Jostain syystä miusta tuntuu, että miun pitäis aloittaa uusi blogi uudelta pohjalta. Miksi? En oikein ole selvillä siitä itsekään täysin, mutta tässä on nyt jonkinlaista yritelmää näin aluksi. Kuten varmaan te blogiystäväni olette huomanneet, en ole ollut viime aikoina kovinkaan aktiivinen bloggaaja tuolla. En ole jaksanut ja on ollut muutakin tekemistä. Nyt syksyn lähestyessä ajattelin, että josko sitä taas vähän aktivoituisi tässäkin. Saisi ajatuksia purettua "paperille" ja niin edelleen.
Jos joku on vähänkään kiinnostunut miun elämästä, niin nyt sitten hiukan päivitystä siihenkin asiaan. Työkuviot nyt eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen mie kirjastolla vaikutan :) Muuten elämään on tullut yksi uusi ja aika merkittävä sisältö; kuntoilu. Siihenhän mie jo vanhassakin blogissa vähän viittasin ja ainakin toistaiseksi on hyvin lähtenyt käyntiin. Nyt on takana neljä viikkoa kuntosalijäsenyyttä ja olen käynyt salilla kolmesti viikossa ja viime viikolla lisäksi keppijumpassa. Tarkoitus on lisätä näitä jumppia viikko-ohjelmaan; tuon keppijumpan lisäksi ajattelin aloittaa pilateksen. Ensimmäisen kerran uskaltaudun kokeilemaan sitä tuossa vajaan 2 viikon päästä. Lihaskunnon kohoamisen olen huomannut siitä, että kuntosalilla on voinut jo pikkuhiljaa alkaa lisätä painoja ainakin joihinkin laitteisiin ;) Harmi, ettei rehkiminen vielä ulkoisessa habituksessani näy, toivottavasti muutosta alkaa pian näkymään ulospäinkin. Tavoitteenani on jatkossa käydä salilla vähintään 3-4 kertaa viikossa kuntosalitreenien ja ryhmäliikuntatuntien muodossa. Ruokavaliotakin pitäisi rempata, nyt viime aikoina on jätski maistunut turhankin hyvältä...
Joo, ja sitten se toinen iso asia... Puolisko lähtee tasan 2 viikon päästä Lontooseen. Appuuta! Mie sitten syksyn vietän täällä sinkkuelämää... Tai, no en nyt ihan kuitenkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mie tiedän jo, että miulle tulee ihan kauhea ikävä. Miettikää, me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja sinä aikana pisin aika erossa on ollut jotain viikko.
No, ehkäpä se tekee ihan hyvääkin? Ainakin osaa sitten arvostaa toista taas ihan uudesta näkökulmasta? Ja myös sitten joulukuun 5. päivä, kun Puolisko palaa, saattaa olla sopeutumisvaikeuksia, kun on jo tottunut olemaan yksin? Jee, kylppärin peilikaappi on yksin miun? Jee, sänky on yksin miun (niinpä, sekin...)? Jee, saan katsoa just sitä telkkarikanavaa kuin haluan? Kyllä sitä yrittää koko ajan suhtautua asiaan positiivisesti ja etsiä niitä hyviä(?) puolia, mutta pelottaa se silti. Puoliskon puolestahan mie oon tosi onnellinen, että saa tämän mahdollisuuden. Ja kyllä minnuu jännittääkin sen puolesta, tietysti. Että pärjäähän se nyt sitten siellä ihan varmasti (kyllä se pärjää).
Tällaisia aatoksia näin alkajaisiksi.
Jos joku on vähänkään kiinnostunut miun elämästä, niin nyt sitten hiukan päivitystä siihenkin asiaan. Työkuviot nyt eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen mie kirjastolla vaikutan :) Muuten elämään on tullut yksi uusi ja aika merkittävä sisältö; kuntoilu. Siihenhän mie jo vanhassakin blogissa vähän viittasin ja ainakin toistaiseksi on hyvin lähtenyt käyntiin. Nyt on takana neljä viikkoa kuntosalijäsenyyttä ja olen käynyt salilla kolmesti viikossa ja viime viikolla lisäksi keppijumpassa. Tarkoitus on lisätä näitä jumppia viikko-ohjelmaan; tuon keppijumpan lisäksi ajattelin aloittaa pilateksen. Ensimmäisen kerran uskaltaudun kokeilemaan sitä tuossa vajaan 2 viikon päästä. Lihaskunnon kohoamisen olen huomannut siitä, että kuntosalilla on voinut jo pikkuhiljaa alkaa lisätä painoja ainakin joihinkin laitteisiin ;) Harmi, ettei rehkiminen vielä ulkoisessa habituksessani näy, toivottavasti muutosta alkaa pian näkymään ulospäinkin. Tavoitteenani on jatkossa käydä salilla vähintään 3-4 kertaa viikossa kuntosalitreenien ja ryhmäliikuntatuntien muodossa. Ruokavaliotakin pitäisi rempata, nyt viime aikoina on jätski maistunut turhankin hyvältä...
