"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Valokuvatorstain aiheena on katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Niin, sanat ovat ehdottomia ja kerran sanottuna niitä ei voi enää peruuttaa. Sanoilla voi saada paljon aikaan sekä pahaa että hyvää, niillä on aikamoinen mahti hallussaan. Sanat kuitenkin tekevät meistä juuri ihmisiä; meillä on ollut taito kommunikoida keskenämme puhutulla kielellä jo ammoisista ajoista lähtien ja kirjoitettu kielikin on ollut osa historiaamme jo vuosituhansien ajan. Kuvassa on esimerkki jälkimmäisestä. Sumerien nuolenpääkirjoitushan on tiettävästi ihmisen vanhin kirjoitusjärjestelmä Egyptin hieroglyfien rinnalla. Kuvan nappasin British Museumissa vuosi sitten syksyllä.
8 kommenttia:
Tässä todella on näkyvissä sanan mahti!
Miten satoja ja tuhansia vuosia sitten joku onkaan osannut taitavasti hakata tärkeitä tietoja kiviin...
Entä jos on tullut kirjoitusvirhe kiven alimmaisessa rivissä? =))))
Kauniita ja paljon tarkoitusta omaavia sanoja joita emme enää ymmärrä.
TUO ON MINULLE AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ TEKSTIÄ, MUTTA ONPA SÄILYNYT JÄLKIPOLVILLE.
Jaahas.. ja mitäs siinä sanotaan: kaks dl sokeria, kaks dl vehnäjauhoo, kaks dl kanamunia..
Sehän on sokerikakkuohje!
Mitä sinä sanoit?...en oikein ymmärtänyt, mutta ehkä se on sanomattakin selvää, että kauniita koukeroita siinä ainakin on. :)
Oiskohan sanoja olleskaan. Nuolenpäitä vaan :)
Jouluhalaus! =)
Tulin vain toivottamaan hyvää alkanutta vuotta :).
Iloa, valoa ja voimia!
Lähetä kommentti