Että voi olla ihminen kipee! Siis en mie millään muotoa sairas ole, mutta lihakset ovat ihan järkyttävän kipeet. Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa pumpissa ja nyt sen kyllä tietää! Reidet, takamus, hauikset ja ojentajat ihan jumissa, vaikka vielä illalla kotonakin venyttelin. Huh, mitenhän mahtaa työpäivä mennä..? Tunti oli kyllä oikein kiva ja ihan yllättävän hyvin jaksoin mennäkin. Pienillä painoillahan mie aloitin (tangon päissä 2,5 kg kummassakin), mutta oli kyllä tehokasta! Hauiksissa ja ojentajissa olis ehkä vielä pienempikin paino riittänyt... Silti oli mukava huomata, miten kuntosalitreeni on vahvistanut lihaksia. Alkutilanteessa en olisi varmasti pysynyt ollenkaan mukana! Aion varmasti mennä uudelleenkin, toivottavasti ei vaan joka kerta näin mene lihakset kipeiksi. Mukavaa vaihtelua kyllä kuntosalitreeniin. Kykenenköhän vielä huomenaamulla pilatekseen...
Mie olen ollut edelleenkin viime aikoina tosi hidas lukija. Ei ole ollut kai aikaa tarpeeksi. Äskettäin sain päätökseen Juha-Pekka Koskisen jo kauan odottamani Seitsemäs temppeliherra -kirjauutuuden. Romaani on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Ristin ja raudan tielle, joka oli Koskisen esikoisromaani. Tapahtumat sijoittuvat ristiretkien aikaan, lähinnä 1100-luvun alkuvuosikymmenille. Miusta romaanissa on aika pitkälti kaikki, mitä hyvältä tarinalta vaaditaan. Henkilöt ovat uskottavia, monet heistä ovat toki tuttuja historiallisina henkilöinäkin, kuten Bohemond, Hugues de Payens, Balduin II, Tancred... Mutta myös kuvitteelliset henkilöt ovat kuin luuta ja verta lukijan mielessä. Jännitystäkään tarinasta ei puutu ja romantiikkaakin on tarjolla. Koskinen osaa kuvata henkilöitä hyvin inhimilliseen tapaan. Vaikka kyse on aivan erilaisesta maailmasta kuin missä me nyt elämme, ihmiset olivat pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin mekin kaikkine tunteineen pelosta rakkauteen. Aikakausi vaan luo puitteet ihmisen elämälle, ja sen mukaan on elettävä. Kirjan yhtenä pääteemana nähdään Temppeliherrain ritarikunnan syntytarina. Sekös vasta mielenkiintoista, kun olen aiheesta muutenkin kiinnostunut. Taistelukohtaukset ovat tietysti raakaa luettavaa, mutta niinhän niiden pitää mielestäni ollakin. On turhaa kaunistella sitä julmuutta, mitä sodissa tapahtui (ja tapahtuu toki yhä). Ritarin elämä oli raakaa ja vaarallista, vaikka jälkipolvet ovatkin onnistuneet romantisoimaan kyseistä "ammattikuntaa" ja varsinkin aikakautta. Ristiretket sinänsä ovat miusta yksi kristinuskon historian kammottavimmista tapahtumista. Rakkaus on kuitenkin valtava voima, ja se nähdään tässäkin tarinassa. Malttamattomana jään odottamaan trilogian päätösosaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuo uuden liikuntalajin aloittaminen vaatii vaivansa. Kohta ne poistuvat, kun jatksat säännöllisesti treenata, mutta pitää siihen palautumiseen ja lepoonkin varata aikansa.
Hyvää joulun odotusta sinne 'Join kaapuntiin'.
Ohos!
Sauna ja hieronta auttaisi.
Ja niinko Jormanen totesi niin
kyllä lihakset pian tottuvat. =)
Bu. totta. Ei miulla kuntoalin jälkeen edes enää kipeydykään, kun olen jo niin tottunut siihen. Tuo pumppi on tietysti vähän erilaista... Kiitos joulunodotustoivotuksista :) Samoin sinne!
Hallatar: Niinhän ne auttais, mutta ei oo mahdollisuutta nyt saunaan päästä. Pitää kärsiä vaan.
Itse asiassa nyt on lihakset vielä kipeemmät kuin eilen (jos mahdollista). En voinu mennä pilatekseen, en olis päässy sinne lattiatasoon mitenkään puhumattakaan, että oisin vielä ylös päässyt ;)
Nyt on huono omatunto, kun tulee väkisinkin 3 päivää ilman minkäänlaista treeniä. eilinen, tämä päivä ja huominen :( Huomenna en ehdi, ja voi kyllä olla, etten vielä kykenisikään. Tiedän, ettei sais tulla tämmöisestä huono omatunto, mutta minkäs sille voi.
Huh, oletpas sitten rääkännyt itseäsi, jos lihakset noin kipeet on! Toivottavasti paranevat pian.
Tuo kirja kuulostaa aika kiinnostavalta, pitää laittaa nimi muistiin.
Tiesitkö, että kirjailijalistallasi oleva Jean Untinen-Auel ja JP Koskinen ovat sukua keskenään? Historiallisten romaanien geeni ;)
Lähetä kommentti