotain karmeaa ja tupakansavu niin kauheeta, että teki pahaa hengittää. Huvitti vähän, kun DJ repäisi ja soitti Prodigyn takavuosien tanssihitin "Smack my bitch up", niin tanssilattialle tuli yllättäen hyvin tilaa. Ja me oltiin ihan innoissamme, tuon biisin tahdissa on monet kerrat jorattu silloin aikanaan. Kivaa siis oli, mutta tuonne gigglingiin ei kyllä tarvii ihan heti uudelleen lähteä... Kotona olin vasta neljän jälkeen. menipä myöhään, en edes muista, milloin oisin viimeksi ollut noin myöhään bilettämässä.

Tänään on ollut ihan rehellinen lötköpäivä. Oon lojunut koko päivän vaan yöpaidassa ja katsonut DVD:ltä Elizabeth I:n ja Ilosen talon. Ensinmainittu oli upea ja värikäs kokonaisuus, jälkimmäinen aika ahdistava. Olen kyllä Kreetta Onkelin Ilosen talon lukenut aiemmin kirjanakin, joten osasin odottaakin karua tarinaa. Nyt odottelen BB-finaalin alkua. En ole jaksanut siitä kirjoitella oikein, viime aikoina innostus seuraamiseenkin on lopahtanut. Yhden viikon olin jopa kokonaan katsomatta koosteita :O No, nyt se siis loppuu, ja toivon ehdottomasti Saulin voittavan. Petyn kyllä, jos kuka tahansa muu noista neljästä voittaa. Mielestäni voittajan pitää olla henkilö, joka on ollut talossa alusta saakka eikä Kadi ansaitse voittoa itsekkyytensä takia. Alussa pidin Kadista, mutta loppua kohden se on alkanut ärsyttää koko ajan enemmän. Nikoa taas en voinut sietää hänen talossaolonsa alkuaikoina, mutta nykyään pidän. Riitta on ihan hassu. Sauli on edelleen suosikkini, joten hänelle voiton soisin ilomielin :)

Kolme yötä joul... eikun Puoliskon tuloon on! Ei oo enää pitkä aika. Silti nyt keskiviikko tuntuu niiiin kaukaiselta! Yksin miun ei tarvii täällä olla enää kuin ensi yö, sillä huomenna ystävät M&V tulevat pk-seudulta tänne ja lähtevät keskiviikkona. Harmi, kun miulla on huomenna ja tiistaina iltavuorot. Eiköhän sitä silti ehditä kuulumiset vaihtaa :)