This is a long story

Atshiiih! Jep, tänään oli tarkoitus keskeyttää loma päiväksi ja osallistua työpaikan koulutuspäivään, mutta flunssan takia en sitten sinne mennyt, vaan hain saikkua. Ei tässä tukkoisessa olotilassa jaksa missään koulutuksessa istua. Ja lisäksi tämä on aika tarttuvaa. Työterveyshoitaja sanoi, että oireet viittaavat virusperäiseen flunssaan, jota on nyt paljon liikkeellä. Ensin alkaa kurkkukipu, sitten menee nenä tukkoon eikä välttämättä nouse kuumetta, mutta on voimaton olo. Ihan kauheen tylsää on vaan nyt, kun kuulemma pitäis levätä. Kun viime viikko oli täynnä actionia ja uusia ihmisiä, niin kyllä nyt tuntuu yksinäiseltä täällä neljän seinän sisällä. Ja tekisi NIIN mieli päästä salille, mutta ei pidä riskeerata, en halua saada mitään sydänlihastulehdusta.

Jooh, pitäisköhän miun jatkaa siitä, mihin jäin sunnuntaiaamuna, kun postasin "pikaraportin" Lontoosta. Elieli, sunnuntai osoittautuikin säätilaltaan kaikista karuimmaksi päiväksi koko reissuni ajalta. Tietysti just se päivä, kun oltiin suunniteltu Southbankin kävelyreissua, olisi käyty nähtävyyksiä katsomassa. Täytynee jättää ensi kertaan sitten se reissu. No, lähdettiin sitten (taas) shoppaamaan. J:n (Puoliskon työ- ja asuinkaveri) suosituksesta mentiin Liberty-tavarataloon. Wohou! Aika upee paikka! Ja kallis. Siellä oli myös jouluosasto, josta me ostettiin lisää joulukoristeita. Kuuseen palloja ja sitten sellainen tähtilumihiutalejuttu, jonka voi ripustaa johonkin. Ostettiin myös lisää pakettikortteja ja paketointinaruja. Ihania lahjapapereita sieltä olisi myös saanut, mutta niitä olis ollut niin vaikea kuljettaa Suomeen, että jäivät ostamatta. Puolisko olis halunnut yhden ensi vuoden seinäkalenterin, mutta miusta se oli niin kauhee, että en suostunut. Olihan se ihan hauska, mutta ei miusta ois sopinut meidän seinälle. Muuten me kyllä (kai) ollaan aika demokraattisia ostopäätöksissä (???) ;D

Libertyltä suunnattiin Lillywhites-sporttikauppaan. Enpä ole koskaan aiemmin käynyt noin suuressa liikeessä, jossa myytäisiin lähinnä vain urheiluasuja. Ja edullinenkin se oli! Lontoossa oli muutenkin juuri nyt alennusmyynnit päällä ja tuolla oli kyllä tosi hyviä alennuksia. Sain LA Gearin housut (salille ja jumppaan) 5 punnalla ja Reebokin T-paidan 7 punnalla sekä vielä viiden sporttisukkaparin pakkauksen 2,5 punnalla. Ei paha. Mitähän me syötiin sunnuntaina? Ainiin, joo, suunnattiin sitten takaisin "kotiin" ja mentiin pastalle läheiseen pub-ruokapaikkaan. Ihan hyvää pastaa oli, mutta ulkona alkoi sellainen rankkasade, että "unohduttiin" parit pintit siinä juomaan. Kun sitten mentiin takaisin asunnolle, niin J ja L (=Puoliskon toinen kämppis) olivat poissa. Soitettiin heille ja päätettiin vielä yhdessä mennä lähipubiin pintille. Ja herranjestas, oli sunnuntai-ilta ja siellä oli meno kuin perjantaina! Ilmeisesti joku futisjoukkue oli voittanut jonkun pelin. Tuntuu, että tuossa maassa on joka ilta joku jalkapallo-ottelu, jota pitää pubiin mennä katsomaan. Tosin yleensä he eivät kuulemma niinkään siellä ryyppää, mutta nyt oli aika meininki päällä. Muutamat mekin taidettiin ottaa, tosin J lähti aiemmin kotiin. Oli kyllä mukava ilta ja siistiä nähdä aitoa englantilaista pubimenoa ;D Hirveesti meillä juttuakin riitti, vaikka mie vähän ujostelenkin englanninkieleni kanssa. J kyllä sanoi, että sen mielestä mie puhun ihan hyvin englantia. Jospa se oli vain kohteliaisuus. Se, mikä miusta oli tosi outoa ainakin aluksi, että miehet siellä pussaa naisia poskelle tavatessaan. Siis tiedänhän mie, että se on ihan normaali eurooppalainen tapa, mutta näin suomalaisena se vaan aluksi ainakin tuntui vähän kiusalliseltakin, kun en ole tottunut moiseen. Sitten yrittää siinä olla kavahtamatta, ettei toinen loukkaannu. Mutta joo, pubista lähdettiin Puoliskon ja L:n kanssa vasta valomerkin jälkeen eli puolen yön maissa.

