Se, mitä tänään tapahtui, on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Mieli on aika myllerryksessä, vaikkei tapahtuma sinällään minua henkilökohtaisesti kosketakaan. Mutta kyllä se vaan tuntuu niin erilaiselta, kun tällaista tapahtuu omassa rakkaassa kotimaassa eikä meren takana Amerikassa (toki olen ollut niistäkin tapauksista järkyttynyt). Enää ei ole väliä, missä maassa asuu, missä käy koulua. Ennen se on aina ollut "siellä jossain", mutta nyt se on täällä. Se on joku suunnaton pahuus, jota ei voi ymmärtää. Viimeistään nyt on selvää, ettemme elä missään lintukodossa, tuntuu koko ajatus niin naiivilta. Henk.koht. en ole aikoihin kyllä noin ajatellutkaan, jos koskaan.
En voi käsittää, mitä sen ampujan päässä on liikkunut. Enkä haluakaan käsittää tuollaista vihaa ja täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. En voi ymmärtää, että miksi siihen pitää sotkea viattomia ihmisiä, joilla on koko elämä vielä edessään, jos itsestä tuntuu niin pahalta, että kuolema on ainoa pakotie. Miten ihmisellä voi olla noin paha olo niin, ettei sitä kukaan huomaa?
Ei tässä oikein voi muuta kuin toivoa voimia ja jaksamista kaikille, joihin tämä tapahtuma jättää jäljet loppuelämäksi. Sekä toivoa, ettei tällaisia uutisia tarvitse toiste kuulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Näin on...
Aivan käsittämätöntä.
Omat murheet tuntuvat yhtäkkiä vähäpätöisiltä tähän verrattuna...
Voi miksi...?
Järkyttynyt olin minäkin! Amerikan tyyliin ollaan menossa, aseita kanniskellaan koulussa ja sitä rataa. Täytyy kliseemäisesti todeta, ettei sitä meidän nuoruudessa..Kunpa tälläisiä uutisia ei tarvitsisi enää kuulla!
Olin tàssà koko pàivàn mietteissàni eilisen illan tapahtuman vuoksi. (Mutta nyt se tuntuu pieneltà.) Parkkeerasin auton. Sisààn tuli yksi mies ja etsi jotain, laukkuani.Sai sen olkapààltà pois ja alkoi mennà ulos.Aloin huutaa kurkku suorana ja pidin kiinni laukusta.Konna luultavasti hàmmentyi huutoa ja kovaa vastarintaani.Ja lopulta làhti karkuun auttajansa mopolla.
Olen hengissà eikà mihinkààn satu.Laukku on kunnossa ja sisàltò myòs. Tuumailua: Vain vàhàn rahaa mukana, ei tàrkeità papereita vain kopioita, "lidlin" kukkaro ja kassi. Jos sattuisi uudelleen antaisin mennà kassit ja kukkarot. Jàlkeenpàin tuli sitten mieleen,ettà olisi voinut kàydà huonosti, monesti kumauttavat pahastikin.( Eilen illalla mietin, jotta kyllà tyò siellà asutte "herran kukkarossa" kun ei mitààn tàllaista tapahdu.) Ja nyt sitten kuuliin tuosta Jokelan tapauksesta. Jokohan ne hallitusmiehet herààvàt???OP
Hallatar ja Lissu: niin, järkytys on vieläkin melkoinen. Tämä on surullinen päivä meille kaikille suomalaisille ja varmasti kaikilla pyörii päässä "miksi?". Tällaisilla hetkillä sitä toisaalta tuntee yhteisöllisyyttä muihin, jotenkin ajattelee, että tämä on kaikkien suru. Ja on samalla helpottunut siitä, että omat läheiset ovat kunnossa ja turvassa. Niin surullista, että monessa perheessä ei voida nyt tuntea samoin...
OP: hui kamalaa, onpas siulle sattunut! Hyvä, ettei siulle käynyt pahemmin! Tosiaan, varmasti olisi itselle terveellisempää antaa laukun mennä, mutta tuossa tilanteessa se on varmaan joku refleksi, että lujasti vaan suojelee omaisuuttaan. Sitten tilanteen jälkeen vasta tulee järki päähän. Huh, ONNEKSI selvisit säikähdyksellä!
Joo, täällä tuntuu koko maa olevan vähän shokissa eikä se mikään ihme ole. Suruliputus kestää tämän päivän. Mie en ole ajatellut Suomea "herran kukkarona" enää aikoihin, nykyisin tosiaan mitä tahansa voi sattua missä tahansa. Mutta ei tällaista silti olisi voinut heti uskoa... Tosi pahalta tuntuu. Vaikkei itsellä olekaan minkäänlaista sidettä asianosaisiin, niin silti suru tuntuu. Kynttilöitä sytytellään tänään(kin).