Joo, ja sitten se toinen iso asia... Puolisko lähtee tasan 2 viikon päästä Lontooseen. Appuuta! Mie sitten syksyn vietän täällä sinkkuelämää... Tai, no en nyt ihan kuitenkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mie tiedän jo, että miulle tulee ihan kauhea ikävä. Miettikää, me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja sinä aikana pisin aika erossa on ollut jotain viikko.
No, ehkäpä se tekee ihan hyvääkin? Ainakin osaa sitten arvostaa toista taas ihan uudesta näkökulmasta? Ja myös sitten joulukuun 5. päivä, kun Puolisko palaa, saattaa olla sopeutumisvaikeuksia, kun on jo tottunut olemaan yksin? Jee, kylppärin peilikaappi on yksin miun? Jee, sänky on yksin miun (niinpä, sekin...)? Jee, saan katsoa just sitä telkkarikanavaa kuin haluan? Kyllä sitä yrittää koko ajan suhtautua asiaan positiivisesti ja etsiä niitä hyviä(?) puolia, mutta pelottaa se silti. Puoliskon puolestahan mie oon tosi onnellinen, että saa tämän mahdollisuuden. Ja kyllä minnuu jännittääkin sen puolesta, tietysti. Että pärjäähän se nyt sitten siellä ihan varmasti (kyllä se pärjää).
Tällaisia aatoksia näin alkajaisiksi.
8 kommenttia:
*kurkkii*
Onnea uudelle plokille!
Jippii! Toivottavasti saadaan taas lukea enemmän siun elon mietteitä...Elämässäsi puhaltaa uudet tuulet! :)
Ihanata! Oonkin jo odotellut päivityksiä vanhan blogin puolelle, mutta että lykkäsit ihan uutukaisen blogin pystyyn! Parhautta!
Kateudesta viherrän kun sie jaksat salilla rehkiä, opiskella ja käydä duunissa. Jospa se sama kärpänen osuisi miunkin kohdalle.. :)
Tiistaina kai nähdään?
*pus*
Orava: Kiitos ja kumarrus :)
Nantte: Joo-o, eiköhän tää tästä taas aktivoidu, kun koneellekin pääsen sitten syksyllä milloin vaan huvittaa kotona ollessa (kröhöm, nyt kirjoittelen töissä...) Ja sittenhän miulla ei taas oo mitään uutta kerrottavaa kun me aina tavataan ;D
Eril: Hihih ;) Noo, opiskelut nyt jäävät laskuista ainakin tältä syksyltä kun mie en päässyt siihen kouluun, vaikka niin nopeasti täytin ja lähetin sen nettilomakkeen kuin vain kykenin. Joo, tiistaina nähdään, mie vaikka vielä tekstailen teille molemmille illemmalla. Italian täti saattaa tulla tiistaina meille kylään, joten pitää sitten sovitella aikatauluja sen mukaan.
puspus!
Onnea uuteen kotipesään!
Olkoon täällä yhtä auvoisaa kuin entisessä. =)
*hali*
Oi kiitos siulle, Hallatar :)
Kivaa että olet taas aktivoitunut, on tässä sinua jo kaivattukin! :)
Rakkaasta erossa oleminen on vaikeaa, mutta kyllä sen kestää. Viime kesänä olin ne pirulliset 2kk Saksassa, ja ikävä J:n luo oli silloin paikoittain varsin kova. Nyt puolestaan olen etäsuhteessa T:n kanssa, ja kyllähän se raastaa. Ikävä kannattaa kuitenkin ottaa vastaan suhdetta vahvistavana ja kasvattavana tunteena, eikä sitä kannata yrittää tukahduttaa. Ja onhan se ihanaa taas sitten pitkän ajan kuluttua päästä näkemään :).
Moi, Simone! Juu, kyllähän sen kestää, eihän tässä ole muita vaihtoehtoja ;) Mutta joo, tavallaan se voi olla shokki sittenkin kun Puolisko palaa joulukuussa, kun on just tottunut yksin olemiseen. Toivottavasti kestätte minnuu kun mie varmasti täällä blogissa tulen tuskailemaan ikävääni.
Lähetä kommentti