tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Pohdintoja painosta ja hääjuttuja

Nyt ei ahdista niin paljon enää, vaikka edelleen yöt menee aika huonosti. On se kumma, että vaikka töissä käy, liikkuu ja on väsynyt, niin sillon kun pitäisi nukkua, ei onnistu. Huokaus. Miulla on ollut nyt vähän omituisia mahakipuja ja pahaa oloa välillä. Tässä on joutunut muutamana päivänä ihan pakottaa itsensä syömään, kun ei ole ruoka maistunut. Siis miulle!!

No, on tällä ilmeisesti hyviäkin seurauksia. Lauantaina piti lähteä housuostoksille, kun miun lempparit, jotka ostin joskus alkusyksystä, alkavat valua vähän inhottavasti. Saa olla nostelemassa koko ajan. Piti kaupassa käydä rekillä vaihtamassa parikin kokoa, kun mie edelleen tuppaan sieltä ottamaan liian isoja kokoja. Älysin viikonloppuna myös sellaisen asian, että olen nyt 30 kg kevyempi kuin 2 vuotta sitten. Kyllähän se hienolta tuntuu, kun noin ajattelee. Kai sitä voisi olla jopa tyytyväinen itseensä, mutta en mie oikein osaa. Kun ei tämä vielä todellakaan riitä miulle. Voi siis kuvitella, minkä kokoinen mie olin, kun 30 kg on pois ja vieläkin saa lähteä :/ Mie vaan itse näen aika usein itseni sen 30 kilon kanssa. Tai no, en ehkä ihan niin monen, mutta kuitenkin. Kyllähän miulle ihmiset on huomautelleet laihtumisesta ja ihan kivahan se on että huomataan (vaikka vähän vaivautuneeksikin olo joskus tulee, kun ei tiedä miten pitäisi siihen vastata), mutta itsekseni mie en sitä näe. Kun katselen niitä pari ja muutamaa vuotta vanhoja valokuvia, niin niistä kyllä eron huomaa :o Mutta yleensä, kun mie peilin edessä seison, niin sieltä tuppaa näkymään se iiiiso ihminen. Vaikka ehkä mie todellisuudessa alan muistuttaa enemmän sitä, mitä olin joskus lukioikäisenä. Tosin vanhempana painoksena toki ;D Enkä mie varmaan niihin mittoihin pääsekään, jos realistisia ollaan. Vaikka en kyllä uskonut, että edes tähän tilanteeseen enää koskaan pääsisin...

Mie olenkin tämän viikon kotona ihan yksikseni, kun Puolisko lähti eilen työmatkalle Hollantiin ja tulee perjantaina. Enhän mie tietysti kovin paljoa kotona edes ole, kun on töitä ja salimenot. Tässä jännitän, että tuleeko sitä sähköpostia yhdestä nettikaupasta, josta ajateltiin tilata ihanat hääkutsukortit ja ohjelmalehtiset. Ne oli kyllä tosi kivat, semmoset vähän vanhanaikaistyypiset rullalle käärittävät kirjeet ja ohjelmalehtiset ovat vihreät kelttiteemaiset. Tuo sopisi teemaltaan meidän häihin ja värikin olisi just sopiva, kun kuitenkin vihreä tulee olemaan aika hallitseva väri puvustani johtuen. Pari viikkoa sitten kampaajalla käydessäni miulla oli mukana tiara, jonka ostin Turusta ja vähän sitä myös mallailtiin. Sovittiin samalla, että tehdään siellä miulle myös sitten meikki. Vähän sitä jännitän, kun en mie halua mitään perushäämeikkiä, vaan oman tyylini mukaisen. Eli siis tummaa ja paljon :D Eihän minnuu edes kukaan tunnistaisi, jos miulla ois joku hempeä häämeikki. No, koemeikki tehdään ja katsotaan, mitä tulee. Ois se niin kiva edes kerran elämässä päästä toisten laitettavaksi :) Milloinhan miun muuten pitäis se kimppu suunnitella ja varata? Ja riittääköhän, että me käydään se miun sormus ostamassa vasta sitten kesällä, kun ollaan palattu Jenkeistä vai pitäiskö ennen sitä..? Ja, ja, ja! Aargghh, alkaa taas stressikäyrä nousta!

4 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Toivottavasti saat tuosta unirytmistä kiinni. Yöuni on niin tärkeää.

Mie olen vain puolet tuosta siun hurjasta saavutuksestasi kadottanut crohnin taudin myötä, mutta kyllä se vaatteissa tuntuu.

Tänään viimeksi manasin niin ikään housujani, että ne roikkuvat ilkeesti.
Takkien alta tuulee kylmä tuuli ja tosiaan:
tutut huutavat suureen ääneen:
Sä oot laihtunu!
Paljoko oot laihtunu?
Ootko laihtunu kymmenen kiloa?
Jne, ja sitä on tosiaan itsellä vaivautunut olo.

Sun saavutus on kunnioitettava, koska olet ihan pyrkinyt tuohon ja saavuttanut huiman uroteon. =)

Lunara kirjoitti...

Hallatar,

siulla on tietysti vielä ihan eri tilanne, kun laihtuminen johtuu ihan jostain muusta kuin omasta tahdosta.

Tänään viimeksi, kun eräs tuttu tuli vastaan kaupassa, hän ei ensin meinannut tunnistaa minua. Olen tutustunut häneen siis "paksuina vuosina" eikä hän tuntenut minua ennen sitä aikaa.

Pitäisi osata olla kiltimpi itselleen ja taputtaa itseään olalle silloin, kun sen on ansainnut. Helppo on aina toisia kehua ja kannustaa, mutta itselleen sitä vain on niin ankara ;)

Hallatar kirjoitti...

Niin sitä itselleen on kaikkein kriittisin...


*silittää Lunaran olkaa* =)

Hallatar kirjoitti...

PS:

Myös onnellisuus saattaa aiheuttaa unettomuutta! ;D