Juostu on

Tänään on tullut jo kaksi kertaa juostua kaupungilla ja vielä pitäisi kolmannenkin kerran lähteä. Aamulla piti mennä ammattiliiton toimistolle selvittelemään miun tilannetta kun oon nyt ollut 10 kk jäsenenä, niin saanko soviteltua päivärahaa työttömyyskassasta kun nyt oon osa-aikaisena. Ilmeisesti saan, jippii! Sitähän ei tiedä, että minkä verran, mutta kaikki on aina plussaa. Nyt pitäisi saada palkanlaskennasta kaikki palkkatiedot yhdelle paperille präntättynä viime lokakuusta asti. Ja eihän siellä tietysti kukaan vastaa silloin puhelimeen, kun sinne yrittää soittaa. Ja työkkärillekin pitäis mennä.

Samalla reissulla kävin Puoliskon kanssa ostamassa matkalaukun, kun meillä ei sellaista kunnollista ole. No nyt on iso kovapintainen Samsonite, niinkuin lentomatkoilla pitääkin olla. Ikinä en lähtis pehmeän laukun (siis ruumaan menevän) kanssa lentomatkalle. Toivottavasti Puoliskon kaikki tarvittava mahtuu tuohon laukkuun mukaan, kyllä siihen onneksi varmasti puvun saa siististi pakattua. Roudattiin laukku kotiin ja sitten takaisin keskustaan kiinalaiseen lounaalle. Oli oikein hyvää sipulihärkää ja massu tuli täyteen 7 €:lla. Kahdeksi pitää taas rientää keskustaan tapaamaan Nanttea ja Eriliä. Vaikka eihän se ole mikään "pitää", kun mukava on taas nähdä :) Tuntuu vaan tämä päivä taas niin täydeltä. Sitten viiden maissa miun Italian täti on tulossa käymään meillä kun on nyt täällä kotonapäin käymässä. En sitten tänään ehdi salille, siispä huomenna on aamulla ihan pakko ennättää ennen töihin menoa. Onneksi kävin eilen aamulla. Torstai-iltana on vuorossa keppijumppa ja perjantaiaamuna taas salille ennen iltavuoroa. Puuh. Onneksi on torstai vapaa, silloin pitää leipoa, koska sunnuntai-iltana miun ja Puoliskon vanhemmat on tulossa meille miun synttäri- ja Puoliskon lähtökaffeille. Lauantai menee taas töissä ja illalla on rapujuhlat. Jaa-a, taitaa tää viikko taas hurahtaa siivillä.

Tähän vielä pari luettua kirjaa:

Iggulden, Conn: Sodan jumalat : Keisari IV

Hieno päätösosa neliosaiselle Gaius Julius Caesarista kertovalle Keisari-sarjalle. Kaikkihan luonnollisesti tietävät, kuinka tarina päättyy. Melkein toivoin viimeiseen saakka, ettei lopussa kävisi niinkuin kävi, mutta eihän siinä nyt tietenkään voi olla mitään muuta vaihtoehtoa. Tai jos olisi ollut, niin sitten kyseessä olisi jo todellinen vaihtoehtohistoriaromaani eikä niin mieleeni. Mielenkiinnolla odotan kirjailijan seuraavaa sarjaa, joka kertoo Tsingis-kaanista.

Roberts, Nora: Morriganin risti

Minä en Robertsin varsinaiseen lukijakuntaan kuulu, mutta kun hän uskaltautui kirjoittamaan fantasiaromaanin, piti ihan kauhunsekaisella jännityksellä kirjaan tarttua. Morriganin risti on itse asiassa ensimmäinen osa fantasiatrilogiaan. No, sanotaanko vaikka niin, että yllätyin ihan positiivisesti. Suorastaan jäin odottamaan jatko-osaa, joka ilmestyy ensi vuonna. Eihän tästä varmastikaan mitään fantasian klassikkoa pääse kehkeytymään, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Tosin fantasiaelementeillä leikiteltiin mielestäni välillä liikaakin; tuntui, ettei magiassa ole minkäänlaisia rajoja. Tämä on mielestäni heikkous tarinassa. Syö uskottavuutta (siis sellaista, mitä nyt fantasiassa yleensäkään voi olla). Kun Robertsista on kyse, niin kyllähän sitä romantiikkaakin pitää tarinasta löytyä ja suhteellisen taitavasti sitäkin oli ympätty juoneen mukaan. Mitään yllätyksiä tällä saralla ei kehkeytynyt, oli alusta asti selvää, ketkä kaksi päätyvät yhteen. Minnuu kyllä kieltämättä vähän naurattaa nuo Robertsin rakkauskohtauksien kuvailut ;D Perinteisen Robertsin ystävät eivät välttämättä tätä uutuutta sulata, jos lukemistoon ei muutenkaan kuulu hömppää ja rakkausromaaneja kummempaa. Vannoutunut fantsufani taas saattaa vierastaa robertsmaisuutta. Minunlaiselleni keskitien kulkijalle ihan mukavan rentoa (ilta)lukemista.