Aika hiljaista on kotona nyt, jos en ota huomioon taustalla kuuluvaa telkkarin ääntä. En mie oikeesti vielä edes tajua sitä, että Puolisko on poissa täältä kolme kuukautta. Vielä on vähän sellainen tunne, että koska tahansa tuossa ovessa kiertyy avain ja se tulee kotiin. Mutta ei taida käydä ihan niin. Heh, järkkäsin heti tänään Puoliskon hammasmukin pois vessan kaapista ja pyyhkeen naulakosta, tuli sinne miulle tilaa ;D Sänkykin on nyt yksin miun, oman peiton heivasin pois ja käytän Puoliskon peittoa tämän ajan, kun se on parempi ja lämpimämpi. Pitäis ostaa kyllä molemmille uudet peitot kohtsillään. Harmi vaan, ettei siellä sängyssä ole nyt sitä lämmintä kainaloa, johon voisi käpertyä... Aika ristiriitainen olo jotenkin. Kun ei miulla vielä oikeestaan ikävä oo, mutta tietoisuus siitä ettei nähdä vähään aikaan, tuntuu kuitenkin ikävältä. Ja se läheisyydenkaipuu on jo vähän päällä. Haluisin haleja ja pusuja. Onneks on ystäviä, joilta niitä haleja saa (?), mutta onhan se ihan eri asia. Ja onneks miulla on Milla, Ressu, Jasmiini, Petteri, Milo ja Svante jakamassa sängyn ;D Ne ovat pehmoleluja, muuten. Ja tämä blogiin kirjoittaminen tuntuu nyt myös ihan ok-keinolta purkaa ajatuksia ja tunteita.
Kiva oli nyt viikonloppuna nähdä taas Pikkusiskoa ja avomiestään. Kun heitä vietiin junalle, tulin samalla kotiin. Puolisko soitti eilen illalla (tai siis puolen yön aikaan) että oli päässyt perille, kone vaan oli lähtenyt Helsinki-Vantaalta tunnin myöhässä. Tänään oon saanut yhden tekstarin, ja kaikki tuntuu olevan ihan kunnossa siellä. Odotan kovasti, että Puolisko saa siellä koneensa toimintaan, että voidaan sitten Skypen välityksellä jutella paremmin. Huomenna illalla ystävä M tulee meille tuolta E-Suomesta, kun sillä on täällä tiistaina velvoitteita (ei siis täällä meillä, mutta tässä kaupungissa). Keskiviikkoon M sitten täällä punkkailee, mikä tietty sopii miulle vallan mainiosti ;) Vähän harmi, kun miulla on tiistaina iltavuoro, niin ei kauheesti kyllä ehditä mitään tekemään, mutta onpahan tuossa parina iltana vähän aikaa höpötellä.
BB:täkin oon seurannut, tänään olikin eka pudotus. Odotetusti Maria oli ensimmäinen kotiinlähtijä. Eihän talossa ole tietenkään mitään järkeä pitää ihmistä, joka ei siellä oikeasti halua olla ja vetäytyy muiden seurasta.
Miulle ei ole oikeestaan vielä ketään selkeetä suosikkia tullut. Helpompi on jotenkin aina etsiä ne ärsyttävämmät tyypit, mitähän tämä kertoo miusta? Hekasta pidin ihan aluksi, mutta nyt sen jatkuva pomottaminen ja päteminen on alkanut ottaa aivoon aika pahasti. Sadusta en jostain syystä tykkää, ehkä hänenkin pomomainen tyylinsä ärsyttää minnuu. Einari... huhhuh! Aluksi olin ihan että mistä ihmeestä tuo on tuonne löydetty!?! Eikkaan suhtautumiseni on tosi ristiriitaista. Toisaalta minuu ällöttää sen jatkuva hiplaaminen ja sellainen lipevänoloinen olemus, toisaalta taas tykkään siitä, että kerrankin talossa on joku oikeesti erilainen tyyppi. Vitsit, miten se näyttää ja kuulostaa Jorma Uotiselta :/ Ja se ikäkin tietysti, tosi nuorihan se vielä on. Saas nähdä. Sauli on miusta jotenkin symppis, vaikka menikin ekana iltana juomaan toistenkin juomia. Tosin se on jäänyt vähän pimentoon noissa lähetyksissä nyt loppuviikosta. Miusta se on jotenkin hellyttävä, semmoinen pikkuvelimäinen. Siis ei se muistuta miun Pikkuveljeä millään tavalla (aika kaukana siitä!), mutta siis pikkuvelimäinen niin, että siitä vois tykätä niinkuin pikkuveljestä ja sitä haluaisi suojella maailman pahuudelta ;) Kadista tykkään myös, kunhan ei ala liikaa huseeraamaan kanana tunkiolla. Energisyyttä tarvitaan taloon. Jarkko on niillä rajoilla, että tykkäänkö vai ärsyttääkö. Riippuu siitä, alkaako egoilla liikaa. Oikeestaan sama koskee Akia. Muuten ovat olleet aika taustalla. Timosta ja Maxinesta ei ole juuri mitään mielipidettä vielä. Noista kyllä ainakin Maxine on kylläkin enemmän plussalla kuin miinuksella tällä hetkellä miun listalla. Tiina on niillä rajoilla. Välillä tosi ärsyttävä, kun vinkuu ja hakee huomiota. Mutta toisaalta ihan mukavakin ainakin joskus. Mitähän se raskaustesti muuten paljastaa? Ja mitä Tiina aikoo tehdä, jos se on positiivinen? Piiasta kyllä oon tykännyt ainakin tähän asti.
Vaikka jotkut tyypit ärsyttävät, en silti haluaisi heitä ulos talosta ainakaan vielä tässä vaiheessa. Juuri hehän tuovat taloon sitä jännitettä ja erilaisia ihmisiä sinne kaivataankin. Jos kaikki olisivat samanlaisia ja luonteeltaan jees-miehiä ja -naisia, olisi ohjelma aika tylsää katsottavaa.
Nyt odotellaan toista viikkotehtävää ja uusia nimeämisiä. Veikkaisin, että ainakin Heka on nimettynä ensi viikolla.
sunnuntai, syyskuuta 02, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Täällähän sitä mennään ja nyt on Internet toiminnassa (ainakin välillä). Huomenna olisi edessä ensimäinen päivä uudella toimistolla ja odotan sitä kovasti.
Reipasta työviikkoa! :)
Aika kuluu kyllä kuin siivilä.
Eikun siivillä. =)
Usko vaan...
Sen odottamisen ajan täyttäminen vaan on joskus vaikeaa...
Kyllà se siità vielà menee.Taannoisella 2 viikon "pohjoisen" keikalla olimme "erossa" ensimmàiset 2 viikkoa 25 vuoteen!!! Terveisià puoliskollesi. OP
Kuutar: joo, on jo ruhtinaalliset 3 päivää kulunut ;) En edes uskalla laskea, että monta on vielä edessä... Mutta eiköhän tästä selvitä kun on suht helposti ainakin tää alku kulunut.
OP: juu, tuostahan oli puhettakin silloin. Kerron terveiset. Saattaa se Puolisko lukea terveisesi itsekin, kun taitaa käydä täällä kurkkimassa ja kommentoimassakin. Hyvä vaan :) Terveisiä sinne kaikille! Ja kissoille rapsutukset!
Ei muuta kuin tapailet ystäviä ja aloitat jonkin uuden harrastuksen. Kyllä se aika nopeasti kuluu..
Juu, jospa sen ajan saisi kulumaan. Tämä viikko on ainakin ollut yhtä vilskettä :)
Lähetä kommentti