Loma!

Tänään siis alkoi miulla loma. Jipii! Ja ylihuomenna on jo lähtö Englantiin. Tähän aikaan ylihuomenna istun just koneessa välillä Helsinki-Lontoo. Jännittää ihan hulluna! Huijui, toivottavasti mie löydän itseni oikeasta koneesta. Onhan Hki-Vantaa miulle silleen tuttu paikka, että oon useammankin kerran sieltä lähtenyt, mutta ekaa kertaa oon ihan yksin lähdössä reissuun lentäen. Ja kun mie nyt oon sellainen ihminen, joka stressaa ihan joka pikkujutustakin, niin tämä jännittää aika lailla. Varmasti maha on ihan ruikulilla ylihuomenna. Ihan kaikkein parasta on se, että näen Puoliskon ylihuomenna. Ihan oudolta tuntuu, että JO ylihuomenna! Ja samalla ihanaa. Pääsee halimaan :)

Hildegum kävi just värjäämässä miun hiukset ja nyt oon todellinen punapää. Aika punaiset tuli, mutta hyvähän se vaan on, kun punainen väri haalistuukin aika nopeesti. Toivottavasti Puolisko ei säikähdä, kun näkee miut... ;) Mitenhän mie saisin tämän päivän kulumaan. Huominen menee varmasti nopeesti, kun menen pilateksen ja punttitreenin jälkeen aamupäivästä äidin ja miun tädin kanssa leipomaan karjalanpiirakoita. Pitäähän nyt Karjalan pojalle olla oikeita karjalanpiirakoita viemisinä :) Kuulemma ruisleipää pitää myös viedä. Muutenkin on vietävää jo sen verran, että mietin, miten miun omat kamat mahtuu kohta mukaan. No, kyllä ne mahtuu. Mie vaan oon tosi huono pakkaamaan! Yleensä kun lähdetään reissuun, Puolisko pakkaa matkalaukun, kun se on siinä niin hyvä. Se saa yhteen laukkuun mahtumaan varmaan kaksi kertaa enemmän tavaraa kuin mie.

Luin joku aika sitten Kaari Utrion uusimman romaanin Ilkeät sisarpuolet. Tykkäsin kyllä, vaikka enemmän pidänkin kirjailijan keskiaikaan sijoittuvista romaaneista. Tämä oli miusta parempi kuin edellinen Saippuaprinsessa. Teemoja oli useampikin. Paljon käsiteltiin niitä tunnelmia, kun Helsingistä oli tullut maan uusi pääkaupunki ja kun Turun suuri palo vielä sattui vuonna 1827, siirrettiin yliopistokin uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli vielä aika piskuinen, mutta kasvoi koko ajan. Muita teemoja olivat selvästi tyttöjen koulutus ja kirjallisuus. Onhan se tämän päivän ihmisestä aika karmean kuuloista, että tuohon aikaan (ja toki vielä myöhemminkin) tosissaan mietittiin, että onko tyttöjä tarpeen kouluttaa muutenkin kuin vain niihin toimiin, mitä perheenemännän tulee osata. Tai millä tavalla nuoren aatelisneidon tulee käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tuttuun utriomaiseen tapaan pukuja, taloja ja huoneita oli kuvailtu tarkasti, ja miusta se on yksi parhaimmista piirteistä kirjailijan romaaneissa. Tarinan ohella saa hyvin tietoa sen ajan muotisuuntauksista. Juonellisesti pidin myös, vaikka alusta astihan oli päivänselvää, ketkä päätyvät yhteen. Mutta se ei ole miusta puute tämänsuuntaiselle romaanille. Vieläköhän kirjailijalta olisi tulossa uutta keskiaikaista?!? :)