Maanantaina meidän lähtömme aamulla viivästyi, mutta päästiin kuin päästiinkin lähtemään Camden Towniin. Tätä olinkin jo odottanut kovasti! Huhhuh sitä paikkaa! En sellaista torien ja kauppojen määrää ollut osannut kuvitellakaan, vaikka tiesinkin niiden olemassaolosta. Ja ne ihmiset ja tavarat ja vaatteet! Jos mie asuisin Lontoossa, ostaisin varmaan suurimman osan vaatteistani ja sisustustavarasta Camdenista. Niin ihania ja erilaisia. Ei sellaista tyylisuuntaa varmaan olekaan, ettei sille löytyisi kauppaa Camdenista. Eniten siellä oli kuitenkin esillä gootti-, hippi- ja punkkarityylit miun mielestä. Ja itämaiset jutut. Ne kaikki värit ja tuoksut ja musiikki niillä kujilla, sanoinkuvaamatonta. Miun lempipaikka ehdottomasti! Siellä voisi kierrellä monta päivää ostamatta yhtikäs mitään vain katsomassa ja ihailemassa. Mie ihailin todella kauniita goottimekkoja, ne olivat miun lemppareita (vaikken itse sellaisia käytäkään). Toki Camden Townilla on hieman kyseenalainenkin maine levottomana kaupunginosana, mutta käsittääkseni meno on siellä kuitenkin rauhoittunut viime aikoina (?)

Illalla meillä oli edessä ehkä se kaikkein eniten odottamani juttu. Maanantaina oli meidän 8-vuotispäivä ja Puolisko oli varannut meille siksi illaksi liput The Phantom of the Opera -musikaaliin Her Majesty's Theatreen, jossa musikaalin ensi-iltakin oli 21 vuotta sitten. Meillä oli hyvät paikat kuudennessa rivissä ja show oli jotain aivan upeaa. En varmasti koskaan unohda sitä, ei sitä voi oikein selittää ja kuvailla edes, se pitää itse nähdä ja kokea. Jo itse teatteri oli niin upea vanhoine miljöineen, pää vaan pyöri ympäriinsä. Ja itse show, niin taitavia esiintyjiä, upeita lauluääniä, mahtavaa musiikkia, fantastinen lavastus, upea ja värikäs puvustus ja pisteenä i:n päälle koskettava tarina, että musikaalin seuraamisesta tuli todellinen elämys. Ei riitä, että kertoisin näkeneeni ja kuulleeni sen, vaan siihen kyllä eläytyi joka solullaan. Kaikista musikaaleista olen aina eniten halunnut nähdä juuri Phantomin, ja kun se vielä tapahtui alkuperäisessä esityspaikassa niin hyvillä paikoilla, niin voinko enää enempää toivoa? Ennen teatteria käytiin vielä syömässä pihviravintolassa. Unohtumaton ilta ja mie oon niin kiitollinen Puoliskolle, kun se meille sen järkkäsi. Miulla on kyllä ihan paras Puolisko, en vaihtaisi mistään hinnasta. (Ja nyt tuli tippa silmään kun iski ikävä) I <3 U

Tiistaina me lähdettiin vielä uudelleen Camdeniin, kun maanantaina aika siellä kävi niin vähiin, että halusin päästä sinne uudelleen. Tulihan sieltä osteltuakin, miulle. Mukaan lähti poncho, hattu, paksu ja lämmin panta, kaulakoru ja käsintehty "helmi"kirjailtu pusero. Miulla alkoi kurkku kipeytymään päivällä ja jo silloin tiesin, että kipeeks taidan tulla. Mentiin kuitenkin vielä illalla Puoliskon, J:n, L:n, T:n (= Puoliskon työkaveri) ja A&A:n (= saksalainen työkaveri ja suomalainen poikaystävänsä) kanssa intialaiseen ravintolaan syömään. Mie olin kyllä tosi nolona, kun olin aika vaisu enkä kunnolla pystynyt syömäänkään kurkkukivun takia. En ollut kauheen sosiaalisella tuulella, kun oli kipeä olo ja tietoisuus seuraavan päivän lähtemisestäkin vähän masensi. Kiva ilta oli silti.