Jätin seuraavan kommentin erääseen toiseenkin blogiin:
"En halua mitenkään loukata ketään tai vähätellä kenenkään kärsimyksiä: joukkosurma oli hirvittävä tapahtuma, mutta minusta on tekopyhää pistää lippuja puolitankoon ja yhtäkkiä kaikki ovat niin älyttömän järkyttyneitä, ettei mitään rajaa.
Jos sen lipun sinne puolitankoon vetää, sen saisi sinne jättääkin. Ihmisiä kuolee tuliaseista, nälkään, kidutukseen, teräaseisiin jne. joka ikinen päivä ympäri maapalloa.
Ei heitä kukaan muista."
Ehkä minusta on tullut kyyninen, mutta en yllättynyt yhtään ampumakohtauksesta. Ja sen kaiken pahuuden keskellä, joka meitä ympäröi alituiseen, en jaksa järkyttyä.
Ja tähdennän, että en halua mitenkään halventaa uhrien muistoa tai heidän läheistensä tuskaa.
Minun mielestäni hiljainen hetki pitäisi viettää joka päivä.
Simone: kyllä, olet oikeassa siinä, että maailmassa kuolee ihmisiä julmin tavoin päivittäin eikä heitä muisteta. Se on kamalaa. Mutta minusta ei ole mitenkään tekopyhää suruliputtaa kun omassa maassa tapahtuu tällaista. Miksi ihmeessä olisi? Ei se keneltäkään ole pois. Ja mikä ihme se on, että ihmiset ovat järkyttyneitä? Tottakai silloin, kun omassa maassa tapahtuu tällaisia hirvittävyyksiä on vain luonnollista ja normaalia, että siitä ollaan surullisia. Kyllä se aina koskettaa lähempää, kun on kotimaa ja oman maan kansalaiset kyseessä. Nämä tunteet ovat täysin inhimillisiä ja minusta on vain hyvä, että ihmiset tuntevat vielä jotain ja osoittavat sen. Se kertoo, ettei olla vielä ihan kokonaan turruttu tähän maailman pahuuteen, vaan vielä empatiaakin on jäljellä.
Ainakin minä voin todellakin sanoa olevani oikeasti järkyttynyt, vaikka en tunnekaan asianosaisia ja se on vain inhimillistä. Ei kaikkien tarvitse olla, sitä en yritä sanoa, mutta mitään tekopyhää en siinä kyllä tunnista.
Totta kai jokainen saa surra, eikä siinä ole mitään pahaa.
Kiukuttaa vain se, kun monia ihmisiä ei kiinnosta tippaakaan, mitä maailmalla tapahtuu ja sitten kun Suomessa tapahtuu, niin kaikki menevät raiteiltaan. Tekisi mieli huutaa, että herätys! Tätä tapahtuu koko ajan!
Ihmisiä tässä kaikki ollaan maasta ja kansalaisuudesta riippumatta. Ja maantieteellisesti monelle suomalaiselle esim. Venäjän orpokoditkin ovat lähempänä kuin Tuusula. Mutta uhraako heille monikaan pienintäkään ajatusta?
Inhottaa se kun ihmiset sulkevat silmänsä, kun maapallo ja sen ihmiset voivat pahoin.
Ei se ole tekopyhää, että laittaa lipun puolitankoon, kun kahdeksan ihmistä surmataan, vaan se, että sitä ei vedetä puolitankoon useammin.
Sinä aikana kun kirjoitin tätä kommenttia, moni ihminen sai surmansa toisen ihmisen kädestä.
Simone: kyllä, ymmärsin pointtisi siitä, että on ahdistavaa kun joka päivä maailmassa tapetaan ihmisiä mitä julmimmilla tavoilla ja kaikkea muutakin pahaa tapahtuu. Se on hirveää, minuakin se ahdistaa. Ja kiukuttaa, ettei siitä välitetä.
En todellakaan halua väheksyä muualla asuvia ihmisiä. Ihminen on ihminen, asui hän sitten Suomessa tai Afganistanissa. Kuitenkin silloin, kun lähellä sattuu kamalia, se vaikuttaa voimakkaammin. Se vain on niin, ja ihan normaalia.
Edelleen tässä haluan vielä painottaa sitä, että mielestäni on hyvä, kun vielä löytyy empatiaa ja etteivät kaikki ajattele, ettei millään ole enää mitään väliä.
Suruliputuksilla ja kynttilänsytytyksillä on myös se tärkeä viesti uhrien omaisille, että heistä ja tapahtuneesta välitetään. Ei tämä maailma sillä yhtään sen paremmaksi muutu, vaikka nämä jätettäisiin tekemättä siksi, että maailmassa kuolee ihmisiä joka päivä. Ja miksei samalla voisi muistaa heitäkin?
Lähetä kommentti