Ja sitten Puolisko on täällä! Wheee! Nyt se on jo Suomessa, odottelee Helsingissä jatkolentoa tänne susirajalle. Kuulemma aika väsynyt, mutta niin oon miekin. Ehkäpä mennään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Minnuu jännittää. Vaikka en edes tiedä, että miksi ihmeessä. Miusta on vaan niin ihanaa, kun Puolisko tulee vihdoinkin kotiin. Oon ihan tarpeeks jo elelly itekseni. Ei tää tämmönen miulle sovi.
Mie sain äsken siivouksen loppuun ja (toivon mukaan) jouduin tappelemaan imurin kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan ;) Ei ole ehkä niin masentavaa tulla, kun ei oo heti villakoirat ovella vastassa. Mie vähän jännään just sitä, että tuleeko Puoliskolle kauhee alakulo, kun joutui tulemaan pois sieltä Lontoosta. Onhan se nyt tottavie aika eri kaliiberia kuin meidän Joensuumme, tai ylipäänsä yksikään kaupunki Suomessa. Ja vielä vuoden pimeimpään aikaan!Pitää yrittää pitää se kiireisenä, niin jospa ei sitten ehdi miettiä koko Lontoota ;) Mutta kyllähän sillä jäi uusia kavereitakin sinne, on se varmaan aika haikeeta tulla pois. No, oonhan täällä mie, toivottavasti edes se vähän helpottaa (?) ;D
Mie jouduin antibioottikuurille. Toissa päivänä piti lähteä töistä kesken päivän päivystävälle hammaslääkärille, kun oli niin kauhee kipu oikeanpuoleisissa alahampaissa. En osannut itse paikantaa edes, että missä hampaassa se kipu tuntuu. Syy selvisikin sitten hampilääkärillä. Alapuolen viisaudenhammas ei kunnolla mahdu tulemaan ja se on tosi reikiintynyt. Samalla puolella miulla on vielä muistona lapsuudesta yksi maitohammaskin (!) ja myös se on reikiintynyt. Pitää syödä antibioottia, koska siellä suussa vallitsee tulehdustila. Ja purskutella kahdesti päivässä Corsodyliä. Miun kieli on mennyt siitä ihan kipeeks. Ensi viikolla pitää käydä hammashuollon röntgenissä ja helmikuun lopussa olis se viisaudenhampaan poistoleikkaus ja maaliskuussa toisen hampaa paikkaus. Siis ihan hirveen pitkään pitää odottaa! Toivottavasti nuo säryt pysyvät poissa antibioottikuurin jälkeenkin, koska muuten en aio odottaa montaa kuukautta hammaskipuisena, vaan pitää mennä yksityiselle. Älytöntä, millaiset jonot! Pelkään kyllä kauheesti tuota viisaudenhampaan poistoa. Ylhäältä on poistettu molemmat ja muistan, ettei se ollut mitenkään mukavaa. Ja alapuoleltahan se poisto on vaikeampi juttu.
Huomenna onkin itsenäisyyspäivä ja ikinuori Suomineitomme täyttää pyöreät 90 vuotta. Sytytän sinivalkoiset kynttilät ja katson Tuntemattoman sotilaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
No niin, mitäs sanoi, että nopeasti se aika kuluu! Ihana jälleennäkeminen siis edessä. Onhan Lontoo tietenkin vähän isompi kaupunki kuin Joensuu, mutta eiköhän hän ole varsin tyytyväinen kun pääsen takaisin oman kullan kainaloon!
Hyvää Itsenäisyyspäivää ja nauttikaa toisistanne! :)
Minulla oli useita antibioottikuureja vuosien mittaan alaviisaudenhampaan tulehtuessa syvällä ikenessä. Viime tammikuussa sain lopulta lähetteen hammaskirurgille ja se leikattiin. Puutui tosi hyvin ja vaikka leikkaus kesti yli tunnin, se ei sattunut yhtään. Olin tosin ottanut 2 Panadolia jo kotona!
Suosittelen omaa musiikkia mukaan rauhoitukseksi, napit korvilla aika kuluu paremmin leikkauksen aikana. Jälkisärky kesti kaksi viikkoa, ja lääkitys oli todella tarpeen. Hyvin se menee, usko vaan!
Hauskaa iltaa!
No hui, miten pitkä odotusaika! Mä olen täällä Tampereella aina käynyt yksityisellä, kun ei kerta kaikkiaan voi odottaa ikuisuuksia julkiselle puolelle pääsyä. Kerran soitin joskus syyskuussa että tarttis varmaan nyhtästä viisuri irti, niin mulle sanottiin että soita joulukuussa uudestaan, silloin jaetaan tammikuulle aikoja. Just joo.
Hyvää itsepäisyyspäivää teille molemmille <3!
Onni on oma rakas...
Varmasti on ollut ihanaa olla taas oman kullan kainalossa :)
Itse jouduin käymään yksityisellä hammaslääkärillä, kun jonot julkiselle puolelle älyttömän pitkät. Kallista lystiä, mutta pääseepähän nopeammin ohi siitäkin vaivasta..
Lähetä kommentti