Keskiviikkona sitten koitti heti aamusta kotiinlähtö. J ja Puolisko veivät miut lentokentälle ja eroaminen ei ollut mitenkään herkkua. Piti vielä Heathrowlla pari tuntia odotella ja kipeenä se ei ollut kauheen kivaa. Lento meni kuitenkin aika nopeesti, miun korvat vaan kipeilivät aika paljon nenän tukkoisuuden takia. Helsingissä ei ollutkaan kuin hetken vaihtoaikaa Joensuun koneeseen, johon mie onneksi ehdin, mutta matkalaukkuni siis ei. Kuten tuosta keskiviikkoillan postauksesta voi lukea, eivät fiilikseni olleet kovinkaan korkealla silloin. Matkalaukku tuli onneksi jo eilen aamulla 8 jälkeen. Ja se retkottaa vieläkin tuossa lattialla osittain purettuna. En oo jaksanu vielä kaikkea purkaa :/ Puolisko jo sanoikin, että se on varmaan siinä vielä joulukuussa kun hän kotiutuu. No ei, kyllä mie sen meinaan tänään purkaa loppuun.

Turha varmaan edes sanoa, että kokonaisuudessaan reissu oli aivan mahtava. Ainoa miinuspuoli varmaan oli englantilaiset vessat! Se Puoliskon "kodin" vessa meni pariin otteeseen niin tukkoon, että sitä ei voinut käyttää. Ei mitenkään mukavaa siis. Ja maanantainakohan se oli, kun J huomasi suihkun yhteydessä vuodon laattojen alle (tjsp), joten se meni remppaan. Loppuajasta siis suihkua ei voinut käyttää. Huono säkä, että nuo molemmat sattuivat just ku mie olin siellä ;) Mut ei siis miun vika ollu kuitenkaan, vessavikakin kuulemma on nyt löytynyt putkistosta ja pönttö uusittu. Ihmiset siellä olivat tosi ihania. J ja L olivat todella huomaavaisia, kohteliaita ja mukavia. Olivat jopa välillä öitä poissa, että me saatiin olla kahdestaan. Vaikka eihän me siellä asunnolla kovin paljon aikaa vietettykään. Tosi ihania, toivottavasti saadaan heidät joskus meille tännekin. Ilosaarirockiinhan me niitä houkuteltiin ja ainakin L vaikutti ihan kiinnostuneeltakin ajatuksesta. Saa nähdä. Miusta oli kiva tutustua ihmisiin, joiden kanssa Puolisko siellä on ja asuu. Heh, tämän taudin mie sieltä varmaan sain, kun Puolisko ja L on olleet flunssassa jo jonkin aikaa.

Tästä tuli kyllä nyt niin pitkä juttu, että kukaan ei varmaan jaksa tätä lukea kokonaan, mutta onpahan ainakin miulle itselle ja Puoliskolle vähän niinkuin matkamuistona täällä. Vieläkin miulla on aika haikee fiilis ja oisin valmis hyppäämään heti seuraavaan Lontooseen menevään koneeseen. Ja nyt on varmaan kovempi ikävä Puoliskoa kuin ennen reissua, kun oli niin ihanaa olla yhdessä. Jos olisin terve, niin olis varmaan helpompaa kun vois lähtee salille ja kaupungille ja tavata ystäviä. Mutta kun pitää yksin kököttää kotona. Huomenna kyllä ajattelin käydä vanhempieni luona, jos vaan uskallan mennä, en kuitenkaan halua tartuttaa tätä tautia. Ne kuitenkin haluaisivat miut sinne syömään. Ei miulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, kun huomenna on pyhäinpäivä ja kaupat kiinni. Katsotaan tilanne sitten huomenna.